torstai 1. syyskuuta 2016

Draamaa pihamaalla

Eilen käppäilin keittiössä sen minkä kykenin. Vilkaisin siinä sitten ohimennen rannanpuoleisesta ikkunasta ulos. Siellä oli sulassa sovussa parikymmentä tali- ja sinitiaista ruokailemassa. Olin edellisenä päivänä paiskannut viime talviset auringonkukansiemen pussinpohjat tarjolle, kas kun oli jäänyt talvisaikaan tarjoamatta. Ja viimeinen käyttöpäiväkin oli jo aikoja sitten ohi.

Lähtötilanne siis oli alla olevan kuvan kaltainen. Tiaisia ihan joka paikassa, limittäin ja lomittain ja osittain päällekkäinkin.



Sitten paikalle syöksähti jokin iso ja ruskea. Haukka! Sen verran sain itseeni vauhtia, vaikken kovin hyvin vielä kävelekään, että ehdin kameran napata pöydältä. Vaan kuvaa en ehtinyt ottaa.

Siinä sitten katselin ikkunasta, mietin mihin ihmeeseen se mahtoi lentää. Tiaiset olivat siinä vaiheessa kaikki hajaantuneet eri ilmansuuntiin. Aika suuri osa niistä oli piilossa juhannusruusussa tuossa toisen keittiön ikkunan edessä.

Vaan haukallapa taisi olla toimintamallit hukassa. Se nimittäin otti ja lensi myös sinne puskaan. Ei olisi ehkä kannattanut.



Siellä ne sitten vetelivät kuurupiiloa, tiaiset ja varpushaukka.


Tiaisilla oli etulyöntiasema. Ne kun muutaman kymmenen gramman painoisina pystyvät hyvinkin tuollaisessa hennossa puskassa liikkumaan. Haukkaparka oli vaikeuksissa.



Niinpä se sitten muutti strategiaansa. Lensi maahan ja lähti kävellen jahtiin.


Kameran sulkimen ääni kiinnitti sen huomion. Selvästi näki naamasta, että ihmetteli kovin mikä kummallinen napsutus kuuluu. Nappailin sarjassa nimittäin 186 kuvaa (ihan varmuuden vuoksi), yleensä kun ainakin osa kuvista jännissä tilanteissa tuppaa olemaan tärähtäneitä. Ajattelin sitten pelata varman päälle, että ainakin yksi tai kaksi onnistuisi.


Haukka siis kierteli puskaa jalkaisin. Sitä mukaa kun se vaihtoi paikkaa, tiaiset siirtyvät ruusussa toiselle puolelle.


Varmaan turhauttavaa haukan kannalta. Nälkä - ja ruoka vaan leikkii…



Turhautuneisuutensa se purki sitten höyhenpuvun siistimiseen.
Aika pitkään se tuossa viipyi ja täytyypä sanoa, en todellakaan ennen ole varpushaukkaa noin läheltä seurannut. Oli muuten mielenkiintoinen juttu.



 Nätti veijari, mutta jäätävä tuijotus.