Pellolta pelastettua osa 2

Samaan syssyyn kun valkosipuleita pelastin, napsin kasvilaatikosta muutaman kyssäkaalinkin turvaan. Kaikkia en kuitenkaan saanut mukaan ottamiini astioihin mahtumaan. Ja sittenhän se tuli se lumipyry, eli nostourakka lopahti siihen. Siellä ne kaalit ovat tehneet jonkin aikaa tuttavuutta lumipeitteen kanssa. En ole huolissani ollenkaan, kaalit kestävät yllättävän paljon kylmää. Siellä on viikon verran ollut on sulassa sovussa lehtikaaleja ja kyssäkaaleja ja viitisen senttiä lunta.

Onneksi tuli lauhempi jakso, täälläkin on ollut kymmenisen astetta lämmitä ja lumipeite hävisi päivässä, mahtavan sumun kera. Toki aion nuo kaalit vielä sieltä käydä napsimassa pois ja käyttöön, vaikka jonkin aikaa lumen alla ovat olleetkin.

Maailmassa on yllättävän paljon kasveja, jotka oikeastaan vain paranevat kun saavat vähän kylmää. Voisi melkeinpä sanoa, että suurin osa näistä jonkinverran kylmää paremmin kestävistä kasveista kuuluu tähän joukkoon, tarkoitan siis selkeästi viileämpään ilmastoon sopeutuneita viljeyskasveja. Pakkasen puremina paremmilta (lue makeammilta) maistuvat monet kaalinsukuiset kasvit, mm. parsakaali, lehtikaali ja ruusukaali. Samoin jotkin juurekset, kuten porkkanat kuuluvat samaan sarjaan. Purjokin on tällainen makeammaksi muuttuva vesseli. Pakkanen/kylmä saa ne muodostamaan sokereita, joten ne sitten maistuvat makeammilta pakkaskäsittelyn saatuaan. Huh, tulipas monta tosi huonosti muotoiltua lausetta, no, semmosta sattuu… :)

Mutta enivei, kaaleja siis luvassa huonosta kelistä huolimatta. Tuolla on laidallisessa kasvulavassa myös jotain juureksia vielä, joita aion käyttää, selleriä ja kultajuurikkaita nyt ainakin. Huoletta niitä voi syödä, kun ne kypsentää ihan heti kun pikkusen sulavat.

Pellolla vihertää ja keittiössä tulvii

Nyt alkaa jo näyttää mukavalta tuolla kasvimaalla. Vihannekset sun muut kasvavat sen kun kerkiävät. Kyssäkaalia olen laittanut tänä vuonna myös porrastetusti kasvamaan.

Ensimmäiset alkavat jo olla siinä vaiheessa, että kohta voi alkaa korjaamaan satoa.  Ei ihan vielä, mutta kohta.

Maissit ovat venyneet ihan kiitettävästi pituutta.

Kyllä niitä tähkiä vielä jokusen viikon joutuu odottamaan, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää nuo ehtivät kyllä tähkiä tekemään.

Kasvilaatikot pullistelevat liitoksissaan, niin hurjaa on sinne istutettujen kasvien kasvu ollut.

On se vaan jännä juttu, että istuttaessaan sitä ei koskaan muista, että tilaa pitää olla jokaisella lajilla ja rutkasti. Vaan vielä nuo tuolla tulevat toimeen sulassa sovussa keskenään, sitten kun alkavat kärsiä liiasta lähentelystä teen niille pesäeron. Osan kun voi siirtoistuttaa tuonne kasvimaan puolelle.

Tänä kesänä kaikki kasvaa ihan kivasti, päinvastoin kuin parina viime vuonna. Kahtena kesänä tuolla pellolla on ollut varsinainen vedenpaisumus, sateiset kelit aiheuttivat sen, että siellä suorastaan tulvi. Vesi seisoi isoissa lammikoissa ja kasvit kuolivat liikaan märkyyteen. Tämä vuosi on ollut huomattavasti poutaisempi ja kuivempi, onneksi.

Mutta jos ulkona ei tulvi, niin sitten tulvii sisällä - näköjään. Viime viikolla perjantaina myöhään iltapäivällä, huomasin, että keittiön tulovesiputki oli sanonut työsopimuksensa irti ja päästellyt vedet pihalle. Ei nyt mitenkään ryöppyämällä - vaan sillälailla vaivihkaa ja salaa, että oli ehtinyt kastua paikat melkoisesti ennen kuin vettä alkoi tulla tiskipöydän kaapin alta esiin.  Harmittava juttu. Ei siinä muu auttanut kuin kuivata ja kuivata ja ihmetellä, mistä ihmeestä se vesi oikein tulee. Soitin seuraavana aamuna heti kun kello löi seitsemän paikalliseen putkiliikkeeseen. Kymmenessä minuutissa olivat paikalla. Ja siinä samantien korjasivat molemmat tulovesiputket .

Ajattelin jo horisontissa siintävää henk. kohtaista konkurssia, putkihommat kun ei niitä halvimpia ole, ja tässä nyt on vettä päässyt rakenteisiin asti aikalaille.  En edes tullut ajatelleeksi vakuutuksia - tässä kun on äitini aikaan ollut pelkkä palovakuutus. Jotenkin vaan ei tullut mieleenkään mikään korvauspuoli.  Mutta putkiliikeen omistaja, joka tänne yhdessä sen putkimiehen kanssa tuli, kysäisi siinä ohimennen vakuutuksia… Enpä ollut muistanut, että vakuutin paikan heti ensitöikseni vähän paremmin. Olipa hyvä, että huomasivat ihmetellä asiaa. Lukaisin siinä pikaisesti vakuutusehdot, ja siellä oli kuin olikin listattuna myös LVI-vahingot!

Seuraavaksi tietysti olin vakuutusyhtiöön yhteydessä. Yllättävän hyvän palvelun sain, lupasivat myös tuon ensimmäisen puhelun aikana kuitata 250 euron omavastuuni sillä, että itse olen hoitanut siivosutyön ja raivauksen vahingon jäljiltä.  Jos näin tosiaan käy, en kyllä kadu yhtään tuon vakuutuksen ottamista.

Nyt tunnin kuluttua vakuutusyhtiön sopimusliikkeestä  (tuolta isommasta kaupungista 50 kilometrin päästä - paikallisen putkiliikkeen palvelut kun vakuutusyhtiölle ei kelvanneet) pitäisi tulla vahinkotarkastaja tässä aamutuimaan toteamaan onko vahinkoa ja mitä tehdään jos on. Saas nähdä kuinka käy - meneekö koko keittiön lattia uusiksi. Tiskipöydän alakaappi ainakin on pilalla, samoin osa lattiaa kaapin alta ja vierestä. Ihan on mielenkiintoista nähdä miten tämä nyt toimii - vai toimiiko ollenkaan. Toistaiseksi siis ainakin puhelimessa ovat olleet vallan avuliaita ja korvausta on luvattu - mutta nähtäväksi jää…

Rillit huurussa

Tänä aamuna se sitten tapahtui, ulkoa kun sisälle tuli oli heti rillit huurussa. Nyt ne alkavat ilmeisesti sitten ne ajat, jolloin ulkolämpötilat ovat sen verran alhaisempia, että sisään tullessa saa olla tosi varovainen, ettei seiniä päin kohella.

Kasvimaalle ei kuulu kovin hyvää. Maissit ovat tuskin puolen metrin korkuisia. Niistä ei tänä vuonna satoa saada, vaikka kuinka olisi intiaanikesä tulossa, sitähän nuo uutiset ovat nyt viimeaikoina povailleet. Kasvilaatikoiden asukit kyllä tuottavat jonkinlaisen sadon. Kyssäkaaleja olen jo kerännyt ja keitellyt sosekeitoksi. Se on kyllä ehdottomasti yksi suosikeistani, siis tuo kyssäkaalisosekeitto.

Työt ja tämä remontti ovat pitäneet minut kohtuullisen kiireisenä, joten en tuonne pihahommiin ole paljon ehtinyt. Kyllä se nyt vaan taitaa olla niin, että tämän kesän puutarhahommat on tehty. Jotain raivaus- ja suojaushommia tuolla on vielä tosin tehtävä, hedelmäpuille pitää laittaa verkot ja kasvimaa pitää kääntää ennen lumen tuloa. Mutta siinä se sitten melkeinpä olikin se kausi tältä vuodelta. Toivottavasti näin huonoa kesää ei ihan heti tule.

Maa oli kuurassa seitsemän aikaan aamulla, kun koirien kanssa ulkoiltiin. Otin kameran mukaan, kun kerrankin muistin, että kuviakin pitäisi ottaa. Keskityin kasvilaatikon asukkeihin, muualta kun on rikkaruohojen seasta ihan mahdoton mitään kuvattavaa löytää.

Sen verran vilpoista oli, että ruusukaalin lehdet olivat ihan valkoiset. Onneksi nuo kaalikasvit eivät isommin piittaa, vaikka lämpötila laskisikin tuonne nollan tuntumaan. Ruusukaaleja ei varmaan tänä vuonna ehdi tulla, ellei ihmeitä satu. On tuolla tosin muutama peukalonpään kokoinen motti tulossa, mutta ei tuollaisista kyllä mihinkään ole.

Tänä vuonna on ollut aivan valtavasti etanoita. Niitä on ihan joka paikassa, eikä paljon auta, vaikka kuinka niitä keräilisi ja hukuttaisi. Olen sen suhteen jo luovuttanut. Täytyy vaan keksiä miten estää mahdollisten munien kuoriutuminen ensi kesäksi. Nehän munivat multaan, eli jotain luonnonmukaista torjuntalitkua pitäisi kehitellä.

Jos noita etanoita ei olisi niin paljon, kaaleista saisi ihan kivan sadon

Tuossakin kuvassa on varmaan kymmenen etanaa, jos oikein tarkkaan katsoo.

Parsakaalin ryökäleet aloittivat kukinnan.

Yhtään korjauskelpoista nuppua en huomannut, yhtäkkiä ne vaan olivat kirkkaankeltaisessa kukassa. Mielenkiintoista.

 
Ja tänä vuonna meille ihan oikeasti tuli yksi omena.

Viime vuonnakin puussa oli yksi omenan alku, mutta se hävisi johonkin kesän mittaan. Tänä vuonna sentään tuo ainokainen on päässyt syöntikokoon asti. Ihan nätti punainen möllikkä, kukakohan sen sitten aikanaan saa…

Ihmettelyä kasvimaan laidalla

Kasvimaa ja pelto on edelleenkin veden vallassa. Nyt siellä on tosin enimmäkseen mutakuoppia, kävely siellä on yhtä tuskaa, saappaat tarttuvat kiinni ja eteneminen on todella hidasta.

Tein kuitenkin eilen aamulla pitkästä aikaa kierroksen, piti käydä katsomassa lähempää mitä kasveille kuuluu. Tässä olen muutaman viikon vain katsellut pellon reunasta tuota rikkaruohoviidakkoa.

Osa kasveista pärjää ihan hyvin, vaikka rikkakasveja on todella paljon. Kultajuurikkaat ja meirami ainakin ovat hyvässä kuosissa.

Istutin aiemmin kesällä muutaman mansikan yhteen lavakauluslaatikkoon. Mansikoitakin on jo syöty muutama kourallinen.

Olisi siellä vielä pari mansikkaa maistiaisiksi. Jokunen lintujen puoliksi syömä ja muutama ihan hyvä vielä siis löytyy.

Aamun yllätyksistä ehkä suurin oli kesäkurpitsa, joka on aloittanut kukinnan. Kaikki kesäkurpitsayksilöt ovat älyttömän pieniä verrattuna viime vuotisiin, mutta näköjään silti jaksavat kukkia.

Ihan kiva, tässä hyvällä onnella saatetaan saada muutama kesäkurpitsa tänä vuonnakin.

Toinen yllättäjä oli vahapapu.

Kitukasvuiset pavunvarret tekevät kuin tekevätkin papuja. Kai noitakin muutaman kourallisen saa.

Violetti papu on yltynyt kukkimaan todella runsaasti.

Nyt kun kasvit ovat todella pieniä ja hentoja liian märkyyden takia, kukat erottuvat todella hyvin.

 
Kyssäkaalit olisivat siinä kuosissa, että ne pitäisi jo korjata pois ja jatkojalostaa.

En vaan vielä ole päättänyt mitä niille kaikille tekisin. Ehkä taidan kokeilla kuutiona pakastamista tänä vuonna. Ovat kuulemma ihan hyviä pakastettuinakin, kun ryöppää ne ensin.

Tämä vuosi on ollut tosi huono. Säät ovat olleet todella suotuisia rikkakasveille ja tuhohyönteisille. Etanoitakin vilistää tuolla suuressa kasvilaatikossani niin paljon, etten ole aikaisemmin moista nähnyt. Suurin osa jäävuorisalaattisadostani on menetetty - kiitos noiden inhotuksien.

Sipulit ovat mädäntyneet pellolle, eli niistä on turha mitään odottaa. On siellä tosin muutama yksilö, jotka vielä sinnittelevät sen näköisinä, että saattaisi sipulin pari saada sitten syksymmällä.  Eli huonohkolta näyttää.



Tulvavaroitus

Pitäisi varmaan laittaa tuonne pellon reunaan kyltti, joka varoittaa tulvivasta pellosta. Vettä siellä on paikka paikoin nilkkaan asti, eli pellolla liikkuminen on mahdotonta. Tämä on ollut aivan mahdoton kesä vetisyyden suhteen, ainakin tähän asti. Enpä ihan heti muista vastaavaa nähneeni. Pelto siis tulvii ja todella reippaasti siellä sitä vettä on.

Olen yrittänyt papupenkkejä kitkeä rikkaruohoista, aina silloin kun on ollut vähänkin pidempi poutajakso.

Mutta suoraan sanottuna se on mahdotonta. Sinne uppoaa liejuun niin, ettei saappaitaan irti saa. Siis lievästi sanottuna märkää on.

Kaikki pellon kasvit, rikkaruohoja lukuun ottamatta ovat kitukasvuisia. Pavutkin ovat vain noin kolmenkymmenen sentin korkuisia minipuskia.

Huolimatta kitukasvuisuudesta pavut ovat alkaneet kukkia. Violeteissa on jo muutama nuppu, mutta ei vielä varsinaisia kukkia.

Vihreät sen sijaan jo kukkivat melko runsaasti, ottaen siis huomioon sen, että kasvit ovat todella pieniä.

Kitukasvuisuutta on huomattavissa muissakin, esimerkiksi kesäkurpitsat ovat todella pieniä vielä.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, saako noista satoa ollenkaan. Mutta onhan se tietysti niin, ettei kai mikään kasva kovin hyvin, jos juuret lilluvat vedessä. Tuonne on ollut ihan turha lannoitteitakaan laittaa, nekin vähät mitä sinne olen paiskonut, ovat varmaan saman tien valuneet jatkuvan sateen mukana pois.

Kasvilaatikoissa sen sijaan on ilmeisen optimaaliset olosuhteet, sateista huolimatta. Sadevesi näyttäisi läpäisevän tuon laatikoiden multakerroksen tosi kivasti, eli kasveilla ei näyttäisi märkyydestä olevan haittaa lainkaan.

Punaiset kyssäkaalit alkavat olla sen kokoisia jo, että nyt alkavalla viikolla päästään niitä maistelemaan. Voisi sieltä muutaman kerätä jo nyt, mutta odottelen silti pari päivää ennen kuin lähden niitä tuolta harventamaan.


Vanhimman kasvilavani asukkaat voivat loistavasti myös.

Kuvassa taustalla olevat kultajuurikkaat puskevat upean näköisiä lehtiä ja kun niitä lehtiä vähän raottaa, näkyy siellä juurella jo melkoisen mukavan kokoisia juurikkaan alkuja. Jäävuorisalaatti rehottaa kuin viimeistä päivää, pitäisi varmaan kohtapuoleen sitäkin jo harventaa.

Laatikon toisessa laidassa pillisipulit ovat alkaneet kukkimaan.

Eri porkkanalajikkeet kasvavat mukavasti myös ja onhan tuolla muutama kevätsipulikin joukossa. No, ehkä sitä edes jotain syötäväksi kelpaavaa tuolta kasvimaalta tänäkin vuonna saadaan, toivottavasti.

Märkää…

Onpa ollut uskomattoman huono kesä tähän mennessä. Nyt alkaa jo näyttää siltä, että sää jatkuu ties kuinka ja kauan tällaisena mahdottoman epävakaisena. Välillä paistaa aurinko, sitten sataa, sitten taas sataa ja jossain välissä taas aurinko pilkistää hetken. Saisi nyt vihdoinkin tulla edes sen verran kuivaa kautta, että saisi edes pihamaansa kuntoon ennen syyssateita.

Kasvimaa on edelleenkin kuin riisipelto - vettä on niin paljon, että melkein tarvitsisi veneen, jos siellä liikkua haluasi. On ollut aivan liian märkää kaikille kasveille, maissit ovat jämähtäneet sellaisiksi kolmenkymmenen sentin mittaisiksi kääpiöiksi, eivät kasva, mutta eivät ihan ole kuolleetkaan. Pavut sinnittelevät jotenkuten, mutta eivät nekään ole yhtään kasvaneet.

Uusissa kasvilaatikoissa sen sijaan kaikki on ihan hyvin. Viikon parin kuluttua voi sieltä jo ensimmäiset kyssäkaalit ottaa käyttöön.

Tänä vuonna näyttäisivät nuo punaisetkin kyssäkaalit kasvavan ihan hyvin. Viime vuonnahan punaista kyssäkaalia ei tullut yhtään, kun taimikasvatus meni ihan -ceelleen jo alkumetreillä - yksikään siemen ei itänyt.


Kaalit alkavat olla jo niin isolehtisiä, etteivät kohta enää laatikkoon mahdu. Mutta en niitä nyt alkuperäisen suunnitelman mukaan voi tuonne kasvimaalle siirtääkään, kun sinne pitäisi tosiaan melkein mennä veneellä istutuspuuhiin. :/

Vielä viikko sitten niissä ei ollut yhtään öttiäisten tekemää reikää, eilen kun tarkistin ne, tilanne olikin jo ihan toinen. Olivat jo reikäisiä ja ihan täynnä pieniä vihreitä toukkia. Suihkuttelin ne sitten aluksi mäntysuopaliuoksella, jota käytinkin sitten tosi reippaasti. Toistan tuon käsittelyn varmaan melko pian ja jos se ei auta, sitten onkin otettava järeämmät aseet käyttöön.

Vanhaan kasvilava -laatikkoon kylvämäni kasvit kasvavat myös todella hyvin. Jäävuorisalaatti alkaa olla kohta korjuukelpoista myös.

Tein pikaisen pienen kitkemisurakan eilen aamupäivällä, kun oli sopivasti sellainen kuivempi jakso menossa, mutta kyllä tuonne muutama pihasaunio vielä näyttää salaattien joukkoon jääneen. No, onpahan tuolla sitten tiedossa pikkuhommaa jatkossakin, jos nyt ei sitten ala taas satamaan.

Käenpoika viihtyy edelleenkin täällä pihapiirissä. Taitaa tosiaan olla niin, että se on kasvanut jossain tässä ihan tontilla ja nyt sitten on jätetty koheltamaan itsekseen ja opettelemaan aikuisen linnun taitoja. Eivät ne taida ne sijaisvanhemmat kovin kauan noita käenpoikasia kasvattaa, ruokkivat muutaman viikon ja jättävät sitten oman onnensa nojaan. Mietiskelin tuossa, että tämä tyyppi on varmaan rastaspariskunnan kasvattama käenpoika. Jotenkin sen tapa väijyä ötököitä tuolla ruohikossa on niin tyypillisen rastasmaista toimintaa, eli oletan sen oppineen saalistustavat sijaisvanhemmiltaan.

Aika onneton tapaus se vielä on, mutta kyllä sen hömelin touhuissa on jo huomattavissa jonkinlaista edistystä, lentämään se on jo oppinut vähän paremmin. Enää se ei sentään tipu oksilta alas niille yrittäessään. Aiemmin se tuppasi joko lentämään oksan yli tai sitten lento jäi lyhyeksi, sillä seurauksella, että se joutui tekemään korjausliikkeitä vallan mahdottomasti. Hassu touhottaja se joka tapauksessa vielä on.

Tosiaan on ollut ihan älyttömän mukavaa, että se on nyt asustellut tässä pihapiirissä näinkin pitkään, noita käkiä kun ei ihan helpolla yleensä pääse näkemään. Näillä käkityypeillä tuo suojaväri on todella hyvä, maastoutuvat niin hyvin puiden oksille, että niitä on vaikea huomata. Mutta tämän meidän käen kyllä huomaa, se kun tosiaan on koko ajan ihan tuossa pihalla ja sitten kun se reppana koheltaa niin mahdottomasti, ei sitä voi olla huomaamatta.

Pari, kolme viikkoa myöhässä

Tänä vuonna näyttää siltä, että kaikki kasvit täällä ovat muutaman viikon jäljessä edellisvuosiin verrattuna. Juhannusruusut ihan rähähtivät kukkimaan, kyllä niiden kukintaa sai odottaakin, mutta nyt tuo näyttää sitten olevan tavallista runsaampi ja kauniimpi. Nuo ovat todella vanhaa kantaa, ovat tuossa samoilla paikoilla kasvaneet jo sellaiset kuutisenkymmentä vuotta.

Nyt kun sateissa siis on ollut muutama päivä taukoa ja aurinkokin paistaa ihan kiitettävästi, on tuolla pihan kukkivissa kasveissa alkanut melkoinen kuhina.

Tänä vuonna on aivan älyttömän paljon kimalaisia.

Mistäköhän mahtaa johtua… Muurahaisiakin tuntuu olevan joka paikka täynnä. Avasin tuossa viikko - pari sitten multasäkin ja jätin sen kasvihuoneen viereen. Niinpä - sielläkin on nyt sitten muurahaisten pesä, vähänkös ovat outoa sakkia nuo muurahaiset ja tosi nopeita pesänrakentajia.


Kasvimaalla kasvit tekevät hidasta kuolemaa, suurin osa niistä ainakin.

Kaikki 100 + papua, jotka tuonne kesäkuussa istutin, ovat saaneet jonkin kasvitaudin. Tuollaista jälkeä tulee kasveihin kun on liian märkää. Saas nähdä toipuvatko tuosta ollenkaan. Lehdet ovat ruskeita pilkkuja täynnä, pitäisi varmaan yrittää ottaa selvää mistä tässä on kyse ja lääkitä sen mukaisesti. Varmaan jokin sieni…? Tänä vuonna siis satotoiveita ei ole ollenkaan, ei tuolla pellolla taida olla juuri mitään, mistä sitä satoa saisi.

Kasvilaatikoissa sen sijaan kaikki sujuu niin kuin pitääkin ja oikeastaan paremmin kuin olisi voinut toivoa.

Laitoin uusiin kasvilaatikoihin kaalintaimia kasvamaan, tarkoituksenani oli ne siirtää tuonne pellolle. No niitä nyt ei pellon märästä olotilasta johtuen ole voinut siirtää, mutta hyvin nuo näyttävät kasvavan laatikossakin. Kohta alkaa tosin tila loppua, joten pakkosiirto tulee eteen ennen pitkää. Ihan kiva että edes kaaleilla menee hyvin, onpa edes jotain vihreää näkyvissä vihannesrintamalla, vaikka suurin muista kasveista kellastuukin.

Sateista ja kylmää

Ihan jatkuvasti sataa vettä, ainakin tässä osassa nelosvyöhykettä. Tai no, ainakin se siltä tuntuu, hetken saattaa välillä olla sellaisia pienenpieniä poutajaksoja, mutta sitten taas tulee vettä kuin kaatamalla. Kasvimaakin on ihanaa mutavelliä taas. Puutarhahommat ovat tosi haasteellisia näissä keleissä. Jos ei sada vettä, on niin kylmä, ettei tuolla tarkene kuin talvitakissa. Aamuisin lämpömittari huitelee tuolla kymmenen asteen hujakoilla, eli melkoisen viileää keliä pitää. Onneksi on sentään kasvihuoneessa vielä tilaa taimille, vaikka kyllä nyt jo pitäisi tuon ensimmäisen satsin kasvit saada jo pellolle pikkuhiljaa, että voisi alkaa kasvattaa seuraavaa erää.

Chilit kasvavat kasvihuoneessa ihan mukavasti ja jokunen sieltä on jo tulossakin.

Kyllä tuolta nyt sentään muutama korjuukelpoinen tulee, varmaan ihan tarpeeksi omaan käyttöön.

Munakoisojakin alkaa pikkuhiljaa ilmestyä kukkien tilalle.

Toistaiseksi ovat nuokin voineet ihan hyvin, viileistä keleistä huolimatta.

Pellolla maissit sen kun kasvaa porskuttavat yhdessä papujen kanssa.

Näyttävät kärsivän hieman tuosta liiallisesta kosteudesta, mutta muuten näyttäisivät pärjäävän ihan hienosti.

Kultajuurikkaat ja mangoldit sekä jäävuorisalaatit voivat kasvilaatikossa ihan kivasti myös. Tuo näyttää kyllä melkoisen oudolta tuo kylvös, kaikki siemenet kun eivät sitten itäneet. Nämä eivät onneksi pahemmin viileistä keleistä kärsi ja antaa tuo korkealaitainen laatikkokin sen verran suojaa, etteivät ihan arimmat kasvit pääse heti paleltumaan.

Pillisipulit, kevätsipulit ja erilaiset porkkanat ovat myös päässeet ihan mukavaan kasvun alkuun.

Talvehtinut meirami kasvaa kohisten.

Samaa ei voi sanoa persiljatuppaista, mutta ihan mukavaa, että nekin selvisivät laatikossa talven yli.

Viime vuonna istutettu viinisuolaheinä kasvaa yllättävän isona.

Se kuuluu täällä sarjaan odottamattomat selviytyjät - en sitten millään olisi uskonut tuonkin talvehtivan, en edes tiennyt sen olevan monivuotinen. Tekisi ihan mieli laittaa noita perennapenkkeihin, on se sen verran nätin näköinen värikkäine lehtineen.

Kaalinsukuisetkin ovat kasvaa hurahtaneet viikossa jo melkoisiin mittoihin. Kaalit ovat siitä mukavia kasveja, että ne viihtyvät vähän viileämmässäkin säässä hyvin. Viime vuonna täällä kasvateltiin älyttömän paljon kurpitsoita, edellisenä vuonna oli mieletön määrä tomaatteja ja tänä vuonna siis suosikkikasveina ovat erilaiset kaalit.

Tuolla on nyt taimikasvatuksessa yksi laatikollinen kukkakaalia, ruusukaalia ja parsakaalia, eli aika kiva valikoima. Toiseen laatikkoon laitoin kahta eri lajia kyssäkaalia ja lisäksi vielä suippokaalia. Saas nähdä miten noiden käy, kun kesä etenee, saavatko kasvaa rauhassa kaalintuholaisilta.

Kurpitsakummajaisia

Kurpitsapenkeissä pullahtelee koko ajan lisää kurpitsan alkuja. Osa on ihan normikurpitsan näköisiä, osa on aika mielenkiintoisen oloisia yksilöitä. Tulee olemaan kiva nähdä millaisia ne kaikki sitten isompina ovat.

Lajikkeesta taas ei ole tietoa - nimilappua ei löytynyt lehtien seasta, mutta tästä on tulossa oletettavasti pieni Mandel-lajinen kurpitsa. Nämä pienemmät Mandelit kasvavat noin kilon painoisiksi, eli ihan sellaisiksi kompakteiksi paketeiksi.

Ihan kirkkaan keltaisiakin alkuja tuolla on.

Täytyy varmaan ihan urakalla lähteä kaivamaan ne nimilaput esiin, että tietää mikä laji missäkin kohtaa hedelmää tekee.

Kasvihuoneessa on jopa meloneitakin tulollaan.

Melonit eivät oletettavasti ehdi tänä vuonna kypsyä. Mutta tietysti, jos syksy on lämmin ja kestää pitkään, saattaa niistäkin jotain tulla.

Yksi uusi tuttavuus kasvatettavissa on täällä kyssäkaali.

Olen näköjään istuttanut kaksi taimea samaan kohtaan vahingossa, mutta eipä tuo näitä veijareita tunnu haittaavan. Kokoa alkaa olla jo niin paljon, että kohta pitää alkaa näitäkin keräämään talteen.

Papuja tuossa juuri pakastin kaksi litraa. Tuo on ihan kiitettävä saalis muutamasta papupuskasta. Täällä mennään nyt päivä kerrallaan sadonkorjailun merkeissä.