lauantai 19. heinäkuuta 2014

Sijoitusongelmia

Huonosti alkanut kasvukausi kasvimaalla ja yllättäen myös kasvarissa vaikuttaa edelleenkin lähinnä siten, että kaikki kasvamassa olevat hyötykasvit ovat tosi pieniä ja onnettoman näköisiä vieläkin. Siis tosi pieniä, vaikka heinäkuu alkaa olla jo lopuillaan. No eipä niille mitään voi oikeastaan tehdä kuin antaa olla ja odottaa. Kastella silloin tällöin ja antaa vähän lisäravintoa tarvittaessa.

Kasvimaalle aidan viereen riviin istuttamani tomaatit ovat tosin alkaneet kukkia.


On se vaan nätti kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo tomaatinkukka.  Näkyisi siellä olevan jo muutama raakilekin, ehkäpä sieltä muutaman tomaatin ehtii saada.

Kasvihuoneessa alkaa myös vihertää, niin ja vähän punertaakin.


Kirsikkatomaatissa alkaa olla jo korjuukelpoisia pallukoita. Ihan kiva.


Paprikoitakin on odotettavissa, vaikka näidenkin kasvuun lähtö oli melkoista vuoristorataa.


Minttuplantaasikin kukoistaa, kasvihuoneessa. Turhaan noita tuolla kasvarissa pidän, nehän tulevat toimeen ihan avomaallakin. Mutta kun tässä en vielä ole keksinyt mihin ne laittaisin. Sijoitusongelmia siis :D.



perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ruusujen aika

Näin heinäkuussa täällä tontilla kukkivat melkeinpä vain ruusut. Pionien aika on ohi ja syksyiset perennat vasta alkavat pikkuhiljaa herätä siihen todellisuuteen, että kukkia pitäisi jossain vaiheessa, jos meinaa tänä vuonna kukkia ollenkaan. Huomasin juuri, että jostain syystä kukkavalikoima täällä on jännästi painottunut alkukesän ja loppukesän kukkijoihin. Siinä on sellainen muutaman viikon väli, jolloin kukkivia ei ole ollenkaan. Täytynee paneutua asiaan ja hankkia jokunen, joka tuossakin välissä vähän väriä pihamaalle toisi.

Äitini joskus aikoinaan raijjasi Karjalan matkalta ruusun pistokkaita. Ne hän kaivoi mukaan otettavaksi omalta kotipihaltaan siellä. Ihme, että pihapiirin löysi, taloa ei enää sodan jäljiltä ollut, mutta ruusuja kuulemma oli ollut sitten sitäkin enemmän. Kyllä hän sieltä muitakin kasveja toi, mutta niistä täällä ei enää näy jälkeäkään.

Vuosia tuosta ruusujenkuljetuksesta on kulunut jo melkoisesti ja ne ovat täällä lähinnä kituneet, muutaman kukan per vuosi saaneet aikaan ja kasvu muutenkin on ollut melko olematonta.



Nyt kuitenkin viimeiset pari vuotta nuo kaikki kolme pihan eri puolille istutettua valamonruusua (lajike on vähän hakusessa, mutta epäilisin että valamonruusu on kyseessä) ovat kasvaneet kuin viimeistä päivää ja kukkivat kuin mielipuolet. Ilmeisesti tykkäävät siitä, kun kukaan ei hoida eikä häiritse… :D Nyt alkaa olla jo kyllä aika noita vähän häiritä - leikata pitää, kun alkavat tehdä turhan suurta aluevaltausta.

Ehkä sitten jossain välissä ensi kuussa, kunhan lopettavat kukkimisen. Vai millonkas ne ruusut voi leikata? Mulla on tuo kukkatietämys vähän niin ja näin ….

torstai 17. heinäkuuta 2014

Kurpitsat kettuilee

Pellolle istutetut kurpitsat ovat jotenkin jälkeenjäänyttä porukkaa tänä vuonna.
Tavallisestihan tähän aikaan kurpitsansukuiset kiivaasti levittäytyvät pitkin peltoa ja vähintäänkin kukkivat kuin viimeistä päivää tai sitten kasvattavat pikkukurpitsoja.

Vaan eipä tänä vuonna tahdo toimia mikään. Ensin eivät mahtuneet kasvihuoneessa kasvamaan, pellolle siirrettynä tykkäsivät, että on ihan liian kylmää ja lopettivat kasvunsa pitkäksi aikaa. Kovasti tuntuivat ottavan nokkiinsa ihan kaikesta, pellolle istutuksesta, kastelusta, viileistä ilmoista, ihan kaikesta.

Ja nyt kun sitten olisi sopivan lämmintä ja muutenkin edulliset kasvuolosuhteet, päättivät nuo ryökäleet kehittää jonkin ravintoainepuutostilan tai jotain.

Kummallisesti kellastuivat he, eivätkä siis edes isommin kasvaneet. Kyseessä lienee typen tai magnesiumin puute. Toki olen heille normiannoksen merilevä-kanankakka lannoitetta antanut, ihan saman verran kuin aikaisempinakin vuosina, vaan eipä näy kelpaavan / riittävän. Sitten suivaannuin ja aloin heitä lääkitä nokkoskeitteellä - siinähän sitä typpeä on ja tietty paljon muitakin ravinteita. Ronskimmanpuoleisesti sitä saivat. Ihan kunnon tököttiä ja laimentamattomana.

Ja kuinkas ollakaan, kului kaksi päivää ja tilanne olikin yllättäen jo seuraavan kuvan mukainen.


Toki ne kellastuneet lehdet ovat siellä vieläkin, mutta uudet lehdet peittävät ne jo melko tehokkaasti. Nähtäväksi tosin jää ehtiikö tehdä minkäänmallista kurpitsaa tämä yksilö, aletaan jo olla niin syksypuolella tätä kasvukautta, että melko hilkulla tulee olemaan sadon saaminen.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kaikkea kivaa kasvilaatikossa

Vanhin kasvilaatikkoni, useamman vuoden jo tuolla pellon laidalla kököttänyt viritys pitää pintansa ja tuottaa joka vuosi ihan hyvän sadon. Riippuen tietysti siitä, mitä siihen milloinkin olen istuttanut.

Tänä vuonna öttiäiset  pääsivät rellestämään kylvöksilläni ja muutama rivi retiisejä meni toukkien ruokana piloillle. Kunhan kerkeän revin ne pois ja pistän syksyn kasvit tilalle. En tosin vielä ole päättänyt mitä siihen laitan. Kiinankaalia varmaan, niitä on tuolla muutama taimi kasvihuoneessa jo odottamassa pellolle pääsyä.

Kiinankaaleja kasvatin ihan ensimmäisenä puutarhailuvuotenani, silloin kaikki tapahtui vähän jälkijunassa ja istutin mitä sattuu ja vähän milloin sattuu. Kiinankaalit kuitenkin onnistuin istuttamaan ihan just oikeaan aikaan joskus heinäkuussa ja satoa tuli ihan pilvin pimein. Enpä sen koomin niiden kanssa ole onnistunutkaan.



Vaihtoehtoja tuolla kasvihuoneessa kyllä on, taimia täällä riittää, kas kun tuli kylvettyä lähes kaikkea tuplasti, kun ensimmäiset kylvökset eivät itäneet. Vaan sittemmin kun kelit paranivat, nehän ottivat ja itivät sitten lähes kaikki. Jotta joo-o - taimissa löytyy :D

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Omenia?

Joskohan sitä tänä vuonna saisi muutaman omenan.



Pikainen tarkistuslaskenta tuolla meidän ainokaisella omenapuulla tuotti tulokseksi ainakin 6 raakiletta.



Osa niistä on jo ihan omenan näköisiä, osa vielä sellaisia kummallisia kurtturuttuja.

Omenapuista ja niiden hoidosta en tiedä yhtikäs mittään. Varmaan alkaisi olla ajankohtaista aiheen opiskelu, johan tuo puu on tuossa pari vuotta ollut.

Ja tähän mennessä tuo omppupuu on tuottanut tasan yhden omenan. Oiskohan tuo tuottoisampi, jos sitä jotenkin vaikka hoitaisi….

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Sadevesitynnyri

Hommasin sadevesitynnyrin, taas kerran näitä sarjassamme piti ostaa, kun kerta halvalla sai. Maksoi alle kaksikymppiä ja sellaiseen hintaan meikäläinenkin moisen jo raaski hankkia.




Ihan kiitettävän kokoinen astiahan tuo on, vetää semmoiset hulppeat 210 litraa.

Sijoitin sen nyt aluksi tuonne kasvimaan nurkalle. Käytännössä sitten näkee, josko tuo paikka sitten on se paras mahdollinen.

On siinä ollut koiruuksilla ihmettelemistä. Miten jaksaakin tuollainen muovihökötys niin kiinnostaa. Pitäisköhän hakea toinen samanlainen...

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Sama pää kesät talvet….

Kävin kaupassa. Ruokaostoksilla ihan vaan.

Ai mitäkö ostin.. ? Ihan tavallisia elintarvikkeita, ihan perusjuttuja, mitä nyt kuka tahansa keittiössä tarvitsee.



:D

Olishan noita tuolla pellollakin ollut.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kaikenmaailman sipuleita - puutarhailijan moka no 1

Tämän vuoden ehkä suurin moka oli pikkusipuleiden hankkiminen. Kahteen kertaan. :D Eiku kolmeen….

Ostin ensimmäisen satsin heti huhtikuussa, kun ensimmäisessä kaupassa niitä näin tarjolla. Pussillisen keltasipuleita, punasipuleita ja salottisipuleita, siis vain yhden pienen pussukan kutakin lajia.

Sitten unohdin, että ostin niitä jo. Eipähän siinä mitään, mutta kun otin ja ostin lisää.  Keltasipuleita, punasipuleita, hopeasipuleita ja valkosipuleita. Yhden pussillisen jokaista lajia.

Sitten ne olivatkin jo jossain kaupassa puoleen hintaan. Pakkohan niitä puoleen hintaan oli ostaa - kun ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tapahtuneista sipuliostoksista tänä vuonna.  Eli ostin vielä varmuuden vuoksi pari pussillista valkosipuleita ja pussillisen hopeasipuleita.

Ai ettäkö ostin liikaa - no ihan varmasti! :)


Nyt on sitten sipuleita. Aika hurja määrä niitä tuolla on, kasvilaatikot täynnä ja kasvimaallakin 8 penkillistä. Vieläköhän niitä jostain jemmasta löytyy… tällä tuurilla ihan varmasti..

Että semmosta kivaa täällä tällä kertaa.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Tilanpuutetta kasvimaalla

Kasvimaa on mutavelliä, sinne taas uppoaa nilkkojaan myöten. Onneksi tuli tehtyä muutama puupolku, niitä pitkin sentään siellä pääsee edes vähän liikkumaan.


Sipulit ovat ottaneet jonkinlaisen kasvuspurtin samoin rikkaruohot. Kummatkohan voittavat - rikkaruohot vissiin, pahoin pelkään.

Kasvimaalla ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään kokonaiseen kuukauteen. Ainoat kasvit, jotka siellä ovat kasvaneet ovat sipulit. Kaikki muut nyhjöttävät penkeissään surkean näköisinä. Ei siellä kukaan vielä hengiltä ole päässyt, mutta läheltä liippaa.

Kun lähes kaikki kasvimaalle istuttamani alkoi näyttää siltä, että kuihtuvat pois, laitoin tietty uusia itämään. Kappas vaan - nyt sitä sitten on tulossa tuplasti kaikkea, kun nyt näyttää sittenkin siltä, että tuolla pellolla olevat toipuvat. Saas nähdä mahtuvatko kaikki tuonne pellolle, vai joudunko luopumaan osasta.

Ei vaan, ehkä tässä olisi aiheellista painua kitkemään, ei tuollaista rikkaruohomättäkköä kukaan jaksa katsella.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Lämmintä! :D

Melkein helle, ja jo oli aikakin. Mikään ei ole kasvanut viikkokausiin, paitsi luonnonkukat ja rikkaruohot - niin ja tietysti ruohikko.

Jopa kasvihuoneessa olevat kasvit jymähtivät kasvussaan siihen pisteeseen missä olivat viimeisten lämpöisten päivien aikana. Harmittavan pitkään sitä viileää kautta sitten kestikin.

Olen joka vuosi kasvattanut yrttejä vanhan kasvihuoneen seinällä, tänä vuonna siellä kasvaa kolmea eri basilikaa ja kahta eri timjamia.

Basilikat tekivät hidasta kuolemaa.


Surkean näköistä sakkia, sano. Toivottavasti nyt jollain ilveellä toipuvat ja alkavat vihdoinkin kasvaa.

Kasvihuoneen tomaatit innostuivat tekemään kukkia ja muutama raakilekin siellä näyttäisi olevan.


Aika surkean näköisiä ovat kyllä nekin. Ei ole kasvuolosuhteet olleet otolliset ja sen kyllä huomaa.

Aika outo tapaus kasvaa kasvihuoneen seinustalla, siis ulkopuolella.
Ulkosalla koko ajan ollut kirsikkatomaatti kukkii kuin viimeistä päivää.



Aika erikoinen tapaus, en edes muista mitä lajiketta se on.
Täytyypä koittaa kaivaa sen nimi jostain muistiinpanoista, osaa sitten ensi vuonna kasvattaa tätä samaa, ilmeisen säänkestävää lajia.

Munakoisot alkavat kukkia, paprikoissa on jo pieniä paprikan alkuja.. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Tietty parempi olisi, jos olisi sitten piiitkä ja lämmin syksy.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Inhokki


Yksi vierasperäinen laji, mitä inhoan yli kaiken, on lupiini. Eipä taida olla muuta kasvia, mitä inhoaisin niin paljon. Mistä ihmeestä niitä aina tänne tulee? Uskomaton inhokki, leviää kuin tauti ja on melkoisen vaikea hävittää.
Muistan hyvin joskus vuosia vuosia sitten, kun mummoni vielä asusteli täällä, miten tuolla kasvoi lupiineja vähän joka nurkalla. Siihen aikaan, se oli olevinaan jotenkin niin hieno ja haluttu kasvi. Naapurista ihan tulivat kysymään, saisivatko itselleenkin ottaa, täällä kun kasvoi niitä valkoisiakin aika paljon. Se valkoinen kun oli vähän harvinaisempi tapaus, ainakin silloin.


Sitten jossain vaiheessa täällä aloitettiin lupiininhävitysurakka, ja vähitellen ne saatiinkin tontilta pois ihan kokonaan. Ja nyt - vuosikymmenten jälkeen tuolla taas kasvaa niitä. Ihan samassa paikassa, missä ne ennenkin eniten rehottivat. Ei ole todellista!

Ainoa järkevä selitys tuolle on se, että siellä on siemeniä muhinut mullassa iät ja ajat ja nyt sitten viimein päättivät ottaa ja itää. Lupiini vissiin ei oikein ilmateitse leviä, kun se ei tietääkseni myrkyllisyytensä takia edes ole minkään eläinlajin ravintokasvikaan. Tässä lähellä, siis yli puolen kilometrin säteellä ei ole yhtään lupiinia, joten ilmeisesti nuo tosiaan ovat sitten sitä vanhaa kantaa.
Onhan täällä tosin muutama muukin inhokki, mutta nyt taidan vain keskittyä tuohon aktiivisesti kukkivaan.

Ei vaan, jos tästä lähtis lupiinintappohommiin.