Pellolla vihertää ja keittiössä tulvii

Nyt alkaa jo näyttää mukavalta tuolla kasvimaalla. Vihannekset sun muut kasvavat sen kun kerkiävät. Kyssäkaalia olen laittanut tänä vuonna myös porrastetusti kasvamaan.

Ensimmäiset alkavat jo olla siinä vaiheessa, että kohta voi alkaa korjaamaan satoa.  Ei ihan vielä, mutta kohta.

Maissit ovat venyneet ihan kiitettävästi pituutta.

Kyllä niitä tähkiä vielä jokusen viikon joutuu odottamaan, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää nuo ehtivät kyllä tähkiä tekemään.

Kasvilaatikot pullistelevat liitoksissaan, niin hurjaa on sinne istutettujen kasvien kasvu ollut.

On se vaan jännä juttu, että istuttaessaan sitä ei koskaan muista, että tilaa pitää olla jokaisella lajilla ja rutkasti. Vaan vielä nuo tuolla tulevat toimeen sulassa sovussa keskenään, sitten kun alkavat kärsiä liiasta lähentelystä teen niille pesäeron. Osan kun voi siirtoistuttaa tuonne kasvimaan puolelle.

Tänä kesänä kaikki kasvaa ihan kivasti, päinvastoin kuin parina viime vuonna. Kahtena kesänä tuolla pellolla on ollut varsinainen vedenpaisumus, sateiset kelit aiheuttivat sen, että siellä suorastaan tulvi. Vesi seisoi isoissa lammikoissa ja kasvit kuolivat liikaan märkyyteen. Tämä vuosi on ollut huomattavasti poutaisempi ja kuivempi, onneksi.

Mutta jos ulkona ei tulvi, niin sitten tulvii sisällä - näköjään. Viime viikolla perjantaina myöhään iltapäivällä, huomasin, että keittiön tulovesiputki oli sanonut työsopimuksensa irti ja päästellyt vedet pihalle. Ei nyt mitenkään ryöppyämällä - vaan sillälailla vaivihkaa ja salaa, että oli ehtinyt kastua paikat melkoisesti ennen kuin vettä alkoi tulla tiskipöydän kaapin alta esiin.  Harmittava juttu. Ei siinä muu auttanut kuin kuivata ja kuivata ja ihmetellä, mistä ihmeestä se vesi oikein tulee. Soitin seuraavana aamuna heti kun kello löi seitsemän paikalliseen putkiliikkeeseen. Kymmenessä minuutissa olivat paikalla. Ja siinä samantien korjasivat molemmat tulovesiputket .

Ajattelin jo horisontissa siintävää henk. kohtaista konkurssia, putkihommat kun ei niitä halvimpia ole, ja tässä nyt on vettä päässyt rakenteisiin asti aikalaille.  En edes tullut ajatelleeksi vakuutuksia - tässä kun on äitini aikaan ollut pelkkä palovakuutus. Jotenkin vaan ei tullut mieleenkään mikään korvauspuoli.  Mutta putkiliikeen omistaja, joka tänne yhdessä sen putkimiehen kanssa tuli, kysäisi siinä ohimennen vakuutuksia… Enpä ollut muistanut, että vakuutin paikan heti ensitöikseni vähän paremmin. Olipa hyvä, että huomasivat ihmetellä asiaa. Lukaisin siinä pikaisesti vakuutusehdot, ja siellä oli kuin olikin listattuna myös LVI-vahingot!

Seuraavaksi tietysti olin vakuutusyhtiöön yhteydessä. Yllättävän hyvän palvelun sain, lupasivat myös tuon ensimmäisen puhelun aikana kuitata 250 euron omavastuuni sillä, että itse olen hoitanut siivosutyön ja raivauksen vahingon jäljiltä.  Jos näin tosiaan käy, en kyllä kadu yhtään tuon vakuutuksen ottamista.

Nyt tunnin kuluttua vakuutusyhtiön sopimusliikkeestä  (tuolta isommasta kaupungista 50 kilometrin päästä - paikallisen putkiliikkeen palvelut kun vakuutusyhtiölle ei kelvanneet) pitäisi tulla vahinkotarkastaja tässä aamutuimaan toteamaan onko vahinkoa ja mitä tehdään jos on. Saas nähdä kuinka käy - meneekö koko keittiön lattia uusiksi. Tiskipöydän alakaappi ainakin on pilalla, samoin osa lattiaa kaapin alta ja vierestä. Ihan on mielenkiintoista nähdä miten tämä nyt toimii - vai toimiiko ollenkaan. Toistaiseksi siis ainakin puhelimessa ovat olleet vallan avuliaita ja korvausta on luvattu - mutta nähtäväksi jää…

Apuva - se on kahden aarin kasvimaa =)

Tänä aamuna tein järkyttävän havainnon. Kavismaani on paisunut yli kahden aarin kokoiseksi. No ei ihmekään, ettei mitään muuta ehdi enää tekemään. Kasvismaa syö kaiken ylimääräisen ajan. Eilisen rankkasateen jättämiä jälkiä tiiraillessani, aloin pohtia, kuinka iso tuo pläntti tuolla itse asiassa on. Mietiskelin, että aitaa on siinä käytetty kolmella sivulla 50 metriä, eli yhden sivun pituus on noin 16 metriä. Pikainen laskutoimitus tuo tulokseksi yli 250 neliötä - eli reilut kaksi aaria. Niin, ja sitten tietysti päälle vielä nuo kasvilaatikot - eli kaiken kaikkiaan kasvisviljelypinta-alaa olisi noin kolmen aarin verran. Ainiin, ja sitten vielä yhdeksän neliön kasvihuone… Huh-huh.

Sateen jälkeen näyttää taas ihan älyttömän vihreältä. On taas turhan paljon rikkaruhoja kitkettäväksi. No, eipähän ole ongelmaa siinä mitä tekisi, kun pellolla saa vietetyksi tunnin jos toisenkin rikkaruohorumban merkeissä.

Tein pari kaarevaa kohopenkkiä aidan nurkkaan, niissä asustaa kurpitsansukuisia kasveja. Ideana tuossa oli se, että kunhan alkava kasvaa kunnolla, ohjailen ne tuohon aitaan riippumaan. Tai ainakin yritän - kurpitsansukuiset kun osaavat olla kasvusuunnassaan varsin itsepäisiä - eli yleensä aina mennään sinne minne ei pitäisi.

Säästyy tilaa muille kasveille jos tuo suunnitelma onnistuu. Ovat melkoisen kitukasvuisia vielä tässä vaiheessa. Odottelen täällä innokkaasti jonkinlaista kasvuspurttia. Nuohan ovat aika vikkelliä kasvamaan, sitten kun alottavat.

Aidan viereen aiemmin istuttamani tomaatit alkavat nyt puskea raakileita ihan urakalla. Jotkut niistä ovat tarvinneet vähän lisätukea aidan lisäksi, mutta suurin osa pärjäilee todella hyvin aitaan nojaillen.

Ei vaan, tarttis varmaan taas lähteä peltohommiin, ei ne rikkaruhot sieltä yksinään postu, kyllä niitä pitää avittaa ja paljon. =).

Ihmettelyä kasvimaan laidalla

Kasvimaa ja pelto on edelleenkin veden vallassa. Nyt siellä on tosin enimmäkseen mutakuoppia, kävely siellä on yhtä tuskaa, saappaat tarttuvat kiinni ja eteneminen on todella hidasta.

Tein kuitenkin eilen aamulla pitkästä aikaa kierroksen, piti käydä katsomassa lähempää mitä kasveille kuuluu. Tässä olen muutaman viikon vain katsellut pellon reunasta tuota rikkaruohoviidakkoa.

Osa kasveista pärjää ihan hyvin, vaikka rikkakasveja on todella paljon. Kultajuurikkaat ja meirami ainakin ovat hyvässä kuosissa.

Istutin aiemmin kesällä muutaman mansikan yhteen lavakauluslaatikkoon. Mansikoitakin on jo syöty muutama kourallinen.

Olisi siellä vielä pari mansikkaa maistiaisiksi. Jokunen lintujen puoliksi syömä ja muutama ihan hyvä vielä siis löytyy.

Aamun yllätyksistä ehkä suurin oli kesäkurpitsa, joka on aloittanut kukinnan. Kaikki kesäkurpitsayksilöt ovat älyttömän pieniä verrattuna viime vuotisiin, mutta näköjään silti jaksavat kukkia.

Ihan kiva, tässä hyvällä onnella saatetaan saada muutama kesäkurpitsa tänä vuonnakin.

Toinen yllättäjä oli vahapapu.

Kitukasvuiset pavunvarret tekevät kuin tekevätkin papuja. Kai noitakin muutaman kourallisen saa.

Violetti papu on yltynyt kukkimaan todella runsaasti.

Nyt kun kasvit ovat todella pieniä ja hentoja liian märkyyden takia, kukat erottuvat todella hyvin.

 
Kyssäkaalit olisivat siinä kuosissa, että ne pitäisi jo korjata pois ja jatkojalostaa.

En vaan vielä ole päättänyt mitä niille kaikille tekisin. Ehkä taidan kokeilla kuutiona pakastamista tänä vuonna. Ovat kuulemma ihan hyviä pakastettuinakin, kun ryöppää ne ensin.

Tämä vuosi on ollut tosi huono. Säät ovat olleet todella suotuisia rikkakasveille ja tuhohyönteisille. Etanoitakin vilistää tuolla suuressa kasvilaatikossani niin paljon, etten ole aikaisemmin moista nähnyt. Suurin osa jäävuorisalaattisadostani on menetetty - kiitos noiden inhotuksien.

Sipulit ovat mädäntyneet pellolle, eli niistä on turha mitään odottaa. On siellä tosin muutama yksilö, jotka vielä sinnittelevät sen näköisinä, että saattaisi sipulin pari saada sitten syksymmällä.  Eli huonohkolta näyttää.



Sateista ja kylmää

Ihan jatkuvasti sataa vettä, ainakin tässä osassa nelosvyöhykettä. Tai no, ainakin se siltä tuntuu, hetken saattaa välillä olla sellaisia pienenpieniä poutajaksoja, mutta sitten taas tulee vettä kuin kaatamalla. Kasvimaakin on ihanaa mutavelliä taas. Puutarhahommat ovat tosi haasteellisia näissä keleissä. Jos ei sada vettä, on niin kylmä, ettei tuolla tarkene kuin talvitakissa. Aamuisin lämpömittari huitelee tuolla kymmenen asteen hujakoilla, eli melkoisen viileää keliä pitää. Onneksi on sentään kasvihuoneessa vielä tilaa taimille, vaikka kyllä nyt jo pitäisi tuon ensimmäisen satsin kasvit saada jo pellolle pikkuhiljaa, että voisi alkaa kasvattaa seuraavaa erää.

Chilit kasvavat kasvihuoneessa ihan mukavasti ja jokunen sieltä on jo tulossakin.

Kyllä tuolta nyt sentään muutama korjuukelpoinen tulee, varmaan ihan tarpeeksi omaan käyttöön.

Munakoisojakin alkaa pikkuhiljaa ilmestyä kukkien tilalle.

Toistaiseksi ovat nuokin voineet ihan hyvin, viileistä keleistä huolimatta.

Pellolla maissit sen kun kasvaa porskuttavat yhdessä papujen kanssa.

Näyttävät kärsivän hieman tuosta liiallisesta kosteudesta, mutta muuten näyttäisivät pärjäävän ihan hienosti.

Kultajuurikkaat ja mangoldit sekä jäävuorisalaatit voivat kasvilaatikossa ihan kivasti myös. Tuo näyttää kyllä melkoisen oudolta tuo kylvös, kaikki siemenet kun eivät sitten itäneet. Nämä eivät onneksi pahemmin viileistä keleistä kärsi ja antaa tuo korkealaitainen laatikkokin sen verran suojaa, etteivät ihan arimmat kasvit pääse heti paleltumaan.

Pillisipulit, kevätsipulit ja erilaiset porkkanat ovat myös päässeet ihan mukavaan kasvun alkuun.

Talvehtinut meirami kasvaa kohisten.

Samaa ei voi sanoa persiljatuppaista, mutta ihan mukavaa, että nekin selvisivät laatikossa talven yli.

Viime vuonna istutettu viinisuolaheinä kasvaa yllättävän isona.

Se kuuluu täällä sarjaan odottamattomat selviytyjät - en sitten millään olisi uskonut tuonkin talvehtivan, en edes tiennyt sen olevan monivuotinen. Tekisi ihan mieli laittaa noita perennapenkkeihin, on se sen verran nätin näköinen värikkäine lehtineen.

Kaalinsukuisetkin ovat kasvaa hurahtaneet viikossa jo melkoisiin mittoihin. Kaalit ovat siitä mukavia kasveja, että ne viihtyvät vähän viileämmässäkin säässä hyvin. Viime vuonna täällä kasvateltiin älyttömän paljon kurpitsoita, edellisenä vuonna oli mieletön määrä tomaatteja ja tänä vuonna siis suosikkikasveina ovat erilaiset kaalit.

Tuolla on nyt taimikasvatuksessa yksi laatikollinen kukkakaalia, ruusukaalia ja parsakaalia, eli aika kiva valikoima. Toiseen laatikkoon laitoin kahta eri lajia kyssäkaalia ja lisäksi vielä suippokaalia. Saas nähdä miten noiden käy, kun kesä etenee, saavatko kasvaa rauhassa kaalintuholaisilta.

Sitruunakurkun lumoissa

Tänään aloin keräämään kurkun siemeniä sitruunakurkuista ensi kasvukautta varten. Sitruunakurkku kasvoi täällä ihan tuolla avomaalla, kasvutapa sillä on suunnilleen samanlainen kuin avomaankurkullakin.

Tosin tämä sitruunakurkku on tuhat kertaa parempaa kuin avomaankurkut. Maistuu makeammalta ja yleensäkin maistuu - avomaankurkuthan yleensä tuppaavat olemaan melko mauttomia ja pahimmassa tapauksessa vielä kitkeriäkin.

Tuo lajike on myös melkoisen koristeellinen, tulee ihan kiva efekti, jos laittaa tarjolle tavallisia vihreitä kurkkusiivuja ja näitä. Kasvatan ehdottomasti ensi vuonnakin, satoa tuli ihan mukavasti ja oli ihan helppo hoitoinenkin.

Sitruunakurkku

Tämän vuoden sarjaan kokeillaanpa kasvaako tämäkin täällä, kuuluu ehdottomasti sitruunakurkku. Kylvin muutaman siemenen ihan kesäkuun alussa avomaalle ja ihan mukavasti ne lähtivät sitten kasvamaan. Kasvu oli todella hidasta, liekö syynä sitten ollut liian vähäinen lannoitus vai mikä. Kukkiakin sitten ilmaantui aikanaan, mutta kurkun kurkkua ei näkynyt. Ylenpalttinen märkyys tämän kesän aikana ei näyttänyt sitruunakurkulle sopivan, lähinnä olivat kaikki kärsivän näköisiä ihan koko kasvukauden. Aina välillä kävin tutkimassa, josko siellä olisi jotain korjattavaa. Melko huonolta näytti, muutama hedelmä siellä sinnitteli tosi pitkään, parin sentin kokoisena. Sitten ykskaks ne alkoivat kasvaa kokoa.

Toissapäivänä, samalla kun kerättiin kurpitsasatoa talteen, kävin sitten ne kurkkupuskatkin penkomassa.

Kyllä sieltä muutama korjuukelpoinen sitten löytyi. Yksi kohtuullisen kookas yksilö ja puolenkymmentä melko pientä. Kivan näköinen kurkkuhan tämä on, mausta en vielä osaa sanoa, kun en ole raaskinut vielä maistella.

Kai noitakin pitää ensi vuonna laittaa kasvamaan, kun jäi vielä siemeniäkin.

Syyskuun puolivälin tomaattisatoa

Eilinen hammaslääkärireissu meni ihan mukavasti, pääsin kuin pääsinkin sitten ajamaan sen viemärin puhdistustyömaan poikki haluamaani aikaan. Vaatihan se kyllä kävelyreissun sinne työmiesten luo: piti käydä varmistamassa, että pääsen kotipihastani pois. Ilmoitin kavereille kylmästi, että olen lähdössä täältä kello 11, minulle ihan sama pidättekö vaikka ruokatunnin silloin vai mitä, mutta minun on tästä läpi päästävä. Onnistuihan se sitten - siirsivät kalustonsa pois kun sinnepäin ajelin. Myöhästyin hammaslääkäristä vain 12 minuuttia, ilman tuota häslinkiä olisin varmaan ollut ihan ajoissa.

Jotain ilonaiheitakin tässä kuitenkin on, kasvimaalla suurimmalla osalla kasveista menee ihan hyvin vielä, kasvihuoneessa yhdelläkään ei ole vielä hätäpäivääkään ja kasvihuoneen vieressä ämpärikasvatuksessa olevat tomaatit ja munakoisot sinnittelevät hengissä nekin. Tämän syksyn lämpötilat ovat olleet vallan riittävät ja se takaa sen, että satoa kypsyy hiljalleen koko ajan. Ensi viikolle lupailevat tosin jo hieman viileämpiä säitä, täytynee kaivaa harsot liiteristä valmiiksi, jotta saa nuo arimmat suojattua.

Kasvihuoneessa tomaatteja kypsyy vielä tasaiseen tahtiin. Orange Pendulina -tomaatti näyttäisi olevan todella satoisa lajike. Suurimmalla osalla lehdet alkavat jo kellastua ja tippua pois, mutta silti ne jaksavat kypsyttää vielä raakana olevat tomaatit. Tuolla olisi työsarkaa odottamassa, pitäisi saksia ne kuivuneet lehdet pois. Olen poistanut lähes kaikista tomaateista ne alimmaiset lehdet ensimmäiseen tomaattiterttuun asti jo heinäkuussa. Nyt sitten pitäisi siistiä nuo loput kellastuneet pois kompostin raaka-aineeksi.

Näitä pieniä oransseja kirsikkatomaatteja on kesän ja syksyn mittaan tullut roppakaupalla. Ovat kauniin ulkonäkönsä lisäksi vielä ihan maukkaitakin. Näitä meillä kasvatetaan ensi vuonnakin, varmasti.


Toinen ihanuus, joka jaksaa tuottaa runsaasti satoa vielä on Super Sweet 100 kirsikkatomaatti.

Nämä ovat mielestäni kirsikkatomaattien parhaimmistoa. Todella makeita ja sopivan kokoisia napsittavaksi kypsinä vaikka suoraan puskasta.¨

Avomaallakin on vielä tomaatteja vaikka muille jakaa. Loppuviikosta aion kerätä loput vihreät pois ja tehdä tomaattihilloa. Osa kasveista on antanut syysmyrskyn kourissa periksi ja ruvennut lähentelemään maan pintaa, eli nyt alkaa olla jo raivauksen aika. Paljon on tippunut jo tomaatteja maahan, vaan eipä tuo haittaa, kyllä ne tippuneet tomaatit sieltä maastakin hyötykäyttöön tulevat.

Ronja suorastaan rakastaa tomaatteja. Se käy aina silloin tällöin popsimassa maahan pudonneet parempiin suihin. Niin ja tuo toinen koira - ihan samanlainen tomaattien ystävä sekin. Välillä täällä mennään peräkanaa pitkin pihamaata, kun toisella on tomaatti ja toisella ei. Käyhän se tietysti pallon puutteessa leikkikaluksi tomaattikin…

Satokausi vaan jatkuu - on muuten hyvät kelit, kun munakoisotkin kasvaa =)

Munakoisosato tänä vuonna on melko vaatimaton, verrattuna viime vuotiseen. Osittain syynä on se, etten ole tuon kipeän käpäläni kanssa juuri paljonkaan niistä pystynyt huolehtimaan. Pellolla kasvavat koisot hukkuvat rikkaruohoihin ja sieltä ei satoa juurikaan tule. Astioissa kasvavissa sen sijaan on jotain vähän enemmän, mutta omat harminsa on niilläkin.

Muutamia tuollaisia sieviä pieniä koisoja tuolla olisi jo kerättäväksi asti. Kyllä niistä muutaman sapuskan saa, eli olen ihan tyytyväinen tulokseen. Väittävät nimittäin täälläpäin, ainakin nuo naapurit, että näillä leveysasteilla on turha kuvitellakaan saavansa munakoisoja ollenkaan. No olenpa nyt sitten kahtena peräkkäisenä vuonna todistanut tuonkin väitteen vääräksi. Ihan vaan noita on kasvateltu ulkosalla ja avomaalla.

Eli ihan hyvin osa noista munakoisoista voi, mutta on tuolla sitten vielä enemmän niitä, joilla ei kaikki asiat olekaan niin hyvin. Kuka lie pistänyt poskeensa koisoparkaa…


Turkish Orange -munakoisoni tekee kyllä kiitettävästi hedelmiä myös, mutta reppana on vähän vaikeuksissa sekin.

Lehdet ovat reikiä täynnä, ja osassa hedelmiäkin on syömäjälkiä.

Ja tänään se sitten selvisi kuka tuolla on ollut asialla.

Tuollaisia toukkia sieltä sitten löytyi. Lajimääritys jää tekemättä, kun en tuonnäköistä toukkaa osaa oikein sijoittaa mihinkään, joku perhonenhan se on - mutta mikä...

Ensi vuonna varmaan täytyy ottaa käyttöön järeämmät aseet noita tihulaisia vastaan. Ei taida ihan riittää pelkkä mäntysuopavesi ja nokkosvesi näiden häätämiseen.

Aluevaltauksia ja kasvuspurtteja

Violetit pavut sen kun vaan jatkavat kukkimistaan, nyt niissä on mieletön määrä kukkia ihan joka puskassa.

Tässä vaan jään odottelemaan papusadon kypsymistä. Ehkä niitä nyt tänä vuonna tulee riittävästi, viime vuonnahan sato oli kohtuullisen pieni. Ovat levinneet niin mahdottoman isoiksi nuo puskat, että hädin tuskin mahtuvat niille varattuun tilaan.

Kurpitsat ovat ottaneet mielettömän kasvuspurtin. Nyt ne jo luikertelevat pitkin kasvimaata ja parhaimmat yrittävät kasvimaan ulkopuolellekin.

Mandel -lajikkeen kurpitsa on ottanut spurtin sipulipenkin yli. Tuossa on koiraesteviritykset vielä sipulipenkin päällä, ovat vähän hassun näköiset, mutta älyttömän hyvin nuo ovat toimineet. Käytin lehtikompostikehikot nyt sitten penkkien suojana, eihän niitä näin kesällä lehtien kompostointiin vielä tarvita, eli hyötykäyttöön vaan. Tuosta kuvasta näkee taas, että olisi aika kitkeä rikkaruohot taas kerran. Näin sateisena kesänä tuo rikkakasvien kurissa pitäminen on melko mahdoton urakka.

On siellä pellolla muitakin vesseleitä, jotka ovat luikertaneet omasta penkistään ja varatusta tilastaan pois.

Valkoinen kurkku on lähtenyt valtaamaan kasvualaa penkin välistä ja seuraavaksi se varmaan meneekin sitten kurpitsapenkkiin, ellen saa sen päätä käännettyä tuossa matkalla. Mitenköhän itsepäinen tilanvaltaaja tuo sitten lienee.

Maissit onneksi kasvavat vain pystysuuntaan.

Ja ovat muuten kasvaneetkin - lähes meikäläisen pituisia ovat jo.

2011 Satokausi alkoi

Kesäkurpitsoita pukkaa ja vauhdila - jee! Ensimmäisenä alkoi valmistumaan Pepo Nimba -lajike ja sitten seuraavana tuo Diamand F1. Jälkimmäisen siemene tilasin Seemnemaailm -kaupasta Virosta.

Kauniin muotoisia ja syvän tumman vihreitä kesäkurpitsoita tuo F1 -lajike tekee. Harmi vaan että on hybridi - eli siitä ei voi kerätä siemeniä talteen. Toivottavasti maku on yhtä hyvä, kuin mitä ulkonäkö enteilee.

Maissit pellon laidalla ovat hurahtaneet pituutta hurjasti.

Samaa voi tosin kyllä sanoa rikkaruohoistakin, kasvavat ihan silmissä, kun noita sateitakin täällä nyt vaihteeksi piisaa. Vastahan tuonkin alueen kitkin - ei siitä ole kuin viikko. Uskomatonta.

Tomaatteja tulossa?

Glacier -lajikkeen tomaatit alkavat pikkuhiljaa jo vähän punertaa. Tämä on ollut minulle uusi tuttavuus tänä vuonna. Lajikkeen pitäisi olla erityisen kylmänkestävä, satoisa ja vieläpä maukaskin. Saas nähdä minkälainen tuo on, tuskin maltan odottaa, että ensimmäiset kypsyvät ja pääsee maistamaan.

Tämä tomaattilajike tekee aivan erilaisen lehden kuin nuo tavanomaiset tomaatit. Eipä tätä meikäläinen olisi lehtien perusteella tomaatiksi kyllä tunnistanut.

Vaikka tarkoitus oli tänä vuonna saada kaikki ajallaan ja ajoissa maahan ja kasvamaan, niin siltikin kävi joidenkin lajikkeiden kanssa hassusti.

Osa niistä kasveista, joiden jo tässä vaiheessa pitäisi tehdä hedelmiä, alkaa vasta kukkia.  Olin jo luopunut toivosta vesimelonin suhteen, näytti siltä, että se ei edes kuki.

Vaan kuinka ollakaan, siellä on kuin onkin muutama kukka. Eri asia on sitten, ehtiikö sato kypsyä, jos sellaista ylipäätään on edes tulossa. Nämä kasvavat pellolla kaaritunneli-kasvihuoneessa, joten jos oikein hyvin käy ja on pitkä ja lämmin syksy, saattaa sieltä jopa jotain saadakin. Toivossa elellään.

Koiruudet ovat joka päivä aivan puhkiväsyneitä. Molemmat ovat sen verran pentuja vielä, että leikkimiseen puhtia riittää tuntitolkulla. Tosin tuo toinen on vielä niin pieni, että väsähtää huomattavasti nopeammin kuin Ronja. Niin, Ronjahan ei leikkimistä lopeta, ennen kuin sen käskee paikalleen.

Vielä on kaveruksilla sen verran kokoeroakin, että Ronja vie tuota pientä ihan miten haluaa. Vaan eipä tässä varmaan kauaakaan kulu, kun tuo pieni mennä porhaltaa koossa Ronjan ohi. On meinaan aikamoisen isokokoinen koiruus tulossa tuosta. Ronjakin on kohtuullisen kokoinen narttukoiraksi, korkeutta sillä on sellaiset 64 senttiä, vaatimattomasti…

Kaikkialla kukkii, episodi 2

Kasvimaalla tällä hetkellä on varsinainen kukkimisjakso meneillään. Katsoi melkeinpä mihin tahansa aina löytyy joku urhoollinen kasvilaji, joka kukkii täyttä päätä.

Meiramin kukat ovat aika vinkeän näköisiä.

En olekaan niitä aikaisemmin livenä nähnyt.

Pensaspapuja tuolla on kahta eri lajiketta, toinen lajikkeista on aloittanut raivoisan kukinnan.

Toisen kukintaa vielä odottelen. Papuja laitoin tänä vuonna melkoisen paljon, viime vuonna muutamasta puskasta tuli kilon verran papuja - tänä vuonna yritän vähintäänkin tuplata tuon määrän.

Avomaalla kasvavista tomaateista Orange pendulina on tämän hetken vahvin kukkija.

Jos noista kaikista kukista tulee tomaatti - täällä hukutaan niihin. Mutta en kyllä valita - tomaatit ovat hyviä.

Kesäkurpitsalajikkeista Diamond F1 on pukkaamassa tyttökukkia.

Täytyy vaan toivoa, että joku vieressä asustavista, vaikka jonkin muun lajikkeen kesäkurpitsoista tekee sitten nyt ensimmäiseksi niitä poikakukkia. Harmittavaa olisi, jos kukkisivat taas aluksi eri aikaan. Olisihan se kiva jos tulisi heti alkuunsa jo vähän satoa. Ja onneksi ovat nuo kurpitsansukuiset sellaisia, ettei ole väliä onko pölyttävä lajikaan edes sama.

Valkoinen kasvihuonekurkkukin aloittelee kukintaa, näitä erikoisuuksia minulla on tuolla kasvamassa muutama.

Tänä vuonna siis kokeilen erilaisia kurkkulajikkeita, tuolla kasvaa nyt tavallista avomaan kurkkua, sitruunakurkkua ja näitä valkoisia kasvihuonekurkkuja. Saas nyt sitten nähdä tuleeko noista mistään mitään satoa. Tässä nyt tulee olemaan vähän vaikeuksia noiden kaikkien hoitamisessa - kastelussa lähinnä… Kainalosauvojen kanssa se kun ei ole niitä helpoimpia hommia.

Rikkaruohorumba

Olen tässä nyt muutaman päivän suorastaan asunut kasvimaalla. Olen viettänyt päiväni kitkemällä rikkaruohoja ja ruopsuttamalla rivivälejä. Uskomaton urakka! Kasvimaa pääsi aika pahaan jamaan kesäkuun puolella, kun oli sen verran sateista, että ei juurikaan pystynyt kasvimaahommia tekemään. Kukapa sitä nyt sateessa rikkaruohoja kitkisi.

Nyt on kolmasosa hommasta tehty. Odottelen tässä apujoukkoja saapuvaksi tänään, lomakausi kun alkaa nyt meidän perheessä. Toivottavasti tuo kaaos saadaan aisoihin muutaman seuraavan päivän kuluessa.

Yrttilaatikkokin on melkein hukkumassa rikkakasveihin.

Laatikoiden välissä puskee mahtava pihasaunio ja juolavehnäkasvusto. Se saanee kyytiä tänään, mikäli ei ihmeitä satu.

Toisessa lavakauluslaatikossa kasvaa pinaattia. Se näyttäisi ensi katsomalta voivan todella hyvin, mutta jos oikein tarkkaan tiirailee, on sielläkin rikkaruohon alkuja melkoinen määrä.

Kylvin pinaattia kesäkuussa ihan avomaalle penkkiin. Yhtään ainoaa tainta sieltä ei noussut. Siitä suivaantuneena sitten esikasvatin nuo viitisenkymmentä pinaattikasvia kasvihuoneessa ja istutin taimina tuohon lavakauluslaatikkoon. Näyttäisi toimivan. En tosin missään ole kuullut, että pinaattia voisi taimikasvattaa, mutta näin nyt kuitenkin tein ja tulokset näyttäisivät olevan ihan huippuhyviä.

Lemon Cucumber eli sitruunakurkkukin alkaa jo kukkia.

Tämä on minulle uusi tuttavuus, tilasin siemenet englannista ja nyt sitten tätä ihanuutta kokeillaan täällä ensimmäistä kertaa. Väittävät tämän olevan erittäin satoista lajike, ja tämä siis tekee pieniä keltaisia sitruunanmuotoisia kurkkuja. Tulee olemaan jännä nähdä mitä niistä nyt sitten tulee, jos koskaan kurkuiksi asti ehtivät. Harmi vaan, että kylvämistäni siemenistä vain kaksi kappaletta pääsi hengissä tähän asti.

Viime vuonna isoon kasvilavaan kylvämäni pillisipuli alkoi myös kukkia.

Se talvehti lavassa todella hyvin, ja oli jo heti toukokuun alussa vahvassa kasvun alussa. Tänä vuonna ajattelin siirtää sen lavassa toiseen paikkaan. Viime vuonna kun tuli lätkäistyä se ihan keskelle tuota lavaa, ja se ei välttämättä ole se paras paikka.


Tässä sitä sitten nyt päivät kuluvat kasvimaan siistimisen puitteissa. Toivottavasti sää on suotuisa, on meinaan ihan mahdotonta kyykkiä kolmenkympin helteissä kitkemässä, parinkymmenen asteen lämpötilan vielä kestää.

Saamarin jäniseläimet

Maistuu se maissi näköjään jäniseläimillekin, valitettavasti. Istutin jokin aika sitten muutaman lupaavan kokoisen maissintaimen peltoon. Ihan kokeilumielessä, ajattelin katsoa ehtiikö ne näillä leveysasteilla tehdä yhtään mitään.

Vaan niinhän siinä kävi, että rusakko perhana tykkää maissista myös.

Eipä sinne jäänyt kuin rangat jäljelle, kun rusakko vähän kävi lounastamassa.

Toissapäivänä löysin netistä blogin, jossa kerrottiin maissin kasvatuksesta Parikkalassa. Juttujen mukaan maissi pärjää todella hyvin suomalaisissa keliolosuhteissa ja jopa tuottaa kohtuullisesti. Nyt kyllä ottaa päähän, suurella todennäköisyydellä noista maisseista sitten olisi jopa satoa saanut. Olisi saanut jättää se rusakko mun maissiviljelmät rauhaan.