Kasvimaalta keittiöön osa III, Spagettikurpitsa-juusto laatikko

Viimeisiä tämän vuoden spagettikurpitsoita sisään kantaessani mietiskelin erilaisia vaihtoehtoja, mitä niistä voisi keitettynä pakastamisen lisäksi tehdä. Nettikään ei tähän vastausta oikein antanut - reseptejä ei tahdo löytyä vaikka neljällä kielellä etsin. Ajattelin sitten, että yrittänyttä ei laiteta - ainahan voi kokeilla. Spagettikurpitsan maku on aika mieto ja se on makeampi kuin esimerkiksi kesäkurpitsa. Tulin siihen tulokseen, että kaksi - kolme - hyvänmakuista ruoka-ainetta harvemmin pilaavat toisensa, ja oikeassa olin. Tein siis kokeilumielessä puolikkaasta spagettikurpitsasta ja juustoista uuniruokaa.

Ensin halkaisin spagettikurpitsan puoliksi. Poistin sisemenet ja leikkasin sen ohuehkoiksi viipaleiksi. Laitoin kurpitsaa, tavallista juustoa ja vähän homejuustoa kerroksittain vuokaan.

Spagettikurpitsasta saa leikattua kivoja puolikuun muotoisia viipaleita. Niillä on helppo täyttää pyöreä uunivuoka.
 
Vuoka uuniin 200 asteeseen - vajaa tunti. Nestettä ei juuri tarvitse lisätä, kurpitsansukuiset kasvit kun melkeinpä hoitavat tuon nesteyttämisen ihan itse. Tietysti, jos kurpitsa on päässyt kuivahtamaan, silloin lienee paikallaan lisätä jotain. Voisi ajatella lorauttavansa joukkoon vajaan desin kermaa tai sitten kasvislientä.
 

Lopputulos näyttää ihan kivalta. Maku on miedohko, käyttäisin tätä lisäkkeenä jollekin muulle ruoalle, yksinään siitä ei oikein ruokalajiksi mielestäni ole. Mutta hyvää se oli, aion tehdä toistekin.
 
Voi että, taas sataa..
 
Kissoilla tuntuu olevan erittäin tylsää näin syksyn korvalla. Ikkunasta ulos katsoessa ei paljon liikettä näy - vallankaan sateisella ilmalla. Poutasäällä tohinaa pihapiirissä on enemmän kuin tarpeeksi.
 
Ovat kissareppanat jo niin pitkästyneitä, että käyvät vuoronperään eri ikkunoilla istuksimassa ja katsomassa, josko tuolta toisesta jotain näkyisi.

Tänään on satanut ihan aamusta asti, ei edes muuttolintuparvia ole tuohon pyrähtänyt. Eilen ja toissapäivänä sentään oli varsinainen kabaree kissojen riemuksi muutaman tunnin tuossa pihamaalla. Orava nimittäin keräsi talvivarastojaan. Hassu otus tuo rouva orava. Ja pahuksen vikkelä.

Rouva orava oli talvivarastojen keruussaan päässyt siihen vaiheeseen, että pihapiiriin rannan puolelle putkahtaneet sienet piti varastoida. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt miten orava sienien kanssa toimii, joten jäin itsekin sitä seuraamaan. Aika isoja paloja se nappasi mukaansa ja viiletti metsään. Varmaan jemmaa ne palat johonkin puunkoloon pahan päivän varalle. Ei sille kelvanneet muut kuin haperot. Tuossa kasvaa muutamia kelta- ja koivuhaperoita - tai siis kasvoi. Nythän niistä on enää jalat jäljellä, rouva orava kun korjasi lakit parempaan talteen. Ihan vinkeitä otuksia nämä pihapiirissä toimijat. Kiva niitä on seurata.