Tiilireunus kukkapenkkiin - väliaikainen ratkaisu

Epäilin turhaan, että ukkokullan aloittama tiilien latomisprojekti kestäisi tuonne ensilumille asti. Jotenkin joskus vaan tuntuu siltä, että juttuja aloitetaan ja sitten niitä keskeneräisiä on pilvin pimein - tärkeysjärjestyksestä viis... Tällä kertaa kuitenkin yllätys yllätys, se sitten tuli noin osapuilleen valmiiksi ja ihan kohtuu ajassa. Täytyyhän tuohon tietysti vielä tehdä vaikka mitä. mullat pitää vaihtaa ja tasoittaa tuo edusta. Nurkalla odottaa kuorikatesäkki, tämän kukkapenkin kanssa en aio aikaani tuhlata rikkaruohosotaan. Kuorikatetta peliin - sormet ristiin - ja sitten toivotaan, että kattaminen toimii.

Tietysti nuo kukat, jotka siinä nyt ovat joutuvat kyllä hetkiseksi evakkoon. Ainakin niitä on vähintäänkin siirrettävä jonkin verran. Ajattelin tosin antaa niiden kukkia ensin, ja sitten vasta antaa niille häätökäskyn. Sillä välin kun nuo tuossa iloisesti kukkivat, voikin sitten miettiä mitä kaikkea kivaa tuohon istuttaisi. Perennoita varmaan, ei riitä meikäläisellä pinna kesäkukkien kanssa, niitä kun on vähän siellä sun täällä jo ennestäänkin. Siinä on aina oma hommansa kun niitä sitten keväällä laittelee, ja sitten viikon parin päästä joutuukin jo pahimmassa tapauksessa ostamaan uudet. Ja olenhan minä jo tänäkin vuonna onnistunut tappamaan yhden parvekelaatikollisen orvokkeja ja toisen ahkeraliisoja.

Tai voishan tuon vaikka täyttää pienillä kivillä, niitä on vähän hankala ruveta tappamaan :)

Tappamisesta tuli mieleeni, että kasvimaalla on ollut meneillään mahtava sota rikkaruohoja vastaan ihan koko kesän. Taistelualueena on ollut lähinnä kasvilaatikon ympäristö, noin parisataa neliömetriä. Pellon kuntoonlaiton jälkeen, valtava pihasaunoiden ja peltokanankaalien armeija rynnisti paikalle, valloittaen kaiken vapaan maan vajaassa kahdessa viikossa. Kyseisen armeijan kohtaloksi koitui se, että hyökkäyksen toteutus oli suurimmassa määrin summittaista, järjestäytynyttä levittäytymistä ei esiintynyt. Hyökkäyksen vähän laannuttua pitkän kuivan ajanjakson aikana, vastaiskuna puolustukselle hankittiin Lidlistä Florabest puutarhatyövälineitä, joilla käytiin sitten vihollisen kimppuun välittömästi kun aikaa oli. Taistelu laantui asemasodaksi muutamaksi viikoksi. Mutta viimein parin viimeisen päivän kuluessa vihollisen linjat on ylitetty ja viimeiset sinnittelijät ovat jääneet mottiin kasvilaatikon ja marjapensaiden väliin.

Tätä sotaa on siis käyty ihan käsivoimin. Eli kitkemällä ja muuten vaan rapsuttamalla. Jossain vaiheessa alkoi kyllä jo tuntua siltä, että kauppaan on mentävä ja hankittava rikkaruohomyrkkyä, mutta onneksi tässä ollaan jo vähän niinkuin voitonpuolella jo. Eikä tuo kemiallinen sodankäynti varmaankaan se paras mahdollinen ratkaisu ole.

Pitkä kuiva ajanjakso on onneksi pitänyt rikkaruohot kuitenkin edes jotenkin kurissa. Miltäköhän tuo näyttäisi jos olisivat rikkaruohotkin saaneet vettä - mahtaisi olla melkoisen läpipääsemätön pusikko.