Lauma koiria ja kurpitsajuttuja

Nämä pari viimeistä päivää menivät hujahtaen ohi. Mies pakkasi itsensä autoon ja hurautti pääkaupunkiseudulle torstaina. Samana iltana tulla tupsahti kaveri koiriensa kanssa pikakyläilemään. Sää ei oikein suosinut, satoi koko ajan. Valokuvia siis vierailleista koiratähtösistä ei ole - sää kun esti kuvaamisen. Oli se kuitenkin vallan mielenkiintoista häslinkiä - viiden koiran lauma riekkumassa tontilla. Äänipuolen kyllä hoiteli tuo Rocky-poika, joka ei haukkumista ja leikkiärhentelyä meinannut lopettaa millään. Meni yli puolenyön ennen kuin pikkuherra suvaitsi rauhoittua. Vaan onhan se kyllä niin, että jos pienen vauvakoiran elämään tupsahtaa kolme vierasta koiraa kerralla, vaikea sitä on sulattaa. Vallankin kun pikkumiehen koiratapaamiset ovat olleet melko rajoittuneita tähän asti, reppana on eläissään tavannut vain kaksi vierasta koiraa ennen tätä.

Perjantaina aamupäivällä kerättiin kasvimaalta kaikki mahdollinen kypsä tavara kaverille mukaan, eli aika monta kesäkurpitsaa ja sipuleita iso kasa sekä jotain muuta pientä. Lauma sitten pieneni kertaheitolla puoleen tuossa iltapäivän puolella kun vieraat lähtivät. Perjantai ilta sitten meni tuosta vierailusta toipumiseen. Koirat olivat molemmat aivan puhki poikki ja rättiväsyneitä. Eli täällä pääsääntöisesti sitten vain nukuttiin.

Tuon jatkuvan sateen tauottua mentiin vaihteeksi sitten yhteistuumin koiruuksien kanssa kasvimaalle katsastamaan mitä kaikkea kivaa sinne on ilmestynyt. Ja olihan siellä vaikka mitä. Vautsi!

Koripallon kokoinen kurpitsa on vaivihkaa kasvanut Mandel - Hubbard Blue penkkiin. Nyt en sitten voi satavarma tuosta olla kumpaa lajia tuo on, koska menevät sikin sokin versoinensa pitkin penkkiä. Mutta muodosta päätellen kyseessä on Mandel -lajikkeen yksilö. On muuten aikas iso jo =)

Spagettikurpitsapenkki tuotti jo ensimmäiset syötävän kokoiset kurpitsat.

Tänä vuonna minulla on ollut tuolla kasvamassa kahta eri lajia. Sitä normaalia spagettikurpitsaa sekä hybridiä nimeltä Hasta la Pasta. Kuvassa tuo keltaisempi on Hasta la Pasta, ero on ainakin värin osalta melko selvä. Tänään täytyy sitten maistella, onko tuo hybridi todella parempi maultaan, niin kuin väittävät.

Tuolla ulkona on sen verran märkää, ettei pysty edes viinimarjoja keräämään. Saisivat nuo sateet jo loppua hetkeksi, ehtisi tuo maa kuivaa ja ehkä vielä osa kasveista jaksaisi tuosta liiasta märkyydestä toipuakin.