sunnuntai 30. elokuuta 2015

Salaattia

Olen kasvatellut salaattia ruukussa. No, ruukkukasvatushan nyt ei tänä vuonna ole mikään ihme, kun kasvimaata ei ole. Salaatit soveltuvat ruukkukasvatukseen todella hyvin, niitä vaan pitää muistaa kastella säännöllisesti, muuten muuttuvat niin kitkeriksi, että niitä ei syö Erkkikään.

Friseesalaatti innostui kukkimaan.




 Kauniita ovat nuo salaatinkukatkin, ei siitä mihinkään pääse. Nyt vaan pitää odotella, josko tuosta siemeniä saisi. Siementen kerääminen ensi (toivottavasti puutarhan kannalta parempaa) vuotta ajatellenhan on ollut tämän kesän juttu. Porkkanoitahan tuolla kukkii jo pilvin pimein ja sitten nämä salaatit.

Tomaattejakin alkaa kypsyä ihan mukavaan tahtiin, vaikka ruukuissa kasvavatkin kaikki. Ja on sieltä pari kesäkurpitsaakin tulossa, kovin ovat pieniä vielä. Ja kurpitsoita, niitäkin on tulossa kolme. Tuskin ehtivät korjuukokoon, mutta onpahan tulossa kuitenkin.

lauantai 29. elokuuta 2015

Hei me lennellään...


Ei tarvittu kuin muutaman päivän lämpöputki kun puutarhan valtasivat kaikenmaailman öttiäiset ja öhkömönkiäiset. Ja niitä oli paljon!

Neitoperhosia lenteli siellä sun täällä, en koskaan ole näitä nähnyt niin paljon kerralla.


Pitihän heistä kuvia ottaa, kun on uusi ja hieno kamerakin.

Kurpitsan kukissa kävi vallan mahdoton kuhina.


Yhteen kukkaan oli ahtautunut kymmenkunta kimalaista. Kovasti touhusivat sulassa sovussa. Ei tässä pihapiirissä kovin montaa kukkivaa lajia enää tähän aikaan vuodesta ole, mutta sopu sijaa antaa, toivottavasti saivat kaikki riittävästi ravintoa kuitenkin. Kuvaa yritin ottaa, ei onnistunut, kun kamera ei suostunut moiseen tarkentamaan, liikaa oli liiketta tai jotain.




Sitruunaperhoset olivat tänä vuonna ujoja. Yksikään ei suostunut siipiään aukaisemaan ja kuvaajaa tietty harmitti. Mutta piti kuitenkin edes yksi kuva ottaa ja eipä tuostakaan hassumpi tullut.
Tänä vuonna ei ampiaisia ole juurikaan ollut. Yleensähän niitä elo-syyskuussa on ihan riesaksi asti. Nyt ilmeisesti kelit eivät heille ole otollisia olleet.



Kukkakärpäsiä sen sijaan löytyi. On tuokin yläkuvassa oleva kyllä melkoinen vesseli. Äkkiseltään sitä luulisi ampiaiseksi, mutta tarkemmin kun katsoo, niin kyllähän se kukkakärpänen on, ei siitä mihinkään pääse. Vallan viehättävän näköinen otus tuokin.

Kasvilaatikostani löysin horsmakiitäjän toukankin. En siitä sitten kuvaa heti ottanut ja kun parin tunnin kuluttua menin kuvaamaan, oli otus jo poistunut paikalta. Nyt harmittaa. No ehkä ensi kerralla sitten…

Kameran ulkoilutus jatkuu… aina kun keli antaa myöten. Tässä harjoitellessa sitä löytää valokuvaamisen ilon uudelleen. :D

perjantai 28. elokuuta 2015

Tomaatteja !!

Ruukuissa kasvavat keltaiset tomaatit alkoivat puskea satoa.



Nyt jos vain muutaman päivän tai vaikka viikonkin vielä olisi kohtuullisen lämmintä, ehtisivät kypsyä kaikki.

Edes jotain sentään onnistui tänä vuonna.

torstai 27. elokuuta 2015

Inhokki no 3

Tässä tontilla leviää muutama inhokkikasvi. Lupiineista onneksi on päästy melkein eroon. Jättipalsamia kyllä riittää vaikka naapureille jakaa. Ja joka syksy täällä onkin palsaminkitkentäpäivät. Onneksi jättipalsamilla ei kovin kummoisia juuria ole, joten ne on kohtuullisen helppo kiskoa juurineen maasta.

Kaikkein ärsyttävin on kuitenkin”elämänlanka”. Oletettavasti kasvin oikea nimi on karhunköynnös, mutta näitä tämäntyyppisiä kai yleisesti kutsutaan elämänlangoiksi. Sitä täällä riittää, aina välillä tuntuu siltä, että mitä enemmän sitä yrittää poistaa sitä sitkeämmin se leviää.

Tuo pahalainen todellakin leviää kuin tauti. Tukahduttaa alleen kaiken.



Muutama vuosi sitten laitettiin pihan perälle 150 cm korkea aita. Eipä tuolla enää juuri aitaa köynnöksen alta näy. On muuten todella vaikea hävitettävä tuo. Ei tahdo oikein mikään tehota. Alkaa keinot loppua sen kanssa, siihen kun ei edes näköjään myrkytkään tehoa. Roundup purkin ostin, vaikka en yleensä myrkkyjä käytäkään. Vaan eipä tehonnut ei.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kameran ulkoilutusta

Säätelin vähän kameraa ja yritin sitten ottaa niistä nuolihaukoista lisää kuvia. Heh, täytyy myöntää, että harjoitteluun ehkä kannattaa panostaa vielä.




Sain haukan syöksystä kuitenkin jonkinlaisen kuvan, kyllä tuosta varmaan ainakin lajitietoinen oikea lintubongari linnun tunnistaisi.

Toinen kuva onnistui ehkä hieman paremmin.



Paremmin siis näkyvissä olevien tuntomerkkien puolesta, ei muuten :D

Seuraavaksi huomasin kaukana naaraspukuisen telkän. 300 mm objektiivilla saa ihan kohtuullisia kuvia kauempanakin olevista kohteista. Tietysti, aina olisi parempi, jos sitä kameraa osaisi käyttääkin….



Kuvasta sitten voikin todeta, että kyseessä on nuori lintu. Mistäkö tiedän? No naaraspuvusta ja ruskeista silmistä. Aikuisen telkän silmät ovat keltaiset.

Jatkoin siinä vielä hetken kameraharjoituksia. Piti kokeilla, miten saa kuvan sisällä ikkunasta ulos toljottavista koiruuksista.


Ihan kivasti onnistui - hauska kuva, vallankin tuo Rockyn korva tuossa alalaidassa pistää vähän miettimään koirien kokoa… :D

Ja harjoitukset jatkuu…

tiistai 25. elokuuta 2015

Kameraostoksia ja lintubongailuja

Olen muutamaan otteeseen jo varmaan valittanutkin siitä, että kamerani ei toimi. Ihan omaa syytähän se toimimattomuus oli, objektiivissa särö ja kamera ei enää tarkentanut. Niinpä, yleensähän se kamera on se kärsivä osapuoli, jos ottaa osumaa, kun kuvaaja vähän kompuroi.

Viime viikolla tässä pihapiirissä lenteli kaksi haukkaa. Ihan lekuttelivat parinkymmenen metrin päässä ja saalistivat sudenkorentoja. Enkä niitä tunnistanut, vähänkös otti päähän, sen verran harvinaista herkkua ovat haukat tässä olleet.

Yleensä näiden vähän harvinaisempien bongauksien kanssa on ollut niin, että otan kuvan. Sitten katson ja oletan tai luulen, että lintu kuuluu johonkin tiettyyn lajiin. Ja sitten tarkistan lintukirjasta. Vaan mitenpä tarkistaa, jos on vain hatara muistikuva tuntomerkeistä ja lintu on ennestään tuntematon. On muuten melkoisen hankalaa.

No onneksi kotivakuutus korvasi vanhan kameran ja niinpä sitten otettiin suunta isompaan kaupunkiin ja kameraliikkeeseen. Tuliaisina oli ihan ihka uusi runko ja vähän pikkusen parempi optiikka kuin edellisessä järjestelmäkamerassani oli. Eli tuli törsättyä vähän, kun kerran kameraliikkeessä oltiin.

Mitäs tässä nyt sitten, uusi hieno järkkäri ja kuvaaja ei sitä edes kunnolla osaa vielä käyttää :D. Ei ne järkkärit paljon toisistaan eroa, mutta sen verran kuitenkin, että harjoittelemaan joutuu.

Vaan kuinka ollakaan, ennen kuin edes ehdin yhtään kuvaa harjoitusmielessä ottamaan, kuulin haukkojen huutelevan tuossa järven päällä. Painuin heti uutta kameraani ulkoiluttamaan. Istuskelin hetken laiturilla ja seurasin, kun haukat lentelivät toisella puolen järveä… Odottelin, että tulisivat vähän lähemmäs… ja sitten…




Sain kun sainkin otettua kuvan. Kuvan laadusta ei tosin kannata puhua, sen verran oli säätimet solmussa, mutta kuvan sain kuitenkin. Ja mikä parasta, kuvassa näkyy tarvittava määrä tuntomerkkejä. Aika hankala on oudolla kameralla ottaa kuvia vallan vikkelästi liikkuvasta kohteesta.

Sitten sain toisenkin kuvan.


Laatu on edellenkin kehno, mutta tuntomerkkejä piisaa. Ai että olin tyytyväinen, vaikka tärähtäneitä ja outoja kuvia sitten otinkin.

Ja mitäs nämä kaksi sitten ovat. No nuolihaukkojahan ne. Ja kappas, Suomen lintuatlaksen arvio näiden lukumäärästä: n. 3000 paria. Eli jippii - taas yksi kohtalaisen harvinainen otus lisää ja taas ihan pihapiiristä bongattuna.

Nyt sitten tämä uuden lajin kanssa pihapiirissä tai keittiön ikkunasta bongattuja lintulajeja on 89. Lasken laiturin pihapiiriin ihan siksi, kun sinne on talon nurkalta vaivaiset parikykmmentä metriä matkaa Vähänkös hienoa :D

torstai 20. elokuuta 2015

Siemensatoa

Vanhimman kasvilaatikkonikin jätin kesannolle täksi vuodeksi. Jotenkin vaan meni motivaatio koko puutarhailu hommaan siinä vaiheessa kun taimia satapäin paiskoin kompostiin….

Viime syksynä jätin porkkanat persiljan seuraksi laatikkoon talvehtimaan. Porkkana kun on kaksivuotinen, niin järkeilin saavani siemeniä niistä nyt tänä vuonna.

Siellä oli ainakin valkoisia, violetteja ja keltaisia porkkanoita kasvamassa. Ostin sellaisen sekoitus siemenpussin edellisenä syksynä. Oli muuten pettymys koko pussukka, maksoi maltaita ja sisälsi vain muutaman siemenen. Eli sitä sitten vaan piti jättää koko sato siementämään.

On se vaan nätti tuo porkkanan kukka, vallankin kun on värillisestä lajikkeesta kysymys. Nuo kellanvalkoiset tertut kuvassa tuolla takana ovat keltaisen porkkanan kukkia.

Nyt tässä innolla odottelen sitä, että saan kerätä siemeniä. On se vaan jännää tämä puutarhailu joskus.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin

Kasvimaa jäi kyntämättä ja kääntämättä keväällä. Kun ei ollut tilaa taimille,  istutin osan taimista ruukkuihin ja ämpäreihin, jotka sitten sijoitin pitkin pihamaata. Osa meni suoraan kompostiin, mitäpä muuta niille olisi voinut tehdä, kun tilaa ei ollut. Osan taimista sijoitin saunakammarin ikkunan alle ja toivoin parasta, josko edes muutaman tomaatin saisi, tai kesäkurpitsan jopa.

Kesä on ollut vallan kummallinen, täällä koko eläinpopulaatio yhtä kissaa lukuun ottamatta on sairastellut vuoronperään, joten näin jälkeenpäin ajateltuna, ei sille isolle kasvimaalle kovin paljon aikaa olisi riittänytkään.

No, nyt tuo pihapiirin ruukkuplantaasi kukoistaa. Jotain sadontapaistakin on luvassa.
Tomaatteja ainakin tulee, se on jo tässä vaiheessa varma.


Ei tosin lähellekään sellaisia määriä kuin aikaisempina vuosina, mutta tulee kuitenkin. Alkavat jo hennosti punertua, ja jos kelejä riittää, ehtivät vielä punastua kokonaan ennen yöpakkasia.

Yksi kesäkurpitsakin ruukkuplantaasilta löytyy ja siellä näyttäisi olevan kaksi pientä kesäkurpitsan alkua tulossa.


Niitä vaan pitäisi muistaa lannoittaa jatkuvasti, kas kun ruukussa ei riitä nuo ravinteet muuten.
Ikkunan alla parvekeruukussa kasvaa minipaprikoita.



Niitäkin pääsee kohta kokeilemaan




tiistai 18. elokuuta 2015

Tirppoja piisaa


Elokuuta elellään, koko kesä hurahti taas niin ettei oikein huomannutkaan. Mutta niinhän se kai tuppaa olemaan, mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika menee.

Tästä kesästä ei kyllä paljon käteen jää. Alkukesän kylmät ilmat vaikuttivat pihapiirin otuksiin niin, että hetken jo pelkäsin, ettei yksikään lintupari saa poikasiaan kasvatettua. Kesäkuun alussa aloin jakamaan lisäruokaa, ja kuinka ollakaan, joka parilla poikaset kehittyivät lentokykyisiksi asti.

Tuosta lintujen kesäruokinnasta kaikki luontoihmiset eivät tykkää. No, onhan se totta, että jos on helposti saatavaa ruokaa tarjolla lintuvanhemmat vievät sitä poikasilleen. Huonosti käy poikasten, jos tarjolla on pullamössöä, poikaset kun tarvitsevat monipuolista ravintoa ja paljon proteiinia kasvaakseen.

Pihapiirin tiaiset ja muut tirpat alkoivat olla melkoisen rähjäisen näköisiä, kantoivat kaikki harvat löytämänsä öttiäiset poikasilleen ja selvästi huomasi, että ravinnon vähyys alkoi jo vaikuttaa aikuisiin. Kovin olivat suttuisen ja laihan näköisiä. Hetken mietin mitä tehdä, mutta sitten keksin, miten saan aikuiset ruokittua niin, että vievät ötökät ja öttiäiset poikasilleen ja siinä sivussa pysyvät itse kunnossa, kun saavat itse riittävästi ravintoa.

Vastaus ongelmaan löytyi aiemmin keväällä ostamistani talipallotelineistä. Niitähän tuli ostettua mahdoton määrä, kun olivat vain 30 senttiä kappale. Viimeinen käyttöpäiväkin talipallojen osalta oli mennyt jo huhtikuun lopussa. Olin ajatellut laittaa telineiden sisällön kompostiin, mutta onneksi en sitä sitten tehnyt. Eivät ne tirpat siitä viimeisestä käyttöpäivästä piitanneet, hyvin maistui. Ja mikä parasta, aikuiset siis söivät itse, eivätkä vieneet tarjoomuksia niille poikasilleen - ei olisi ollut ihan ravintosisällöltään parasta mahdollista ruokaa pesäpoikasille nuo rasvaklöntit, mutta lintuaikuiset saivat aikalailla potkua touhuihinsa, kun tarjolla oli riittävästi kaloreita niille.

Eli lintusia täällä riittää ihan melkein vaivoiksi asti. Pihapiirin pesänvaltaajiin kuuluivat seuraavat pariskunnat: Sinitiainen, kirjosieppo, talitiainen, västäräkki, punarinta, tiltaltti, punatulkku, puukiipijä, räkättirastaita muutama, mustarastas ja punakylkirastas. Täällä nyt sitten ihastellaan valtavaa lintumäärää, suuri osa on jäänyt tähän hoodeille oleilemaan. Varislinnuista harakkaparilla oli tuossa sadan metrin päässä pihasta pesä, yksi niistä poikasista sitten jäi tähän pihapiiriin myös.
Punatulkun poikaset ovat varsinaisia akrobaatteja. Tuossa ovat nyt muutaman päivän syöneet marjatuomipihlajan marjoja.



Melkoista telinevoimistelua, oksat ovat hentoisia, joten täytyy pikku punatulkun olla tarkkana, ettei putoa. Kuvien laatu on mitä on, yksinkertaisesti siitä syystä, että onnistuin hajottamaan kamerani lopullisesti. Ei tarkenna enää ja objektiivissa on särö. Onneksi on kotivakuutus, pitäisi vaan saada aikaiseksi se uuden järkkärin osto.

Tässä on muutama uusi lajikin tullut bongattua sitten huhtikuun. Punavarpuskoiras pyörähti tuossa pihalla ja muutama päivä sitten aamuviideltä bongasin peukaloisen tutkimassa tyhjää lintulautaa. Hiirihaukkakin istuskeli tuossa takapihan männyssä hetken. Nämä kolme uutta bongausta nostivat keittiön ikkunasta bongattujen lintujen lajimäärän 87:ään. Aika hyvin :D.

lauantai 15. elokuuta 2015

Voi eläinparkoja..

On ollut eläinpopulaatiollakin huonohko vuosi. Tämä kesä on mennyt sairastellessa. Ensin sairastui Gizmo-kissa. Käytin pojan eläinlääkärissä välittömästi, kun oireita huomasin.

Gizmolla on ollut aikaisemmin virtsakiviä, joten jos se alkaa oirella, paras painua eläinlääkäriin saman tien, ettei käy hassusti. Antibioottikuurilla selvittiin tällä kertaa, poika toipui hyvin ja nopeasti.
Sitten sairastui Ronja.



Vähän saman tyyppisiä oireita kuin Gizmolla ja eipä muuta kuin eläinlääkäriin, kaksi viikkoa Gizmon käynnin jälkeen. Antibiooteilla tyttökin selvisi.

Rocky pojalla oli ollut jo jonkin aikaa selässään patti, joka pysyi saman kokoisena kuukausia. Epäilin sitä rasvapatiksi, kun ei oireillut mitenkään.


Yhtenä päivänä se patti sitten otti ja päätti paisua kuin pullataikina. Sellaiseksi golfpallon kokoiseksi se ehti kasvaa, päivässä. Okei, se on jo oire jostain vakavammasta. Ja tämähän tietysti tapahtui samaan aikaan kun Ronjakin alkoi oireilemaan. Siinä sitten maallikkona piti päätellä kumpi koirista ensin lääkäriin. No Ronja vietiin ensin.

Ronjan käynnin yhteydessä keskustelin eläinlääkärin kanssa Rockyn patista ja kun kuulin, että tuollaiset oireet ovat melko hälyttäviä, piti poika viedä heti näytille.

Mastsolukasvainta epäiltiin. Siis suomeksi, jotta pojulla olisi syöpä. Patti ehti jo palata aikaisempiin mittoihinsa, ennen kuin poika pääsi lääkäriin. Mentiin näytille ja tuomio tuli - leikattava ja mahdollisimman pian. Seuraavalle viikolle saatiin aika ja niin meni poju leikkaukseen.

Kuva puhunee puolestaan, eipä tuohon oikeastaan mitään voi sanoa.


Leikkaushaava on ISO. Mittakaavaa saa ehkä siitä, että koira on kohtuullisen kokoinen, painaa 50 kg ja tuota haavakohtaa ei yhdellä kädellä pysty peittämään.


Ja sen lisäksi, että leikattu alue on valtava, se sijaitsee varsin pahassa paikassa. Ihan kävellessäkin venyy ja paukkuu ja pelottaa, että tikit sinkoilevat irti.

Viikon kuluttua leikkauksesta haava oli jo paremman näköinen.




Mutta hurjalta tuo näyttää silti.

Patti lähti patologille ja täällä kärvisteltiin epätietoisuudessa viikon verran. Torstaiaamuna aikaisin eläinlääkäri sitten soitti. Ei ollut mastsolukasvain, onneksi. Tricoepitelioma, joka oli tulehtunut. Onneksi poistettiin siis.

Nyt täällä odotellaan maanantaita, että voidaan mennä tikkien poistoon. Hyvä, että ne saa jo pois, on meinaan melkoista hulabaloota yrittää pitää koiruudet pois toistensa ”kimpusta”. Patoutunutta energiaa on vaikka muille jakaa, kun ei viikkokausiin ole voinut leikkiä. Sanomattakin lienee selvää, että on ollut pakko rajoittaa kanssakäymistä noiden letkulenkkien takia - jos vaikka tuonne väliin painiessa toisen koiran kynsi menisi - olisi tuloksena melkoinen siivo…

Mitäköhän seuraavaksi? Toivottavasti jo välillä jotain mukavampaakin….

torstai 13. elokuuta 2015

Ai mikä kesä?

Puutarhaton, olisi vastaus tuohon otsikon kysymykseen. Että ihan aikuisten oikeesti **tuttaa. Suurin osa kasvatetuista ja ostetuista taimista meni sitten kompostiin, siemenperunoita myöten. Laskeskelin, jotta tuli tuosta taloudellista tappiotakin lähemmäs satasen verran, kun ei sitten saanutkaan mitään maahan. Puutarhasuunnitelmat menivät siis kaikin puolin ihan /ceelleen. Puutarha huutaa eioota ja kasvaa rikkaruohoja. Tässäpä syy siihen miksi tämä blogi ei tänä kesänä ole päivittynyt. Ei kertakaikkiaan ole ollut mitään mistä kertoa.

On tuolla nyt elokuussa jo 1/3 kasvimaasta käännetty käsin, lapiolla ja puutarhajyrsimella ihan omin pikku kätösin, mutta siinä vaiheessa kun tuo työ saatiin tehtyä oli aivan liian myöhäistä laittaa mitään kasvamaan. Heräilin melko myöhään maanmuokkakseen, tai siis sen puutteeseen. Siinä sitten enää mitään ollut tehtävissä…

Tässä nyt ukkokullan kanssa tehtiin vastaisuuden varalta sotasuunnitelma. Käännetään tuo **keleen maapläntti vaikka haarukalla, neliösentti kerrallaan jos se ei muuten onnistu, tai siis kyllä tämä ihan oma letkaukseni oli, mitäpä mies tuohon muuta voi sanoa kuin että joo, jos kerran olet sitä mieltä…. :D

Yritin pelastaa ainakin osan kurpitsan ja avomaan tomaatintaimista.



Tuolla niitä kasvaa nyt saunakammarin ikkunan alla ruukuissa. Ei paras mahdollinen ratkaisu mutta muutakaan en tässä keksinyt. Tuskin ehtivät satoa antaa, mutta onpahan ainakin jotain yritetty.

Kovin on ollut sateista koko kesän ajan, mutta koska nuo ruukut ovat tuossa seinänvierustalla lipan alla, olen niitä säännöllisesti joutunut kastelemaan. Eli on sentään jotain puutarhailun tapaista aktiviteettia ollut.

Hedelmäpuut tänä vuonna näyttäisivät voivan tosi hyvin.
Ostin pari omenapuuta tuossa keväällä ja yksi niistä tekee heti ensimmäisenä vuonna kaksi omenaa. Huippua.

Eivät ne kummoisen näköisiä ole, mutta aika hyvin tuollaiselta metriviiskymmentä ja risat puulta.

Päärynäpuu kukki keväällä vallan mallikkaasti.



On siellä kaksi tulossa. Ensimmäiset tuosta puusta. Ensi vuonna varmaan sitten enemmän, toivottavasti.

Ei vaan, kai se on kaivettava kuokka ja lapio esiin ja lähdettävä tuonne pellolle maata kääntämään (ai miksi näin syyspuolella - no siksi, että on helpompi sitten käsin kääntää ensi keväänä…). Ja onpahan sitten miehellä hommaa puutarhajyrsimen kanssa, kun tänne seuraavan kerran tulee. Itse en sitä vehjettä pysty käyttämään.