torstai 30. toukokuuta 2013

Vierailijoita


Tänä aamuna klo 5.40, kun availin tietokonetta, tulin vilkaisseeksi ikkunasta ulos. Jotain siellä pusikossa liikkui ja hui hirveetä, pakko oli rynnätä ikkunaan kameran kanssa.

Harvoin on tuonkokoisia vierailijoita pihamaalla, kyllä se vaan on iso elukka tuo hirvi.


Ensimmäinen niistä kerkisi puskien taakse piilon ennen kuin ehdin saada kameran käyttövalmiiksi.

Mutta seuraavat sitten seisahtuivat poseeraamaan tuohon pihatielle.



Ilmeisesti kuulivat kameran sulkimen äänen tai jotain, kun tuijottivat pitkään ja hartaasti. 

Sitten siirtyivät hyvässä järjestyksessä pellolle ja siitä sitten sen ensimmäisen seuraksi tuonne pusikkoon.




Neljä niitä oli, ilmeisesti läpikulkumatkalla. Ei niitä enää sitten tuolla näkynyt kun koiran kanssa aamulenkille lähdin. Kiva kun kävivät ja ihan kiva kun eivät istutuksiani isommin tallanneet.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Kukkia ja kummallisuuksia

Meillä ei ole vielä ennätetty nurmikon leikkaukseen ja ihan hyvä niin, sieltä nimittäin löytyy kakikenlaisia karkulaisia. Huomasin eilen kummallisen näköisen orvokkimättään keskellä nurmikkoa. Tarkemmin tuota silmäiltyäni tulin siihen tulokseen, että kyseessä on ihan pakko olla jokin taantunut lajike tai sitten jonkinlainen risteymä. Siemenistä ne tuonne ovat levinneet, veikkaisin.


Kuva ei ole ihan prikulleen väriensä puolesta luonnonmukainen, käytännön syistä, eli työajoista johtuen joudun noita kuvia napsimaan viikolla vasta myöhään iltapäivällä, mutta keltavihreä tuo kukka luonnossa on.  En vastaaviin ole missään törmännyt. Ihan tuo on mielenkiintoinen viritys.  Taidan ottaa talteen, viimeistään sitten kun siementää ja mahdollisesti pelastan tuolta nurmikolta jo ihan pkapuoliin.

Tuossa äsken tein kierroksen ”tiluksilla”.  Vähän joka puolella kukkii.



Marjatuomipihlajat ovat täynnä valkoisia kukkia.
Samoin nuo angervot vai mitä lie.



Joku joskus täällä blogin kommenteissa kertoi mikä tuo puska on, mutta en kuolemaksenikaan enää muista.

Raparperikin intoutui parissa viikossa pukkaamaan kukkavartta.




Nuo täytyy tuolta käydä noukkimassa pois, heti kun seuraavan kerran tuonne pihalle menee.

Nyt alkaa jo ahdistaa, kun ajattelee sitä työmäärää, mikä tuolla tekemättömänä odottaa.  Vaan perjantaina olisi viimeinen työpäivä ja sitten alkaa loma, ehkä sitten on enemmän aikaa pihahommiinkin.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kurpitsapäivä


Kurpitsansiemeniä on tänä aamuna piilotettu multaan ihan urakalla.  Osa niistä pussukoista näytti jo menneen vanhaksi, joten surutta pistelin kaikki purkkeihin. Ehkä sieltä vielä jokunen itää.
Potteihin kasvamista yrittämään pääsivät seuraavat lajit: Kurpitsa, Baby Bear; Talvikurpitsa Mesa Queen, Kesäkurpitsat; Long White Bush, Diamant F1 ja Golden Rush sekä spagettikurpitsa.


Lisäksi laitoin kaikki löytämäni sinisen Hubbard -kurpitsan siemenet multaan myös. Innolla nyt sitten odottelen kuka heistä itää ja kuka ei. Viime vuonnahan täällä ei kasvanut yhtään kurpitsaa, edellisevuonna tosin sitäkin enemmän. Nyt siis olisi tarkoitus sadossa yltää ainakin edellisvuoden tasolle. Kurpitsansukuisia tässä taloudessa nimittäin kuluu ihan hulvattomasti.  No, nähtäväksi jää kuin käy.

Paria lajia maissiakin tuli laitettua itämään. Viime vuotiset pussinpohjat saivat nyt sitten lähteä kasvukierrokselle. Toivottavasti tämä vuosi on maissinkin kannalta parempi.  Viime kesän sateet aiheuttivat sen, että vielä syyskuussa olivat maissit tuolla pellolla alle puolen metrin korkuisia. Mätänivät sinne pellolle sitten lopulta nekin. Oli se vaan ihme kesä.

Kasvilaatikkoon tuli sitten kylvettyä muutama rivi erivärisiä porkkanoita ja vähän kevätsipulia. Sitten sanoi selkä poks ja oli lopetettava hommat. Sen jälkeen tämä päivä onkin mennyt selkävammaa lepuutellessa ja Ronja koiran kanssa ihmetellessä.

Ronja onkin ainoa koiruus täällä nyt tällä hetkellä. Rockyn lähetin viikko sitten isännän kanssa pääkaupunkiseudulle. Ronjalla kun on tuo jalka kipeänä vieläkin, yli kolme viikkoa se sitä on potenut. Ja kaiken kukkuraksi sillä alkoi juoksut, niin katsoin viisaammaksi erottaa koirat ihan kokonaan joksikin aikaa.




Kovin on tuo toipilas murheissaan siitä, kun ei ole seuraa. Kiltisti kuitenkin antibioottinsa syö, vallankin kun piilotan ne maksamakkaraan. Muuta se sitten ei suostu syömäänkään. Se hakeutuu ihan koko ajan kissojen luo, seuraa vailla siis raukkaparka. Kissatkin muuttivat melkein kokoaikaisiksi alakertaolijoiksi, kun nyt ei ole toista koiraa hössöttämässä.

Viikko olisi töitä vielä, ja sitten alkaisi se pitkään odotettu kesän loma. Viime viikolla päätin sitten, että jään tuonne pikkupaikkakunnalle vielä ensi syksyksi töihin. Siis syyslukukausi olisi tarkoitus siellä palloilla vielä nyt ainakin. Sitten tässä vielä ihan viime metreillä ennen lomia, sain uutta duuniakin. Ottivat yhteyttä viime viikolla paikallisesta opistosta, Puskaradio kun oli tiedottanut onnistuneesti, että paikkakunnalta löytyy meikäläisen tasoinen asiantuntija. Niin että keikkaahan sitä sitten pukkaa ensi syksynä. Käyn nyt mitä ilmeisimmin ensin kouluttamassa ne opettajat, vetäisen pari kurssia siinä sivussa ja mahdollisesti jotain muutakin. Ihan kiva. Että tämmöstä tällä kertaa, siinähän ne taisi olla ne tärkeimmät.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kyntöjä ja kylvöjä

Tänään aamusella painuin ulkohommiin heti kun heräsin. Tuolla sitten istuskelin kasvihuoneella ja mätin multaa purkkeihin ja taimilaatikoihin. 192 papua tuli paiskottua kasvamaan, saas nähdä miten käy, tuleeko niistä tänä vuonna mitään. Viime kesän satohan mätäni peltoon.

Siinä puoli yhdeksän aikoihin havahduin siihen, että tuolta jostain tieltäpäin kuului ihan selvästi traktorin ääntä. Siinä sitten ryntäsin nappaamaan Ronjan pannasta kiinni ja ihan viime hetkillä sen koiruuden kiinni sainkin, sieltä nimittäin tuli kuin tulikin traktori pihaan. Ronjalla on paha tapa mennä autojen ja muiden liikkuvien vehkeiden eteen, ei onneton tohelo älyä, että niiden alle voi jäädä.

Pikkuserkkuhan se sieltä traktorista löytyi. Kyntöhommiin tuli, ihan kuin tilattuna.



Aikamoinen heinikko tuo pellonpätkä jo olikin. Viime vuonnahan sitä ei kynnetty ollenkaan, kun oli niin märkää koko alkukesän, ei sinne olisi traktorin kassa voinut mennä. Nyt on huomattavasti kuivempaa, joten kyntöhommelitkin onnistuivat.



Otin sitten vielä illansuussa kuvan tuosta kynnetystä pellosta ja vanhasta kasvilaatikostani, joka siis vieläkin on tyhjänä tuolla. Multaa siihen on lisätty useita satoja litroja, joten nyt se olisi kylvämistä vaille valmis sekin.

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa kylvöpuuhissa, jos sää sallii.


tiistai 21. toukokuuta 2013

Pihapalokärki

Se sitten jäi asustamaan tähän pihapiiriin, se palokärki. Tuossa se käy lähes joka ilta perkaamassa kukkapenkkejäni. On siinä herra palokärjellä hommaa. Ovat meinaan kukkapenkit ihan sellaisenaan talven jäljiltä vielä, itse ei ole ehtinyt niille vielä mitään tehdä.


Jotain vallan hyvää syötävää siellä sitten kai on, kun tuo jatkuvasti käy niitä tonkimassa. Ihan kiva, että siivoaa puolestani, toivottavasti muokkaa maankin kunnolla tuolla touhutessaan. =)


Niin, että on sitten mulla tuossa ihan ikioma pihapalokärki, joka sitten ei edes meikäläisestä paljon hätkähdä. Katsoo vaan pitkään päätään käännellen, ihankuin ihmettelisi, että mikä ihmeen otus tuo on. Kai se kuvittelee, että meikä on ylisuuri lajitoveri. Siis tarkoittaa sitä, että pääsääntöisesti kuljeskelen mustissa itsekin. :D

Puutarhahommatkin on muuten saatu jo aloitettua. Viime viikonloppuna mies kärräsi uutta multaa kaikkiin kasvilaatikoihin ja poisti kasvihuoneen riekaleiksi menneen katon. Tässä ihan lähipäivinä täytyy päästä jo noihin laatikoihin asukkeja istuttamaan ja kylvämään. Aikaa vaan ei tahdo olla riittävästi. No, ehkä ensi viikonloppuna viimeistään…


perjantai 17. toukokuuta 2013

Vähän jo vihertää - vaan ei meillä

Tuossa eilen aamusella töihin ajaessa ihastelin maisemia ja sitä kuinka runsaasti pajut kukkivat. Matkan varrella on monta koivikkoa, ja katselin kuinka mukava näköistä on, kun koivujen juurella jo ruoho ja muut kasvit pikkuisen vihertävät. Kun ajoin töistä kotiin, vihertivät koivutkin jo. Nopeasti ne siis tekivät ne lehden alut, ihan muutamassa tunnissa. Vaan kun ajelin sitten tuohon pihaan, huokasin pettymyksestä. Yksikään puu tässä talon lähiympäristössä ei vielä ollut saanut aikaiseksi yhtäkään lehden alkua. Tästä sitten tuli tehtyä päätelmä, paikalliset erot voivat olla todella suuria.

Iltapäivä ja alkuilta meni koiraa hoidellessa. Ronjalla nimittäin on massiivinen tulehdus jalassa, edennyt luuhun asti. Hevoskuuri tytöllä nyt on antibiootteja syötävänä ja täytyy sanoa, että neiti on todella kipeä. Eläinlääkärissä jouduttiin käymään kaksi kertaa. Kahdella ert lääkärillä. Ensimmäinen oli ihan pepousta, ei edes kunnolla tutkinut. Enpä voi kyseistä klinikkaa tämän ensi käynnin jälkeen kenellekään suositella. Päinvastoin, harkitsen jopa jonkinasteista hoitovirhejuttua - mikäli se eläinten osalta on mahdollista.

Alkuiltapäivä meni siis koiran kanssa ihmetellessä, ehdin toki vähän seurailla mitä järvellä tapahtuu.
Isokoskelopariskunta on majoittunut laiturille.


Siinä ne lepäilevät ihan joka päivä


Isokokoisina lintuina pystyvät pitämään tuon laiturin ihan kokonaan itsellään. Pienemmät väistävät ihan suosiolla.

Nyt viikonloppuna viimein pääsee puutarhahommiinkin.  Yhden kasvulaatikon olen toki jokunnostanut, mutta kunhan apujoukot huomenna saapuvat, alkaa se viimeinen rutistus paikkojen kunnostamisessa.

Edit: tämä teksti piti julkaistaman keskiviikkona, mutta kas kummaa Bloggeri hölmöili taas, eli tuossa puhutaan siis jo muutaman päivän takaisista asioista =)

maanantai 13. toukokuuta 2013

Pönttöhommissa


Vein eilen äitienpäivän kunniaksi tuonne metsään yhden valtavan painavan telkänpöntön. Oli siinä raahaamista, se kun on tehty tosi isosta männystä kovertamalla. Jotenkuten sain sen kiinnitettyä puuhun. Paremminkin olisi voinut tuon homman tehdä, mutta kun ei yksinkertaisesti voima riittänyt. Tarttee tässä odotella, että mies suvaitsisi saapua kustannuspaikalle. Sitten vaan pitää mennä yhteistuumin laittamaan pönttö paremmin. Edellyttäen tietysti, että siellä ei asuta jo.

Tuossa olisi vielä neljä tavallisen kokoista pönttöä pihalla odottamassa, että saan ne raahattua tuohon ojan taakse lähimetsikköön. Hiukan olen myöhässä näiden pönttöhommien kanssa, mutta ehkä niihin vielä joku mattimyöhäinen pariskunta asettuu. Ellei tänä vuonna niin ensi vuonna ainakin.

Edelleenkin tässä vapaapäivien ratoksi seurailen pihan tapahtumia. Peippopariskunta on ihan takuuvarmasti rakentamassa pesäänsä tuohon ihan lähelle.

Käyvät yhdessä useaan otteeseen joka päivä ruokailemassa tuolla ruokintapaikalla.



Sinne kun on talven mittaan tippunut jos jonkinmoista siementä löydettäväksi.


Naaras viihtyy lähempänä taloa, koiras pyöriskelee mieluummin tuolla vähän pitemmällä.
Käy tuossa yksi keltasirkkupariskuntakin. Enpä ole muistaakseni ennen näin myöhään keväällä täällä keltasirkkuja nähnyt.


Ne ovat aina  hävinneet jonnekin lumien sulettua. Mutta nyt voisi olettaa, että nämä kaksi pesivät tässä lähistöllä.

Leppälinnut jäivät kuin jäivätkin sitten tähän pihapiiriin.


Täytyy vaan toivoa, että kestävät jatkuvan kirjosieppohöykytyksen. Tässä vaiheessa tuolla on kirjosieppojen valtaamia pesäpönttöjä kolme. Yksi koiraista on kyllä vallanut itselleen kaksi pönttöä, eli tavallaan niitä on siellä kirjosieppojen asuttamana nyt neljä. Pahuksen öykkärit.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Pihapiirin valtaajat

Pihapiirissä käy vilske ja vilinä, tähän aikaan näyttävät kaikki linnut liikkuvan pareittain. En ole vielä lintulautoja siistinyt talven jäljiltä, eli siellä on vielä melkoisesti apetta tarjolla.  Pariskunnista voi päätellä, ketkä ovat rakentamassa pesiään tähän lähiympäristöön. Olen suorastaan ylionnellinen siitä, että niitä on tänä vuonna todella paljon.  Sehän nimittäin on sitten kesän kuluessa suoraan nähtävissä tontilla oleskelevien lintujen kappalemäärässä. Mitä enemmän pariskuntia nyt, sitä enemmän on poikasia öttiäisiä ja ötököitä syömässä. Ja osa poikasista sitten jää toivon mukaan tähän lähiympäristöön loppukesäksi.

Tuossa pyörii tälläkin hetkellä useampi pariskunta. Pikkuvarpuset käyvät ihan joka aamu tarkistamassa ruokabaarin tarjonnan. Keltasirkkuparikin on näköjään jäänyt tontille. Tuossa on jonkin verran kaurojakin vielä tarjolla, joten eivät kai sitten ole viitsineet muualle lähteä. Tiaispareja olen laskenut kuusi. Kirjosieppopareja on kolme. Punarinnatkin pyöriskelevät tuossa sen näköisinä, että voi olettaa niidenkin rakentavan pesäänsä johonkin lähelle. Käpytikkapari käy myös ruokailemassa yhdessä, vielä tässä vaiheessa.

Laiturilla ja sen ympäristössä käy myös melkoinen kuhina. Rantasipit ja lirot käyvät tuossa päivittäin perkaamassa vesikasvikasaa, joka siihen on taas tuulen mukana ajautunut.



Varmaan rakentavat nekin pesää jonnekin lähistölle.


Kaikenlaisia kahlaajia täällä on ollut ihan joka vuosi, joskus enemmän joskus vähemmän. Toivottavasti tänä vuonna eivät sitä pesäänsä ihan tuohon pihapiiriin tee.


Ainakin öttiäiset takapihan nurmikolta tuntuvat maistuvan. Eikähän siinä mitään, iloinenhan minä siitä vaan olen, että popsivat hyönteiset pois kuleksimasta. :D

Leppälilntupariskuntaa seurailin tuossa hetki sitten, ehkäpä nekin aikovat tehdä pesänsä johonkin näistä pihapiirin pöntöistä. Tuossa ne olivat yksiötä tarkastamassa ja kovasti ottivat yhteen kirjosieppojen kanssa.



Näistä en etukäteen osaa sanoa kumpi selviää kiistassa voittajana. Yleensähän kirjosieppo ärhäkkänä otuksena vie sen pöntön, ainakin tiaisilta.



Vaikeaa on näistä vikkelistä linnuista kuvia saada, aina kun niitä kameralla tähtäilee, ne lentävät kauemmaksi, pahukset.

Vielä täällä ehtii seurailla noita pihapiirin tapahtumia. Kohta pitäisi alkaa tosissaan urakoimaan tuolla kasvimaalla. Yksi kasvilaatikko on jo perattu ja mullat vaihdettu. Siitä se lähtee… toivottavasti =)

lauantai 11. toukokuuta 2013

Ihan urakalla

Tässä toukokuun alkupuolella alkaisi olla jo aika laittaa paikkoja kuntoon niin pihassa, kasvimaalla kuin kasvihuoneessakin. Tai oikeastaan, pitäisi rakentaa uusi kasvihuone. Vanha alkaa nimittäin olla siinä tilassa, että ei edes pidä vettä. Eilen kannoin sieltä ämpäreistä ja säilytyslaatikoista sulamisvesiä pois valehtelematta parisataa litraa. No, menihän se aika siinäkin, mutta olipa sellainen urakka, etten ihan heti vastaavanlaista halua tehdä. Tyhmä kun olin, jätin syksyllä ämpärit sun muut kääntämättä väärin päin. Vaan mistäpä sitä saattoi etukäteen tietää, että nyt sanoi kasvihuoneen katto itsensä irti suojaamishommista.

Pihalla olen saanut sentään jotain aikaan, kolmasosa etupihasta on nyt siistitty. Tekemistä siis vielä riittää vaikka kuinka paljon. Hankintojakin on jo tehty tulevaa kasvukautta silmälläpitäen. Multaa on muutama säkillinen piharakennuksen edessä odottamassa sitä kaunista päivää, kun saan itseni hilattua tuonne kasvilaatikoille niitä kunnostamaan. Autotallissa on sitten vähintäänkin saman verran lisää. Nuo kun saisi joku kaunis päivä raijattua tuonne kasvimaalle.


Viimeksi isossa kaupungissa käydessä tuli napattua Lidlistä tuollainen lämpökompostori. Oli meinaan sen verran edullinen, että en voinut olla ostamatta. Tiedä tuosta sitten miten hyvin toimii ja miten kestää, nähtäväksi jää.

Kiersin tuossa pihapiirissä äsken katselemassa mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Kauhistelin lumiauran tekemiä vahinkoja edelleenkin. Tuolla on soraa pitkin peltoa, on auraaja vedellyt ihan urakalla pihaa pohjia myöten - taas kerran.


Yhdessä sorakasassa kasvaa myöhäisherännäinen leskenlehtipuska. Muualta ovat jo kuihtuneet, vaan tällä on kai sitten kasvun aloitus mennyt pitempään, kun on sorakasan läpi pitänyt puskea esiin.

Takapihalta sammalten keskeltä löytyi tällainen kukkapuska.



Miten lie tuonne päätynyt, ei sinne koskaan mitään kukkia ole istutettu.

Tänä vuonna takapihalla kasvaa poikkeuksellisesti myös paljon valkovuokkoja.



Varmaan johtuu siitä, että tuolla osuudella ei viime kesän ja syksyn aikaan ruohonleikkuri käynyt kertaakaan. Kas kun se kunnon leikkuri on vieläkin korjaamatta, sen viimekeväisen kiveen ajon jäljiltä ja sähköleikkurilla tuonne pöpelikköön ei parane mennä.


Raparperi on aloittanut kasvun myös ihan urakalla.


Hyvä että kasvaa, saadaanpahan edes jotain raparperia kohta. Se Hollannista tuotu punainen, nimittäin näyttäisi tekevän hidasta kuolemaa. Saa nähdä miten sen nyt sitten käy.

Viime kesänä siistittin talon vierusta ja laitettiin sorareunus.



Sisään tullessani huomasin, että voi pahus, jo siellä on sokkelin vieressä jo elämänlankaa puskemassa esiin. Ei vaan, kai sitä on kaivettava työhanskat esiin ja painuttava perkaamaan. Nyt kun ei just tällähetkellä edes sada.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Vähiin se käy…

Niinpä, vähiin se käy ennen kuin loppuu, kuten vanha sanonta kuuluu. Kolme viikkoa vielä ja sitten olisi tämän kevään työrupeama ohi. Vielä ei ole tietoa jatkosta, ehkä tässä parin viikon sisään kuitenkin saa tuonkin tietää.

Kun muutin vaivihkaa tänne nelosvyöhykkelle kolmisen vuotta sitten, en ikinä kuvitellut, että täällä viipyisin näinkin pitkään. Tarkoitus oli viettää sapattivuosi ja sitten palata pääkaupunkiseudulle. Sapattivuosi venyi kahdeksi ja nyt kolmantena vuonna olen sitten jo ollut täällä periferiassa töissä.  Kummasti sitä on täällä viihtynyt, vaikka tuo työ mitä nyt olen tehnyt, ei täysin vastaa sitä, mitä siellä Pääkaupunkiseudulla tein. Takaa tuo kuitenkin toimeentulon, täällä kun kulut ovat huomattavasti pienemmät kuin siellä etelässä. Alun perin menin vain neljäksi kuukaudeksi sijaistamaan, tarkoitus siis oli palata Joulun maissa etelään, mutta sitten se sijaisuus venähti koko lukukauden mittaiseksi. Paikkakunta on tosi pieni, asukkaita parituhatta, ihme ja kumma olen viihtynyt ihan hyvin.



Nyt keväällä työpaikalle on ollut ihan ilo ajella. Matkaa kertyy vähän päälle 50 km suuntaansa, mutta ei tuo matkan pituus kunnon keleillä mitään haittaa. Näin kesän korvalla tuossa matkalla näkee ja kuulee kaikenlaista. Ihan joka päivä näkee jotain uutta ja outoa tai sitten vähintäänkin mielenkiinotoista.

Alkuviikosta melkein ajoin hillerin päälle. Se kun otti ja päätti lähteä ylittämään tietä ihan auton edestä. Eikä tuolla niin kovin kiirekään ollut, melko verkkaiseen tahtiin laukkasi tien poikki. Onneksi tämä kohtaaminen tapahtui sellaisella tieosuudella, missä ei kuuttakymppiä nopeampaa voi ajaa.  Lähes joka aamu tienposkessa on näyttäytynyt myös liuta jäniseläimiä, useamman rusakon olen bongannut ja yhden metsäjäniksenkin.

Keskiviikkona tien poskessa olla möllötti pyy. Se odotti kiltisti niin kauan, että ajoin ohi. Sitten ylitti tien kävellen. Katselin sen menoa taustapeilistä ja harmittelin, ettei ollut kameraa mukana. Lähes joka viikko matkalla näkee haukkojakin. Viimeksi yksi kanahaukka yritti epätoivoisesti nousta ilmaan tieltä, painolastina sillä näytti olevan orava. Ehti se alta pois, vaikka ajelinkin tapahtumapaikalle kahdeksaakymppiä.  Tähän aikaan vuodesta näyttävät siis olevan kovin liikunnallisia nuo metsän elävät. Varsin mielenkiintoista aikaa, tämä kevät.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Taimia

Epätoivoisena yritän kasvattaa taimia, että ne voisi sitten joskus hamassa tulevaisuudessa siirtää joko kasvihuoneeseen tai avomaalle. Tomaatintaimet ovat kovin hentoisia. Odota todella innolla sitä aikaa, kun ne voi viedä kasvihuoneeseen vahvistumaan. Täällä ei ole isommin tilaa taimikasvatukseen, oikeastaan ainoa ikkuna, jossa voi kasvipotteja pitää on pohjoiseen päin. Arvata saattaa, mitä se tarkoittaa taimien kasvamiselle, kovasti pieniksi ja ruipeloiksi jäävät.




Glacier -lajikkeen taimet ovat kohtuullisen kokoisia ja näköisiä. Glacier kun on tuollainen vähään tyytyvä lajike. Se on näitä perunanlehtilajikkeita, eli lehdet ovat täysin erinäköiset kuin tomaateilla yleensä. Tämä on myös viileän ilmaston laji, se tuottaa tomaatteja kohtuullisen nopeasti ihan avomaallakin ja sopii todella hyvin täkäläisiin olosuhteisiin.



Hollannista tuotu Red Champagne raparperi alkaa jo näyttää ihan raparperilta. Vielä tuollakin on varaa kasvaa, ennen kuin se pääsee ulkosalle loppusijoitupaikkaansa.

Yrttejä sun muita sellaisia olen kylvänyt tänä vuonna aikaisemmin kuin ennen.



Persiljat alkavat olla jo ihan kivan näköisessä kuosissa. Nämäkin päätyvät tuonne ulos heti kun kelit antavat myöten.

Vaan hirmuisen kylmää on ollut. Rakeitakin on tullut pariin otteeseen ja tuultakin on riittänyt vähän liiaksikin. Joten pahalta näyttää vielä tässä vaiheessa. Taitaa joutua odottaamaan vielä pitkän aikaa, ennen kuin voi kuvitellakaan mitään tuolla ulkosalla kasvattavansa.