Melkein pinkki porkkanasosekeitto

Olen nyt parina viime kasvukautena kasvatellut Purple Haze porkkanoita. Nämä Purple Hazet ovat mukavan makuisia ja nätin näköisiä violetteja porkkanoita. Viime vuonna satoa saatiin näistä enemmän kuin tavallisista oransseista. Tässä kevään korvalla tulee nyt sitten tavalla tai toisella käytettyä viime vuoden satoa pois. Tänään meillä syötiin porkkanasosekeittoa.

Purple Haze porkkanoista saa vänskän väristä keittoa, violetti väri haalenee keitettäessä.

Tällaisella ohjeella tuon väsäsin:

4-5 Violettia porkkanaa
2 pientä perunaa
1 sipuli
½ kasvisliemikuutio
½ dl kermaa
Suolaa
Pippuria

Vihannekset kuullotetaan öljyssä kattilassa. Lisätään kasvislientä ja keitellään niin kauan, että porkkanat ja perunat ovat pehmeitä. Soseutetaan ja lisätään kermaa.

Olisin mieluusti laittanut tarjolle keiton kera smetanaa, mutta sitä ei tietenkään jääkaapissa ollut. No, kermaviilikin sopii melkeinpä keittoon kuin keittoon, joten sitä lisäilin lusikallisen keiton mukaan. Omnom nom. oli hyvää =).

Kurpitsa-omenapiirakka kotimaiseen tapaan =)

Syksyn satoa jatkojalostetaan täällä edelleenkin hiki hatussa. Tekaisin tuossa aamupäivällä kurpitsa-omenapiirakan. Ja tällä kertaa resepti on sitten ihan ihka oma. Lopputulos oli niin syötävän hyvää, että piirakkaa ei kauaa tarvinnut kokonaisena katsella - upposi kaikkiin perheenjäseniin vauhdilla.

Väsäsin tätä ihanuutta kokonaisen uunipellillisen ja tällaisella ohjeella tuon sitten tein:


4         munaa
3 dl     sokeria
4,5 dl  vehnäjauhoja
2 tl      leivinjauhetta
2 tl      ruokasoodaa
0,5 tl   muskottipähkinää
0,5 tl   neilikkaa
1 tl      kanelia
1 dl     ruokaöljyä
2 dl     kurpitsasosetta
1 dl     maitoa

Päälle: 5 isoa omenaa viipaleina, kanelia, sokeria

Vatkataan munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoitetaan kuivat aineet: jauhot, leivinjauhe, sooda, muskottipähkinä, neilikka ja kaneli keskenään.

Sekoitetaan kurpitsasoseeseen maito sekä öljy ja lisätään seos munasokerivaahtoon ja tämän jälkeen lisätään vielä jauhosekoitus. Kaadetaan taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Viipaloidaan omenat ja laitetaan ne taikinan päälle. Ripotellaan lopuksi kanelia ja sokeria omenoille, maun mukaan, meillä tykätään kanelista, joten sitä laitoin reippaasti.

Piirakka paistetaan uunin keskiosassa 225 asteessa. Aikaa kypsymiseen kuluu noin puoli tuntia - tässä piirakassa omenaviipaleet olivat noin puolen sentin paksuisia, eli aikaa kului niiden kypsymiseen enemmän. Jos omenaviipaleet piirakan päällä ovat ohuempia ne luonnollisesti kypsyvät nopeammin.

Kuvia ottaessa kävi ilmi, että olin unohtanut ottaa kameran usb-kaapelin mukaani. Niin, ja tietysti kun kamera on Olympus -merkkinen järjestelmäkamera , siinä onkin sitten ihan oma usbinsa - eli niitä ei ihan joka kaupasta saakaan. Ja kaiken huipuksi, hintakin on melko suolainen - lähemmäs kolmekymppiä. Eli nyt sitten käytetään pokkaria taas - toistaiseksi.

Sadonkorjuupäivä

Aamusta jo heti aikaisin aloitettiin sadonkorjuulla. Kerättiin kelta- ja punasipulit talteen ja autotalliin kuivamaan. Osa niistä matkustaa tänään pääkaupunkiseudulle, osa jää tänne kuivahtamaan vähän lisää. Kerättiin myös kaikki korjuukelpoiset avomaan kurkut ja valkoiset kurkut, niitä olikin ihan kiitettävästi ilmaantunut kurkkupenkkeihin. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että niitä siellä ylipäätään oli. Olen aina kävellyt penkeistä ohi sen kummemmin niitä puskia penkomatta ja kuvittelin, ettei sieltä mitään isompaa määrää ole tulossa, kun mitään ei näkynyt. Vaan väärässä olin.

Tulihan niitä reippaanlaisesti, tuossa kuvassa on noin puolet sadosta.

Keräiltiin myös kaikki kypsät kurpitsat ja kesäkurpitsat, ne matkasivat sitten illansuussa  Pääkaupunkiseudulle perheen nuorisoedustajalle jatkojalostukseen. Samalla napsittiin pari kiloa papuja pussiin ja muutama kyssäkaalikin oli jo siinä koossa, että ne saattoi korjata talteen. Osa sadosta meni kaverille, joka sitten iltamyöhällä soitteli ja kiitteli siitä, että sai vastaanottaa 30 kiloa kesäkurpitsaa =). Eli oli niitä kaiken kaikkiaan jonkin verran, puolet sadosta kun jäi omaan perheeseen...

Muuten tämä päivä sitten menikin leipoessa ja perunannostossa. Nostettiin Blue Kongoa ja Rosamundaa semmoiset kymmenen metriä. Vielä olisi noin 50 metriä niitä perunoita pellolla odottamassa ylös kaivamista.

Siinä sadonkorjuutauolla keskipäivän aikaan tein ohimennen kahdeksan marjapiirakkaa. Listalla oli tänään karviaismarja- ja mustaherukkapiirakoita. Ukkokulta ne sitten pakkasi autoon tuossa loppuiltapäivästä kun lähti köröttelemään takaisin sinne Pääkaupunkiseudun kotiin.

Kahdeksan marjapiirakkaa kerralla on jo niin iso määrä, että ei oikein tahtonut jäähtymispaikkoja riittää. Siksipä niitä olikin sitten ripoteltuna sinne ja tänne jäähtymään. Vanha puuhella sentään on sen verran iso, että sen päälle mahtui 6 kappaletta kerrallaan.

Kiirettä pitää näin sadonkorjuuaikaan, mutta ei se mitään, kivaahan tuollainen kiire pn.

Mangoldileipää ja kurpitsan keittoa

Olen nyt keitellyt loput kurpitsat soseeksi. Osan aion pakastaa sellaisenaan, osasta leivon kurpitsaleipää, sitä versiota, missä on rusinoita - on kuulemma parempaa rusinoiden kera.

Innostuin tässä sitten vielä kokeilemaan, miltä mahtaa maistua mangoldileipä. Jossain olen joskus nähnyt ohjeen mangoldisämpylöihin, mutta en sitä ohjetta nyt sitten tähän hätään löytänyt.

Eipä hätää - ammoin emäntäkoulun käyneenä (heheh) osaan kyllä leipoa leivän jos on tarvis ilman ohjettakin. Suunnilleen tällaisen ohjeen mukaan sen leivän sitten väsäsin.

Mangoldileipä

2 dl maitoa
2 dl mangoldin keitinlientä tai vettä
1 muna
2-3 dl vehnäjauhoja
2-3 dl hiivaleipäjauhoja
2 dl keitettyä mangoldia hakattuna
1 dl öljyä
1 tl suolaa
1-2 pss kuivahiivaa

Sekoitellaan kuten normi leipätaikina, hiiva liotetaan lämmitettyyn nesteeseen. Lisätään jauhojen määrää tarvittaessa, jos taikina jää liian löysäksi. Paistellaan 200 asteessa noin tunti.

Ehdin sen leivän sitten jo leikata, ennenkuin hoksasin, että kuvahan siitä ihmeestä pitää ottaa.

Ihan vinkeän näköinen siitä tuli, ja on se ihan syötävääkin =)

Munakoisot mussakaan ja täällä on hurahdettu kurpitsaleipään

Tänään sitten päätin käyttää eilen keräämäni munakoisot ihan oikeasti ruokaan. Eli valmistin mukaeltua mussakaa. Niitä oli ihan riittävästä - vähän liikaakin - yhteen vuokaan. Ajattelin vähän säästää sähköä ja tehdä uuniruokaa samalla kun leivon lisää niitä ihania kurpitsaleipiä. Tämänpäiväinen kurpitsaleipä on versio numero kaksi - rusinoiden kera.

Siis tämä leipä tehdään samalla reseptillä kuin edellinenkin, siis eilinen leipä, jätetään vain inkivääri pois ja lisätään desilitra rusinoita. Oli muuten hyvää tämäkin. Ajattelin seuraavaan satsiin kehitellä sitten jotain omaa reseptiä - nyt kun tietää miltä nämä jenkkiversiot maistuvat.

Aamupäivällä meni tunti pari takapihan raivauksessa. Haravoitiin kuusenneulasia saunarakennuksen takaa pois Ronja-vauvan kanssa. Neiti osallistui taas kiitettävästi, kaivoi minulle kuoppia. Tosi hyvin se uskoo kun sille kertoo, että harava ei ole leikkimistä varten. Aina välillä se kyllä yrittää haravan kimppuun hyökätä - tottakai - pentu kun on, mutta uskoo yhdellä sanomisella - ainakin toistaiseksi. Saas nähdä miten sitten käy kun uhmaikä alkaa... No, se on sen ajan murhe se. Kasvimaalle en aio enää tehdä yhtään mitään. Vieläkin siellä on korjuukelpoista vihannesta vaikka kuinka. Mangoldeja esimerkiksi. Keräilen niitä pois sitä mukaa kun ehdin jatkojalostaa. Ensi viikolla varmaan laitankin sitten koko kasvimaan sileäksi. Alkavat kelit olla jo sellaisia, että tuskin nuo loput tomaatit enää siellä kypsyvät. Eli sitten pääsee taas tekemään kaikenlaista kivaa vihreistä tomaateista.

Takapihan raivaushommat oli aika rankkoja itse kullekin, välillä pikkuinen väsähti totaalisesti, silloin kun tulee väsy on kiva mennä rappusille makoilemaan.

Rappusilla on pikku koiruuden turvallista olla - ainakin neiti itse on sitä mieltä. Rapuille se aina ryntää, jos kadottaa minut näkyvistään ja ei ihan heti löydä. Sieltä on sitten hyvä ottaa suuntaa ja etsiä se emäntä - rapuilta kun näkee tuollainen pienikin pitemmälle.

Kurpitsaleipää ja koirakoulua

Tänään ei puutarhassa ole tehty yhtään mitään. Kasvihuoneesta ja ämpärikasvatuksessa olleista tomaateista keräsin kypsät pois. Siinä kaikki. Nythän ei edes rikkaruohojakaan kannata enää kitkeä - eli tässä ei hommia juurikaan ole.

Hommien puutteessa ja sukankutomiseen kyllästyneenä päätinkin sitten, että tänään on leipomispäivä. Tein kurpitsaleipää. Sellaista mausteista ja kivan pehmeää leipää. Sitä sitten tulikin syötyä niin, että ei muuta ruokaa tarvinnut laittaa. Oli se sen verran hyvää se. Niinhän siinä sitten kävi, että en edes kuvaa ehtinyt ottaa kun se olikin jo sitten syöty. Mutta tällaisella ohjeella (ohje taas mukaeltu jostain jenkkireseptistä) sen tein:

Kurpitsaleipä

1 muna
1,5 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl keitettyä kurpitsaa soseena
1 rkl sokeria
1 pussi kuivahiivaa
¼ tl kanelia
muskottipähkinää
inkivääriä
2-4 rkl öljyä

Taikina sekoitellaan ihan normaalin leipätaikinan tapaan. Tästä tulee tosi löysää, eli paistoin sen vuoassa. 200 astetta ja noin tunti. Ja hyvää tulee.

Leipomisen lomassa päivä sitten onkin kulunut pikkuhauvelin opetuksessa ja totuttelemisessa talon tavoille. Vastahan tuo pieni on täällä ollut 5 päivää, joten opettelemista riittää puolin ja toisin. Paljon on pikkuinen jo tuossakin ajassa oppinut.

 
Rappusetkin neiti on oppinut jo pomppimaan sekä ylös että alas. Tänne tullessaan viime viikonloppunahan se oli melkoista koettelemusta noiden rappujen kanssa, ei oikein sujunut kumpaankaan suuntaan. Kerran tippuikin tuonne ukkokullan tekemän kukkapenkin tiilireunuksen päälle selälleen. Mätkähti onneksi sen verran löysänä, että ilmeisimmin mitään vammoja ei tullut. Ainakin tuo vesseli tulla touhotti raput samantien taas ylös.
 
Neiti on muuten todella oppivainen tapaus. Nyt jo osaa tulla luokse, istuu vasemmalle puolelle (tosin vähän mihin sattuu - eli ei tarpeeksi lähelle ihan joka kerta) ja ottaa kontaktia. Istuminen pyynnöstä sujuu ihan kivasti - samoin maahan meno. Paljon on vielä opittavaa kuitenkin. Hinhassa kävely kun ei ota sujuakseen ollenkaan, sitä nyt vasta pari kertaa on kokeiltukin eli eiköhän sekin siitä suttaanu ajan kanssa. Aika paljon 8,5 viikkoiseksi otukseksi tämä on kuitenkin jo omaksunut.

Jos mitään outouksia ei satu - tästä tulee huippukoira!

Kasvimaalta keittiöön

Sarjassamme sadonkorjuu ja sen jatko-osat ollaan täällä jo niin pitkällä, että kasvimaalla ei enää ole kuin pari hassua pientä kesäkurpitsaa ja tasan kaksi spagettikurpitsaa. Lähes kaikki mahdollinen on jo jatkojalostettu pakastimeen. Sitten tietysti on vielä porkkanat ja muut juurekset ja perunat, mutta se on jo toinen juttu.Vuorossa täällä nyt on mangoldin kerääminen ja erilaisten ruokalajien valmistaminen niistä.

Mangoldi täällä nelosvyöhykkeellä tuntuu viihtyvän enemmänkin kuin hyvin. Kasvaa mahdottoman upeasti.

Mangoldista olen valmistanut lähinnä lettuja toistaiseksi. Ovat muuten uskomattoman hyviä nämäkin.
Seuraavanlaisen ohjeen mukaan olen niitä tehnyt:

Mangoldiohukaiset

Nippu mangoldia = 6-10 vartta, riippuen lehtien koosta
1 dl pienennettyä pilli- tai ruohosipulia
½ dl hakattua persiljaa
1 dl ruokaöljyä
2 kananmunaa
5 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
mustapippuria

Mangoldeista revitään lehtiruodin paksu osa erilleen. Keitetään lehtiruoteja n. 3-5 minuuttia, lisätään lehdet myös veteen ja keitetään n. 5 min tai kunnes ovat pehmenneet. Valutetut ja jäähdytetyt lehdet ja lehtiruodit soseutetaan sauvasekoittimella, lopuksi paiskataan mukaan persilja ja ruoho- tai pillisipuli ja hienonnetaan niitäkin vähän. Sekoitetaan lettutaikina normaalisti, maustetaan ja paistellaan. Hyviä tulee - takuuvarmasti.

Se on ihan kivasti syksyn oloa edelleenkin ilmassa. Tatteja pukkaa metsän täydeltä. Tosin itse en minnekään kovin pitkälle sienimetsään tässä ole ehtinyt. Tuossa vajaan 40 metrin päästä meikäläinen sienessä käy. Tämänkertainen sienisaalis oli kohtuullinen. Pieniä ja näpsäköitä ja puhtaita.
 

Seuraavana onkin vuorossa operaatio vihreiden tomaattien metsästys ja säilöminen. Tuolla avomaalla niitä tomaatteja piisaa. Vielä on sellaisiakin, jotka päivittäin tuottavat kypsiä yksilöitä. Mutta ihan selkeästi on myös sellaisia, jotka eivät takuuvarmasti ehdi. Ollaanhan nyt jo syyskuussa. Nämä aion kerätä ja värkätä vihreitä purkkitomaatteja. Ohjeenkin sain kaverilta, joka kävi täällä kääntymässä, toipa vielä mukanaan ihan kaikki tarvittavat tykötarpeetkin niiden tekemiseen. Vähän siisti juttu.
 
Myöhäistä satoa
 
Pavut intoutuivat vielä tekemään toisen sadon. Lopettivat kukkimisen jo muutama viikko sitten ja jätinkin ne ihan huomiotta pitkäksi aikaa. Nyt sitten eilen huomasin ihmeekseni, että siellähän on lisää papuja. Ja paljon. Ja isoja.
 
 

Jopa ne yksilöt, jotka siirsin pois kasvilaatikostani tilaa viemästä - kun eivät kukkineet ja olivat muutenkin vähän rupsahtaneen näköisiä, sellaisia kummallisen keltaisia - ovat tehneet hurjasti palkoja. No, hyvä näin, ei tässä auta muu kuin kerätä pois, ennen pakkasia.
 
Vihreitä tomaatteja
 
Avomaalla olevat San Marzano luumutomaatit ovat täynnä raakileita. Mielettömän runsaasti nämä ovat tomaatteja tehneet. Harmi vaan, että kesä loppui kesken, eivätkä nämä enää millään kaikki kypsiksi ehdi. San Marzanolla on jännä tapa piilottaa raakileensa todella hyvin lehtien sekaan. Olen nyt jonkin verran niitä lehtiä karsinut ja kyllä siellä tomaattia piisaa.

Nämä ovat siitä kivoja, että ne on helppo viipaloida tomaattisäilykkeeseen. Täytisi tässä ehtiä sitäkin tekemään. Mihin ihmeeseen se aika oikein kuluu - koskaan ei ehdi tarpeeksi tekemään. Niin, ja vastahan sitä oli toukokuu...

Puskajuttuja ja omena-karviaismarjapiirakka

Täällä on vietetty viime ajat ihan puskissa vaan. Siis marjapuskissa. Alkavat olla kypsiä nuo viinimarjat ja karviaiset, enkä millään tahdo ehtiä niitä kaikkia keräämään. Ongelma on tietysti myös se, että kaikki mitä kerään on myös jollain tavalla valmistettava joko heti syötäväksi tai sitten pakastettavaksi. Tämän päiväisen karviaismarjasaaliin upotin omena-karviaismarjapiirakoihin. On muuten vinkeä makuyhdistelmä, itse asiassa vallan hyvä. Suosittelen.

Tämäkertaisen piirakan tein seuraavanlaisella ohjeella:

Omena-karviaismarjapiirakka

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl sokeria
2,5 dl maitoa
1 dl öljyä
2 pientä omenaa kuutiona
n. 3 dl karviaismarjoja

Kuivat kamat sekaisin ja sitten lisätään maito ja öljy. Marjat ripotellaan pinnalle. Uuniin 20-25 minuutiksi kahteensataan asteeseen. Ja hyvää tulee.

Tällä samalla ohjeellahan saa aikaan mahdottoman hyviä karviaismarjapiirakoitakin, jättää vain omenan ja vaniljasokerin pois sekä lisää marjojen määrän noin viiteen desilitraan.

Tekee tuo leipominen hyvää aina tuon puskissa roikkumisen välillä. Tulee vähän vaihtelua päivään. Vaan eiköhän sitä kohta olisi aika sukeltaa sinne puskaan taas.



Ja sitten se sanoi ”POKS”


Tuossa toissapäivänä ihmettelin pihalla liikkuessani kummallisia poks poks -ääniä. Ikäänkuin jotakin olisi rapissut ruohikkoon ja auton päälle. En sitten asiaan sen kummemin enää kiinnittänyt huomiota ennenkuin tuossa lapion kanssa kasvimaalle kulkiessani ropisin yllättäin itsekin. Siperianhernepensas se onnessaan poksautteli palkojaan auki ja viskoi siemeniään maailmalle ja paiskoi niitä ilosesti minunkin päälleni siinä kun sen ohi kävelin. Ihme puska.

Olikin ihan viimeiset hetket alkaa keräämään siemeniä siitä. Onneksi huomasin mitä se oli tekemässä - muuten olisi mennyt koko siemenshow ohi suun. Suurin osa paloista oli jo poksahtanut ja siemenet taivahan tuulissa. Kiiruusti hain astian, ja keräsin muutaman kourallisen palkoja siihen. Jätin sen sitten tuohon kasvarin viereen pöydälle siksi aikaa, kun kävin ne lapiohommat kasvimaalla tekemässä. Vaan kuinka ollakaan, ei mennyt kauaakaan kun ne pahuksen palot päättivät yksissätuumin poksahtaa siinä astiassa. Aikamoisella voimalla vieläpä. Koko muoviruukku hyppäsi alas pöydältä - niin vahva poksauttelu siellä oli käynnissä. Kaikki ne keräämäni siemenet ja palot siis levisivät pitkin pihaa. Eipä siinä sitten auttanut muu, kuin mennä ja hakea kannellinen astia ja eikun uudestaan palkoja keräämään.

Oli muuten yllätävän vaikeata, kun niitä palkoja sinne astiaan laittoi aina välillä sai aikaan sellaisen poksautteluketjureaktion, että jollei kantta olisi ollut, olisivat kyllä lennelleet pihamaalle. No nyt on paljon siemeniä, joista sitten voi alkaa kasvattelemaan pikkuisia siperianhernepuskia.

Olen ajatellut tehdä tuonne rajalle sellaisen siperianhernepensasaidan. On sen verran pitkä pätkä tuolla, että tulisi turhan kalliiksi ne pensaat taimina ostaa. Ja onhan mulla tätä aikaa - voin ihan hyvin ne itse kasvatella siemenistä asti. Ja onhan se kiva nähdä mitä siitäkin sitten tulee - onnistuuko vaiko ei. Nähtäväksi jää.

Ruokaa ruokaa ja enemmän ruokaa - vähän liikaakin ruokaa... ?

Pakastimet ovat täynnä! Ja vielä ei sadonkorjuu ole edes puolessa välissä. Siis nämä kaksi pakastinta täällä nelosvyöhykkeellä ovat täynnä. Pääkaupunkiseudulla odottaa kyllä kaksi lisää, ja niissä on tilaa. Tässä sitä odotellaa isännän saapumista kustannuspaikalle, jotta voi sitten lähettää lastin pakasteita etelään talven varalle.

Olen siis tehtaillut leivonnaisia pakkaseen. Tuli tuossa väsättyä 10 kappaletta karviaismarjaipiirakoita. Ai että tuli hyviä - yksi syötiin melkein lennossa.

Huono kuva, myönnetään, mutta kiireessä ei tullut sen kummemmin rajauksia ajateltua.
 
Näitä karviaismarjapiirakoita tekisin ihan mielelläni lisää, mutta kun mihinkään ei enää mahdu. Täytyy vain toivoa, että marjat pysyvät puskissa putoamatta siihen saakka, kun isäntä saa vietyä lastin etelään ja pakastimiin tulee täällä tilaa. Vähän tuossa mietin jo, että pitäisikö ostaa kolmas pakastin tänne, mutta se saattaisi kyllä olla jo hätävarjelun liiottelua. Harmi, että pakastimia ei voi vuokrata... vai voiko?
 
Eli marjapiirakoita tuli tehtyä siis muutama ja tällaisella ohjeella väsäsin niitä:

3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 dl maitoa
1 dl ruokaöljyä
n. 5 dl karviaismarjoja

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Sitten lisätään maito ja öljy. Sekoitetaan. Kaadetaan vuokaan ja ripotellaan marjat päälle. Uuniin noin 20-25 minuutiksi 200 asteeseen muhimaan. Ja sitten syödään :) - tai  vaihtoehtoisesti pakastetaan.

Kirsikkatomaattien poimintaa, pannukakku ja muuta ruokaa kesäkurpitsasta

Kirsikkatomaatit alkavat olla poimintakunnossa. Ja nyt niitä tulee tasaiseen tahtiin ja paljon.

Lajikehan on SuperSweet 100 F1. Ihan kiva ja hyvänmakuinenkin.

Täällä on viimeaikoina käytetty kaikki luppoaika ja viileät ilta- ja aamutunnit ruoanlaittoon ja kasvimaan sadon pakastamiseen. Olen siis tehtaillut urakalla muun muassa kesäkurpitsoista kaikenlaista kivaa syötävää sen lisäksi, että olen niitä ihan sellaisenaankin kuutioína ja suikaleina pakastanut. On se kuumaa hommaa tuo ruoanlaitto näillä helteillä.

Ihan satavarmasti unohdan jo ensi satokauteen mennessä kaikki ruoat mitä olen taiteillut nyt hirmu satoisista kesäkurpitsoistani. Keksinpä sitten, että laitanpa ohjeenpoikasta blogiin talteen, niin ei tarvitse sitten jatkossa isommin etsiskellä. Tein tuossa taas uuden pannukakun, johon upotin aika tavalla kesäkurpitsaa. Tulee muuten älyttömän hyvää syötävää.

Tällaisen ohjeen siitä väsäsin. Käytin kokonaisen ison kesäkurpitsan tähän pannariin (ehkä vähän vajaa litra raastettuna). Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että 2-3 desilitraa kesäkurpitsaraastetta on ihan hyvä määrä. Sipulia laitoin jonkin verran, ei tullut mitattua, mutta oli siinä ainakin 5-6 harvennuksessa maalta talteen otettuja pikkusipuleita. Minulla on tuolla kasvilaatikossa Lilia -kevätsipuleita kasvamassa. Nämä joita käytin ovat vielä aika pieniä, kun olen niitä sinne useampaan otteeseen kylvänyt, että saisi tuoretta sipulia koko kesän. Pilkoin siis sipulit varsineen pannariin, nämä kun olivat niin pieniä.

On se vaan niin nättiä tuollainen vihreä silppu. Enää tuossa vaiheessa puuttuu vesi ja jauhot.

Tämän ohjeen mukaan pannaria tulee uunipellillinen:
5 dl vettä
2 munaa
n. 3 dl vehnäjauhoja
kesäkurpitsaa raastettuna
kevätsipulia tai ruohosipulia
hakattua persiljaa
suolaa
pippuria

Uuniin 200 astetta ja noin tunniksi paistumaan.

Tästä pannaristahan voi tehdä vaikka kuinka monta eri variaatiota. Lisää vaikka kinkkusuikaleita tai juustoa, niin maku muuttuu ja tuloksena melkein kuin kyseessä olisi ihan eri ruokalaji.

Ja tietysti tuon taikinan voi paistaa letuiksikin. Täällä on tehtailtu lettujakin tuntitolkulla pakkaseen. Oisko noita nyt jo parisataa pakasteena. Kiva niitä on sitten iltapalaksi talvella sulatella.

Tein samalla uunin lämmityskerralla sitten vähän enemmänkin. Uuniin kun mahtuu kerralla muutama pellillinen ja kiertoilma hoitelee kypsennyksen ihan kivasti.

Seuraavanlaisen ohjeen sain aikaiseksi sitten tuosta laatikkoruoasta:
1 iso tai 2 pientä Kesäkurpitsaa suikaleina
400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
5-6 perunaa
1 purkki tomaattimurskaa

Sipuli ja jauheliha ruskistetaan. Lisätään pannulle purkillinen tomaattimurskaa. Annetaan kiehua kokoon (ei kannata isommin nestettä tähän ruokaan lisätä - kesäkurpitsa kun sitten uunissa hoitaa tuon nesteytyksen). Mausteita voi lisätä maun mukaan, itse käytin Santa Maria -grillausmaustetta ja yrttejä omalta maalta (basilikaa, timjamia, oreganoa).

Uuni 200 asteeseen ja laatikko uuniin tunniksi, puoleksitoista muhimaan. Kypsennyksen loppupuolella voi tipauttaa lämpötilan sataan asteeseen, tulee mehevämpi lopputulos.

Perunat viipaloidaan ja laitetaan uunipannuun alimmaiseksi, imemään mahdoton määrä nestettä, joka ilmaantuu pannuun kesäkurpitsan kypsyessä. Sitten kerroksittain kesäkurpitsasuikaleita ja jauhelihamössöä.

Tuossa kuvassa yläpuolelle uunipannullinen kesäkurpitsalaatikkoa ja kesäkurpitsapannukakkupaloja odottamassa pakastusta. Oli muuten älyttömän hyvää... =)

Leikkaan muuten kesäkurpitsan uuniruokiin isohkoiksi suikaleiksi siksi, että viipaleiden kanssa on vaikeampi toimia. Suikaleita saa mäiskittyä pannuun sopivasti ilman sen kummempaa asettelua.