Purkkien metsästystä ja syksyn satoa - kurpitsan säilöntää

Ei niitä säilöntään sopivia purkkeja sitten tältä tuppukylältä löytynyt. Pakko oli suunnistaa lähimpään isompaan kaupunkiin. Samalla reissulla sitten tuli kierrettyä usemmassakin kaupassa ja osteltua kaikkea sellaista, mitä täältä pikkukaupungista ei saa. Vähissä ne oli purkit ison kaupunginkin kaupoissa. Ja että perhana osaavat kiskoa niistä hyvän hinnan. Onneksi ostin ne ensimmäiset, jotka löysin, ajattelin nimittäin, että murphyn laki varmaan taas kerran iskee ja muualla ei sitten purkkeja enää olekaan. Ja nämä mitkä ostin olivatkin sen kaupan viimeiset. Hyvä siis että ostin ne, nimittäin myöhemmin kävi ilmi, että samaa tavaraa oli tarjolla muissakin kaupoissa - huomattavasti kalliimpaan hintaan.

Enpä ole purkkeja ennen sixpackissä ostanut - vaan nyt sen tein, eivätpähän lopu kesken. Tuli samalla ostettua tomaattisosetta varten muutama pullokin, kohta se alkaa se tomaattienkin säilöminen ihan urakalla. Tuli myös mietittyä, miksi ihmeessä purkkeja ei ole kaupan. Mutta kai se vaan on niin, että ihmiset eivät enää nykyisin kotona säilykkeitä juurikaan tee. Outo juttu.

Tänä aamuna taimihakkurini Gizmo taas otti ja lähti omille teilleen, kun en ollut varovainen ulko-ovea aukaistessani. En enää jaksanut pojan perään pinkoa - menköön, ajattelin. Tulee takaisin sitten kun tulee. Hommailin tuossa sitten kaikenlaista pihapiirissä, laitoin saunan padan alle tulet ja siivoilin vähän kaikenmaailman työvällineitä pois nurkista lojumasta liiteriin. sitten arvelin olevan jo aika mennä tuohon ojan taakse tarkistamaan, että mahtaisiko siellä jo olla uusi erä herkkutatteja poimittavaksi.


Ihan ensimmäiseksi kun tuttuun varmaan paikkaan painelin huomasin nämä kolme kaunokaista. Jippii.. ainakin kolme sientä tiedossa.

Vaan kuinka ollakaan, viimeaikaiset sateet ja hyvät kelit olivat tehneet tehtävänsä.
 
Lopputulos oli:

 
Taas melkein korillinen herkkutatteja. Kyllä tänä syksynä kelpaa - näin myöhään putkahtelevat tatit ovat puhtaita, ei tuholaisia ja talven sienet on kohta pakastettu.
 
Puolituntisen tattiretken jälkeen tulin sitten tuohon pihaan ja kutsuin herra taimihakkuria muutaman kerran. Mitään ei kuulunut, joten tulin sisälle. Hetken aikaa sisällä puuhasteltuani kuulin kummallisia kolahduksia ja raapimista keittiän ikkunan takaa. No voi hyvät hynttyrät - herra taimihakkuri siellä hyppi keittiön ikkunalaudalle ja ihan ilmiselvästi pyrki sisään. Oli pojalla tekemistä - pari metriä on matkaa ikkunalta maahan ja pellitetyllä ikkunalaudalla ei kissakaan kynsineen luisumatta pysy. Näytti jätkä aika epätoivoiselta sen kolmannen kerran hypätessään. Eipä siinä muu auttanut kuin avata ikkuna ja päästää poika sisään. Missä lie sen pari tunita luuhannut - oli meinaan aikas likanen mies.
 
Säilöntärintamalla tänään on ollut vuorossa kurpitsan keittäminen soseeksi. Höyryssä sitä tuossa olen keitellyt ja kiroillut omaa tyhmyyttäni kun tuli sinne pääkaupunkiseudulle unohdettua yksi 5 litran kattila. Eli tässä nyt tuota jättimäärää kurpitsaa keitellään yhdellä viiden litran kattilalla. Tai höyrystetään. No, aikaahan siinä kuluu kun puuttuu välineitä, mutta kai sekin homma jossain vaiheessa tehdyksi tulee.

Kivaa syötävää kurpitsasta

Aika löysän näköistä tavaraa tulee kurpitsasoseesta. Kohta sitä pääseekin sitten loihtimaan kaikenmaailman kummallisuuksia kurpitsasta.

Tein sitten tuossa kurpitsalettuja. AIVAN ihania! Tällaisella ohjeella väsäsin letut tälläkertaa:
 
Kurpitsaletut

1 muna
2 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1-2 dl keitettyä kurpitsasosetta
1 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta
¼ tl kanelia
ripaus muskottipähkinää
ripaus inkivääriä
2-4 rkl öljyä

Ai että oli hyvää - näitä meillä tullaan tekemään paljon!