Täällä on pyörinyt jo pitkään varisperhe. Olen niitä hienovaraisesti hätistellyt pois tontilta, vanhemmat kun tuppasivat jälkikasvulleen tuomaan kalanperkuujätteitä sun muuta moskaa tuolta parinsadan metrin päästä naapurista tuohon pihaan. Ihan mukaviahan eläimet yleensä ovat - en minä niitä pahemmin hätistele niin kauan kun yhteistelo sujuu ilman mitään vahinkoja tai vaurioita jollekin tavaralle tai kasveille. Pelastinpa yhden niistä variksenpoikasista muutama viikko sitten järvestä - tyhmä tyyppi - sinne se painui järveen, kun ei ymmärtänyt, että vesilinnut on ihan eri lintuja ja että varislintuja ei todellakaan ole tarkoitettu sukellusvenettä imitoimaan. Hassu otus, laihakin tuo oli kun mikä, mutta siihen se jäi tollottamaan puun juurelle kun sen sieltä järvestä noukin. Ei se reppana edes lentää osannut, muutaman metrin kerrallaan tohotti eteenpäin ja sitten tippu kun eno veneestä. Sen pelastusoperaation jälkeen se pirulainen ei edes pelännyt minua enää yhtään.
Hermostuin kuitenkin siihen roskamäärään minkä ne vanhemmat tuohon kantoivat ja hätistin ne sitten tuonne muille maille. No toissapäivänä ne sitten palasivat. Heti alkoi olla tontilla puoliksi syötyjä keitettyjä perunoita sun muuta kummallista kamaa. Nyt ne poikaset ovat jo kutakuinkin lentokykyisiä. Ja pirun uteliata.
Tässä yks aamu herra varis tulla tepasteli ulos kasvihuoneesta kun pihalle menin. Se oli jo pikkusen liikaa. Ei sillä pahalaisella sinne mitään asiaa mielestäni ole. No eipä siinä kaikki. Uteliaat pirulaiset ovat nyt sitten löytäneet kasvilaatikkoni leikkikentäkseen. Olen merkannut eri lajeja laatikossa punaisella ja keltaisilla nimilapuilla, mutta taitaa olla punainen varisten lempiväri. Ne kun nyppivät nuo punaiset tikut maasta. Samoin käy joka helkkarin päivä punasipuleille. Niin, ja kuka olisi uskonut ne pahukset tykkää parsakaalista.
Niin tai paremminkin sen repimisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti