Sijoitusongelmia

Huonosti alkanut kasvukausi kasvimaalla ja yllättäen myös kasvarissa vaikuttaa edelleenkin lähinnä siten, että kaikki kasvamassa olevat hyötykasvit ovat tosi pieniä ja onnettoman näköisiä vieläkin. Siis tosi pieniä, vaikka heinäkuu alkaa olla jo lopuillaan. No eipä niille mitään voi oikeastaan tehdä kuin antaa olla ja odottaa. Kastella silloin tällöin ja antaa vähän lisäravintoa tarvittaessa.

Kasvimaalle aidan viereen riviin istuttamani tomaatit ovat tosin alkaneet kukkia.

On se vaan nätti kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo tomaatinkukka.  Näkyisi siellä olevan jo muutama raakilekin, ehkäpä sieltä muutaman tomaatin ehtii saada.

Kasvihuoneessa alkaa myös vihertää, niin ja vähän punertaakin.

Kirsikkatomaatissa alkaa olla jo korjuukelpoisia pallukoita. Ihan kiva.

Paprikoitakin on odotettavissa, vaikka näidenkin kasvuun lähtö oli melkoista vuoristorataa.

Minttuplantaasikin kukoistaa, kasvihuoneessa. Turhaan noita tuolla kasvarissa pidän, nehän tulevat toimeen ihan avomaallakin. Mutta kun tässä en vielä ole keksinyt mihin ne laittaisin. Sijoitusongelmia siis :D.

Paprikaa pellolla, kasvihuoneessa ja ikkunalla

Tänä vuonna olen ripotellut paprikoita kasvamaan vähän sinne sun tänne.
Pellolla löytyy kaikenlaisia kummallisuuksia. Osa niistä jopa on onnustunut kasvattamaan paprikanalkuja.

Lajikkeesta ei ole varmaa tietoa, mutta joku musta minipaprika tuo on.

Kasvihuoneen paprikat ruskistuvat kovaan tahtiin. Näistä tulee tuollaisia kummallisen ruskeanpunaisia. Aika outo lajike tuokin.

Saunan ikkunalla kasvaa parissa parvekelaatikossa sitten noita ihan tavallisia oransseja.

Salkopapu on alkanut vähän niitä lähentelemään, mutta onneksi ei ole lupaavaa kasvua sentään tukahduttanut.

Tänä vuonna ei tullut yhtään omenia, päärynöistä puhumattakaan. Joku tauti tms. tuossa päärynässä on. Kaikki yläoksien lehdeet ruskistuvat kummallisesti.

Mikähän tuokin on, en ole tuollaista ilmiötä hedelmäpuissa aiemmin nähnyt. Johtunee varmaan siitä, että nämä ovat ensimmäiset hedelmäpuukasvatusyritykset täällä. Harmi, olisi ollut ihan kiva, jos tuo olisi puun mittoihin kasvanut. Taitaa jäädä sekin ihan haaveeksi, sen verran huonosti tuo voi.

Se on pusikko.. se on rytteikkö - se on kasvimaa =)

Kiersin pikaisesti alkuviikosta yhtenä aamuna kasvimaan kameran kanssa. Huono oli ottaa kuvia, aurinko paistaa porotti jo täyttä päätä ja suuret puut varjostivat osaa kasvimaata tosi tehokkaasti. Eli ei hyviä otoksia, mutta jotain kuitenkin. Sittemmin onkin ollut ihan turhaa ajatellakaan kuvaamista, täällä kun on satanut melkein koko ajan.

Kovin on vihreää, harmi vaan, että suurin osa vihreästä muodostuu rikkaruohoista. Eipä sitä tarvitse olla kuin viikon verran kitkemättä, niin peli on menetetty. Tällä erää siis rikkaruohot 6 - meikäläinen 0.

On siinä parin aarin kasvimaassa hoitamista normaalioloissakin, saatikka sitten, kun pamahtaa vesivahinko huushollin, sitä pitäisi olla nelikätinen ja kuusjalkainen ehtiäkseen tehdä kaiken tarvittavan.

Vaan onneksi ovat nuo hyötykasvit jo sen verran isoja, etteivät rikkaruohot niitä enää tukahduta tässä vaiheessa millään. Satoa tulee enemmän kuin osasin odottaa. Ja sehän on paha tässä tilanteessa se.

Ei ikinä mene niin kuin toivoisi. Meinaan, missäpäs sitä nyt säilöö noita kasvimaan anteja. Ei onnistu jatkojalostus ruokatarpeiksi ilman keittiötä ja pakastinta, ei sitten millään. Kas kun ei tässä huushollissa ole edes toimivaa liettä tällä hetkellä, ei ole tosin keittiössä lattiaakaan, eli näillä mennään... Kaiken huipuksi tässä vaiheessa ei ole mitään tietoa siitä, missä vaiheessa tuo keittiö kuntoon saadaan. Kunhan nyt kuivaisi paikat edes suhtkoht nopeasti.

Kasvihuoneen edustalla olevat kurkut sun muut astioissa olevat vesselit kasvavat ja tuottavat satoa myös tasaiseen tahtiin. Niitä sitten popsitaankin ihan jatkuvasti.

Kasvihuoneen seinustalla parvekeruukkuviljelmällä menee myös lujaa, asukit kasvavat niin että kohisee.

Paprikoita on jo kerätty muutama ja niitä tulee koko ajan lisää.

Kasvihuoneessa kasvaneista tomaateistakaan ei ole ollut pulaa.

Enemmän niitä tulee kuin ehtii syömään. Tomaattisoseen tekemisestä on tänä kesänä ihan turha edes haaveilla, kun ei ole sitä keittomahdollisuutta.

Yritän nyt kuivailla kaiken mitä voin. Saas nähdä miten onnistuu… kai sitä vaan pitää pilkkoa tomaatit aurinkoon paistattelemaan, josko niistä sitten omatekoisia aurinkokuivattuja tomskuja saisi. Ans kattoo kuin käy, kelit kun tässä muuttuivat sateiseksi ja ennusteetkin uhkaavat sateilla lähitulevaisuudessa.

Kasvihuoneen kuulumisia lokakuussa

En ole moneen kuukauteen hoitanut mitään tontilla tai kasvihuoneessa kasvavia kasveja. Pellolla on ollut koko kesän niin märkää, että siellä ei oikein mikään ole suostunut kasvamaan. Kasvihuoneessakin kaikki kasvit ovat kärsineet, tosin hoidon puutteesta, jotenkin vaan innostus lopahti. Tässä on ollut kaikenlaista muutakin tämän kesän ja alkusyksyn mittaan. Välillä tuonne kasvihuoneeseen ei edes ole päässyt sisälle, rakennustelineet ovat estäneet kulkemisen sinnekin.

Mutta onneksi kasvit ovat tunnetusti sitkeähenkisiä olioita. Kasvihuoneelta tulee kuin tuleekin satoa, huonosta hoidosta huolimatta.

Suipot paprikat alkavat olla syöntikelpoisessa kuosissa, pitäisi varmaan käydä napsimassa pois.

Ja jos kuvaa oikein tarkkaan katsoo, oikeassa alalaidassa on keltaisia päärynätomaatteja - tosin vielä vihreinä.

On tuolla muutama muukin paprikalaji saanut satoa aikaan. Oranssi on saanut väriä pintaansa, ensimmäistä kertaa täällä tuo nyt tapahtui, aikaisemmin olen oranssit joutunut keräämään vihreinä. Eivät ole ehtineet kypsäksi asti, ne kun vaativat melkoisen pitkän kasvukauden. Ja tämä siis on ihan kaupasta ostetun oranssin paprikan jälkeläinen.

 

Huonosta hoidosta kielii kuvassa näkyvät rupsahtaneet lehdet. Ehkäpä tuo onkin sopivampaa paprikoille, siis se että hoitaa niitä huonosti tai ei lähes ollenkaan. Tänä vuonna paprikasato on nimittäin ollut suurin ikinä.

Niitä on tulossa melkoinen määrä, aika monta vihreää siellä vielä on tulossa.

 

Jos oikein hyvin käy ja kelit pysyvät leppoisina vielä muutaman viikon, saattavat nuokin jopa ehtiä kypsiksi asti.

Joku onneton myöhäisherännäinen on aloittanut kukkimaan kylvöruukussa. Jäi sitten viemättä pellolle alkukesästä, kun oli liian märkää. Tuossa tuo on sinnitellyt koko kesän ja nyt sitten otti ja aloitti kukinnan.

Jokin kurpitsansukuinen tämä on, luultavasti kesäkurpitsa. Taidan tämän pelastaa sisätiloihin ja vaihtaa vähän isompaan ruukkuun. Sitähän voisi kokeilla pöllytellä ihan käsin ja katsoa, kasvaako kurpitsa sisällä. Ainakin kissat tykkäisivät - saisivat jotain vihreää naposteltavaa. Kesäkurpitsa ja sen lehdet ovat ainakin Kiya-neidin herkkua.

Sateista ja kylmää

Ihan jatkuvasti sataa vettä, ainakin tässä osassa nelosvyöhykettä. Tai no, ainakin se siltä tuntuu, hetken saattaa välillä olla sellaisia pienenpieniä poutajaksoja, mutta sitten taas tulee vettä kuin kaatamalla. Kasvimaakin on ihanaa mutavelliä taas. Puutarhahommat ovat tosi haasteellisia näissä keleissä. Jos ei sada vettä, on niin kylmä, ettei tuolla tarkene kuin talvitakissa. Aamuisin lämpömittari huitelee tuolla kymmenen asteen hujakoilla, eli melkoisen viileää keliä pitää. Onneksi on sentään kasvihuoneessa vielä tilaa taimille, vaikka kyllä nyt jo pitäisi tuon ensimmäisen satsin kasvit saada jo pellolle pikkuhiljaa, että voisi alkaa kasvattaa seuraavaa erää.

Chilit kasvavat kasvihuoneessa ihan mukavasti ja jokunen sieltä on jo tulossakin.

Kyllä tuolta nyt sentään muutama korjuukelpoinen tulee, varmaan ihan tarpeeksi omaan käyttöön.

Munakoisojakin alkaa pikkuhiljaa ilmestyä kukkien tilalle.

Toistaiseksi ovat nuokin voineet ihan hyvin, viileistä keleistä huolimatta.

Pellolla maissit sen kun kasvaa porskuttavat yhdessä papujen kanssa.

Näyttävät kärsivän hieman tuosta liiallisesta kosteudesta, mutta muuten näyttäisivät pärjäävän ihan hienosti.

Kultajuurikkaat ja mangoldit sekä jäävuorisalaatit voivat kasvilaatikossa ihan kivasti myös. Tuo näyttää kyllä melkoisen oudolta tuo kylvös, kaikki siemenet kun eivät sitten itäneet. Nämä eivät onneksi pahemmin viileistä keleistä kärsi ja antaa tuo korkealaitainen laatikkokin sen verran suojaa, etteivät ihan arimmat kasvit pääse heti paleltumaan.

Pillisipulit, kevätsipulit ja erilaiset porkkanat ovat myös päässeet ihan mukavaan kasvun alkuun.

Talvehtinut meirami kasvaa kohisten.

Samaa ei voi sanoa persiljatuppaista, mutta ihan mukavaa, että nekin selvisivät laatikossa talven yli.

Viime vuonna istutettu viinisuolaheinä kasvaa yllättävän isona.

Se kuuluu täällä sarjaan odottamattomat selviytyjät - en sitten millään olisi uskonut tuonkin talvehtivan, en edes tiennyt sen olevan monivuotinen. Tekisi ihan mieli laittaa noita perennapenkkeihin, on se sen verran nätin näköinen värikkäine lehtineen.

Kaalinsukuisetkin ovat kasvaa hurahtaneet viikossa jo melkoisiin mittoihin. Kaalit ovat siitä mukavia kasveja, että ne viihtyvät vähän viileämmässäkin säässä hyvin. Viime vuonna täällä kasvateltiin älyttömän paljon kurpitsoita, edellisenä vuonna oli mieletön määrä tomaatteja ja tänä vuonna siis suosikkikasveina ovat erilaiset kaalit.

Tuolla on nyt taimikasvatuksessa yksi laatikollinen kukkakaalia, ruusukaalia ja parsakaalia, eli aika kiva valikoima. Toiseen laatikkoon laitoin kahta eri lajia kyssäkaalia ja lisäksi vielä suippokaalia. Saas nähdä miten noiden käy, kun kesä etenee, saavatko kasvaa rauhassa kaalintuholaisilta.

Ne kymmenen sentin siemenet

Ostin reilu kolme viikkoa sitten paikallisesta Agrimarketista Thompson & Morgan Ruukkupuutarhan vihannekset siemenpusseja, kymmenen sentin hintaan per pussi. Halpoja olivat, niissä kun oli päiväysvika - eli olivat menneet ns. vanhoiksi tammikuussa.

Kylvin pussukoiden sisällön muutamaan taimiruukkuun sillä ajatuksella, että itävät jos itävät ja etteipä siinä suurta taloudellista menetystä tule, vaikka yksikään ei itäisi.

No, nyt on kulunut kolmisen viikkoa tuosta kylvöstä ja kuinkas ollakaan - ruukuissa alkaa näkyä elämää. Lähes kaikissa on muutama taimi tulossa jo.

Paprikat periaatteessa itävät 10-18 vuorokauden kuluessa kylvöstä, joten näillä vesseleillä meni tähän toimintaan himpun verran kauemmin kuin normaalisti. Itämisprosentista en nyt osaa sanoa, kun en tullut laittaneeksi ylös siemenmäärä per ruukku.

Täytyy vaan toivoa, että noista edes muutama selviää hengissä siihen asti, että tuottavat paprikoita. Tässä jo hykertelee ajatuksella että mahdollisesti on tulossa montaa lajia paprikaa tänä vuonna. Vaan eipä vielä nuolaista… katellaan ja kuulostellaan mitä kesän mittaan tapahtuu. To be continued… jatkokertomusta tulossa ;)

Harvinaisen lämmintä syyssäätä

Viime yönä lämpömittari keikkui +18 asteen kieppeillä. Nukkuminen oli tukalaa, onhan tässä jo totuttu hieman viileämpään yösäähän. Ihan piti makkarista molemmat ikkunat avata, vaikka se ei paljon asiaa auttanutkaan. Kaiken kukkuraksi pikkuneiti Kiya on kiimassa, mikä tarkoittaa sitä, että tämä neiti heräili sitten yöllä useampaan otteeseen mouruamaan. Ja totta kai siinä sitten heräsivät kaikki muutkin. Tulin sitten joka herätyksellä katsoneeksi lämpömittarin lukemat. Lämmintä oli.
Aamu valkeni sitten aurinkoisena pitkästä aikaa. Kahdeksan aikaan aamulla lämpötila oli jo +20, mikä on tähän vuodenaikaan aikamoisen erikoista. Mutta kiva oli ulkosalle koirien kanssa lähteä, kun ei tarvinnut montaa vaatekertaa päälleen pukea.

Kasvimaakierroksella huokailin pitkään ja hartaasti Suuren Kurpitsani vieressä, jokohan tuon arvaisi korjata pois, vai antaisiko kasvaa vielä..

Papujakin on tulossa vielä mahtavat määrät mikä on aika erikoista vuodenaikaan nähden. Kukkiakin siellä on vielä vaikka millä mitalla ja keskenkasvuisia papujakin useampi litra. Keräsin taas pari litraa eilen ja tänä aamuna näyttäisi siltä, että lämmin kesäyö on kasvattanut niitä lisää. Voiko se tosiaan olla niin nopeaa papujenkin kasvu, vai olisiko sittenkin niin, etten vaan niitä kaikkia korjuukokoisia eilen huomannut.

Istutin Gold Rush kesäkurpitsat viikkoa, puoltatoista myöhemmin kuin muut. Yksi niistä kasvattaa vielä ainakin kolme kesäkurpitsaa.

Toisessa on tulossa myös muutama vielä - ainakin kaksi varmasti.

Näytti siellä olevan  vielä korjuukuntoisia Long White Bush -lajikkeen kesäkurpitsoitakin vielä. Kymmenkunta niitä oli, pitäisi varmaan käydä noukkimassa nekin tuolta pois ja hyötykäyttöön.

Aamukierros ei kauan kestänyt, osa kasveista on jo siinä vaiheessa, että satoa on turha odotella, eli ne sivuutan kierroksellani sen kummemmin niitä tutkimatta. Paprikoita näytti olevan muutama, mutta ei läheskään niin paljon kuin viime vuonna. Samperin vetinen kesä, kun ei voinut paprikoitakaan maahan edes istuttaa. Mietin tässä, mahtaisiko olla järkevää siirtää ne kasvihuoneeseen ja katsoa miten kauan ne siellä pärjäävät.  Voisihan tuota koittaa, kunhan saan kasvihuoneen tyhjäksi tomaateista.

Tomaattisatoa ja muuta mukavaa

Oranssit tomaatit ovat valmiita - ainakin osittain. Eipä tuossa varmaan mene kuin päivä tai pari kun saa kerättyä nuo loputkin tällä hetkellä hennosti oranssille vivahtavat yksilöt tuolta.

Yksi noista tuli syötyä jo heti pellolla. Nam. Nämä siis ovat kasvamassa ihan avomaalla, ilman mitään sen kummempaa hoitoa suuressa sekamelskassa kaikkien muiden mahdollisten lajikkeiden kanssa. Jännä juttu, tomaatti näyttää täällä tulevan toimeen parhaiten ihan vaan kun sen istuttaa pellolle ja unohtaa sinne. Kasvihuoneessa ei vielä ole mitään kummallista tapahtunut, raakileita on muutama, mutta pääsääntöisesti ne yksilöt, jotka siellä kasvarissa oleilevat, ovat suunnilleen kaksi viikkoa jäljessä kehityksessä, kun vertaa noihin avomaan sitkeisiin sisseihin.

Paprikoille ei kuulu kovin hyvää. Niillehän kävi vähän hassusti tänäkin vuonna. Kun olin istuttamassa niitä tuonne tunneliin avomaalle, oli satanut päivätolkulla ja istutuskuopat, joita kaivoin, täyttyivät heti vedellä. Eli suuri osa paprikoista jäi sitten istuttamatta. Siellä ne nyt olla möllöttävät avomaalla ruukuissaan.

Vaan kuinka ollakaan… sieltähän on ruukkupaprikoista tulossa satoa. Mavras -lajikkeen paprikat ovat jo päässeet melko mukavasti kypsymisen alkukun. Mavrashan on tuollainen musta/violetti paprika. Näitä kasvattelin viime vuonna tuolla saunan seinustalla. Keräsin siemeniäkin niistä kypsistä ja nämä nyt ovat sitten viime vuotisten jälkeäisiä.

Mun vesimeloonikin kasvaa =). Ei tuo ole vielä kovin kummoisen kokoinen, mutta kun ottaa huomioon sen, etten odottanut yhtäkään, tämä on suorastaan saavutus.

On siellä muissakin meloneissa alkuja, mutta nyt kyllä tulee käymään niin, etteivät ne ehdi. Mutta olipahan mielenkiintoinen kokeilu ja tietääpähän nyt sitten noistakin vähän enemmän, ensi vuonna sitten osaakin jo varmaan hoitaa noillekin kasvun edellyttämät olosuhteet. Nythän on ollut niin märkää täällä, että penkitkin ovat sammaloituneet ihan piloille. Kasvimaalla on joutunut laittamaan riviväleihin olkia, että siellä pystyy kävelemään, on pahuksen upottavaa ja liejuista joka puolella. Jännä juttu, viime vuonna painiskeltiin liiallisen kuivuuden kanssa ja tänä vuonna sitä vettä on sitten riittänyt ihan liikaakin.

Myöhäskesää ja sadonkorjuuta

Satokausi on parhaimmillaan, kaikkialla riittäisi kerättävää ja keittiö pursuaa yrttejä, sipuleita sun muita mukavia syötäviä kasviksia. Aikaa ei tahdo riittää kaiken hyödyntämiseen. Marjatkin ovat kypsyneet vaivihkaa marjapuskissa, niitäkin pitäisi ehtiä kerätä.

Punaisia viinimarjoja tulee taas tänäkin vuonna ihan liikaa, niitä kun ei meidän huushollissa juurikaan käytetä.

Paprikat kukkivat kuin viimeistä päivää. Ovat vähän myöhässä ryökäleet. Viime kesänä paprikoille kävi hassusti pienoiskasvihuoneessa, muurahaiset kun asuttivat taimiruukut. Tänä vuonna on ollut aivan liian märkää paprikantaimien kasvun kannalta. Nämä, jotka nyt kukkivat, ovat pellolla istutusruukuissaan vielä. En voinut niitä peltoon laittaa, kun maa oli liian märkä. Kun kaivoin istutuskuopan, sellaisen normikuopan noin 25 cm syvän, täyttyi se heti vedellä. Ei sinne oikein minkään kasvin juuria voinut veteen paiskoa. Tuosta voikin hyvin päätellä miten sateista täällä on tänä vuonna ollut. Harvemmin kai sitä niin paljon vettä tulee, että se jää seisomaan päiväkausiksi ihan tuohon maan pintakerrokseen.

On siellä muutama paprikanalkukin tulossa. Kuvaan eksyi yksi niistä pienimmistä, kun yrittelin kuvailla niitä kukkia enemmän.

Kukkapenkissäkin vielä muutama urhoollinen ja myöhäinen kukkija loistaa valtavalla nuppuvalikoimalla. Tämä jokin liljansukuinen kukka tekee vasta nyt nuppuja. Muistaakseni tämä oli sellainen hennon vaaleanpunainen sitten kukkiessaan.

Tämä on niitä kasveja, jotka pari vuotta sitten toin tänne sipuleina. Istutukset menivät vähän miten sattui, syksy kun ei ollut ollenkaan otollinen sellaiseen puuhaan. Olin aivan varma, ettei mikään istuttamani sipuli lähtisi kasvamaan, mutta olin kuin olinkin väärässä. Vuoden tauon jälkeen tuolla oli keväällä krookuksia pilvin pimein takapihalla. Ja nyt sitten nämäkin suvaitsevat alkaa kukkimaan. Hieno juttu.

Kasvihuoneessa olisi vielä vaikka kuinka paljon pellolle siirrettävää. Täytynee nyt ensin kuitenkin korjata tuleentuneet perunat ja sipulit pois. Niiden tilalle voikin sitten istuttaa ne loput kasvit kasvarista. Kiinankaalia siellä vielä olisi muutama taimi, ne odottavat kasvimaalle pääsyä. Viime vuonnahan sain mahtavan sadon kiinankaalista, tosin tähän aikaan ne oli jo istutettu kasvimaalle. Hassu kaalikasvi, kasvaa pitkään ja hartaasti syyskylmille asti ja ainakin täällä heinäkuun lopulla avomaalle istuttaminen kannatti. Satoa tuli niin paljon, että sitä oli melkeinpä liikaa. Saas nähdä miten tänä vuonna käy, nyt kun ollaan vähän myöhässä verrattuna viime satokauteen. Täällä eletään taas mahdottoman mielenkiintoisia aikoja.

Syyshommia

Tänään keräsin sitten suurimmat munakoisot pois avomaalta. Ajattelin nimittäin tehdä munakoiso ruokaa tässä illaksi ja tosi tyhmäähän se olisi mennä kauppaan ostamaan koisoja, kun niitä tuolla pellollakin kasvaa.

Ihan kivasti niitäkin on tulossa, harmi vaan, että syksy on jo näin pitkällä.Niin ja kasvavat siis avomaalla - kuka olisi uskonut...

Eilenhän keräsin ämpärillisen paprikoita. Tänään sitten aloitin pakastusurakan. Mielenkiintoista oli se, että muutamasta löytyi sisältä kutsumattomia vieraita.

 
Etanoihin en ollutkaan osannut varaututa. Paprikoita en ole koskaan aikaisemmin kasvattanut, joten tämä oli tosiaankin ihan uutta minulle. Että ne ryökäleet sitten menevät paprikan sisälle. Olen jotenkin aina kuvitellut, että etanat vaan löhöävät kasvien pinnalla ja syövät minkä kerkiävät. No aina oppii jotain uutta.
 
Muutaman litran sitten sain niitä paprikakuutioita pakkaseen. Onhan niitä tuolla vielä kasvamassa - kasvimaalla ja avomaallakin. Varmaan sitten loppuviikosta pitää katsoa, jos vaikka keräisi ne loput hyötykäyttöön.
 
Ruokahommien jälkeen lähdettiinkin sitten Ronja-vauvan kanssa pihahommiin. Tässä näin syksyllä on aina kaikenlaista rapsuteltavaa ja haravoitavaa.
 
Ensimmäiseksi tietysti piti työvälineet löytää. Tässä on mennyt rutiinit ihan sekaisin tuon vauvvelin tultua, eli en muistanut alkuunkaan mihin olin haravan viimeksi laittanut.
 
Pikkuneiti piti huolen suojavarusteista. Tappoi parit kumikäsineet ohimennen, ennen kuin ehdin kieltää.

Eipä tuo minua haittaisi ,tuo kumihanskojen riepottaminen ollenkaan, mutta noista voi kyllä irrota sellaisia paloja, jotka aiheuttavat tukehtumisvaaran.

Sitten kun tarvikkeet oli haalittu kasaan, ajattelin laittaa autotallin nurkan tienoot kuntoon, pikkuinen kun tykkää mennä autotallin vierestä metsään asioilleen. Siinä on nyt vuosikausien rojut maassa, siis kuusenneulasia ja kaikenlaista lehtiroskaa. Näitä sitten pikkuneidin avustuksella rapsuteltiin metsään päin ja tehtiin pikkuneidille vähän polun alkua.

Siinä on sitten koiruuden kiva kävellä metsään, kun ei tarvitse hyppiä hirmuisessa pöpelikössä ja kuopissa ennen kuin metsään pääsee. Neiti avusti kiitettävästi.

Harmi vaan, että hänen käsityksensä mukaan (ainakin suoritetusta toimenpiteestä päätellen...) tuo iso kuusi pitää kaivaa juurineen maasta. Aika suuren kuopan se sai aikaiseksi muutamassa minuutissa. No, tuo on onneksi niin iso kuusi, että se ei pienistä kuopista hätkähdä.

Aikaisin aamulla

Aamulla ulos katsoessa tulee vähän epätodellinen olo. Koko maisema on peittynyt usvaan niin, että edes järven vastarannalle ei näe. Auringon olemassaolon voi aavistaa hieman vaaleammasta läikästä taivaalla. Kuuden aikaan näkyvyys on kutakuinkin kaksikymmentä metriä. Puoli kahdeksaan mennessä aurinko alkaa jo näyttäytyä hieman enemmän, näkyvyyttäkin on jo sen verran, että rajalla 200 metrin päässä olevat puut näkyvät. Lämpöasteita on 8, voin vain kuvitella miten paljon lämpimämpää tuo vesi on, usvaa kun muodostuu niin paljon. Nurmikko ja kaikki kasvit ovat kasteesssa, aika vinhan näköinen maailma.

Pikkkuhiljaa auringon nousessa korkeammalle usva alkaa hälvenemään. Itse sain raahattua ruhoni ulos vasta siinä vaiheessa, kun näkyvyyttä oli jo ihan kunnolla. Aamun ensitoimina kun täällä on koko kesän ollut kasvien kunnon tarkastus ja aina on jotain jännää yön ja illan aikana tapahtunut. Tänäkin aamuna taas pari uutta tomaattia on ottanut asiakseen kypsyä syöntikuntoon sitten viime tarkastuksen.

Heti pihalle tullessa vastassa on mukavan näköinen kasteinen koristeparsa.

Tämä yksilö on kasvanut lähes hoitamatta tuossa samassa paikassa jo nelisenkymmentä vuotta. Saa minun puolestani siinä olla vielä toiset neljäkymmentä, on se sen verran komia kapistus.
 
Aamukierrokseni aloitan siis pihalta ja sitten suuntaan rantaan. Rantaan mennessäni säikytin pari sorsansukuista otusta karkuun.
 

Sinne ne viipottivat aamu-usvan sekaan. Olivat niin nopeita, että en ehtinyt lajimääritystäkään tehdä. Mahtoiko olla osuutensa asiaan myös sillä, että olin jättänyt silmälasini sisälle.
 
Seisoskelin hetken laiturilla ihmettelemässä maailman menoa ja vesikasvien runsautta. Muutamassa minuutissa maisema muuttuu kesäisemmäksi ja näkyvyys paranee entisestään.

On ne vaan nättejä nuo tuollaiset hetket, aurinko paistaa, ilma on tyyni ja usva hälvenee pikkuhiljaa.

Järvelle katsoessa voisi kuvitella, että tulossa on varsin kaunis päivä. Auringon suunnassa kun ei ole yhtään ainutta pilveä edes.

Aamulla valot ja varjotkin ovat ihan omaa luokkaansa. On se vaan harmi, että tässä huushollissa ei tällähetkellä ole kunnon järjestelmäkameraa.

No, saahan tuolla pikkupokkarillakin jonkinlaisia kuvia aikaiseksi. Mutta kyllä se kunnon järkkäri olisi poikaa.
 
Seuraavaksi suuntaan kasvihuoneelle, tarkistan lämpötilan, joka tänä aamuna oli +9 astetta. Varmaan tuo lämpötila pysyisi korkeampanakin, mutta kai nuo reiät kasvihuoneen muoveissa saavat aikaan vähän liikaakin lämmönhukkaa. Uudet muovit on jo hankittuna - olleet jo toukokuusta, mutta aikaiseksi ei ole vielä saatu kasvarin uudelleen muovitusta. Ensi keväänä sitten viimeistään tuo olisi ajankohtaista. Kasvarissa kasveilla menee hienosti, muutama SuperSweet -kirsikkatomaatti on kypsynyt, mutta muuten ei muutosta verrattuna edelliseen tarkistuskäyntiin.
 
Paprikat saunan ikkunan alla voivat erinomaisen hyvin. Yllätyksekseni huomasin, että yksi Mavras -lajikkeen paprikakin on tehnyt hedelmän. En tuota ole huomannut aikaisemmin ollenkaan, sekin kun maastoutuu niin sujuvasti lehtien sekaan.

Vinkeän näköinen musta paprika. Ja kasvanut tuonne aivan salaa.
 
Kasvimaallakaan ei ole mitään erikoista. Mitä nyt pari hassua hämähäkkiä on yön aikana päässyt verkkojaan virittelemään - mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.

Tämä viritelmä oli niin hassun näköinen, että pakko oli siitä ihan kuva ottaa. Näitä oli eri näköisiä, kokoisia ja muotoisia tomaattien tukilangat täynnä.

Tontilla siis kaikki hyvin - päivän hommat voi aloittaa - ja ohjelmassa sadonkorjuuta - karviaisten keruuta ja sitten leipomaan.

Paprikaa tulossa

Vastoin kaikkia odotuksiani paprikoita on nyt tulossa jo kolme kappaletta. Avomaalle siirtämäni yksilöt alkavat kukkia, sieltäkin varmaan jotain tulee - jos lämpöisiä kelejä riittäisi vaikka tuonne pitkälle syksyyn. Melko optimistinen haave, mutta onhan tämä ollut melkoisen poikkeuksellinen kesä kaikin puolin, niin että mistäpä sitä koskaan tietää.

Yksikään kasvihuoneeseen istuttamistani paprikoista ei pärjännyt. Tämä yksilö joka on tuossa kuvassa, kyllä kukki kasvarissa, mutta pöllytykset eivät onnistuneet ja kukat tippuivat yksi toisensa jälkeen pois. Tein sitten radikaalin vedon, ja uudelleenistutin sen ihan tavalliseen isoom kukkaruukkuun ja paiskasin pihalle, kasvihuoneen viereen. Ja johan alkoi tapahtua. Siirsin sieltä muutaman muunkin yksilön ulos, istuttelin ne 10 litran ämpäreihin. Ja niissä on jo nuppuja.

Saunakammarin ikkunan alle istuttamani reppanat, ne joista en koskaan mitään edes odottanutkaan, kun olivat ihan kellastuneita ja tiputtelivat lehtiään urakalla, voivat myös yllättävän hyvin nyt. Ovat toipuneet ja kukkivat. Toipuminen kesti niillä hurjan pitkään, mutta kastelin ja lannoitin niitä säännöllisesti. Ajattelin, että niin kauan kun niissä jotain elonmerkkejä on, jatkan hoitamista. Ja jos nekin nyt sitten vaikka tuottaisivat jonkin paprikan, ei se huolenpito ainakaan hukkaan sitten olisi mennyt.

Tämän kesän saldo oppimispuolella on seuraavanlainen: Jos se ei ole totaalisen kuollut, se toipuu ja ihmeitä voi tapahtua. Olen nyt antanut ihan kaikille kasveile toisen mahdollisuuden. Eli jos jossain kasvupaikassa ei ole pärjätty, olen kylmästi siirtänyt toiseen tai istuttanut ruukkuun. Kaikki ovat toistaiseksi toipuneet.

Paprika!

Olin jo luopunut toivosta saada yhtään paprikaa tänä vuonna. Paprikantaimiahan minulla oli vaikka muille jakaa, mutta suurin osa lähes menehtyi pikkuriikkisessä Florabest -kasvihuoneessa. Eihän se kasvihuoneen vika ollut, ei todellakaan. Itseäni saan siitä syyttää, tyhmä kun olin ja en huomannut muurahaisten tekevän pesiään ruukkuihin, joissa paprikat asuivat. Poloiset olivat keltaisia ja nuupallaan ennen kuin aloin tutkimaan tilannetta tarkemmin. Sitten viimein kun selvisi syy tuohon paprikoiden huonoon oloon, siirsin ne ja nyt on tulossa ensimmäinen paprika!

Pieni alkuhan tuo on, mutta hei, on tuokin jo enemmän kuin osasin odottaakaan!

Kukkapenkin reunus on sitten nyt valmis. Saa olla tuollaisena ainakin ensi vuoteen, katsotaan sitten mitä sen kanssa tehdään - parannellaako viritystä - vai toimiiko ihan tuollaisenaan.

Istutin sitten ne melkein tappamani aheraliisat tuohon penkin etureunaan. Ajattelin, että koska niissä nyt vielä vähän henki pihisee, ehkäpä ne selviävät edes vähän aikaa tuossa.

Kurpitsamaalle kuuluu ihan kivaa. Kukkia on nyt ihan mielettömästi. Ja vihdoin ja viimein molempia sukupuolia. Tähän astihan ne ovat pirulaiset tuottaneet vain tyttökukkia, joten minkäänlaisesta sadosta ei ollut toivoakaan.

Tässä kesäkurpitsan tyttökukka. Ihan kivan näköinen ja valtavan kokoinen.

Saman lajikkeen poikakukka on huomattavasti pienempi. Mutta kyllä niiden eron nyt huomaa - kun niitä on molempia yhtä aikaa.

Tässä aletaan jo sitten muuten sadonkorjuuseen pikkuhiljaa. Yrtit ovat kasvaneet vimmatusti kasvimaalla olevassa laatikossa. Sieltä voi jo alkaa käyttämään kaikkea muuta paitsi persiljaa. Mangoldeja voi ruveta myös hyödyntämään ruoanlaitossa ja kohta varmaan kypsyvät ensimmäiset tomaatit. Huippuhieno juttu.