Syyshommia

Tänään keräsin sitten suurimmat munakoisot pois avomaalta. Ajattelin nimittäin tehdä munakoiso ruokaa tässä illaksi ja tosi tyhmäähän se olisi mennä kauppaan ostamaan koisoja, kun niitä tuolla pellollakin kasvaa.

Ihan kivasti niitäkin on tulossa, harmi vaan, että syksy on jo näin pitkällä.Niin ja kasvavat siis avomaalla - kuka olisi uskonut...

Eilenhän keräsin ämpärillisen paprikoita. Tänään sitten aloitin pakastusurakan. Mielenkiintoista oli se, että muutamasta löytyi sisältä kutsumattomia vieraita.

 
Etanoihin en ollutkaan osannut varaututa. Paprikoita en ole koskaan aikaisemmin kasvattanut, joten tämä oli tosiaankin ihan uutta minulle. Että ne ryökäleet sitten menevät paprikan sisälle. Olen jotenkin aina kuvitellut, että etanat vaan löhöävät kasvien pinnalla ja syövät minkä kerkiävät. No aina oppii jotain uutta.
 
Muutaman litran sitten sain niitä paprikakuutioita pakkaseen. Onhan niitä tuolla vielä kasvamassa - kasvimaalla ja avomaallakin. Varmaan sitten loppuviikosta pitää katsoa, jos vaikka keräisi ne loput hyötykäyttöön.
 
Ruokahommien jälkeen lähdettiinkin sitten Ronja-vauvan kanssa pihahommiin. Tässä näin syksyllä on aina kaikenlaista rapsuteltavaa ja haravoitavaa.
 
Ensimmäiseksi tietysti piti työvälineet löytää. Tässä on mennyt rutiinit ihan sekaisin tuon vauvvelin tultua, eli en muistanut alkuunkaan mihin olin haravan viimeksi laittanut.
 
Pikkuneiti piti huolen suojavarusteista. Tappoi parit kumikäsineet ohimennen, ennen kuin ehdin kieltää.

Eipä tuo minua haittaisi ,tuo kumihanskojen riepottaminen ollenkaan, mutta noista voi kyllä irrota sellaisia paloja, jotka aiheuttavat tukehtumisvaaran.

Sitten kun tarvikkeet oli haalittu kasaan, ajattelin laittaa autotallin nurkan tienoot kuntoon, pikkuinen kun tykkää mennä autotallin vierestä metsään asioilleen. Siinä on nyt vuosikausien rojut maassa, siis kuusenneulasia ja kaikenlaista lehtiroskaa. Näitä sitten pikkuneidin avustuksella rapsuteltiin metsään päin ja tehtiin pikkuneidille vähän polun alkua.

Siinä on sitten koiruuden kiva kävellä metsään, kun ei tarvitse hyppiä hirmuisessa pöpelikössä ja kuopissa ennen kuin metsään pääsee. Neiti avusti kiitettävästi.

Harmi vaan, että hänen käsityksensä mukaan (ainakin suoritetusta toimenpiteestä päätellen...) tuo iso kuusi pitää kaivaa juurineen maasta. Aika suuren kuopan se sai aikaiseksi muutamassa minuutissa. No, tuo on onneksi niin iso kuusi, että se ei pienistä kuopista hätkähdä.