lauantai 9. huhtikuuta 2011

Sitä samaa harmaata…

Aamut alkavat nykyisin lähes aina masentavan harmaina. Aamunkajastus tänään tosin antoi vähän toivoa auringonpaisteesta, mutta pilviä näytti kuitenkin olevan turhankin paljon. Vastarannalla lumiaidat repsottivat ja läpättivät tuulessa. Aitoja tarkkailemalla voi yleensä arvioida tuulen voimakkuutta ja suuntaa melko tarkkaan. Tänään näytti olevan kyseessä melko kova puuskittainen tuuli, välillä pohjoisesta, välillä luoteesta. Onneksi sentään lämpötila on ollut edelleenkin plussan puolella, mutta silti tällaisella kelillä ei tee mieli mennä ulos.

Tuossa koiraneidon kanssa ulkoillessa tuli muutama hetki kuitenkin pihapiirissä viivyttyä. Huolimatta siitä, synkeän harmaasta päivästä, linnut lauloivat joka puolella mielettömästi. Piti ihan pysähtyä kuuntelemaan, ketkä kaikki siellä äänessä olivat. Kaksi peippoa lauleskeli melko lähellä toisiaan, tuolla suurten kuusten paikkeilla. Siinä on varmasti vielä odotettavissa reviiritaisteluja, sen verran lähekkäin nämä herrat esiintyivät. Samoissa kuusissa oli äänessä myös mustarastas. Loput sirkutukset ja laulun juoksutukset menivät niin limittäin ja lomittain, etten sitten pystynyt tunnistamaan muita kuin hömötiaisen.

Sepelkyyhkyt kävivät taas kääntymässä takapihalla, ne ovat ottaneet tavakseen käydä täällä joka päivä. Siellä ne toikaroivat taas tovin hupenevassa lumihangessa, ihan samalla tavalla kuin aikaisemminkin.



On ihan liian harmaata. Onnistuin viimeinkin ottamaan kuvan siitä hömötiaisesta. Harmaan kuvan.



 
Aurinko tuli välillä esiin. Aika hassun näköistä. mutta on siellä edes vähän väriä, taivas tuolla vastarannalla on ihan sen näköinen kuin myrskyä enteilisi.

Tietenkään silloin kun valoa olisi ollut, mitään sen ihmeempää kuvattavaa ei näköpiiriin ilmaantunut.

Ja totta kai, aina silloin kun on liian hämärää kuvien ottamiseen, lintulaudalle ilmestyy jotain kuvaamisen arvoista. Tällä kertaa sinne pelmahti parvi vihervarpusia. Kamera päätti käyttää salamaa, joten lopputulos ei ollut paras mahdollinen.



Se, että nämä linnut ovat varsin vikkeliä liikkeissään, ei myöskään edesauttanut kuvien onnistumista. Aina kun painoin laukaisinta peijakkaat käänsivät päänsä poispäin. Tuloksena monta kuvaa, joissa oli joko valotus pielessä tai linnusta ei näkynyt kuin peräpää.

Eipä tässä tämän kummenpaa tällä kertaa, ihan täällä mennään samalla konseptilla: seuraillaan muun tekemisen puutteessa mitä lintulaudalla ja pihapiirissä tapahtuu, tai kudotaan sukkia, kolmas ylipitkä sukka jo tulossa muuten…

Tulisi nyt jo se kunnon kevät, että pääsisi iskemään käpälänsä kyynärpäitä myöten multaan. Pääsisi edes perkaamaan, rapsuttamaan, kuokkimaan, raivaamaan talvituhoja, tai vaan ihan vaan TEKEMÄÄN jotain, jotain ihan mitä tahansa tuolla puutarhassa. Ai minäkö kyllästynyt.. noh, ehkä vähän…

2 kommenttia:

  1. Niinpä tuntuu harmaalta päivä täällä kolmosvyöhykkeelläkin. Välillä aurinko paistaa niin kuumasti jotta, mutta sitten taas katoaa pahanvärisiin pilviin. Eikös joku lehti lupaillut kaatosademyrskyjä? Jos ne on nyt tulollaan.

    En ole koskaan nähnyt vihervarpusta, mutta noita hömöjä on käynyt muutamia. Kivoja ja vilkkaita.

    Minäkin neuloin talvella muutamat parit sukkia, mutta nyt on totaalinen toppi. En edes siedä nähdä villalankaa. Mutta kaihoten katselen ulos. Vielä niin paljon lunta...

    VastaaPoista
  2. Tiaiset on ihan mukavia lintulautavieraita.

    Mulla alkaa tulla totaali toppi ihan kaikkeen täällä :) kun ei pääse mitään tekemään tuolla pihalla ja ne sellaset hommat mitä voisi tehdä on sellaisia etten pysty yksin tekemään.

    VastaaPoista