Munakoisot mussakaan ja täällä on hurahdettu kurpitsaleipään

Tänään sitten päätin käyttää eilen keräämäni munakoisot ihan oikeasti ruokaan. Eli valmistin mukaeltua mussakaa. Niitä oli ihan riittävästä - vähän liikaakin - yhteen vuokaan. Ajattelin vähän säästää sähköä ja tehdä uuniruokaa samalla kun leivon lisää niitä ihania kurpitsaleipiä. Tämänpäiväinen kurpitsaleipä on versio numero kaksi - rusinoiden kera.

Siis tämä leipä tehdään samalla reseptillä kuin edellinenkin, siis eilinen leipä, jätetään vain inkivääri pois ja lisätään desilitra rusinoita. Oli muuten hyvää tämäkin. Ajattelin seuraavaan satsiin kehitellä sitten jotain omaa reseptiä - nyt kun tietää miltä nämä jenkkiversiot maistuvat.

Aamupäivällä meni tunti pari takapihan raivauksessa. Haravoitiin kuusenneulasia saunarakennuksen takaa pois Ronja-vauvan kanssa. Neiti osallistui taas kiitettävästi, kaivoi minulle kuoppia. Tosi hyvin se uskoo kun sille kertoo, että harava ei ole leikkimistä varten. Aina välillä se kyllä yrittää haravan kimppuun hyökätä - tottakai - pentu kun on, mutta uskoo yhdellä sanomisella - ainakin toistaiseksi. Saas nähdä miten sitten käy kun uhmaikä alkaa... No, se on sen ajan murhe se. Kasvimaalle en aio enää tehdä yhtään mitään. Vieläkin siellä on korjuukelpoista vihannesta vaikka kuinka. Mangoldeja esimerkiksi. Keräilen niitä pois sitä mukaa kun ehdin jatkojalostaa. Ensi viikolla varmaan laitankin sitten koko kasvimaan sileäksi. Alkavat kelit olla jo sellaisia, että tuskin nuo loput tomaatit enää siellä kypsyvät. Eli sitten pääsee taas tekemään kaikenlaista kivaa vihreistä tomaateista.

Takapihan raivaushommat oli aika rankkoja itse kullekin, välillä pikkuinen väsähti totaalisesti, silloin kun tulee väsy on kiva mennä rappusille makoilemaan.

Rappusilla on pikku koiruuden turvallista olla - ainakin neiti itse on sitä mieltä. Rapuille se aina ryntää, jos kadottaa minut näkyvistään ja ei ihan heti löydä. Sieltä on sitten hyvä ottaa suuntaa ja etsiä se emäntä - rapuilta kun näkee tuollainen pienikin pitemmälle.