Kaikkea kivaa kasvilaatikossa

Vanhin kasvilaatikkoni, useamman vuoden jo tuolla pellon laidalla kököttänyt viritys pitää pintansa ja tuottaa joka vuosi ihan hyvän sadon. Riippuen tietysti siitä, mitä siihen milloinkin olen istuttanut.

Tänä vuonna öttiäiset  pääsivät rellestämään kylvöksilläni ja muutama rivi retiisejä meni toukkien ruokana piloillle. Kunhan kerkeän revin ne pois ja pistän syksyn kasvit tilalle. En tosin vielä ole päättänyt mitä siihen laitan. Kiinankaalia varmaan, niitä on tuolla muutama taimi kasvihuoneessa jo odottamassa pellolle pääsyä.

Kiinankaaleja kasvatin ihan ensimmäisenä puutarhailuvuotenani, silloin kaikki tapahtui vähän jälkijunassa ja istutin mitä sattuu ja vähän milloin sattuu. Kiinankaalit kuitenkin onnistuin istuttamaan ihan just oikeaan aikaan joskus heinäkuussa ja satoa tuli ihan pilvin pimein. Enpä sen koomin niiden kanssa ole onnistunutkaan.

Vaihtoehtoja tuolla kasvihuoneessa kyllä on, taimia täällä riittää, kas kun tuli kylvettyä lähes kaikkea tuplasti, kun ensimmäiset kylvökset eivät itäneet. Vaan sittemmin kun kelit paranivat, nehän ottivat ja itivät sitten lähes kaikki. Jotta joo-o - taimissa löytyy :D

Kaikki on viksin vonksin… tai ainakin vähän sinnepäin

Kasvimaaprojektin seuraava vaihe meneillään. Meillä jäi valtava määrä ulkorakennuksen katosta poistettuja lautoja kattoremontin jäljiltä tuonne varastoon, kun en raskinut niitä kaatopaikalle raijauttaa. Ne ovat vajaakanttisia ja vähän eri kokoisia leveydeltään ja pituudeltaan. Osa niistä on ihan pintoja, eli kaikenlaista epämääräistä lautaa löytyy. Ovat silloin 70 vuotta sitten tuota rakennusta tehdessään käyttäneet rakennustarvikkeena vähän sitä sun tätä mitä nyt on ollut saatavilla. Ja kun kyseessä on ollut piharakennuksen katto, on varmaan tehty halvimmasta mahdollisesta materiaalista. Kaipa silloin sotien jälkeen melko hankalaa rakennusmateriaaleja oli saadakin. Ajattelin, että kyllä ne laudat poltettavaksi kelpaavat, kyllä sillä määrällä jo muutaman kerran saunan lämmittäisi. Vaan löytyipä tuollekin lautatavaralle vielä muutakin käyttöä. Eihän se kasvismaalla haittaa, vaikka kaikki vähän vinksin vonksin olisikin, eli purkutavara kelpaa vallan hyvin.

Täällä on ollut joka vuosi ongelmana tuon kasvimaan tulviminen aina vähänkin reippaampien sateiden jälkeen. Sinne ei oikein ole ollut menemistä, joka askeleella siellä on uponnut aina nilkkaa myöten mutamultaan. No, konstit on monet sano - tehtiin vähän polunkatetta, eli nyt siellä kasvimaalla passaa tepastella vaikka olisi vähän märempääkin. Nuo nyt jo varmaan riittävätkin, ainakin nyt toistaiseksi, siirtelee niitä sitten, jos alkaa tulva-alueita muodostumaan. Ja tietysti, nyt kun on varauduttu tulee varmaan kuivin kesä vuosikausiin :).

Kuovinpoikasista enää yksi pyöriskelee tuossa pihamaalla, mitä lie tapahtunut niille kahdelle muulle. Hyvin tuo näyttää pärjäilevän itsekseenkin, aina välillä isukki käy sitä tuossa moikkaamassa.

Teräviä kuvia siitä on vaikea saada, se kun ei pysy paikoillaan nyt enää hetkeäkään. Mietin tuossa, vähän noiden kuovien elämää ja sitten etsin vähän tietoa niistä. Ylläri ylläri, naaraskuovit muuttavat suunnilleen samantien pois kun poikaset kuoriutuvat, se onkin isukki, joka poikasia täällä vahtii. Ainoa huono puoli tuollaisesta pihakuovin poikasesta on se, että koiruuksia ei passaa päästää pihalle irti nyt sitten ollenkaan. Ei kiva juttu koirille.

Kirjosiepon poikasetkin ovat lähteneet pesästä. Tuolla on pihapiirissä kaikenlaista draamaa seurattavaksi nyt, räkättirastaat kun kiusaavat noita siepon poikasia minkä kerkiävät. Olen muutaman kerran jo räkätin häätänyt pikkuisten kimpusta, toivottavasti oppivat pian lentämään ja pitämään puolensa.

Puolivalmis kasvimaa

Puolivalmista ei kannattaisi näyttää, mutta sen verran paljon on kuitenkin tuolla kasvimaalla jo saatu aikaiseksi, jotta jonkinlaisia kuvia siitä voi jo esitellä.
Aita siellä on vielä vähän sitä sun tätä, tosin nyt se rikkinäisin osa on korvattu rimaristikoilla. Niitä rimanpätkiähän saan tuolta paikallisesta puutavaraliikkeestä niin paljon kuin haluan. Nuo ovat niitä puupinojen välissä olevia pätkiä ja kestopuuta kun ovat, ovat liikkeenharjoittajalle ongelmajätettä. Minä sitten niitä raahaan tänne tontille sitä mukaa kun niitä sinne liikkeen pihaan kertyy. Noille on miljoona käyttötapaa keksittynä jo. Nyt toistaiseksi kuitenkin rakentelen noita ristikkoaitaelementtejä, aitaa kun täällä noiden koiruuksien takia tarvitaan vähän siellä sun täällä.

Nyt on ollut niin kylmää, että mikään ei oikein kasva. Rikkaruohot rehottavat toki, mutta hyötykasvit selkeästi kärsivät näistä tällaisista keleistä.

Onneton tohelo kun olen, otin ja istutin tomaatitkin jo avomaalle. Niin ja sitten tuli suunnilleen räntää. Peittelin ne hallaharsolla, saas nähdä kuinka moni niistä selviää.

Muutaman pavunkin ehdin jo istuttaa, no eivät ne ihan kuolleita vielä ole. Sipulit vasta vähän kurkistavat mullasta, eli myöhässä ovat edellisvuosiin verrattuna.

Kasvilaatikoissa kasvaa tänä vuonna purjoa, valkosipuleita, punasipuleita ja pinaattia. Pinaatti ja sipuli ovat kumppanuuskasveja, joten istuttelin niitä nyt sitten rinnakkain. Eilen tyhjennettiin kasvihuonetta ja paiskattiin kasvihuoneessa ollut laatikko tuonne pellonreunaan toisten laatikoiden seuraksi. Vähän jouduttiin sitä korjaamaan, kun siitä oli muutama lauta lahonnut. Ajattelin virittää siitä kannellisen kylmälavan, jahka kerkiän.

Ainoa kunnolla kukkiva kasvi tällä hetkellä täällä on juhannusruusu.

Se sitten tänä vuonna kukkii todella runsaasti. No, ihan kiva, että edes joillekin nämä kylmät kelit passaa.

Kaipais vähän kohennusta…

Pihapiirin nurmikko kaipais vähän kohennusta, jos nyt ei muuta niin ainakin ruohonleikkurin käyntiä. Itse asiassa tuo toinen puoli on huollettavissa enää viikatteella.

Etupihan nurmen on vallannut ärtsy rikkaruohoarmeija. Talon vieressä myös on heinikkoa jo polveen asti. Apua, miten tässä ihan oikeasti näin pääsi taas käymään…

Vanha kasvilaatikkoni tuossa pellon reunalla kaipaisi myös vähän kohennusta.. se kun on vielä puoliksi täynnä piparminttua ja rikkaruohoja.

Puolet siitä sentään olen saanut jo raivattua = ) eikä olla vielä ihan edes kesäkuun puolessa välissä. Olenpa tuossa kaivanut liki metrin syvyisiä kuoppia,  juolavehnän penteleet asustaa melko syvällä juurineen täällä meillä. Aikaa vievää puuhaa sano, vaan eipä auta valittaa, tehtävä se on jos meinaa jotain muutakin tuossa kasvatella.

Raparperikin kaipaisi vähän huomiota vissiin. Pääsi pahalainen taas aloittamaan kukintansa niin, etten huomannut vasta kuin kukkaset ovat jo vähän liiankin isoja…

Ei kai tässä auta muu kuin heti huomisaamuna ottaa puukko ja lähteä tuota puskaa raivaamaan.

Puutarhan kunnostusta…

Näin sunnuntaiaamun kunniaksi, ennen kahdeksaa pellolla tapahtui muodonmuutos (vähänkös aikaisin täällä jo aloitettiin..). Kynnetyksihän se tuli ja sehän tarkoittaa sitä, että jos oikein hyvin käy, kohta pääsee kohopenkkejä värkkäilemään. Tietysti ennen sitä tuo on muokattava vielä. Kotihollannikas aloitteli puutarhajyrsimen työkuntoon laittoa. Aloitteli joo, kävi hakemassa bensaa ja väärää sellaista. Ei oikein tuo ysivitonen käy pienkoneisiin. Eikä meinannut uskoa millään, että sitä ei voi käyttää.

Tänne odotellaan sateita, saas nähdä ehtiikö pellolle tuon enempää tänään tapahtua ennen kuin alkaa satamaan.

Kaivon tyhjennys osa 2 on parhaillaan menossa. Se pitäisi vielä ainakin pariin otteeseen tyhjentää. Aikaa siihen menee, välillä kun  täytyy sitten odottaa, että se täyttyy uudesta vedestä.

Vanhassa kasvilaatikossa, siinä jota perkaan pikkuhiljaa rikkaruohoista, on muutama ylivuotinen kasvaja.

Viime vuoden kevätsipulit eivät suostuneet kasvamaan viittä senttiä isommiksi. Joten sinne ne sitten aikanaaan hukkuivat rikkaruohoihin. Vaan kappas kehveliä, ovat ottaneet nyt kevään kunniaksi oikein kunnon kasvuspurtin. Jee - meillä on sipulia jo =) .

Paiskasin viime keväänä laatikkoon myös yhden piparmintun. Sekin on selvinnyt talvesta ja tekee mahdottoman isoa reviirivaltausta parasta aikaa.

Siellä se kasvaa sulassa sovussa rikkaruohojen kanssa. Ja sitä on paljon.

Ja sitten seuraa päivän arvoitus: Mikä mahtaa olla tämä taimikasvusto…

Tyhjentelin melko aikaisin keväällä kasvihuoneeseen jääneiden taimipurkkien mullat isoon paljuun. Tuossa se palju on sitten asustanut kasvihuoneen seinustalla tuulessa ja tuiskussa. Kaadoin sinne myös sellaisten purkkien mullat, joihin olin viime vuonna siemeniä kylvänyt. Muutama purkki tuonne oli jäänyt sellaisia, jotka eivät koskaan itäneet. No nyt on joku niistä ottanut ja itänyt ja oikein kunnolla. Eikä mulla ole harmainta hajuakaan kuka/mikä on kyseessä. Lanttu tai kyssäkaali… tai joku.. en tota tiiä. Pitänee noista muutama ihan mielenkiinnon vuoksi koulia omaan ruukkuun kavamaan kunnolla, jotta tämäkin arvoitus sitten joskus ratkeaisi.

Ei vaan tarttis varmaan mennä uutta aitaa värkkäämään, tuli nimittäin haettua taas autokuormallinen niitä kestopuisia Pirkkoja puutavaraliikkeestä - hintaan nolla euroa.

Pellolla vihertää ja keittiössä tulvii

Nyt alkaa jo näyttää mukavalta tuolla kasvimaalla. Vihannekset sun muut kasvavat sen kun kerkiävät. Kyssäkaalia olen laittanut tänä vuonna myös porrastetusti kasvamaan.

Ensimmäiset alkavat jo olla siinä vaiheessa, että kohta voi alkaa korjaamaan satoa.  Ei ihan vielä, mutta kohta.

Maissit ovat venyneet ihan kiitettävästi pituutta.

Kyllä niitä tähkiä vielä jokusen viikon joutuu odottamaan, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää nuo ehtivät kyllä tähkiä tekemään.

Kasvilaatikot pullistelevat liitoksissaan, niin hurjaa on sinne istutettujen kasvien kasvu ollut.

On se vaan jännä juttu, että istuttaessaan sitä ei koskaan muista, että tilaa pitää olla jokaisella lajilla ja rutkasti. Vaan vielä nuo tuolla tulevat toimeen sulassa sovussa keskenään, sitten kun alkavat kärsiä liiasta lähentelystä teen niille pesäeron. Osan kun voi siirtoistuttaa tuonne kasvimaan puolelle.

Tänä kesänä kaikki kasvaa ihan kivasti, päinvastoin kuin parina viime vuonna. Kahtena kesänä tuolla pellolla on ollut varsinainen vedenpaisumus, sateiset kelit aiheuttivat sen, että siellä suorastaan tulvi. Vesi seisoi isoissa lammikoissa ja kasvit kuolivat liikaan märkyyteen. Tämä vuosi on ollut huomattavasti poutaisempi ja kuivempi, onneksi.

Mutta jos ulkona ei tulvi, niin sitten tulvii sisällä - näköjään. Viime viikolla perjantaina myöhään iltapäivällä, huomasin, että keittiön tulovesiputki oli sanonut työsopimuksensa irti ja päästellyt vedet pihalle. Ei nyt mitenkään ryöppyämällä - vaan sillälailla vaivihkaa ja salaa, että oli ehtinyt kastua paikat melkoisesti ennen kuin vettä alkoi tulla tiskipöydän kaapin alta esiin.  Harmittava juttu. Ei siinä muu auttanut kuin kuivata ja kuivata ja ihmetellä, mistä ihmeestä se vesi oikein tulee. Soitin seuraavana aamuna heti kun kello löi seitsemän paikalliseen putkiliikkeeseen. Kymmenessä minuutissa olivat paikalla. Ja siinä samantien korjasivat molemmat tulovesiputket .

Ajattelin jo horisontissa siintävää henk. kohtaista konkurssia, putkihommat kun ei niitä halvimpia ole, ja tässä nyt on vettä päässyt rakenteisiin asti aikalaille.  En edes tullut ajatelleeksi vakuutuksia - tässä kun on äitini aikaan ollut pelkkä palovakuutus. Jotenkin vaan ei tullut mieleenkään mikään korvauspuoli.  Mutta putkiliikeen omistaja, joka tänne yhdessä sen putkimiehen kanssa tuli, kysäisi siinä ohimennen vakuutuksia… Enpä ollut muistanut, että vakuutin paikan heti ensitöikseni vähän paremmin. Olipa hyvä, että huomasivat ihmetellä asiaa. Lukaisin siinä pikaisesti vakuutusehdot, ja siellä oli kuin olikin listattuna myös LVI-vahingot!

Seuraavaksi tietysti olin vakuutusyhtiöön yhteydessä. Yllättävän hyvän palvelun sain, lupasivat myös tuon ensimmäisen puhelun aikana kuitata 250 euron omavastuuni sillä, että itse olen hoitanut siivosutyön ja raivauksen vahingon jäljiltä.  Jos näin tosiaan käy, en kyllä kadu yhtään tuon vakuutuksen ottamista.

Nyt tunnin kuluttua vakuutusyhtiön sopimusliikkeestä  (tuolta isommasta kaupungista 50 kilometrin päästä - paikallisen putkiliikkeen palvelut kun vakuutusyhtiölle ei kelvanneet) pitäisi tulla vahinkotarkastaja tässä aamutuimaan toteamaan onko vahinkoa ja mitä tehdään jos on. Saas nähdä kuinka käy - meneekö koko keittiön lattia uusiksi. Tiskipöydän alakaappi ainakin on pilalla, samoin osa lattiaa kaapin alta ja vierestä. Ihan on mielenkiintoista nähdä miten tämä nyt toimii - vai toimiiko ollenkaan. Toistaiseksi siis ainakin puhelimessa ovat olleet vallan avuliaita ja korvausta on luvattu - mutta nähtäväksi jää…

Satotoiveita

Kasvihuoneessa asuva paprika voi paksusti. Näyttää jo vähän siltä, että kohta alkaa vaihtaa väriä.
Kohta… kohta sieltä voi jo paprikaa napsia.

Kesäkurpitsat kukkkivat jo ihan mukavasti.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, pari viikkoa vielä ja saadaan ensimmäiset omat kesäkurpitsat.

Vanha iso kasvilaatikko alkaa täyttyä vähän liiaksikin.

Porkkanat, meirami ja mangoldit ainakin antavat satoa tänä vuonna.

Kultajuurikkaat, pillisipulit ja valkosipuli näyttävät voivan hyvin myös.

Valkosipulia en ole aiemmin täällä kasvattanut, joten mielenkiinnolla odotan miten siitä saa satoa.
Olen kokeeksi nyt istuttanut sitä kolmeen eri paikkaan, eli pitäisi olla suuremmat mahdollisuudet onnistua.

Melko hyvältä siis näyttää kasvimaalla ja laatikoissa - ainakin tässä vaiheessa.

Kasvilaatikon kuulumisia

Vanha kasvilaatikko on pikkuhiljaa täyttymässä. Vihersipulit ja porkkanat ovat itäneet melko hyvin. Muutama yrttikin siellä nyt oleskelee niiden seurana.

Alkuviikolla piipahdin tuolla isolla puutarhalla ja sieltä tuli ostettua muutama ruukullinen mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.

Otin kokeiluun sitruunatimjamin. Tämä on minulle ennestään tuntematon yrtti, mutta ihastuin sen tuoksuun, kun kasvihuoneella sen kanssa lähempää tuttavuutta tein. Katsotaan nyt sitten miten tuota tulee käytettyä.

Laatikossa asustaa myös basilikaa, punaista ja sitä tavallista. Kasvihuoneella on kanelilbasilikaa tulossa, kunhan ne kasvavat vähän isommiksi pääsevät laatikkon myös.
Laatikkoon istuttamani basilikapuska näyttäisi viihtyvän muuten, mutta taitaa olla vähän liian paahteinen paikka sille tuossa. Tarttis varmaan joko varjostaa tai siirtää johonkin vähän varjoisampaan paikkaan.

Joku onneton tohelo otus käy öisin kävelemässä kasvilaatikon poikki. Siellä on nyt sitten jälkiä sikin sokin. Harmittavaa, se on sotkenut kylvökseni, mutta eipään tuolle mitään oikeastaan voi.

Kukkarintamalla ei oikeastaan ole mitään uutta. Täällähän ei isommin kukkivia kasveja ole, on enemmänkin suuntauduttu noihin hyötykasveihin. Pelastin muutamia perennoja ja sensellaisia remontin alta viime kesänä tuonne pellon laitaan lavakauluslaatikkoon. Vein ne siis sinne evakkoon siksi aikaa, kun tuossa kukkapenkeillä oli liikaa työmiestrafiikkia. Osa niistä kasvoi tuossa talon päädyssä, nyt siinä ei sitten kasva yhtikäs mitään, kun laitettiin talon ympäri se sorakierros.

Irikset ovat alkaneet kukkia. Noita oli tuossa päädyssä tasan kolme kappaletta kaksi vuotta sitten. Tänään laskin, että tuolla laatikossa niitä on ainakin tusina. Mukavaa, että lisääntyvät ja leviävät, ainakin nuo tuollaiset.

Sipulia ja selleriä

Kasvilaatikon valkosipulit voivat todella paksusti. Olen joka vuosi etsinyt valkosipuleita istutettavaksi, onnistumatta. No tänä keväänä onnisti, tuplasti. Sain työkaverilta kuusi kappaletta, kivasti jo kasvuun lähteneitä valkosipuleita. Ne päätyivät sitten tuonne kasvilaatikkoon.

Kuinka ollakaan, kun alkaa saamaan… niin… :D viikon kuluttua sain sitten toiselta työkaverilta pussillisen sipuleita, niitä oli siinä ainakin kilo. No nyt on valkosipulia =).

Jokin aika sitten laitoin lehtisellerinjämät juurtumaan vesikannuun. Se lähti upeasti kasvuun ja tuplasi kokonsa muutamassa viikossa. Sen jälkeen laitoin vielä kaksi muutakin sellerinloppua juurtumaan. Ne kaikki ovat nyt päässeet myös kasvilaatikkoon asustamaan.

Täytyy sanoa, että hyvältä näyttää. Tänä vuonna selleriäkin sitten saadaan, ainakin jonkin verran, kun ovat kesäkuun alussa jo tuon kokoisia. Sellerihän kasvaa ihan älyttömän hitaasti. Olen joka vuosi niitä yrittänyt kasvattaa, mutta aina ne ovat olleet sellaisisa kääpiökokoisia kasvukauden loppuessa. No tämä konsti nyt ainakin näyttäisi toimivan.

Käväisin tuolla paikallisella puutarhallakin tässä muutama päivä sitten. Sieltä mukaan tarttui piparminttu, ihan ulkonäön takia ja tuoksuuhan tuo melko pirtsakalta.

 

Samalla reissulla ostin myös yhden stevian. Viimevuotiset kun kuolla kupsahtivat kuivuuteen. Ne rakennusmiehet paketoivat kasvihuoneenkin tuota piharakennuksen kattoa laittaessaan, enkä päässyt sinne kasvejani kastelemaan. Sinne kuolla kupsahteli niiden viikkojen aikana paljon muutakin, mutta mitäs menneistä, uusi kavukausi ja uudet kujeet sano. Kyllä se tästä.. varmaan =)

Tänään on ohjelmassa isolle puutarhalle meno. Sovittiin työkaverin kanssa, että mennään ihmettelemään mitä siellä kukkatarhalla näin kesän alussa on tarjolla, näillä lähistön puutarhoilla kun tuo valikoima on varsin suppea. Saas nähdä mitä sieltä sitten mukaan tarttuu, tarkoitus on kyllä olla ostamatta mitään ihmeempiä, mutta se nyt sitten jää nähtäväksi kuinka käy.

Tulvavaroitus

Pitäisi varmaan laittaa tuonne pellon reunaan kyltti, joka varoittaa tulvivasta pellosta. Vettä siellä on paikka paikoin nilkkaan asti, eli pellolla liikkuminen on mahdotonta. Tämä on ollut aivan mahdoton kesä vetisyyden suhteen, ainakin tähän asti. Enpä ihan heti muista vastaavaa nähneeni. Pelto siis tulvii ja todella reippaasti siellä sitä vettä on.

Olen yrittänyt papupenkkejä kitkeä rikkaruohoista, aina silloin kun on ollut vähänkin pidempi poutajakso.

Mutta suoraan sanottuna se on mahdotonta. Sinne uppoaa liejuun niin, ettei saappaitaan irti saa. Siis lievästi sanottuna märkää on.

Kaikki pellon kasvit, rikkaruohoja lukuun ottamatta ovat kitukasvuisia. Pavutkin ovat vain noin kolmenkymmenen sentin korkuisia minipuskia.

Huolimatta kitukasvuisuudesta pavut ovat alkaneet kukkia. Violeteissa on jo muutama nuppu, mutta ei vielä varsinaisia kukkia.

Vihreät sen sijaan jo kukkivat melko runsaasti, ottaen siis huomioon sen, että kasvit ovat todella pieniä.

Kitukasvuisuutta on huomattavissa muissakin, esimerkiksi kesäkurpitsat ovat todella pieniä vielä.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, saako noista satoa ollenkaan. Mutta onhan se tietysti niin, ettei kai mikään kasva kovin hyvin, jos juuret lilluvat vedessä. Tuonne on ollut ihan turha lannoitteitakaan laittaa, nekin vähät mitä sinne olen paiskonut, ovat varmaan saman tien valuneet jatkuvan sateen mukana pois.

Kasvilaatikoissa sen sijaan on ilmeisen optimaaliset olosuhteet, sateista huolimatta. Sadevesi näyttäisi läpäisevän tuon laatikoiden multakerroksen tosi kivasti, eli kasveilla ei näyttäisi märkyydestä olevan haittaa lainkaan.

Punaiset kyssäkaalit alkavat olla sen kokoisia jo, että nyt alkavalla viikolla päästään niitä maistelemaan. Voisi sieltä muutaman kerätä jo nyt, mutta odottelen silti pari päivää ennen kuin lähden niitä tuolta harventamaan.


Vanhimman kasvilavani asukkaat voivat loistavasti myös.

Kuvassa taustalla olevat kultajuurikkaat puskevat upean näköisiä lehtiä ja kun niitä lehtiä vähän raottaa, näkyy siellä juurella jo melkoisen mukavan kokoisia juurikkaan alkuja. Jäävuorisalaatti rehottaa kuin viimeistä päivää, pitäisi varmaan kohtapuoleen sitäkin jo harventaa.

Laatikon toisessa laidassa pillisipulit ovat alkaneet kukkimaan.

Eri porkkanalajikkeet kasvavat mukavasti myös ja onhan tuolla muutama kevätsipulikin joukossa. No, ehkä sitä edes jotain syötäväksi kelpaavaa tuolta kasvimaalta tänäkin vuonna saadaan, toivottavasti.

Sateista ja kylmää

Ihan jatkuvasti sataa vettä, ainakin tässä osassa nelosvyöhykettä. Tai no, ainakin se siltä tuntuu, hetken saattaa välillä olla sellaisia pienenpieniä poutajaksoja, mutta sitten taas tulee vettä kuin kaatamalla. Kasvimaakin on ihanaa mutavelliä taas. Puutarhahommat ovat tosi haasteellisia näissä keleissä. Jos ei sada vettä, on niin kylmä, ettei tuolla tarkene kuin talvitakissa. Aamuisin lämpömittari huitelee tuolla kymmenen asteen hujakoilla, eli melkoisen viileää keliä pitää. Onneksi on sentään kasvihuoneessa vielä tilaa taimille, vaikka kyllä nyt jo pitäisi tuon ensimmäisen satsin kasvit saada jo pellolle pikkuhiljaa, että voisi alkaa kasvattaa seuraavaa erää.

Chilit kasvavat kasvihuoneessa ihan mukavasti ja jokunen sieltä on jo tulossakin.

Kyllä tuolta nyt sentään muutama korjuukelpoinen tulee, varmaan ihan tarpeeksi omaan käyttöön.

Munakoisojakin alkaa pikkuhiljaa ilmestyä kukkien tilalle.

Toistaiseksi ovat nuokin voineet ihan hyvin, viileistä keleistä huolimatta.

Pellolla maissit sen kun kasvaa porskuttavat yhdessä papujen kanssa.

Näyttävät kärsivän hieman tuosta liiallisesta kosteudesta, mutta muuten näyttäisivät pärjäävän ihan hienosti.

Kultajuurikkaat ja mangoldit sekä jäävuorisalaatit voivat kasvilaatikossa ihan kivasti myös. Tuo näyttää kyllä melkoisen oudolta tuo kylvös, kaikki siemenet kun eivät sitten itäneet. Nämä eivät onneksi pahemmin viileistä keleistä kärsi ja antaa tuo korkealaitainen laatikkokin sen verran suojaa, etteivät ihan arimmat kasvit pääse heti paleltumaan.

Pillisipulit, kevätsipulit ja erilaiset porkkanat ovat myös päässeet ihan mukavaan kasvun alkuun.

Talvehtinut meirami kasvaa kohisten.

Samaa ei voi sanoa persiljatuppaista, mutta ihan mukavaa, että nekin selvisivät laatikossa talven yli.

Viime vuonna istutettu viinisuolaheinä kasvaa yllättävän isona.

Se kuuluu täällä sarjaan odottamattomat selviytyjät - en sitten millään olisi uskonut tuonkin talvehtivan, en edes tiennyt sen olevan monivuotinen. Tekisi ihan mieli laittaa noita perennapenkkeihin, on se sen verran nätin näköinen värikkäine lehtineen.

Kaalinsukuisetkin ovat kasvaa hurahtaneet viikossa jo melkoisiin mittoihin. Kaalit ovat siitä mukavia kasveja, että ne viihtyvät vähän viileämmässäkin säässä hyvin. Viime vuonna täällä kasvateltiin älyttömän paljon kurpitsoita, edellisenä vuonna oli mieletön määrä tomaatteja ja tänä vuonna siis suosikkikasveina ovat erilaiset kaalit.

Tuolla on nyt taimikasvatuksessa yksi laatikollinen kukkakaalia, ruusukaalia ja parsakaalia, eli aika kiva valikoima. Toiseen laatikkoon laitoin kahta eri lajia kyssäkaalia ja lisäksi vielä suippokaalia. Saas nähdä miten noiden käy, kun kesä etenee, saavatko kasvaa rauhassa kaalintuholaisilta.

Laatikkoleikki jatkuu

Molemmat uudet kasvilaatikot ovat nyt sitten viimeinkin kasvimaan reunalla ja mikä parasta myös täytetty mullalla.

Noissa sitä kelpaa taimia kasvatella, kunhan saa aseteltua muovit ja harsot paikoilleen. Melkoisen helppoa sen pitäisi olla, kun on kaaretkin jo paikoillaan.

Voi olla, että joudun harsoille vähän vilauttamaan ompelukonetta, että saan harsoista sopivan virityksen aikaan, ei taida olla täällä tällä hetkellä tarpeeksi leveää harsoa riittävästi. Saa nähdä miten luovasti tuon nyt sitten loppujen lopuksi ratkaisen, vai ratkaisenko ollenkaan.

Vielä on sen verran viileät kelit, että en ole tuonne ulkosalle juuri mitään istutellut. Kasvattelen nyt taimet kaikessa rauhassa kasvihuoneessa, onhan siellä vielä toistaiseksi tilaakin. Siinä vaiheessa sitten, kun alkaa tilanpuute vaivata, on jo pakko katsoa mitkä lähtevät loppusijoitukseen kasvimaan puolelle.

Toinen kasvilaatikko istutusta vaille valmis

Nyt se on sitten tehty, mullat on kärrätty laatikkoon ja se on sitten sitä myöten valmis.

Nyt pitäisi seuraavaksi laatikkoon asukkaat saada. Nämä meidän laatikot ovat aika korkeita, eipähän tarvitse huonoselkäisen isommin kyykkiä. Meni muuten ihan mieletön määrä multaa tuohon. Onneksi niitä ei tarvitse ihan joka vuosi kokonaan vaihtaa.

Tehtiin koiruuksien kanssa kierros tänään tuolla pellolla ja tutkailtiin vähän tarkemmin paikkoja. Löytyi kaikkea mielenkiintoista, koiratkin olivat kierroksen jälkeen lapoja myöten mullassa. Siellä kun piti kaikkea mahdollista kaivaa.

Persiljakin näköjään on talvehtinut yhdessä laatikossa.

Siellä kasvaa muutamia tuppaita sulassa sovussa rikkaruohojen kanssa. Alkavat olla nuokin jo sen kokoisia, että ne voisi käyttää. Tarttis varmaan nuo rikkaruohot tosin kitkeä pois jossain välissä.

Meilläkin nyt sitten alkoivat vuorenkilvet viimeikin kukkia, eli kyllä se tästä kesäksi muuttuu.

Ilma on ollut tosi lämmin ja aurinkoinen koko päivän. Tuolla olisi ulkosalla koirien kanssa vaikka kuinka pitkään.

Vaan siinäkin on omat ongelmansa tällä hetkellä - kuva varmaan kertoo miten täällä koiruudet joutuvat nyt oleilemaan. Toinen on aitauksessa, toinen vapaana, muuten ei mistään tulisi yhtään mitään. Ronjalla on juoksut ja tuo poika ei sitä jätä yhtään rauhaan. Se on ollut koirien elo viimeiset päivän kauheaa tappelua ja rähinää, Ronja kun ei pojua lähelleen päästä. Hermot meinaa mennä meikäläiselläkin, mutta onneksi on tuo aitaus, se helpottaa edes vähän.

Laatikkoleikkiä

Tässä tullaan leikkimään laatikkoleikkiä muutama viikko, ainakin siltä näyttää. Siirsin toisen uusista kasvilaatikoista kasvimaalle eilen. Tuolla ne uudet, tervamaalilla käsitellyt laatikot ovat autotallin nurkalla odottaneet siirtoa jo muutaman viikon. Ja nyt viimeinkin raahasin toisen niistä loppusijoituspaikkaansa eilen. On muuten harvinaisen hankalaa tehdä tuollainen homma yksin. Laatikko painoi kuin - sanonko mä mikä.. ja isokin se on, eli aikaa tuohon hommaan vierähti melkoisen paljon. Aiemmin jo aamukahdeksalta ruopsuttelin laatikolle paikan tuonne kasvimaan reunalle. Siinä sitten vierähti melkoinen tovi kun sitä laatikkoa siellä paikalleen sovittelin ja mallasin.

Laitoin sinne alimmaiseksi kerrokseksi parin sentin verran sanomalehtiä, jotka kastelin huolella. Sanomalehtien päälle sitten aloin kärräämään multaa. Laatikon täyttöhommia ja mullan siirtämistä sinne täällä nyt sitten riittää useammaksikin päiväksi. Tämä on yksi niitä hommia, jotka tehdään pikkuhiljaa.

Sadattelin mullan laatua kun sitä sinne laatikkoon vein. Taisi olla virhe tilata multa tuolta paikalliselta toimittajalta - sen pitäisi olla Kekkilän multa-asema, mutta tuo tavara mitä tänne toimittivat, on kyllä täysin kelvotonta. Täynnä muoviroskaa, isoja kiviä, puiden juuria ja savea, niin ja tiilenkappaleita sun muuta kummallista. Olen nyt kasannut nuo mielestäni multaan kuulumattomat ihan omaksi kasakseen, saa nähdä miten iso kasa siitä tulee.

Vanhaan kasvilaatikkoon sain ensimmäiset kylvöt tehtyä myös eilen. Laatikossa talvehtineiden pillisipuleiden seuraksi pläjäytin muutaman rivin salaattisipulia ja porkkanaa, sinne tuli nyt kahta eri lajia sipulia ja kolmea eri lajia porkkanaa: tavallista oranssia, keltaista ja violettia. Näitä kaikkia lajeja minulla on tuolla kasvanut aikaisemminkin, eli soveltuvat hyvin kasvatettaviksi tuossa. Tällä kertaa kokeilin Nantes -lajikkeella hajakylvöä - kun siellä laatikossa tilaa kerran on, ajattelin maksimoida sadon. Tai siis yrittää, hajakylvöllä ne saa sijoitettua siten, että niitä ei välttämättä tarvitse harventaa.

Laatikossa on tilaa vielä vaikka kuinka, seuraavaksi varmaan täytyy kylvää kultajuurikkaita tai jotain.

Pillisipulit kasvavat vauhdilla, nuo alkavat olla jo sen kokoisia, että niitä voisi syödä.
Lavakauluslaatikotkin pitäisi saada kuntoon, mutta niissä nyt on ilmennyt vähän ongelmia. Ne aion kuitenkin ottaa viimeistään huomenna käsittelyyn, jos ei mitään ihmeitä satu.

Tämän päivän ohjelmassa on ollut mullan kärräämistä ja samaa laatikkoleikkiä kuin eilenkin. Aika iso urakka tuo kyllä on, mutta onneksi sitä ei ihan joka vuosi tarvitse tehdä.