keskiviikko 31. elokuuta 2011

Päivän kuva - Lehmäntatti

Tässä taas synkkääkin synkempi sienikuva. Lehmäntatti on onnistunut kasvamaan melkoisen pimeässä paikassa.



Otin kuvan, kun se kohta missä tuo kasvoi, näytti niin värikkäältä. Vaan kuinka ollakaan, ei se keltaisten ja ruskeanvihertävien sävyjen kirjo tuohon kuvaan sitten tallentunutkaan. Taitaa olla kamerassa säädöt pielessä. Vaan onpahan kuva lehmäntatista, ainakin.

tiistai 30. elokuuta 2011

Maanantain matkustelua

Eilinen päivä meni vähän poskelleen, suunnitelmissa oli vaikka mitä pikku puuhastelua tontilla, mutta eipä siitä sitten tullutkaan mitään. Perjantaina nimittäin lohkesi hampaasta paikka ja samalla pureskelulla toisesta hampaasta pala. Eivät edes olleet vierekkäiset hampaat, yksi ehjä siihen niiden väliin jäi. Tietysti tällainen tapahtuma sattuu aina viikonlopun edellä, niin ettei varmasti pääse mihinkään hoidattamaan, viikonloppuisin kun niin kovin harva paikka on auki. En sitten edes yrittänyt perjantaina soitella mihinkään, en myöskään lauantaina, koska olin ihan satavarma, että tällä tuppukylällä ei hammaslääkäri toimessaan lauantaisin ole.

No kun maanantaiaamu koitti, alkoi soittorumba. Ei muuta kuin luuri käteen ja soittamaan. Niinpä niin, olisihan se pitänyt arvata. Ennen kuin sitä edes pystyi mihinkään soittamaan. piti kuukkeloida sen hammaslääkärin/lääkärien olemassaolo. Hetken aikaa jo meinasin vaipua epätoivoon, eipä ollut tuppukylän hampilääkäreillä www-sivuja. Onneksi sentään yritysluettelosta sitten löytyi yhteystiedot ja sitten sitä jo paukutettiin luuriin numeroa vinhaan tahtiin. Ai että niinkun pitäisi aikaa saada pikaisestikin joopa-joo. Mitä ihmettä minä oikein kuvittelin, kaksi hammaslääkäriä tuntuisi olevan ja ottavat vastaan samassa paikassa. Vaan - että hammassärky - ja sitten vielä niinkun pitäisi aikakin saada - HAH. Syyskuun puoliväliin olisin ajan saanut. Jostain kumman syystä en sitten aikaa näiltä lääkäritädeiltä varannut. 

Alkoi siinä mielessä jo siinnellä viikkoja kestävä reikäinen ja kipeä olo. Mielessä jo vilahti tuolla kasvihuoneen nurkalla oleva, kovasti kärsinyt Turkish Orange munakoiso.


Ei tuokaan raukka kovin hyvin voi, vaikka ensiapuna on annettu nokkosvettä. Siinä sitten reikiä miettiessäni tulin siihen tulokseen, että ei auta, apuva on saatava, eli paras alkaa uudestaan kuukkeloimaan. Hakusanana siis lähiympäristön kaupungit ja hammaslääkärit… okei… Kuopiossa niitä oli ja monta.

Soitin sitten sellaiseen paikkaan, joka oli lähimpänä täältäpäin katsottuna, eli vajaat 10 km keskustasta. Hmmm. Puhelimeen vastattiin melko heti - ei se ehtinyt soida kuin jotain kolmisenkymmentä kertaa (!). Vähän flegmaattisen oloinen ääni vastasi, hirmu vaikea oli saada selvää mitä höpisi, mutta selvisi sitten viimein, että torstaina olisi tilaa. - ”joo otetaan se aika, kiitos”. Ihan piti hetki istua hissukseen tuon puhelun jälkeen ja miettiä, jotta ei voi olla totta. Avasin sitten sen Googlen uudestaan ja katsoin läpi hakutulokset ja totesin, että voinhan yrittää vaikka ihan joka ikisestä paikasta, kai nyt jossain on vapaa aika aikaisemmin.

Soitin seuraavaksi sellaiseen paikkaan, joka sijaitsi melko keskustassa. Oivoi - puhelimeen vastattiin heti. Vastaajana oli reippaan ja iloisen oloinen henkilö, joka tilanteeni kuultuaan ei ähkinyt ja mumissut yhtään, niin kuin edellisessä paikassa, vaan nopeasti totesi, että joo katsotaan. … tänään… on yksi peruutusaika 12.30.. niin ja sitten 14.30 olisi toinen. No voi sun.. ah sitä onnea. Tottakai otin ajan ja peruin sen toiseen paikkaan varaamani saman tien.

Siinä sitten iltapäivän puolella köröttelin isompaan kaupunkiin ja sen isoimmitta ongelmitta ajoin suoraan sinne minne pitikin. Eli helppo oli löytää perille. Palvelu paikassa: Huippuluokkaa. Hammaslääkäri: Paras mitä ikinä olen tavannut. Jatkohoidon järjestäminen: Samantien suunnitelma ja uudet ajat - heti perjantaille. VAU. Taidanpa tästä lähtien käydä hampaani hoidattamassa Kuopiossa, ihan sieltä pääkaupunkiseudulta asti vaikka.

Päivän kuva - päivän sieni

Ihan syötävä sieni ryöpättynä - haaparousku. Näitä tuolla olisi myös pilvin pimein. Kun vaan jaksaisi alkaa ryöpäilemään ja suolaamaan.



Taitaa jäädä suolasienten teko tältä vuodelta.

maanantai 29. elokuuta 2011

Päivän kuva - Myrkyllistä ja herkullista

Myrkyllistä ja herkullista samassa kuvassa, punahapero ja pulkkosieni.

Ovat nuo pulkkosienetkin jokseenkin kauniin näköisiä, eli ei mikään ihme, että jotkut niitä vahingossa ruokasieninä keräävät.



Haperot kuulemma ovat ihan passeleita ruokasieniä, itse en niitä ole koskaan oppinut oikein käyttämään.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Päivän kuva - syksyn satoa

Sieniä putkahtelee koko ajan lisää. Tuolla jonkin matkan päässä joen alajuoksulla on mahtava paikka, jossa kasvaa kilokaupalla kangasrouskuja.

Nätin näköistä, kun metsänpohjalla on kangasrouskuryppäitä. Harmi, että kangasrousku ei ole kovin kummoinen ruokasieni. Niitä nimittäin tänä vuonna riittäisi.

lauantai 27. elokuuta 2011

Harvinaisen lämmintä syyssäätä

Viime yönä lämpömittari keikkui +18 asteen kieppeillä. Nukkuminen oli tukalaa, onhan tässä jo totuttu hieman viileämpään yösäähän. Ihan piti makkarista molemmat ikkunat avata, vaikka se ei paljon asiaa auttanutkaan. Kaiken kukkuraksi pikkuneiti Kiya on kiimassa, mikä tarkoittaa sitä, että tämä neiti heräili sitten yöllä useampaan otteeseen mouruamaan. Ja totta kai siinä sitten heräsivät kaikki muutkin. Tulin sitten joka herätyksellä katsoneeksi lämpömittarin lukemat. Lämmintä oli.
Aamu valkeni sitten aurinkoisena pitkästä aikaa. Kahdeksan aikaan aamulla lämpötila oli jo +20, mikä on tähän vuodenaikaan aikamoisen erikoista. Mutta kiva oli ulkosalle koirien kanssa lähteä, kun ei tarvinnut montaa vaatekertaa päälleen pukea.

Kasvimaakierroksella huokailin pitkään ja hartaasti Suuren Kurpitsani vieressä, jokohan tuon arvaisi korjata pois, vai antaisiko kasvaa vielä..




Papujakin on tulossa vielä mahtavat määrät mikä on aika erikoista vuodenaikaan nähden. Kukkiakin siellä on vielä vaikka millä mitalla ja keskenkasvuisia papujakin useampi litra. Keräsin taas pari litraa eilen ja tänä aamuna näyttäisi siltä, että lämmin kesäyö on kasvattanut niitä lisää. Voiko se tosiaan olla niin nopeaa papujenkin kasvu, vai olisiko sittenkin niin, etten vaan niitä kaikkia korjuukokoisia eilen huomannut.

Istutin Gold Rush kesäkurpitsat viikkoa, puoltatoista myöhemmin kuin muut. Yksi niistä kasvattaa vielä ainakin kolme kesäkurpitsaa.



Toisessa on tulossa myös muutama vielä - ainakin kaksi varmasti.



Näytti siellä olevan  vielä korjuukuntoisia Long White Bush -lajikkeen kesäkurpitsoitakin vielä. Kymmenkunta niitä oli, pitäisi varmaan käydä noukkimassa nekin tuolta pois ja hyötykäyttöön.

Aamukierros ei kauan kestänyt, osa kasveista on jo siinä vaiheessa, että satoa on turha odotella, eli ne sivuutan kierroksellani sen kummemmin niitä tutkimatta. Paprikoita näytti olevan muutama, mutta ei läheskään niin paljon kuin viime vuonna. Samperin vetinen kesä, kun ei voinut paprikoitakaan maahan edes istuttaa. Mietin tässä, mahtaisiko olla järkevää siirtää ne kasvihuoneeseen ja katsoa miten kauan ne siellä pärjäävät.  Voisihan tuota koittaa, kunhan saan kasvihuoneen tyhjäksi tomaateista.

perjantai 26. elokuuta 2011

Päivän kuvat

”Tuu leikkiin mun kaa…”



Ronja kerjää pentua takaa-ajoleikkiin - viime päivinä melko turhaan…

”no enhän tuu… :P”




Ronjaneiti on niin hulvattoman kovakourainen ja juoksee aina pentua päin kuin päätön kana. Seurauksena on nyt sitten se, että pentu on päättänyt olla leikkimättä. Ihan viisas päätös - jos kerran ei osaa kaveri olla kunnolla - olkoon itsekseen.

torstai 25. elokuuta 2011

Päivän kuva

Aina näin syksyllä sitä toivoo, että ruusupensaita olisi enemmän.



Näitä ihanuuksia kun tekisi mieli kerätä ja kuivata talveksi. Ihan omaan käyttöön ja linnuille talviruoaksi. Ruusunmarjat ovat lintulaudalla todellinen hittituote - varsinkin jos naapurustossa talvehtii rastaita.

Usvaa ja sumua - onneksi ei sentään sadetta

Eilinen päivä alkoi tihkusateisena, onneksi vettä ei sentään tullut kovin hirveästi, mutta sen verran kuitenkin, ettei koiruuksien kanssa ulkoilu kovin pitkään maittanut. Ja siihen se päivän saldo sitten jäikin. Lähinnä oleilua ja koirien kanssa ulkoilua, kun oli vaan niin huono olo. Miljoona asiaa jäi tekemättä, ainoa suurempaa ponnistusta vaativa homma mikä tuli tehtyä, oli tuolla paikallisessa Agrimarketissa käynti. Koiranruokaa piti hakea, se kun on nyt sopivasti tarjouksessa. Samalla mukaan tarttui pari ulkosyklaamia ja marjakanervia. Olivat niin nätin näköisiä, etten voinut vastustaa kiusasta.

Tämä aamu olikin sitten varsin surullisen näköinen. Tienoon peittää niin sankka sumu, että puoli kahdeksan aikaan aamulla näkyvyyttä on hädin tuskin 30-40 metriä. Tosin ehkä parempi näin, onneksi ei sada vettä.




Aamun ensimmäisellä ulkoilukerralla ehdin jo hukata koirat, sumuun. Onneksi arvasin minne ne suunnistivat ja painelin perään. Siellähän ne olivat, laiturilla toljottamassa sumuun.

Siitä on aikaa kun täällä olen näin sankan sumun nähnyt.




 Näkyvyyttä tosiaan ei ole kovin pitkälle.


Laiturilta otetussa kuvassa maisema häviää valkoiseen jo heti muutaman kymmenen metrin päässä.





Kun kääntyy ja ottaa kuvan toiseen suuntaan, sama juttu.



Mutta on se aurinko siellä, ihan oikeasti, piilossa mahtavan, paksun sumuverhon takana.


Koiratkin näyttävät jotenkin utuisilta tällaisessa säässä.



Vaan kyllähän se tiedetään, tuosta koiraneidistä on utuisuus ja eteerisyys kaukana - sehän on varsinainen ADHD. Nytkin se jollain opilla tuolla ulkoilureissulla onnistui hukkaamaan pantansa. Kyllä se panta neidillä vielä tuossa kuvassa on, mutta sisälle kun tultiin, ei sillä enää mitään ollut. Ehkäpä löydän sen, kun aikani mietin ja pohdin, missä päin tonttia koiraneiti tuon kuvan ottamisen jälkeen mennä viipotti.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Päivän kuva

Kummajaiskuva.



Tällainen rykelmä löytyi tavallisten kukkien lisäksi sitruunakurkusta. Aika outo - en ole moista aikaisemmin nähnyt.

tiistai 23. elokuuta 2011

Vielä vihertää kuin viimeistä päivää

Vaikka ollaan jo elokuun lopussa, kasvimaalla, kasvihuoneessa ja kasvihuoneen vieressä ämpärissä kasvavat kasvit jaksavat kukoistaa. Vielä on vihreää joka puolella. Tosin tähän aikaan jo toivoisi ainakin tomaattien lopettavan sen vihertämisen ja alkavan punastua - tietysti sillä edellytyksellä, että kyseisen lajikkeen hedelmä on sitten kypsänä punainen. Keltaisten tietysti toivoo tässä kellastuvan mitä pikimmin.

Timjamit kasvihuoneen seinällä ovat ihan villiintyneet kasvamaan.



Tuo parvekelaatikkovirittelmäni näyttäisi olevan ainakin yrteille paras mahdollinen tapa kasvaa täällä. Ehkäpä ensi vuonna tuossa seinällä on jo muutama laatikollinen lisää…

Tomaatit kasvihuoneessa ovat huomattavasti kehityksessä jäljessä muista lajitovereistaan, siis niistä, jotka kasvavat avomaalla ja niistä, jotka kasvavat kasvihuoneen seinustalla ämpäreissä ulkona.

Glacier -lajikkeet tomaatit alkavat kypsyä tasaiseen tahtiin.



Tämä lajikehan on minulle uusi tuttavuus tänä vuonna. Siemenet tilasin alkukeväästä Brittein saarilta.


Tämä lajike tekee tuollaisia ei-tomaatin-näköisiä lehtiä. Eipä sitä tomaatiksi tunnistaisi, muuten kuin tyypillisestä tomaatin tuoksusta ja sitten tietysti noista hedelmistä.



Ihan mukavan kokoisia tomaatteja se tekee ja kohtuullisessa ajassakin. Kuvittelin sen kyllä olevan vieläkin aikaisempi lajike, vaan hyvä näinkin, kyllä tuosta satoa ehtii saamaan.

Samassa tilauksessa tuli myös Yellow Stuffer -lajikkeen siemeniä pussillinen. Ostin niitä - kun olivat tarjouksessa vain 99p. Pussin saatuani kirosin karvaasti. Olivat nimittäin päiväysvanhoja ne siemenet - eikä tietenkään myyjä siitä mitään mainoksessa maininnut.




Itämisprosentti oli melko alhainen, aikuiseksi asti sitten niistä vähistä taimista selvisi kaksi. No, saa niistä ainakin maistiaiset. Nämä Stufferit (niitä on olemassa punaisia ja keltaisia ainakin) ovat sisältä onttoja. Eli niitä käytetään täytettyihin tomaatteihin lähinnä. Tulee olemaan kiva nähdä millaisia näistä sitten kypsinä tulee ja saako niistä rakennettua hyvää ruokaa.
Kurpitsapellollekin kuuluu ihan hyvää. Nyt ovat lehdet alkaneet vähän lurpattaa, eli nimilaputkin löytyvät kohtuullisen helposti. Siis niille lajikkeille löytyy laput, joilla ne vielä siellä paikalla on - koirat kun tykkäsivät napsia tikkuja sieltä pellolta yhdessä vaiheessa pois - olivat ilmeisesti hyviä puruluun korvikkeita.

Jokunen matti myöhäinen vasta aloittelee hedelmän tekoa. Saas nähdä miten näiden uskalikkojen käy.



On meinaan melkoista arpapeliä näin myöhään, ehtiikö valmiiksi asti vai ei. Tosin kyllähän nuo säätieteilijät ovat povanneet intiaanikesää tälle vuodelle. Sellainen jos tulisi se olisi huippu hieno juttu…

Perunoita siis nostettiin jonkin verran. Punaisia ja sinisiä =)



On ne vaan nätin näköisiä - tuommoiset värikkäät perunat. Kiya-neitikin oli taas pitkästä aikaa päiväsaikaan alakerrassa. Mullantuoksuiset perunat houkuttelivat vähän haistelemaan ja tutustumaan tarkemmin. Sitten siinä piti istua pitkään ja hartaasti perunoiden vieressä, mitä lie mahtoi tyttö miettiä.

Päivän kuva

Koristekurpitsoille piti tehdä ihan oma tila.



Tämä järjestely siksi, että en sitten aikanaan sekoittaisi syötäviä näihin koristeversioihin, mikäli niitä nyt edes yhtään ehtii valmistua.

Tänä vuonna täällä on kasvamassa niin montaa eri kurpitsalajiketta - niitä syötäviä, että sekoittamisen mahdollisuus olisi ollut aika suuri. Nimittäin on erivärisiä, muotoisia ja kokoisia, minulle entuudestaan tuntemattomia lajikkeita kasvamassa, eli ratkaisin asian näin.

maanantai 22. elokuuta 2011

Sadonkorjuupäivä

Aamusta jo heti aikaisin aloitettiin sadonkorjuulla. Kerättiin kelta- ja punasipulit talteen ja autotalliin kuivamaan. Osa niistä matkustaa tänään pääkaupunkiseudulle, osa jää tänne kuivahtamaan vähän lisää. Kerättiin myös kaikki korjuukelpoiset avomaan kurkut ja valkoiset kurkut, niitä olikin ihan kiitettävästi ilmaantunut kurkkupenkkeihin. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että niitä siellä ylipäätään oli. Olen aina kävellyt penkeistä ohi sen kummemmin niitä puskia penkomatta ja kuvittelin, ettei sieltä mitään isompaa määrää ole tulossa, kun mitään ei näkynyt. Vaan väärässä olin.


Tulihan niitä reippaanlaisesti, tuossa kuvassa on noin puolet sadosta.

Keräiltiin myös kaikki kypsät kurpitsat ja kesäkurpitsat, ne matkasivat sitten illansuussa  Pääkaupunkiseudulle perheen nuorisoedustajalle jatkojalostukseen. Samalla napsittiin pari kiloa papuja pussiin ja muutama kyssäkaalikin oli jo siinä koossa, että ne saattoi korjata talteen. Osa sadosta meni kaverille, joka sitten iltamyöhällä soitteli ja kiitteli siitä, että sai vastaanottaa 30 kiloa kesäkurpitsaa =). Eli oli niitä kaiken kaikkiaan jonkin verran, puolet sadosta kun jäi omaan perheeseen...

Muuten tämä päivä sitten menikin leipoessa ja perunannostossa. Nostettiin Blue Kongoa ja Rosamundaa semmoiset kymmenen metriä. Vielä olisi noin 50 metriä niitä perunoita pellolla odottamassa ylös kaivamista.

Siinä sadonkorjuutauolla keskipäivän aikaan tein ohimennen kahdeksan marjapiirakkaa. Listalla oli tänään karviaismarja- ja mustaherukkapiirakoita. Ukkokulta ne sitten pakkasi autoon tuossa loppuiltapäivästä kun lähti köröttelemään takaisin sinne Pääkaupunkiseudun kotiin.


Kahdeksan marjapiirakkaa kerralla on jo niin iso määrä, että ei oikein tahtonut jäähtymispaikkoja riittää. Siksipä niitä olikin sitten ripoteltuna sinne ja tänne jäähtymään. Vanha puuhella sentään on sen verran iso, että sen päälle mahtui 6 kappaletta kerrallaan.

Kiirettä pitää näin sadonkorjuuaikaan, mutta ei se mitään, kivaahan tuollainen kiire pn.

Päivän kuva

Viimeisenä liljapopulaatiosta täällä tontilla kukkii tällainen valkoinen.


Täytyy tunnustaa, että taaskaan minulla ei ole harmainta aavistustakaan tämän lajikkeen nimestä, vaikka itse tämän tänne olen istuttanut. Mutta nätti se silti on, vaikkei nimeä tiedossa olekaan.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Päivän kuva

Maissin kukkia ilta-auringossa. Mikä tässä kuvassa on sitten erikoista?


No erikoistahan tässä on se, että paistaa ilta-aurinko. Tämän loppukesän aikana tuota ihmettä ei kovin montaa kertaa ole näkynyt.

Sieniretki ja jäljestystä

Otin aamupäivällä pikkuherra Rockyn mukaani ja painelin sienimetsään. Ukkokulta seurasi Ronjan kanssa puoli tuntia myöhemmin. Niin, Ronja vainusi sitten Rockyn ja minun jäljen ja löysivät meidät tuolta kilometrin päästä ihan helposti. Tuommoinen toiminta on Ronjalle mieleen, se ylienergisenä koiruutena vaatii joko alituista treenaamista tai sitten jotain muuta mielekästä tekemistä. Rocky-poika on niin erilainen, sen kanssa oli todella ilo metsäretkeillä kahdestaan ennen kuin muut perheenjäsenet saapuivat. Poika ei nimittäin lähde ollenkaan omille teilleen, pitää koko ajan silmällä mihin minä menen ja seuraa, kuten kunnon koiran tuleekin. Toista oli Ronja-neidin kanssa tuossa iässä, se mennä paukutti omille teilleen heti kun silmä vältti.

Tuolla reilun puolen kilometrin päässä joen alajuoksulla on sellainen mukava niemi, jossa on vielä hiekkapohja. Koirat suorastaan rynnivät veteen polskimaan. Ainoa hankaluus oli, että tuossa kohtaa rantapenger on melkoisen jyrkkä ja jostain syystä eivät sitten osanneet arvioida veden syvyyttä ja pähkäilivät jonkin aikaa uskaltaako mennä vai ei. Melko varovasti ensimmäisen kerran sinne veteen sitten menivät.

Ensin tutkittiin veteen meno mahdollisuutta kiven päältä pitkään ja hartaasti.


Ilmeisesti ei kovin hyvältä tuo kohta näyttänyt, koskapa molemmat siirtyivät metrin verran etelään päin.



Ei ollut tuokaan kohta koiruuksille mieluinen, aivan liian jyrkkä.




Pitihän sitä vielä kuusen juureltakin veteen yrittää, vaan ei se ollut oikeanlainen paikka tuokaan. Vaan ei siinä sitten kuitenkaan kovin kauan aikaa kulunut, kun se sopiva kohta löytyi ja molemmat koirat pääsivät veteen.



Tuo joki on melko matala tuossa kohden, joten koiruudet enemmänkin vain kahlailivat ja muuten vain haahuilivat siellä vedessä.



Aika pitkälle sinne saa kahlata ja siltikään vesi ei ylety kuin reisiin asti.



Kyllä se vaan niin on, että ravisteltava sitä on, vaikka vain jalat olisivat kastuneet.



Rocky, joka yleensä on enemmän se vesipeto tässä laumassa, kyllästyi ensin ja lähti tutustumaan lähiympäristön ihaniin tuntemattomiin hajuihin.


Ronja jaksoi vielä hetken juosta veteen ja takaisin kepin perässä.


Tuossa koirassa sitä energiaa piisaa, mutta ei se kauan keppiä viitsinyt hakea, hukkasi sen vesikasvien sekaan eikä sitten enää löytänyt.

Takaisin tullessa käveltiin sitten luontopolkua pitkin jonossa kuin köyhän talon porsaat. Siis sillä erotuksella, että köyhässä talossa porsaita oli totta kai vain yksi ja meitä oli monta.




Tuossa kohtaa tuo luontopolkukin on jopa melko siedettävän näköinen ja kiva kävellä. Toisaallahan se on kyllä kaikkea muuta…


Koirat kyllä nauttivat tosiaan tuosta lenkistä ja juoksentelusta metsässä.



Välillä ne mennä viipottivat polkua pitkin melkein näkymättömiin mutta palasivat sitten taas meidän hitaampien luo ja matkaa jatkettiin yhdesså taas niin kauan kun ne saivat päähänsä ottaa uuden spurtin.

Melkoisen umpipuhkiväsyneitä koiria on täällä nyt sitten talo täynnä. Rötköttävät tuolla ja kuorsaavat molemmat. Ihan oli kiva reissu ja tuli sieltä jotain sieniäkin napattua mukaan. Niin ja tietysti rutkasti kuvia niistä sienistä - mutta niitä kuvia laittelen sitten myöhemmin.

Pilvipoutaisessa säässä on kiva kuvata

Eilen kun oli niin sopivasti pilvipoutainen päivä tuli otettua vähän muotokuvia koiruuksista. Siinä vaiheessa kun ne synkimmät pilvet vähäksi aikaa väistyivät, rynnistettiin porukalla pihalle kameran kera.

Valaistusolosuhteet olivat siis todella kivat, semmoista pehmoista valoa ja kuvista tuli melkoisen upeita, siis ainakin omasta mielestäni.

On se kiva kun koirat viihtyy lähekkäin, niin saa kerralla samaan kuvaan.




Vaikeinta oli saada otukset edes jotakuinkin katsomaa samaan suuntaan, kun toinen katsoi kameraa kohti, toinen toljotti jonnekin muualle.




Ja sitten taas toisinpäin - toinen katsoo kiltisti eteenpäin, toisen katse harhailee missälie… 

No, kaikkea ei voi saada onnistumaan ihan pilkulleen, mutta ihan kiva potretti tästä tuli…


Sentään katsovatkin melkein kameraan.

lauantai 20. elokuuta 2011

Pilvistä, tuulta vaan ei sentään sadetta

Tämä päivä on ollut pilvipoutainen. Pitkästä aikaa ei ole tullut pisaraakaan vettä. Vähän sellaisen masentavan näköistä täällä tänään on, tuo maisema tuolla on sellainen tuhkanharmaa, kun nuo pilvetkin ovat sellaisia tumman harmaita. Pilkisti se aurinkokin jossain välissä hetkiseksi näkyviin muutamaksi minuutiksi. Mutta kauaa se ei paistanut - sitten taas jouduttiin katselemaan tummia, synkeän näköisiä pilviä. Tässä on jotenkin sellainen peruspessimistinen olo.

Tänään oli sitten tomaattien keruupäivä, tuolta avomaalta niitä löytyikin ihan kiva määrä. Ei mitään huippusatoa vielä, mutta sen verran kuitenkin, että ei ihan kerralla syödyksi saa. Vähän tuli siistittyä kasvihuoneen ympäristöäkin, sauna lämmitettyä ja yksi marjapiirakka paistettua. Niin ja siivottua kämppä, mutta siinä ne tämän päivän hommat melkein olivatkin.

Pikkuserkku kävi tänään pilkkomassa ne kaupungin kaatamat puut, tai osan niistä, osa on vielä siellä luontopolun varressa pihaan kuljetusta odottamassa. Aika iso pino siitä tuli.



Niin ja tuossa on nyt sitten vasta yksi puu pilkottuna. Ei ollut tuokaan puu ollut aivan pienimmästä päästä. Tuo pilkkominen ei kyllä olisi meikäläiseltä luonnistunut millään, ei sen puoleen olisi siinä ukkokullallekin mennyt sormi suuhun - kun ei oikeastaan koskaan ole noita klapihommia tehnyt. Hieno juttu, että on joku, joka nämä tällaiset hommat hanskaa. Pulassahan sitä täällä olisin, jos joutuisin itse puuhommia yrittämään. Ei tässä kunnossa onnistuisi unissakaan moinen.

Päivän kuva

Oikeastaan tämän kuvan nimenä pitäisi olla päivän piilokuva, niin hyvin tuo kohde tuonne sireenipuskan taakse maastoutuu.

Kaikenlaisten eläinten olen nähnyt sienien kimpussa käyvän, mutta nyt sitten tuli vastaan ensimmäinen kerta, kun yllätin harakan tuosta takapihalta punikkitatin kimpusta. Siististi tämä veijari sitä tattia halkoi, liekö sitten syönyt toukkia sieltä sisältä.

perjantai 19. elokuuta 2011

Kauppareissu Isoon kylään

Eilinen päivä hujahti kauppareissulla tuolla lähimmässä suuressa kaupungissa. Kaikenlaista ostettavaa oli puutelistalle ilmaantunut ja koiranruokakin alkoi olla jo niin vähissä, että pakko oli jo senkin takia tuonne viidenkymmenen kilometrin päähän lähteä. Siellä sitten perillä kipaisin pikaisesti aika monessa kaupassa. Aloitin shoppailun Jyskistä, josta mukaan tarttui 4 fleecehuopaa ja 4 tosi halpaa tyynyä. Näistä tyynyistä askartelin yhden jättityynyn tänään. Siitä tuli mahdottoman upea peti koirille, pehmeä ja todella iso. Eikä tullut maksamaan paljoakaan kun osti tarjoustyynyjä. Huovat aion myös käyttää korien petivaatteina.

Seuraavaksi siirryin Biltemaan, josta käväisin hakemassa lisää muffinssivuokia. Ostin myös pari kaulapanta- ja hihnasettiä koirille, sellaisia missä on heijastinnauhat. Biltemassa niitä oli todella edullisesti ja kun tarkoitukseni ei ole käyttää noita kauan, kelpaa vähän huonompikin laatu. Kaulapantoja täällä on kyllä pilvin pimein, mutta ovat kaikki sellaisia puolikuristavia. Ne puolikuristavat ovat ihan hyviä normaalikoirilla, mutta kun tuo ADHD -koiruus Ronja, on jo kerran melkein tuon Rockyn kuristanut jäätyään hampaistaan pennun puolikuristavaan pantaan kiinni. Siksi nyt ainakin toistaiseksi aion käyttää normaalipantoja molemmilla.

Musti ja Mirri oli sitten se seuraava kauppa jonne rynnistin. Koiranruokaa ja kissanhiekkaa oli tämän kaupan ostoslistalla. On muuten älyttömän hyvä palvelu tuossa kaupassa, se täytyy sanoa. Myyjä tuli nostelemaan säkit ensin kärryyn ja sitten vielä autoon. Itsehän olen melko onneton nyt tuon kipeän käteni kanssa, tuolla kun ei juuri mitään nostella ja jos nostellaan, ollaan kipeitä ja pitkään.

Sitten piipahdin vielä paikallisessa Lidlissä hakemassa uht-maitoa ja kaikenlaista kivaa purtavaa. Siinä ne shoppailut sitten olivatkin ja hurauttelin takaisin pienemmälle paikkakunnalle. Ostospäiväksi eilinen valikoitui siksi, että sataa tihuutti koko ajan ja sateessa kun ei oikein mitään tuolla ulkonakaan voi tehdä, on siis parempi uhrata sadepäivät shoppailuun.

Tämä päivä siis on mennyt askarrellessa. Niistä neljästä halpistyynystä tehty koriapeti oli välittömästi hitti. Käytin päällyksenä vanhaa retropussilakanaa, eli hintaa tuolle koirista mahdottoman mukavalle petille tuli varsin vähän.

Koiruudet tykkäävät, en ehtinyt edes irtopäällistä siihen laittaa, kun jo pariskunta valtasi pedintekeleen.



Siis levitin sen tuohon lattialle sovittaakseni irtopäällystä siihen ja vähän oli tarkoitus mittaillakin, mutta haaveeksi jäi mittailut sun muut.

Kuvia ottaessani ajattelin jo hetken aikaa, että tuli tehtyä petistä liian iso.


Tuohonhan mahtuisi vielä kolmaskin koira.



Vallan mainiosti mahtuisi, vaikka kaikki olisivat ihan levällään… =)

Tänään onkin sitten ollut pitkästä aikaa ihan mukava keli. Aurinkokin on pikkuisen pilkistellyt tuolta pilvien välistä ja maa alkaa kuivahtaa tuolla pellolla pikkuhiljaa.


Se suurin kurpitsani tuolla kasvimaalla on jo lähes kokonaan oranssi. Hiljaa hyvä tulee - se on nyt tuota värin vaihtoa tehnyt ties kuinka kauan. Mutta nyt se on selkeästi jo enemmän oranssi kuin vihreä.



Tänä vuonna täällä kaikki pyörii noiden kurpitsojen ympärillä. Viime vuoden teemanahan minulla oli eri tomaattilajikkeet, joita sitten kasvattelin neljää- viittätoista eri lajiketta. Tänä vuonna tomaattilajikkeita on tuolla vähintäänkin yhtä paljon. En enää edes muista kuinka montaa lajia silloin keväällä laitoin kasvamaan. Ja kun on ne nimilaputkin hukassa, paha mennä sanomaan aiheesta mitään tässä vaiheessa. Onneksi ne lajikkeet tunnistaa viimeistään sitten kun tomaatit kypsyvät. Osan tunnistaa jo nyt vaikka ne tomaatit ovat vasta vihreitä. Osahan on jo satoa tehnyt ihan kiitettävästi, ei vielä niin paljon, että säilömään olisi päässyt, mutta syöty niitä jo on melkoinen määrä suoraan puskista. Vaan kohta alkaa se kurpittsashow - tuskin maltan odottaa…


Päivän kuva

Vieraillessani erilaisissa blogeissa tässä viikon mittaan, törmäsin aivan mielettömän hyvään konseptiin. Siis siihen, että kirjoittaja julkaiseen joka päivä yhden kuvan ja ihan minimaalisella tekstillä. Ihan törkeästi tässä nyt pöllin tuon idean, ajattelin kokeilla tuota samaa, ainakin jonkin aikaa.

Nyt sitten ensimmäiseksi päivän kuvaksi valitsin tuossa takapihalla kasvavan punikkitatin. On nimittäin äärettömän hyvän näköinen yksilö - ainakin luonnnossa.



Siellä noita olisi takapiha täynnä. Pitäisi varmaan kerätä talteen, ennen kuin koirat tallovat ne.

torstai 18. elokuuta 2011

Muualla maassa kuivaa - täällä melkein vedenpaisumus

Olen puutarhablogeista lueskellut juttuja, joissa valitetaan tämän kesän olleen liian kuiva. Voi hyvänen aika, minä täällä toivon ja todella hartaasti, että tämä ainainen vedentulo loppuisi jo. Viime kesänä itsekin painiskelin kasteluongelmien kanssa, kun täälläpäin maata oli koko kesän todella kuivaa. Vastaavasti sitten muualla maassa tuntui satavan koko ajan. Sadepilvet kiersivät tämän paikan vuosi sitten jostain syystä todella tehokkaasti. Vaan toista on ollut tänä vuonna. Vettä tulee paljon, jopa niin, että kaikki suunnilleen mätänee pystyyn.

Perunanvarret alkavat olla mustuneita muistoja, maa kasvimaalla kasvaa levää ja penkkien välit ovat mutavelliä. Levä penkeissä tietysti kertoo siitä, että on aivan liian märkää. Suurin osa kasveista ei pysty tällaista vesimäärää kestämään, juuret hukkuvat ja kasvi joko voi huonosti tai ottaa ja sanoo kasvusopimuksensa irti kokonaan ja mätänee pois. Harmittaa niin vietävästi, tänä vuonna kun tein kolme kertaa isomman kasvimaan, kuin viime vuonna. Niin, toki oli tarkoitus saada vähän enemmän satoakin.


Tietysti onhan se toisaalta hyvä, ettei tarvitse kasvimaata kastella, mutta toki mieluummin kastelisin vaikka koko ajan, jos se takaisi kunnon sadon, kuin katselisin kasvien kärsimistä liian märässä maassa.



Kyllähän se on vähän liikaa, kun lähes joka päivä tippamittari on aivan mahdottomissa lukemissa. Jos yhden päivän aikana tulee tuollaiset vajaat 30 mm vettä - ei pikku harrastelijaviljelijää naurata. Tuohan tietää sitä, että kasvimaalle ei ole menemistä. Sinne uppoaa polviaan myöten, paitsi niissä kohdissa, joissa penkkien välit on katettu olkikatteella.

Ainoat kasvit, jotka tuolla avomaalla tuntuvat hyötyvän tästä vetisyydestä ovat tomaatit. Tomaattihan tarvitsee melkoisen määrän vettä kasvaakseen ja pysyäkseen kunnossa. Jopa kurpitsat alkavat näyttää huonovointisuuden merkkejä, ravinteet varmaan hulahtavat multakerroksen läpi liian nopeasti tuon valtavan sadevesimäärän mukana. Olen nyt luopunut lannoittamisestakin toistaiseksi, kun ei siitä näytä mitään hyötyä olevan. Täytyy odotella, että tulee edes hetken tauko tuohon sateeseen - päivän tai kahden tauko olisi ihan riittävä. Sitten voisi vähän lannoitellakin, ainakin noita kurpitsoita, nehän kasvavat vielä reippaasti tuosta tämänhetkisestä koostaan.


Luulisi että vesimelonit pitäisivät märästä kelistä.


Mutta kasvu näyttäisi pysähtyvän kuin seinään aina sadekelien ajaksi. Vai kuvittelenkohan vaan…

Ärsyttää….


Google sitten muisti mainoksella tänään, kun kirjauduin Bloggerin hallintapaneeliin.



Aika tylsää - Popup kertoo: ”Näyttää siltä, että blogisi on suosittu.” No hohhoijaa. Tietysti suosittu on melko subjektiivinen käsite kullekin tarkastelijalle. Milläköhän kriteereillä Kuukkelissa näitä käyttäjien silmille paiskotaan.

Meikäläisen blogin kävijämäärä per päivä on tilastojen mukaan ollut jo jonkin aikaa keskimäärin 50 ja parhaimmillaan parisataa päivässä, tarkoittaako se sitten sitä, että blogi on suosittu… Jos kuusisataa tyyppiä tulee hakemaan blogistani kasvilaatikko-ohjeita tai 250 hakee karviasmarjapiirakan ohjetta, eihän se sitä tarkoita, että blogi on suosittu. Kai tuo enemmänkin tarkoittaa sitä, että sattuu olemaan jokunen juttu, joka kiinnostaa isoa määrä ihmisiä. Vai tarkoittaako tuo Kuukkelin toteamus, että Google itse suosii blogiani tarjoamalla roskalisää mainosten muodossa.. ? Ärsyttävää.

Muistiko Google heittää Sinua tänään AsSense mainoksella? Onkohan niillä joku kampanja menossa..