Näytetään tekstit, joissa on tunniste supikoira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste supikoira. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Kesäinen vierailija
Tänään aamusella taas sain aamukahvivieraita tuohon takapihalle. Yksi niistä oli vähän mielenkiintoisempi tapaus ja siitä piti sitten ihan kuviakin ottaa. Istuskelin tapani mukaan tuijotellen järvelle, kun ruohikossa vilahti jotain harmaanruskeaa. Kovin varovasti tuo otus liikkui.
Tosi varovasti se ensin hiipi tuonne takapihalle.
Tutkaili tarkkaan ympäristöä, ja oli tosi valppaana.
Liekö tuolla sitten sen verran paljon hajujälkiä koirista, että pikkuvesseli ei isommin uskaltanut paikkoja alkaa tutkimaan.
Hetken se siis tuolla viipyi, mutta palasi sitten pikapikaa omia jälkiään takaisin tuonne metsikköön.
Kasvimaalla näyttäisi kaikki toistaiseksi kasvavan ihan odotusten mukaisesti. Kohopenkkejä on nyt tehty vähän lisää ja siellä kasvaa papuja, sipuleita ja kyssäkaalia. Vielä olisi iso urakka odottamassa, loput taimet pitäisi jo pikkuhiljaa istuttaa myös. Ehkä viikonloppuna…
Tunnisteet:
supikoira,
villit vipeltäjät
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Öttiäisiä, ötököitä, villejä koiraeläimiä sun muita mukavia ja vähemmän mukavia ylläreitä
Tää on niin eläintarha tämä paikka. Mutta täytyy sanoa, että on vielä tässä vaiheessa ihan mukavaa, että on. Niin kauan kunnes ensimmäiset villielukat jotain tuhotöitä tekevät. Sitten varmaan alkaa ärräpäitä lentelemään, vaan toistaiseksi kaikki hyvin ja kivaa on.
Tänä aamuna kello kahdeksan molemmat kissat tunkevat päitään ikkunan raosta ulos. Minä sitten ihmettelemään, mitä kummaa nyt tapahtuu, mahtaako siellä olla useampikin hiiri tai orava pihalla.
Menin sitten tietysti tutkailemaan tilannetta. Ai saamari, onneksi oli kamera keittiön pöydällä. Vielä isompi saamari - patterit loppu. Hipsin sitten olkkariin pattereita vaihtamaan. Noh, eipä tuolla vierailijalla mikään kiire pois ollut, ehdin ihan hyvin vielä tilanteeseen mukaan. Kameran ääni sen sitten sai poistumaan paikalta. Eihän se ollut aiemmin välittänyt edes siitä, kun kissoilta kovaan ääneen tivasin, että mikä siellä nyt muka on, kun noin pitää ulos yrittää änkeä. Kameran sulkimen ääni sitten oli se, joka vierailijamme pois hätisti. Eikä sillä sittenkään mikään kiire ollut. Yleensä nämä tämän sortin koiruudet ovat tuossa pihalla sen verran hämärän aikaan, ettei kuvia oikein pysty ottamaan.
Ja tottakai kissat tykkää kun ulkona tapahtuu. Onneksi on sen verran pieni rako tuossa auki olevassa ikkunassa, ettei siitä kissankokoinen otus ulos pääse, vaikka kuinka yrittäisi. Ei taida Gizmo parka tajuta, että ei ne kaikki koiransukuiset otukset niin mukavia ole, kuin naapurin lagotto, jonka kanssa se hamassa nuoruudessaan leikki.
Tänä aamuna kello kahdeksan molemmat kissat tunkevat päitään ikkunan raosta ulos. Minä sitten ihmettelemään, mitä kummaa nyt tapahtuu, mahtaako siellä olla useampikin hiiri tai orava pihalla.
Menin sitten tietysti tutkailemaan tilannetta. Ai saamari, onneksi oli kamera keittiön pöydällä. Vielä isompi saamari - patterit loppu. Hipsin sitten olkkariin pattereita vaihtamaan. Noh, eipä tuolla vierailijalla mikään kiire pois ollut, ehdin ihan hyvin vielä tilanteeseen mukaan. Kameran ääni sen sitten sai poistumaan paikalta. Eihän se ollut aiemmin välittänyt edes siitä, kun kissoilta kovaan ääneen tivasin, että mikä siellä nyt muka on, kun noin pitää ulos yrittää änkeä. Kameran sulkimen ääni sitten oli se, joka vierailijamme pois hätisti. Eikä sillä sittenkään mikään kiire ollut. Yleensä nämä tämän sortin koiruudet ovat tuossa pihalla sen verran hämärän aikaan, ettei kuvia oikein pysty ottamaan.
Tunnisteet:
kissat,
supikoira,
villit vipeltäjät
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Raakileita, raakileita enemmän raakileita
Täällä ei kasvirintamalla kauheasti tapahdu. Tomaattienikaan tilassa ei juurikaan ole muutosta tapahtunut. Paitsi että kukkivat ihan sikana. Lähes kaikki. Ainoastaan Chocholate Cherry -tomaatti antaa vielä odottaa kukintaansa. Munakoisot taitavat olla mennyttä. Siirsin loput pikkukasvarista avomaalle. Jos selviävät niin hyvä - jos eivät - so what. Paprikoista en tiedä. Lopettivat pirulaiset kasvamisen.
Mutta on täällä jotain positiivistakin tomaattien kukkimisen lisäksi, ainakin se, että karviaiset ovat täynnänsä raakileita.
Ei positiivista on se, että piha on täynnänsä rastaita. Laskin tuossa joku aika sitten 8 aikuista + poikaset. Pitäis varmaan alkaa hätistelemään niitä muihin maisemiin.
Mutta on täällä jotain positiivistakin tomaattien kukkimisen lisäksi, ainakin se, että karviaiset ovat täynnänsä raakileita.
Kummallinen eläintarha tämä näyttäisi olevan. Tuossa juuri äsken bongasin peltomyyrän, joka viiletti juhannusruusupuskaan ikkunan alla. Vähän aikaisemmin seurattiin kissojen kanssa silmä kovana tavallisen hiiren touhuja - myös keittion ikkunan alla. Puhumattakaan nyt sitten siitä, että vakivieraina tuossa ovat mm. pikkuvarpunen perheineen, talitiaisia, sinitiaisia, punatulkku poikasineen (!), käpytikka, vihervarpusia, viherpeippoja ja vesilinnut sitten vielä erikseen.
Varisperhe onneksi saatiin häädettyä pois. Toivat perhanat tuolta naapurista monen sadan metrin päästä kalanperkuujätteitä tuohon pihaan. Tosi ilosesti rouskui kalanruodot ja nahkat vaan jalkojen alla kävellessä. Manasin ne sanonko minne - ja manasin jo mielessäni naapurinkin ja mietin menekö syöttämään ne perkuujätteet herra naapurille. Alakautta. Korkeimman omakätiseti. Normaalisti perkuujätteitä kun ei ojaan heitetä. Vaan taitaa olla täällä tuppukylällä eri säännöt.
Supikoirallakin näyttäisi olevan pennut. Saas nähdä koska se kettu tuo omansa näytille. Rusakkoa/Jänistä ei ole pariin päivään näkynyt. Mutta tuossa ihan lähistöllä on kyllä bongattu karhu. Niin ja vajaan kymmenen kilometrin päässä ilves. Varsinainen eläintahra.
Tunnisteet:
jäniseläin,
linnut,
supikoira,
villit vipeltäjät
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




