Kirsikkatomaattien poimintaa, pannukakku ja muuta ruokaa kesäkurpitsasta

Kirsikkatomaatit alkavat olla poimintakunnossa. Ja nyt niitä tulee tasaiseen tahtiin ja paljon.

Lajikehan on SuperSweet 100 F1. Ihan kiva ja hyvänmakuinenkin.

Täällä on viimeaikoina käytetty kaikki luppoaika ja viileät ilta- ja aamutunnit ruoanlaittoon ja kasvimaan sadon pakastamiseen. Olen siis tehtaillut urakalla muun muassa kesäkurpitsoista kaikenlaista kivaa syötävää sen lisäksi, että olen niitä ihan sellaisenaankin kuutioína ja suikaleina pakastanut. On se kuumaa hommaa tuo ruoanlaitto näillä helteillä.

Ihan satavarmasti unohdan jo ensi satokauteen mennessä kaikki ruoat mitä olen taiteillut nyt hirmu satoisista kesäkurpitsoistani. Keksinpä sitten, että laitanpa ohjeenpoikasta blogiin talteen, niin ei tarvitse sitten jatkossa isommin etsiskellä. Tein tuossa taas uuden pannukakun, johon upotin aika tavalla kesäkurpitsaa. Tulee muuten älyttömän hyvää syötävää.

Tällaisen ohjeen siitä väsäsin. Käytin kokonaisen ison kesäkurpitsan tähän pannariin (ehkä vähän vajaa litra raastettuna). Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että 2-3 desilitraa kesäkurpitsaraastetta on ihan hyvä määrä. Sipulia laitoin jonkin verran, ei tullut mitattua, mutta oli siinä ainakin 5-6 harvennuksessa maalta talteen otettuja pikkusipuleita. Minulla on tuolla kasvilaatikossa Lilia -kevätsipuleita kasvamassa. Nämä joita käytin ovat vielä aika pieniä, kun olen niitä sinne useampaan otteeseen kylvänyt, että saisi tuoretta sipulia koko kesän. Pilkoin siis sipulit varsineen pannariin, nämä kun olivat niin pieniä.

On se vaan niin nättiä tuollainen vihreä silppu. Enää tuossa vaiheessa puuttuu vesi ja jauhot.

Tämän ohjeen mukaan pannaria tulee uunipellillinen:
5 dl vettä
2 munaa
n. 3 dl vehnäjauhoja
kesäkurpitsaa raastettuna
kevätsipulia tai ruohosipulia
hakattua persiljaa
suolaa
pippuria

Uuniin 200 astetta ja noin tunniksi paistumaan.

Tästä pannaristahan voi tehdä vaikka kuinka monta eri variaatiota. Lisää vaikka kinkkusuikaleita tai juustoa, niin maku muuttuu ja tuloksena melkein kuin kyseessä olisi ihan eri ruokalaji.

Ja tietysti tuon taikinan voi paistaa letuiksikin. Täällä on tehtailtu lettujakin tuntitolkulla pakkaseen. Oisko noita nyt jo parisataa pakasteena. Kiva niitä on sitten iltapalaksi talvella sulatella.

Tein samalla uunin lämmityskerralla sitten vähän enemmänkin. Uuniin kun mahtuu kerralla muutama pellillinen ja kiertoilma hoitelee kypsennyksen ihan kivasti.

Seuraavanlaisen ohjeen sain aikaiseksi sitten tuosta laatikkoruoasta:
1 iso tai 2 pientä Kesäkurpitsaa suikaleina
400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
5-6 perunaa
1 purkki tomaattimurskaa

Sipuli ja jauheliha ruskistetaan. Lisätään pannulle purkillinen tomaattimurskaa. Annetaan kiehua kokoon (ei kannata isommin nestettä tähän ruokaan lisätä - kesäkurpitsa kun sitten uunissa hoitaa tuon nesteytyksen). Mausteita voi lisätä maun mukaan, itse käytin Santa Maria -grillausmaustetta ja yrttejä omalta maalta (basilikaa, timjamia, oreganoa).

Uuni 200 asteeseen ja laatikko uuniin tunniksi, puoleksitoista muhimaan. Kypsennyksen loppupuolella voi tipauttaa lämpötilan sataan asteeseen, tulee mehevämpi lopputulos.

Perunat viipaloidaan ja laitetaan uunipannuun alimmaiseksi, imemään mahdoton määrä nestettä, joka ilmaantuu pannuun kesäkurpitsan kypsyessä. Sitten kerroksittain kesäkurpitsasuikaleita ja jauhelihamössöä.

Tuossa kuvassa yläpuolelle uunipannullinen kesäkurpitsalaatikkoa ja kesäkurpitsapannukakkupaloja odottamassa pakastusta. Oli muuten älyttömän hyvää... =)

Leikkaan muuten kesäkurpitsan uuniruokiin isohkoiksi suikaleiksi siksi, että viipaleiden kanssa on vaikeampi toimia. Suikaleita saa mäiskittyä pannuun sopivasti ilman sen kummempaa asettelua.