Takapiha on peittynyt koivunlehtiin. Tässä ihan pihapiirissä kasvaa julmettu määrä koivuja, sen kyllä huomaa näin syksyisin tuossa lehtien määrässä. Koivuja en kuitenkaan aio kaataa - en missään nimessä. On tämä nimittäin sellainen tontti, että kosteus hiipii ihan arvaamatta koko pihamaan alueelle niin, että luulee asuvansa lammikossa. Näin siis ennenvanhaan kun noita koivuja ei ollut sitä vettä kuluttamassa. Väittäävät, että yksi täysikasvuinen koivu käyttää noin 500 litraa vettä päivässä. Ihan hyvä jos käyttävät, pysyypähän pihapiiri kuivana.
Yksi syy tuohon kosteaan maahan mahtaa olla tuo järvi, joka sijaitsee mukavasti noin kahdenkymmenen metrin päässä rakennuksesta.
Edessä olisi myös syksyinen rannan perkaus - koivut kun eivät katso mihin niitä lehtiään pudottavat. Tuossa on erittäin kiva ja kova hiekkasavipohja, joka nyt on hoidon puutteessa päässyt hieman mutautumaan. Tarttis varmaan vähän ruoppailla sitä enemmänkin. Täällä siis kuuluu pihapiirin ja puutarhan hoitoon lehtien haravointi järvestäkin - ja rannalta myös.
Olenkin tässä joka aamu pyrkinyt pikkuisen rapsuttelemaan, tosin kannattanee odotella vielä vähän, ennenkuin tositoimiin ryhtyy, niitä lehtiä kun vieläkin tippuu jonkin verran. Täytyy haravoida ne kertaheitolla sitten joku päivä pois. Tai ollaanpa realistisia, ei niitä kertaheitolla kukaan jaksa näin suurelta alalta haravoida - reilut puolitoistatuhatta neilötä haravoitavaa aluetta ainakin. No, ehkä olisi parempi ajatella asia niin, että pienissä erissä rapsutellaan, sitten kun puut ovat lehdettömiä.
Aamut ovat nyt olleet melkoisen kirpakan viileitä. Eilen oli pakkasta peräti 3 astetta tuon keittiön ikkunan mittarin mukaan. Sen ilman kylmyyden huomaa parhaiten kauniina aurinkoisena aamuna, jolloin tuo järvi on usvan peitossa.
Kaikki nämä tämän postauksen kuvat on otettu aamulla kahdeksan aikaan. Tuo usva hälveni muuten vasta yhdeksitoista, oli aika outoa että kesti niinkin kauan.
Olisi täällä vielä muutakin tekemistä näin syksyn kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti