perjantai 22. lokakuuta 2010

Syksyä ilmassa

Tänä aamuna oli jo melkoisen mukavasti mittari miinuksen puolella. Lähes kymmenen asteen pakkaseen oli aamusta jalkauduttava - pikkukoira kun täytyy ulkoiluttaa säässä kuin säässä.

Ensimmäinen ulkoilu tapahtui jo niin aikaisin, että ei vielä paljoa eteensä nähnyt. Taivaanrannassa oli kyllä aavistus aamunkajosta, mutta ovat nämä päivät jo tähän aikaan vuodesta sen verran lyhyitä, että ei tuossa kuuden pintaan aamusella vielä valoa riitä.

Seuraava ulkoilu tapahtui sitten siinä vaiheessa, kun aurinko jo pilkisti hitusen puiden takaa. Rantaan oli majoittunut taas parvi joutsenia. Yllättävän hyvin nämä sietivät sekä koiruuden että minun läsnäoloni. Pääsin melko lähelle nappaamaan muutaman kuvan.


Pienemmät vesilinnut - mitä lie tavallisia heinäsorsia ja telkkiä sen sijaan ptkivät pakosalle pika pikaa. Näkyvät tuossa kuvassa noin about keskellä järveä.

Ronja ei isommin vesilinnuista piittaa. Joskus se kuitenkin jää tuijottelemaan niitä, vallankin silloin kun nuo joutsenet innostuvat huutelemaan. Välillä ne pitävätkin sellaista mekkalaa, että ihan hirvittää.


Muutenhan tuo pikkuneiti on sellainen väkkärä, että siitä ei juuri still-kuvia enää tahdo saada.

Joskus hyvin harvoin se kuitenkin pysähtyy hetkeksi.


Jos ei muuten, niin vähintäänkin siinä vaiheessa, kun eteen tulee jotain ennennäkemätöntä, ja sitten pitää ihmetellä pitkään ja hartaasti.

Tomaattisosetta on tullut keiteltyä litrakaupalla. Viimeiset vihreät tomaatit, jotka keräilin sisätiloihin ennen pakkasia alkavat kaikki olla jo kypsiä. Kyllä ne vallan mainiosti tomaattisosetarpeiksi kelpaavat. Ja on sitä tosiaan tehtykin.

Puutarhassa ei paljon ole pystynyt tekemään. Aamusta pitkälle iltapäivään oli kuuraa maassa, eli lehdet, joita muuten olisi voinut ehkä haravoida, olivat jäässä eli haravointi jäi haaveeksi. Perennatukia olen poistanut kukkapenkeistä, mutta siihen ne hommat sitten ovatkin jääneet. Pitäisi nyt varmaan edes nuo isommat perennat leikata. Ehkä tässä vielä tulee sellainenkin päivä ennen kuin lumi tulee, että pystyy nuo loput hommat hoitelemaan. Sitten kun tällä on hommat pulkassa onkin varmaan aika suunnistaa takaisin pääkaupunkiseudulle ainakin joksikin aikaa. Mutta se nyt jää nähtäväksi, milloin tuo tulee tapahtumaan.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Ensilumi!

Sitä sitten paukutti lunta taivahan täydeltä tuossa viime viikolla, loppuviikosta. Säätiedotus lupasi oikein kunnon lumimyräkkää, mutta taisi se sittenkin taas se paha ilma tämän maan kolkan kiertää, koska lunta tuprutteli melkolailla hissukseen täällä. Jotain viitisen senttiä sitä sitten tuli ja eilen se jo sitten suli pois. Oli sen verran paljon tuo lämpötila plussan puolella, että nopsasti se lumi sitten hävisi.


Ihan se on nätin näköistä se ensimmäinen lumi aina.

Pikkuneiti Ronja sitten näki elämänsä ensimmäiset lumikelit.


Ja kylläpä tuo pentu sitten tykkäsi. Pääsääntöisesti kai koirat tykkäävät lumesta - paitsi ne, joilla ei ole riittävää karvaverhoilua pitämään kylmää loitolla. Näin ainakin luulisin.

Vetäisi se sitten tuon järvenkin osittain jäähän. Siinä sitä oli joutsenilla ihmettelemistä. Tuossa on majaillut nyt parikymmentä joutsenta jälkikasvuineen jo muutaman viikon. Harjoittelevat ahkerasti muodostelmalentoa ja lentoon lähtöä ja laskeutumista. Vielä ei nuorisolta näytä tuo kuivalle maalle laskeutuminen onnistuvan, jänistävät ihan selvästi. Kärsivällisesti nuo vanhemmat niitä kyllä näyttävät koulivan. Varmaan kohta hommat alkavat luonnistua ja ne poistuvat takavasemmalle ja etelään.



Niitä näyttäisi kerääntyvän tuohon järvelle päivä päivältä enemmän. Enimmäkseen ne asutelevat tuolla toisella puolella järveä, siellä kun on kaislikkoakin. Toisinaan ne kyllä tulevat tuohon meidänkin rantaan. Jäähän järvestä suli samoihin aikoihin sitten samantien pois niinkuin ne lumetkin.


Lintulaudallekin on laitettu jo evästä ja kyllä siinäkin mahdoton kuhina käy. Kamala määrä tiaisia: tali-, sini-, hömö- ja kuusitiaisia on pilvin pimein. Viherpeippoja ja peippoja, yksi mustarastasnaaras ja pari pikkuvarpusparveakin siinä käy jo. Puhumattakaan sitten kolmesta supikoirasta. Joo-o supikoiria lintulautavieraina ;) tai no, ne käyvät siitä llintulaudan alta syömässä kaikki tippuneet siement yms. ja ihan joka ilta samaan aikaan. Mielenkiintoista tässä on se, että niitä on kolme tuossa kerrallaan. En vielä aikaisemmin ole kolmea supia samaan aikaan nähnytkään. Aika vesseleitä nekin ovat - eivät vähästä hätkähdä. Lintulautahan meillä sijaitsee tuossa keittiön ikkunan alla - vähän reilun metrin päässä ikkunasta. Harmi vaan, että kuvia ei niistä pysty ottamaan, on yleensä jo pilkkopimeää siihen aikaan kun ne tuohon tulevat, mitä nyt keittiön ikkunasta vähän valoa ulos heijastuu, juuri sen verran, että nämä vierailevat tähtöset ovat selvästi näkyvissä.

Puutarhahommiinkin on ehditty vähän. Kaikki sekalaiset tavarat kasvimaalta ja kasvihuoneen ympäristöstä on nyt sitten viimeinkin korjattu pois talven alta sisätiloihin. Ruukut ja ämpärit tyhjennetty mullasta ja perustettu uusi komposti metsänreunaan. Sinne raijattiin pihalta haravoidut lehdet, ylijäämätomaatit ja kiinankaalien uloimmat lehdet sekä loppu mangoldisato, joka pääsi vähän rupsahtamaan viimeisessä pakkasessa. Laittelin kamat kerroksittain ja aina väliin ämpärillisen tomaatttien jo kertaalleen käyttämää multaa. Nämä multaämpärilliset sisälsivät muutaman madonkin, ihan jokaisessa niitä näytti olevan, joten luulisi kompostin pääsevän kunnon vauhtiin heti keväällä kunhan kelit antavat myöten. Muuten täällä ei näitä syyshommia sitten ole tehtykään ja syynä siihen on pari viikkoa kestänyt pahuksen sitkeä flunssa, joka pakotti hiljentämään tahtia entisestään.

Sen verran heikohkossa kunnossa oltiin, että tilattiin ihan eläinlääkäri kotio - rokottamaan koko eläinpopulaatio kerralla. Koira kun piti ensimmäisen kerran rokottaa - suositusten mukaanhan ne rokotetaan kahdentoista viikon iässä. Ja helpompaa se on yhden ihmisen tulla tänne - kun minun raijata kaikki elukat vastaanotolle. Tämän paikkakunnan kunnaneläinlääkäritätiä vaan oli todella vaikea tavoittaa. Aina kun yritin soittoaikaan soittaa, vastajassa oli viesti: ”olen pääsääntöisesti tavoitettavissa aamulla kello 8-10”. Paskanmarjat, neljä päivää yritin soittaa puolen tunnin välein kahdeksan ja kymmenen välillä. Ja aina sama vastaajaviesti. Kännykkänumeroonsa tämä tyyppi ei koskaan vastannut. Epätoivoisen soittorumban jälkeen viimein sitten tavoitin ko. tyypin. Jostain syystä tämä sitten ei tykännyt ajatuksesta tulla kotikäynnille, sen pystyi lukemaan todella selvästi rivien välistä, vaikka ei tuo sitä ihan suoraan sanonutkaan. No, sain sitten kuitenkin sovittua ajan, jolloin tulee. Niinpä niin. Peruuttihan se sen käyntinsä. Reilu puoli tuntia ennen kuin oli määrä tulla. Kehtasi vielä sanoa, että ei ole aikaa koko viikolla ja kehotti soittamaan seuraavalla viikolla, kun olisi toinen eläinlääkäri paikalla. Että semmonen kunnaneläinlääkäri täällä.


Ronja on jo iso tyttö, ikää siis 13 viikkoa, painoa 11 kg ja säkäkorkeus 39.5 cm. ISO.

Eilen sitten soitin sille toiselle. Voi jumankauta että on eroa eläinlääkärillä ja eläinlääkärillä. Tämä mieshenkilö sanoikin heti, kun kerroin mistä on kyse, että sopisiko vaikka jos tulisi heti tänään. Tähän minä tietysti onnesta kippurassa henkäisin, että minullehan sopii ihan mikä aika vaan teille käy. Kysyi tämä lääkäri sitten vielä, että haittaisiko tuo jos menee tuonne iltapuolelle se käynti. No ei todellakaan minua haittaa, vastasin tietysti. Sanoi soittavana hyvissä ajoin ennen kuin tulee. Lopputulema oli sitten se, että käväisi rokottamassa koko eläipopulaation tuossa alkuiltapäivästä. Tykkäsin. Tuossa kun rokotuksia setvittiin, kyselinkin sitten, että mikä se on tämä systeemi paikkakunnalla näiden eläinlääkärihommien kanssa - viittasin tähän naisihmiseen, jonka kanssa aikaisemmasta toteutumattomasta käynnistä sovin. On kuulemma tämä kunnaneläinlääkäri osittaisella hoitovapaalla. On töissä kolme päivää viikossa ja tämä mies sitten loput kaksi. Tämän viikon tämä naisihminen sitten olikin kokonaan lomalla, ja siitä syystä siis halusi minun tilaavan tämän sijaisensa. Eli heitetään itselle epämiellyttävät toimet sijaisen niskaan. En tykkää. Kysyin sitten vielä milloin tämä sijainen sitten on jatkossa paikalla - Ronja kun tarvitsee tehosterokotteen noin kuukauden päästä - ja todella paljon mieluummin asioisin tämän sijaisen kanssa. Että niin pahasti meni sukset ristiin kunnaneläinlääkärin kanssa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että palveluammatti se on eläinlääkärikin, ja tuo täti-ihminen oli kyllä aikamoisen epämiellyttävä tapaus - ainakin puhelimessa. Jep - semmosta napinaa tällä kertaa =)

Ai niin tänä aamuna sitten pihalla jo näyttikin tältä:


Sinne se sitten hävisi se ensilumi. Toivottavasti ei ihan heti tule takaisin.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Se loppu nyt - nimittäin puutarhan vuosi

Alkuperäinen suunnitelma tällä blogilla oli se, että kaverini ykkösvyöhykkeellä ottaisi osaa blogin kirjoittamiseen ja ihmettelisimme muun muassa vyöhykkeiden eroja ja kasvattelisimme kaikkea kummallista. Kaveri sitten kirjoitti tasan kaksi postausta, eli ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tästä syystä blogi sitten tuossa noin about kesäkuussa muutti vähän muotoaan minun kaltaisekseni, eli aloin kirjoitella muustakin kuin pelkästä puutarhanhoidosta. Mukaan tulivat lemmikkien kohellukset ja kaikenlaista muutakin löpinää. Oletan, että kaverilla ei sitten enää ole aikomustakan ottaa osaa - olishan tuo sen jo tehnyt, jos olisi. Eli tästä eteenpäin ominkin tämän blogin sitten ihan omaan käyttööni. Odotettavissa siis muitakin kuin puutarha juttuja, enemmänkin, jos nyt sitten tätä kirjoittelua jatkan.

Yhteenvetona tästä kasvukaudesta voisi vielä sanoa, että älyttömän hyvin meni - paaaaljon paremmin kuin osasin koskaan kuvitellakaan. Yllätyksiä ja kaikenlaisia kivoja mutkia oli matkassa, mutta näistä on opittu jotain (toivottavasti) ja ensi vuonna sitten tietää mitä tekee - ehkä. Tarkoituksenanihan oli kasvattaa vähän kaikkea ja katsoa mitä kannattaa sitten jatkossa viljellä. Sadosta viis, tuskin sitä kuitenkaan tulee - oli ajatus tuossa toukokuussa. Mutta kuinkas sitten kävikään. Satoahan tuli ja vallan mahdottomasti. Ihan hyvä niin.

Nyt kun täällä nelosvyöhykkeellä on puutarhamaa kynnetty ja jäädään odottamaan lumentuloa, ulkohommina on lähinnä vain siivoilua ja lehtien haravointia ainakin nyt toistaiseksi. Marjapensaita varmaan leikataan vähän ja mahdollisesti tehdään jotain perustustöitä ensi kevättä ajatellen.


Tuli muuten mahdottoman upeaa jälkeä tuosta kynnöksestä. Kyllä sitä kelpaa sitten keväällä aloittaa hommat taas, kunhan maa on sulanut. Jännityksellä tässä jää nyt sitten odottamaan, millainen talvi tulee, ja miten talveltivat esimerkiksi hankkimani viiniköynnökset. Nehän ovat kasvaneet ihan mukavasti ja molemmat siis ovat kesän jälkeen edelleenkin hengissä - eli en onnistunut niitäkään sitten kuitenkaan tappamaan. Kylläpä on wannabe hortonomin hyvä olla, sato tallessa, suurin osa puutarhaan liittyvistä töistä tehty ja peltokin kynnetty.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Syyskyntöjä odotellessa

Harvinaisen mahtavan kesän jälkeen tässä on todellakin ollut harvinaisen mahtava syksykin. Sääennusteiden mukaan maan tälle kolkalle on vielä odotettavissa parisen viikkoa poutasäitä. Mikä on oikeastaan suorastaan ihmeellistä. En todellakaan asiasta valita, saan näillä keleillä tehtyä noita ulkohommia ihan kivasti. Ainoa haittapuoli on se, että kunto ei anna myöten tehdä niin paljon kuin haluaisi. Mutta en kyllä siitäkään ala stressaamaan. Teen sen minkä jaksan. Tässä ei nimittäin olisi varaa yhteenkään sairaalakeikkaan enää. Siis varaa siinä mielessä, että jäisi nuo lemmikit vähän heitteille, jos meikäläinen taas joutuisi lasareettiin. Olen tässä suunnitellut suunnistavani pääkaupunkiseudule lemmikkeineni joskus ensi kuun puolivälin jälkeen, viimeistään. Olisin ehkä jo mennyt aikaisemminkin, mutta paikallinen sähköyhtiö muisti kirjeellä, jossa ykskantaan ilmoittivat vaihtavansa sähkömittarin etäluettavaan, ihan kertoivat jopa päivänkin milloin täällä pitää passissa olla. Saisihan tuon ajan vaihdettua soittamalla, mutta kun joka tapauksessa joudun pääkaupunkiseudulla käväisemään marraskuun lopussa, niin jätän nyt sitten tästä välistä yhden käynnin pois.

Aamut ovat edelleenkin hurjan usvaisia. Näkyvyys on melkoisen heikko, ja kunnon kuvia ei pysty välttämättä ottamaan. Tai tietysti pystyisi, jos olisi kunnon kamera. Pikkuneiti Ronjan kanssa vietetään aamuisin aikaa ulkona edelleenkin melkoisen paljon ja silloin tulee aina näpsittyä kaikenmaailman kummallisia kuvia. Oikeastaan pitkäkestoinen ulkoilu joka aamu on ihan pakollinen siksi, että koiravauva saa purettua liiat virrat kaikenlaiseen puuhasteluun, ilman sitä vaaraa, että tulisi vahingossa tuhottua vaikka jotain tärkeääkin.



Kyllä sen huomaa pihamaalla, että neiti puuhastelee - kaikenlaisia risuja, keppejä ja laudankappaleita lojuu ihan joka puolella. Neiti kun käy näitä kaikkia hakemasta milloin mistäkin kasasta.

Olen mielenkiinnolla seurannut, miten erilaiselta tuo järvi näyttää päivittäin. Riippuen tietysti valaistusolosuhteista. Näin syksyllä se on ihan jännän näköinen joka aamu.



Jotenkin tuo aamu-usva tekee sen sellaisen kummallisen ja salaperäisen näköiseksi.

Järveä on tullut seurattua siksi, että pikkuneiti Ronja käy ihan joka aamu laiturilla katsastamassa, josko näkyisi jotain uutta.


Ja tapansa mukaan se neiti aina odottelee minuakin liittymään seuraansa, jos ei muuten niin ainakin tuohon rannalle.

Pahantekoonkin se ryökäle aina välillä ehtii.


Tuon laiturin kanssa on ollut vuosikausia ongelmana se, että se lähtee itsekseen seilaamaan. Pakko on ollut sitoa se rannan puihin kiinni. Niinpä niin, jos pikkuneiti saisi puuhastella rauhassa, ei meillä rannassa kohta laituria olisi ollenkaan. Seuraava pikkuhomma täällä varmaan olisikin selvittää, millä ilveellä tuon laiturin saisi ankkuroitua pohjaan niin, ettei se pääsisi liikkumaan. On muuten ollut ainakin tähän asti melkomoisen mahdoton urakka, on se sen verran kova hiekkasavipohja - ei siihen oikein tahdo mikään paalu upota, ei ainakaan käsivoimin.

Eilinen päivä meni kauppareissulla tämän maakunnan suurimmassa kaupungissa. Tai itseasiassa suurimman kaupungin liepeillä. Ovat onneksi kaikki suurimmat marketit ja kaupat keskittyneet suunnilleen samaan ryppääseen juuri kaupungin ulkopuolelle ja kivasti vielä ennen keskustaa kun täältäpäin sinne ajelee. Missään ei oikein ollut enää mitään puutarhaan liittyvää kivaa myynnissä, mutta tuli sentään ostettua muutama värjätty Calluna tuohon rapunpieleen. Siinä kun on tuo kukkalaatikko ollut iät ja ajat ikkunan alla, ei sitä viitsi ihan ilman mitään kasvikunnan edustajaa jättää. Talveksi tietysti voisi, mutta on se vaan kivemman näköistä, kun siinä on edes jotakin. Mukaan tarttui kuitenkin jotain talvivaateusta ja kaikkea pientä tarpeellista ja tarpeetonta. Pikkuneiti Ronjakin oli mukana, toisella pitemmällä automatkallaan. Ensimmäisen pitkän matkanhan neiti teki kun meille muutti. On se mahtava pentu, vinkuu ja vikisee ensimmäiset puoli kilometriä ja sitten rauhottuu nukkumaan autossa. Aina välillä ilmoittaa olemassaolostaan muutamalla epätoivoiselta kuullostavalla vinkaisulla ja sitten taas on ihan hiljaa. Harvinaisen helppo pentu, ei meidän aikaisemmat koirat noin helppoja autoilijoita olleet, huusivat kuin syötävät ainakin ensimmäiset sata ajokertaa. Jotain positiivista siis tässä pennussa. Tai oikeastaan onhan siinä paljonkin positiivista - ainoa isompi huono puoli tuossa otuksessa on se, että se ei sitten millään tunnu tajuavan sitä, että purra ei saa. No, ehkä siihenkin vielä konstit löytyy ja onhan tuo pentu vielä ihan vauvakin, 11 viikkoa vasta. Ei tässä siis vielä ole aihetta huoleen, vasta sitten, jos se vielä puolivuotiaana tuota käytöstä jatkaa. Sitten onkin jo vitsit vähissä - on nimittäin tulossa melkoisen iso koiruus tuosta. Painaa jo sellaiset hulppeat 9 kiloa - eikä varmasti ole lihava.

Pihahommiakin riittäisi, kukkaistutukset pitäisi varmaan siivota ja osa leikatakin jo. Mutta onhan tässä syksyä vielä, eli ihan hirmuinen kiire näiden kanssa ei vielä ole. Keväällä ostin muutaman lasitetun ison ruukun prismasta. Yhdessä niistä on kasvanut kuukausimansikkaa. Kasvaa rehottanut se on siellä ihan koko kesän kukkimatta ja tekemättä ainuttakaan mansikkaa. Nyt kun menin ruukkua siivoamaan, kappas vaan.


Myöhäisherännäinen lajike tämäkin.

Kasvimaa on kohta raivattu kyntökuntoon, ja vielä sieltäkin löytyi yllätyksiä.


Tuntuu pitävän enemmän kasvispainotteisesta ruokavaliosta tämä pentu. Kurpitsapenkissä oli vielä ensimmäisen hallan jälkeen kasvun aloittanut kesäkurpitsa. Pikkuisen oli pakkasen purema jo nyt, mutta hyvin kelpasi koiruudelle.

Ihan pari kasvia olisi vielä tuolta kasvimaalta korjattava pois.


Eipä siellä enää ole kuin muutama hassu lehtikaali ja pari kiinankaalia, joten poishakemisessa ei kauaa mene. Sitten se olisikin sen kyntämisen vuoro.