Se ois sitten jo helmikuu

Tässä on viime aikoina päivät kuluneet kotosalla hiljaa edestakaisin köpötellessä. Ei voi oikein istua, ei voi oikein maata, ei voi oikeastaan kävelläkään saatikka sitten nukkua, tunnin parin pätkiä lukuun ottamatta. Aina välillä on köpöttelyn katkaissut joko lääkärissä, röngtenissä, magneettikuvassa tai kirurgilla käynti. Niin ja kaiken kukkuraksi iski vielä hammassärkykin, jonka huomasin vasta siinä vaiheessa, kun unohdin yhtenä aamuna kipulääkkeet nakata kitusiin. Eli hammaslääkärilläkin on sitten pariin otteeseen oltu. Ja vielä pitää mennä - kun ei saa korjattua. Vielä olisi edessä reissu tuonne isoon kaupunkiin fysiatrille ja sen jälkeen vielä kertaalleen kirurgille.

Tästä vuodatuksesta varmaan voikin jo päätellä, että kippeenä ollaan. Ja niin maan perusteellisesti. Ilmeisesti selkäleikkaus tulossa, ainakin sitä mieltä tuo kirurgi oli. Vamman vakavuudesta varmaan kertoo se, että kirurgi sanelussaan totesi kylmän viileesti, että leikataan päivystyksessä, jos potilaan kipu pahenee. Huokaus.

No tuo alustus tuossa kertonee syyn, miksi ei blogi ole päivittynyt. Kuvamateriaalia olisi vaikka kuinka ja jutun juurtakin olisi löytynyt ihan joka päivälle. Vaan kun ei pysty, ei kykene, eikä kipuilun lomassa ole oikein huvittanutkaan. Mutta nyt tulee juttu, on meinaan senverran once in a lifetime tapaus, että on ihan pakko jakaa :D

Hulvaton juttu

Olen tässä koko talven seuraillut pihapiirissä viihtyvän varpushaukkaparin toilailuja. Tuossa takapihan baarissa käyvät vuorotellen koittamassa onneaan melkein päivittäin. Olen ihan joka kerta napannut kameran ja yrittänyt kuvia ottaa, mutta niinhän se on, että kun ei kunnolla liikkumaan pääse, on tuollainen haukka ihan liian nopea kuvattavaksi. Tätä sitten olen kironnut hiljaa mielessäni ainakin viikon: ”kun nyt pysähtyisi edes sen verran, että kuvan saisi”. No, eilen sitten kävi näin…

Alkuiltapäivästä istuskelin keittiön ikkunan ääressä iltapäivän ensimmäistä kahvimukia nautiskellen. Siinä istuessanihan yleensä seuraan takapihan baarin tapahtumia ja joskus nappaan kuvan tai kaksi, jos baarissa jotain erikoista tapahtuu. No, tuosta eilisestä tuli kyllä ikimuistettavat kahvittelut.

Taivahalta puiden takaa tuli syöksyliitoa suoraan minua päin melko isokokoinen lintu. Se tuli tosi vauhdilla, ja noin metrin päässä kääntyi niin, että sen jalat olivat edellä. Siinä sitä katsoin kaveria silmästä silmään sekunnin. Sitten sen isot kynnet napsahtivat ikkunaan parin - kolmenkymmenen sentin päässä kasvoistani. Voinpa sanoa, että siinä vaiheessa meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun. Onneksi oli ikkuna välissä, muuten olisi kai ottanut meikäläisen pääkoppa vähän kipeää.

Täytyypä sanoa, ettei varmaan kovin moni ole haukan hyökkäystä noin läheltä seurannutkaan, ei ainakaan iltapäiväkahvilla istuessaan. Se siis osui ikkunaan vain jaloillaan, lehautti muutaman kerran siipiään, kääntyi ja lensi tuohon takapihan mäntyyn istuskelemaan.

Onneksi oli kamera siinä keittiön pöydällä. Niinpä sitten ikkunan läpi ikuistin tämän kamikaze lentäjän. Naaras varpushaukkahan se.  :D

Selkäpuoltaan vain näytti hän, mutta ihan selvästi kuikuili olkansa takaa kuvaajaa. Eli ensin katse oikeaan…

Ja sitten vielä vasempaan…

Ja sitten valmistaudutaan jo pikkuhiljaa lentämään muualle...

Oli muuten aikamoinen kokemus :D