Sadonkorjuuta sateella ja portti rappusiin lehtikompostorista

Tässä ovat viime päivät menneet ihan työn touhussa niin, että ei ole ehtinyt blogia edes miettimään. On uskomatonta miten paljon tekemistä ja touhua uuden pienen perheenjäsenen saapuminen tuottaa. Vallankin kun tämä uusi perheenjäsen on 9 viikkoinen koiranpentu. Pentu on ollut täällä nyt vähän reilun viikon, ja kasvanut ja kehittynyt tuona aikana huimasti. Korvatkin alkavat jo nousta pystyyn ja ensimmäinen uhmis on varmaan tulossa, sen verran jääräpäinen neito tämä on. Mutta kyllä se siitä - ei onneksi ole ensimmäinen sakemanni minulla.

Yleensä neito on pienen, suloisen ja viattoman näköinen, varsinkin kun kuvia ottaa. Mutta kas kummaa, sieltä suloisen ja viattoman oloisen karvaturrin sisältä löytyy vallan hirmuinen pahantekijä, kun se sille päälle sattuu. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että kyllä se tietää mikä on sallittua ja mikä ei - eli ymmärtää kiellon. Mulkaisee alta kulmain ja jatkaa pahantekoa ihan sen näköisenä, että minä kyllä pidän pääni, vaikka tekisit mitä. Onneksi tämä ei ole jatkuva tila - neito on sitten kyllä niin huippunopea oppimaan - kun sille päälle sattuu. Hieno tapaus!

Kasvimaalla se viihtyy aivan mielettömän hyvin. Vallankin nyt kun sieltä korjataan loppuja vihanneksia sun muita pois ja mikäs sen ihanampaa - kaivetaan perunoita ja porkkanoita. Ja kaivamisestahan kaikki koiranpennut tykkäävät. Vallankin kun multa on niin ihanan pehmeää ja märkää ja tarttuu ihan joka paikkaan. =)

Tomaattienkin keräämiessä neito auttoi taas todella paljon. Tällä kertaa tosin vain omasta mielestään. Tomaattien päällä olevat harsot saivat kyytiä neidin raahatessa niitä pellon laidasta toiseen. Onneksi sain tämän ei toivotun aktiviteetin loppumaan lyhyeen. Tulee turhan kalliksi ostella uusia harsoja ensi vuodeksi, vain sen takia, että koiranpentu sattui tykästymään harson rieputukseen.

Keräsin tänään korillisen vihreitä tomaatteja - San Marzano -lajiketta. Nämä yksilöt ovat hennosti jo punastuneet, joten laitan ne paperipusseihin ja pahvilaatikoihin kypsyttelemään itsensä loppuun Nyt ovat säätiedoitukset jo lupailleet useammalle yölle viikonlopun aikaan nollakelejä, mikä tarkoittaa sitä, että ihan satavarmasti tällä tiluksella vierailee halla ja tämä taas tarkoittaa sitä, että nyt on se viimeinen hetki kerätä kaikki käyttökelpoinen avomaalta pois. Vielä sinne avomaalle jäi vähintäänkin neljä kertaa tämä määrä, mitens ois.. kelpaisko kenellekään vihreät tomaatit? =)

Pikku sakemannin saapumisen myötä on täällä meilllä katsottu lauman arvojärjestystä ja kuka määrää ja ketäkin jo muutaman päivän melko kovakouraisesti. Taimihakkurini Gizmohan suorastaan rakastaa koiria ja kaikenmaailman haasteita. Mutta nyt taisi pojalle löytyä sellainen vastus, että ei ole kaveri sellaista varmaan kuvitellut olevankaan. Aikansa Gizmo jaksoi tunkeilevaa koiranpentua paukuttaa päähän tassulla - kynnet piilossa. Mutta kun tuo pentu kasvaa niin valtavaa vauhtia, eikä tyhmä tajua omia voimiaan, ei se jaksa kissapoikakaan kauan katsella typeryyksiä, varsinkin jos toinen vielä ymmärtämättömyyttään tuottaa kipua. Eilen sitten se Ronja-neiti saikin ensimmäisen lävistyksensä - korvaan. Oli aika hurjan näköistä kun kissa roikkui yhdestä kynnestään koiran korvanlehdessä. Hurjemmalta ilmeisesti näytti kun mitä olikaan - Ronjaan se ei tehonnut lainkaan. Se vaan mennä touhotti ja yritti epätoivoisesti taklata Gizmoa. Tuossa vaiheessa jo jouduin puuttumaan asiaan, oli se semmosta riepotusta puolin ja toisin.

Tosin välillä Gizmo kyllä ihan kerjää koiraa takaa-ajoon. Leikkimisestä koirien kanssa se tykkää, niin kauan kun leikistä ei tule liian rajua.

Joskus siis tuntuu ja näyttää siltä, että pikku pennulla on pää tyhjää täynnä. Se ei malta millään antaa kissojen olla rauhassa. Siksi olen rauhottanut koko yläkerran ja julistanut sen koiravapaaksi alueeksi. Vaan tämä ei oikein ole mennyt pennulle perille. Vaikka se vielä ei kunnolla noita rappuja ylös pääsekään, vain siihen asti kun raput tekevät mutkan. Varmistin kissoille rauhallisen alueen tekemällä lehtikompostikehikosta aidan rappujen eteen. Vinkin tuohon kompostorikehikon käyttöön sain lagottokasvattaja kamultani. Väsäsin sen esteen kahdesta palasta ja jätin yhteen kulmaan kissanmentävän aukon.

Siitä aukosta ei koiruus enää rappusille pääse, on se sen verran jo Gizmoa isompi ja huomattavasti kömpelömpi.

Loputkin perunat täällä nostettiin maanantaina ja tässä pitkin viikkoa olen keräillyt kypsiä tomaatteja kasvihuoneesta, sitä mukaa kun kypsyvät. Kivan muotoisia tomaatteja ja perunoita täällä kasvatellaan.

Kuvassa Incas, Goldene Königin ja Yellow Pear - lajikkeen tomaatteja. Niin ja yksi hyvin muodostunut peruna :)

Nyt loppuviikon ohjelmassa täällä täällä olisi lopunkin kasvimaan tyhjennys, mikäli säät sen edes jotenkin sallivat.