Tänään aamutuimaan haettiin Syvälahden pajutilalta Vesannolta sata kappaletta Siperian pajun pistokkaita. Oli ihan mukavaa ajella tuonne pajutilalle, aurinko paistoi ja aamupäivästä oli ihan mukava autossa istuskella. Matkaahan tuonne oli, mutta joskus on ihan kiva tehdä päiväreissuja lähikuntiin.
Pajutilalla asiakaspalvelu oli äärettömän hyvää, viihdytyksestä vastasi talon kollikissa, joka tuli heti tervehtimään. Vallan hurmaava otus ja voi miten ystävällinen. Tilalla oli myynnissä myös kaikenlaisia erilaisia pajutöitä ja linnunpönttöjä ynnä muuta mukavaa. Yhden linnunpöntön ostin sitten kokeeksi, oli vähän erilainen ratkaisu näissä kun normipöntöissä. Samalla sitten tuli tilattua kaksi telkänpönttöäkin, jotka tilan isäntä niiden valmistuttua toimittaa ihan kotiovelle. Voiko parempaa palvelua olla? Jos liikutte tuollapäin Suomea, voin suositella paikkaa yhdeksi käyntikohteeksi. Heillä on siellä ihan opastettuja parin tunnin kierroksiakin, niistä tosin pitää isäntäväen kanssa sopia etukäteen.
Pajun pistokkaat ovat noin 25 sentin pituisia oksanpätkiä siisteissä nipuissa. Hintakaan ei päätä huimannut, 35 senttiä kappale.
Piti siis ottaa noita pieniä pistokkaita, olin liian myöhään liikkeellä, jos olisin pitkiä piiskataimia halunnut, ne olisi pitänyt tilata jo syksyllä. No, paju on nopeakasvuista, ensimmäisenä vuonna noiden pitäisi kasvaa parimetrisiksi. Seuraavana vuonna ne sitten jo lähentelevätkin neljää metriä. Eli ihan kivasti noista varmaan sitä pajuaidan pätkää voi ruveta rakentamaan sitten aikanaan, kunhan tuota pajumateriaalia on tarpeeksi.
Paluumatkalla pysähdyttiin koskelle, kun haluttiin nähdä, joko iso järvi on sula. Bongailtiin siinä vähän lintuja ja kuvattiin muutama, ennen kuin jatkettiin matkaa.
Paljon oli erilaisia rastaita maisemissa jo, punakylkirastaat näyttivät olevan enemmistönä.
Poikettiin vielä tullessa tuossa lähipuutarhalla hakemassa uusi päärynäpuu tuon rusakon tuhoaman tilalle.
Saatiin yksi parimetrinen päärynäpuu samalla hinnalla kuin sata pajupistokasta. Tuolla sitä nyt sitten olisi istutettavaa, sata tikkua ja päärynäpuu =).
maanantai 30. huhtikuuta 2012
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Selviytyjät
Viime talvi oli kohtuullisen leuto - ainakin näille leveysasteille. Jo näin aikaisin ihmeekseni tuolta putkahtelee talven yli selviytyneitä kasveja uskomaton määrä. Siis sellaisia kasveja, joita tavallisesti täällä Suomessa kasvatellaan yksivuotisina.
Yksi hieno esimerkki talven yli selviytyneestä kasvista on viinisuolaheinä.
Tuolla se on talvehtinut kaikessa rauhassa kasvimaalla lavakauluslaatikossa. Ja nyt kun ilmat ovat vähän lämmenneet, puskee uutta kasvustoa sen kuin kerkiää. Hieno juttu, en ikinä uskonut, että se selviäisi.
Viereisessä lavakauluslaatikossa on talvehtinut meirami. Tai ainakin muistelen tuon olleen meirami, nimilappu on hävinnyt, joten sataprosenttisen varma tuosta en ole. Mutta yksivuotisena kasvatettava maustekasvi tuo kuitenkin on.
Vähän ylivalottunut kuva, mutta nyt tuota tuppaa olemaan liikaakin tuota auringonvaloa, ainakin hetkittäin.
Sitten tietysti seuraa se pakollinen jokakeväinen raparperikuva.
On ne vaan jotenkin niin ihanan näköisiä nuo raparperin alut. Joka kevät niitä onnesta huokaillen ihmettelee, ja joka kevät niistä sen kuvan ottaa. Mutta en taida olla ainoa, on tuolla aikas monessa muussakin blogissa jo se raparperikuva, muilla tosin nuo ovat nousseet jo aikoja sitten.
Yksi hieno esimerkki talven yli selviytyneestä kasvista on viinisuolaheinä.
Tuolla se on talvehtinut kaikessa rauhassa kasvimaalla lavakauluslaatikossa. Ja nyt kun ilmat ovat vähän lämmenneet, puskee uutta kasvustoa sen kuin kerkiää. Hieno juttu, en ikinä uskonut, että se selviäisi.
Viereisessä lavakauluslaatikossa on talvehtinut meirami. Tai ainakin muistelen tuon olleen meirami, nimilappu on hävinnyt, joten sataprosenttisen varma tuosta en ole. Mutta yksivuotisena kasvatettava maustekasvi tuo kuitenkin on.
Vähän ylivalottunut kuva, mutta nyt tuota tuppaa olemaan liikaakin tuota auringonvaloa, ainakin hetkittäin.
Sitten tietysti seuraa se pakollinen jokakeväinen raparperikuva.
On ne vaan jotenkin niin ihanan näköisiä nuo raparperin alut. Joka kevät niitä onnesta huokaillen ihmettelee, ja joka kevät niistä sen kuvan ottaa. Mutta en taida olla ainoa, on tuolla aikas monessa muussakin blogissa jo se raparperikuva, muilla tosin nuo ovat nousseet jo aikoja sitten.
Märkää peltoa ja talvivaurioita
Lumi on melkein kokonaan sulanut tontilta. On tuolla toki vielä joitakin pälviä pellolla ja pari isohkoa kasaa pihassa. Ilman noita lumikasoja täällä näyttäisi tosi kesäiseltä, ruskeanvoittoisesta yleisvärityksestä huolimatta.
Nopeasti se sitten mennä humahti se loppu lumi ja sen kyllä huomaa. Pellolla on paikoitellen puoleen sääreen asti vettä.
Jopa pellonlaidassa olevat lavakaulus-kasvilaatikot uivat vedessä. Muutama sieltä piti jo pelastaa ja nostaa korkeammalle paikalle.
Tuo kasvimaan alue jäi muokkaamatta syksyllä, kun oli aivan liian märkää. Traktori olisi tuonne ihan varmasti uponnut akseleitaan myöten. Nyt keväällä sitten, jos mahdollista on vieläkin märempää. Toivottavasti tuo kuivuu pian, niin pääsee rapsuttelemaan ja muokkaamaan. Eilen tuonne jo levitettiin muutama säkillinen kalkkia, vähän kuivempiin kohtiin. Eli jotain sentään on saatu aikaan.
Ojat tulvivat ja pihassa on muutama todella iso ja syvä lätäkkö. Pihan lätäköt ovat tuonne ilmestyneet lumiauran tekemiin kuoppiin. Tässä taannoinhan tuo auraaja kävi pihassa muuttamassa pihan hietikon kynnöspelloksi, pintarouta kun oli sulanut jo, kun se viimeinen isompi lumisade täällä oli. Sama ongelma on tuolla pihatiellä, kuoppia vaikka muille jakaa. Sorat tieltä on pääsääntöisesti tällä haavaa tien pientareella ja ojissa, jopa niin pahasti, että yksi rumpu on totaalisesti tukossa. Tie on todella huonossa kunnossa, osittain jopa multainen - mikä puolestaan kertoo todella hyvin sen, miten syvältä siinä on pintasorat vedelty auralla pusikkoon. Siinä sitä perkaamista riittää varmaan koko kesäksi. Mutta positiivisena asiana voisi mainita sen, että nyt se on sitten vissiin kevät virallisesti tullut tännekin, kun leskenlehdet vihdoinkin kukkivat täälläkin.
Ei niitä montaa tuolla ole, mutta sen verran kuitenkin, että saa aavistuksen verran väriä tuo muuten harmaanoloinen tienpiennar.
Nopeasti se sitten mennä humahti se loppu lumi ja sen kyllä huomaa. Pellolla on paikoitellen puoleen sääreen asti vettä.
Jopa pellonlaidassa olevat lavakaulus-kasvilaatikot uivat vedessä. Muutama sieltä piti jo pelastaa ja nostaa korkeammalle paikalle.
Tuo kasvimaan alue jäi muokkaamatta syksyllä, kun oli aivan liian märkää. Traktori olisi tuonne ihan varmasti uponnut akseleitaan myöten. Nyt keväällä sitten, jos mahdollista on vieläkin märempää. Toivottavasti tuo kuivuu pian, niin pääsee rapsuttelemaan ja muokkaamaan. Eilen tuonne jo levitettiin muutama säkillinen kalkkia, vähän kuivempiin kohtiin. Eli jotain sentään on saatu aikaan.
Ojat tulvivat ja pihassa on muutama todella iso ja syvä lätäkkö. Pihan lätäköt ovat tuonne ilmestyneet lumiauran tekemiin kuoppiin. Tässä taannoinhan tuo auraaja kävi pihassa muuttamassa pihan hietikon kynnöspelloksi, pintarouta kun oli sulanut jo, kun se viimeinen isompi lumisade täällä oli. Sama ongelma on tuolla pihatiellä, kuoppia vaikka muille jakaa. Sorat tieltä on pääsääntöisesti tällä haavaa tien pientareella ja ojissa, jopa niin pahasti, että yksi rumpu on totaalisesti tukossa. Tie on todella huonossa kunnossa, osittain jopa multainen - mikä puolestaan kertoo todella hyvin sen, miten syvältä siinä on pintasorat vedelty auralla pusikkoon. Siinä sitä perkaamista riittää varmaan koko kesäksi. Mutta positiivisena asiana voisi mainita sen, että nyt se on sitten vissiin kevät virallisesti tullut tännekin, kun leskenlehdet vihdoinkin kukkivat täälläkin.
Ei niitä montaa tuolla ole, mutta sen verran kuitenkin, että saa aavistuksen verran väriä tuo muuten harmaanoloinen tienpiennar.
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Aamun vierailijat
Tämän päiväiset erikoisuudet tuossa järvellä olivat tyypillisiä muuttomatkalla hetkiseksi levähtämään pysähtyviä lajeja. Lapasorsapariskunta tosin on sen oloinen, että viihtyvät tuolla pidempäänkin.
Asettuivat ihan taloksi tuohon ojansuuhun. Hyvä niin, noita aika harvoin täällä näkee.
Tänä vuonna sitten näin ensimmäisen kerran isohkon parven kuikkia. Tähän mennessä olen bongaillut vain yksittäisiä tai pariskuntia.
Tuossa niitä uiskenteli takapihan puolella peräti kahdeksan. Osa kävi ihan tuossa laiturin vieressä poseeraamassa. Eli noin 15 metrin päässä meikäläisestä. Vaan niinhän siinä taas kävi, että turhan hidas olin kamerani kanssa, eli ehtivät sitten sukellella tiehensä ennen kuin sain kameran asetukset kuntoon. Piti sitten tyytyä ottamaan kuvia niistä vaikka olivat vähän kauempana. Täällä nyt sitten jään innolla odottamaan seuraavia vierailijoita, toivottavasti vielä tänä vuonna tuohon järvelle tulee joitain harvinaisempia otuksia.
Asettuivat ihan taloksi tuohon ojansuuhun. Hyvä niin, noita aika harvoin täällä näkee.
Tänä vuonna sitten näin ensimmäisen kerran isohkon parven kuikkia. Tähän mennessä olen bongaillut vain yksittäisiä tai pariskuntia.
Tuossa niitä uiskenteli takapihan puolella peräti kahdeksan. Osa kävi ihan tuossa laiturin vieressä poseeraamassa. Eli noin 15 metrin päässä meikäläisestä. Vaan niinhän siinä taas kävi, että turhan hidas olin kamerani kanssa, eli ehtivät sitten sukellella tiehensä ennen kuin sain kameran asetukset kuntoon. Piti sitten tyytyä ottamaan kuvia niistä vaikka olivat vähän kauempana. Täällä nyt sitten jään innolla odottamaan seuraavia vierailijoita, toivottavasti vielä tänä vuonna tuohon järvelle tulee joitain harvinaisempia otuksia.
Tunnisteet:
linnut
torstai 26. huhtikuuta 2012
Lisää aamukahvivieraita
Takapihallani, siis tuossa järvessä on pyöriskellyt pari päivää mustavalkoinen lintu. Ensin kuvittelin sen olevan leukistinen telkkä, se pysytteli sen verran kaukana, etten kovin hyvin sitä nähnyt. Nyt tänä aamuna aamukahvin aikaan se siirtyi kaverinsa kanssa majailemaan tuohon ihan ikkunan alle. Ja lajimäärityskin onnistui paremmin. Uivelopariskuntahan siinä pyörii. Katsastivat tuota rannassa olevaa telkänpönttöä yksissä tuumin. Jokusen tunnin kesti, ennen kuin sain niistä kuvia otettua, mutta kyllä kannatti odottaa.
Aika harvinaisia vieraita nämä kyllä on. Näitä uiveloita kun arvellaan olevan koko maailmassa 130 000 - 210 000 yksilöä. Niin, ja Suomen uivelokannaksi on arvioitu n. 1 500 paria. En kyllä usko niiden jäävän tuohon pitemmäksi aikaa, uivelot kun pääsääntöisesti pesivät paljon pohjoisemmassa.
Koirasuivelo on tosin jänskän näköinen. Tuollainen rosvonaamio sillä on.
Niin, ja onhan sillä tuollaiset kivat viirut päälaella.
Nättejä otuksia, ihan kiva että pysähtyivät tuossa. Mitäköhän seuraavaksi tuossa bongaan… toivottavasti jotain huippuharvinaista =)
Aika harvinaisia vieraita nämä kyllä on. Näitä uiveloita kun arvellaan olevan koko maailmassa 130 000 - 210 000 yksilöä. Niin, ja Suomen uivelokannaksi on arvioitu n. 1 500 paria. En kyllä usko niiden jäävän tuohon pitemmäksi aikaa, uivelot kun pääsääntöisesti pesivät paljon pohjoisemmassa.
Koirasuivelo on tosin jänskän näköinen. Tuollainen rosvonaamio sillä on.
Niin, ja onhan sillä tuollaiset kivat viirut päälaella.
Nättejä otuksia, ihan kiva että pysähtyivät tuossa. Mitäköhän seuraavaksi tuossa bongaan… toivottavasti jotain huippuharvinaista =)
Tunnisteet:
linnut
Aamukahvivieraita
Tässä tontilla aina sattuu ja tapahtuu, yleensä eniten aamuisin. Sitä kun unenpöpperöisenä litkii aamukahviaan ja yrittää kiivaasti saada silmiään auki, ei tuo huomiokyky niitä parhaita ole. Mutta huolimatta tuosta olen onnistunut aina silloin tällöin tuolta pihamaalta ja pellolta aamukahvivieraita bongaamaan.
Viime viikolla tuossa pihassa pyörähti kärppä. Sen verran pitkään ja hartaasti kaveri tuolla touhuili, että tunnistuskin oli sitten ihan sataprosenttinen. Päävärinä ruskea, mahan alus valkoinen, pitkä häntä ja musta hännänpää kertoivat heti, että kyseessä on kärppä. Nyt kun pienen ajan kuluessa olen sekä lumikon että kärpän tuossa nähnyt, ihmettelen itsekin, miten ihmeessä olin epävarma aiemmin talvella lajimääritystaidostani lumikon kohdalla.
Tämän aamun vieraileva tähtönen oli rouva rusakko. Ai mistäkö tiedän, että kyseessä oli rouva. Sukupuolen määritys jäniseläimillä on tosi vaikeaa, en takavuosina kanistanikaan pystynyt sanomaan kumpi se oli. Vaikka vaikeaa tuo sukupuolen tunnistaminen on, olen silti melkein satavarma, että tässä nyt on kyseessä naaras. Rouva rusakko on nimittäin erittäin vahvasti raskaana.
Isokokoinen tämä rouva oli, huomattavasti isompi kuin edellinen rusakkovieras. Tämä suuri koko myös viittaa siihen, että kyseessä on naaras, ne kun ovat aina paljon isompia kuin urokset. Tuolla takapihalla rouva kävi ihmettelemässä järvenrantaa.
Kävi ihan rantaviivalla asti tutkimassa jäätä. Oli kovin valppaana, saattoi jopa kuulla kameran sulkimen äänen, koska aina surahduksen aikana valpastui enemmän.
Katseli tuo hetken verran suoraan meikäläistäkin sen kummemmin hötkyilemättä.
Siinä hän sitten poseerasi hetken, istuen niin että iso massu näkyi. On joko harvinaisen hyvässä lihassa oleva jäniseläin tai sitten, kuten jo tuossa totesin, perheenlisäystä tulossa.
Tunnisteet:
jäniseläin
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Melkein pinkki porkkanasosekeitto
Olen nyt parina viime kasvukautena kasvatellut Purple Haze porkkanoita. Nämä Purple Hazet ovat mukavan makuisia ja nätin näköisiä violetteja porkkanoita. Viime vuonna satoa saatiin näistä enemmän kuin tavallisista oransseista. Tässä kevään korvalla tulee nyt sitten tavalla tai toisella käytettyä viime vuoden satoa pois. Tänään meillä syötiin porkkanasosekeittoa.
Purple Haze porkkanoista saa vänskän väristä keittoa, violetti väri haalenee keitettäessä.
Tällaisella ohjeella tuon väsäsin:
4-5 Violettia porkkanaa
2 pientä perunaa
1 sipuli
½ kasvisliemikuutio
½ dl kermaa
Suolaa
Pippuria
Vihannekset kuullotetaan öljyssä kattilassa. Lisätään kasvislientä ja keitellään niin kauan, että porkkanat ja perunat ovat pehmeitä. Soseutetaan ja lisätään kermaa.
Olisin mieluusti laittanut tarjolle keiton kera smetanaa, mutta sitä ei tietenkään jääkaapissa ollut. No, kermaviilikin sopii melkeinpä keittoon kuin keittoon, joten sitä lisäilin lusikallisen keiton mukaan. Omnom nom. oli hyvää =).
Purple Haze porkkanoista saa vänskän väristä keittoa, violetti väri haalenee keitettäessä.
4-5 Violettia porkkanaa
2 pientä perunaa
1 sipuli
½ kasvisliemikuutio
½ dl kermaa
Suolaa
Pippuria
Vihannekset kuullotetaan öljyssä kattilassa. Lisätään kasvislientä ja keitellään niin kauan, että porkkanat ja perunat ovat pehmeitä. Soseutetaan ja lisätään kermaa.
Olisin mieluusti laittanut tarjolle keiton kera smetanaa, mutta sitä ei tietenkään jääkaapissa ollut. No, kermaviilikin sopii melkeinpä keittoon kuin keittoon, joten sitä lisäilin lusikallisen keiton mukaan. Omnom nom. oli hyvää =).
Tunnisteet:
Ruokaa
On niitä jo meilläkin =)
Täällä nelosvyöhykkeellä kevät otti yhden päivän aikana aimo harppauksen eteenpäin. Muutama samanlainen lämmin päivä ja tuo jäljellä oleva lumi varmaan sulaisi pois.
Kasvimaalla, vanha pari vuotta sitten tehty nelimetrinen kasvilaatikkokin alkaa näkyä jo lumen alta.
Olen muutaman viikon ajan umpikateellisena lukenut muiden blogeja ja katsellut kuvia kukkivista krookuksista ja maasta pilkistävistä taimista. Täällä nelosvyöhykkeellä lunta on ollut vielä viime viikkoon asti niin paljon, että ei ole ollut toivoakaan mistään vihreästä. Sitä on saanut olla ihan onnessaan, jos jostain pälvestä on paljastunut vihreä tuppo ruohoa.
Tässä on ollut pari lämmintä päivää ja hups, on niitä kukan alkuja nyt täällä meilläkin.
Hennon vaalean vihreät liljan varret alkavat työntyä maasta. Lajista minulla ei ole mitään käsitystä, tiedän vain, että keltaisia liljamaisia kukkia tuo tekee sitten heinä-elokuulla.
Narsissikin on intoutunut kasvamaan.
Nämä ryökäleet kasvavat kukkapenkin vieressä. Ovat siis lähteneet vuosien varrella vaeltamaan omin avuin pihamaalle. Pitäisi varmaan nämäkin siirtää jossain vaiheessa.
Tänä vuonna ehkä pitäisi keskittyä enemmän tuohon pihan kukkapopulaatioon. En noita penkkejä juurikaan ole hoitanut, olen keskittynyt enemmän tuonne hyötykasvipuolelle. Ehkä tänä vuonna olisi viimeinkin jo aika käydä käsiksi kukkiviin kasveihin ja kukkapenkkeihin.
Kasvimaalla, vanha pari vuotta sitten tehty nelimetrinen kasvilaatikkokin alkaa näkyä jo lumen alta.
Olen muutaman viikon ajan umpikateellisena lukenut muiden blogeja ja katsellut kuvia kukkivista krookuksista ja maasta pilkistävistä taimista. Täällä nelosvyöhykkeellä lunta on ollut vielä viime viikkoon asti niin paljon, että ei ole ollut toivoakaan mistään vihreästä. Sitä on saanut olla ihan onnessaan, jos jostain pälvestä on paljastunut vihreä tuppo ruohoa.
Tässä on ollut pari lämmintä päivää ja hups, on niitä kukan alkuja nyt täällä meilläkin.
Hennon vaalean vihreät liljan varret alkavat työntyä maasta. Lajista minulla ei ole mitään käsitystä, tiedän vain, että keltaisia liljamaisia kukkia tuo tekee sitten heinä-elokuulla.
Narsissikin on intoutunut kasvamaan.
Nämä ryökäleet kasvavat kukkapenkin vieressä. Ovat siis lähteneet vuosien varrella vaeltamaan omin avuin pihamaalle. Pitäisi varmaan nämäkin siirtää jossain vaiheessa.
Tänä vuonna ehkä pitäisi keskittyä enemmän tuohon pihan kukkapopulaatioon. En noita penkkejä juurikaan ole hoitanut, olen keskittynyt enemmän tuonne hyötykasvipuolelle. Ehkä tänä vuonna olisi viimeinkin jo aika käydä käsiksi kukkiviin kasveihin ja kukkapenkkeihin.
Tunnisteet:
kukat
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Kasvilaatikkoprojekti, osa II
Tänään on mahdottoman lämmin päivä. +10 astetta varjossa ja varmaan tuplasti tuolla auringossa. Ei tuolla takki päällä kauan jaksanut huhkia, ihan oli t-paitakeli. Vallan lämpöinen sää on tänään saanut aikaan huomattavan huvennuksen tuolla lumisilla alueilla. Kohta varmaan alkaa pelloillakin sula maa pilkottaa.
Lämmin keli sitten houkutteli vähän ulkohommia tekemään, sen verran mitä nyt tuon kipeän olkapään kanssa pystyy.
Pari päivää sitten täällä rakenneltiin pari isoa kasvilaatikkoa raakalaudasta.
Tuonne ne jäivät autotallin viereen kuuseen nojailemaan ja odottamaan jatkotoimenpiteitä.
Tänään sitten kaivoin liiteristä tervamaalipurkit esiin.
Siitä se lähtee, laatikoiden käsittely tervamaalilla. Pikkuhiljaa, sivu - pari kerrallaan.
Battery empty
Kaksi sanaa kameran näytöllä, jotka saavat aikaan pienoisen raivontunteen, ainakin heti aamusta, ennen aamukahvia. Aamukaffen tippumista odotellessani laskeskelin huvikseni jään reunalla nukkuvia sorsapareja. Siinä oli pitkä rivi pariskuntia, metrin parin välein nokosilla, noin kymmenen metrin päässä rannasta, iso parvi, 36 yksilöä.
Siinä sitten lintuja ihmetellessäni huomioni kiinnittyi lintulaudan alla vilistävään valkoruskeaan otukseen. Muuten tuo veijari oli valkoinen, mutta sillä oli koko selän pituinen ruskea raita selkärangan päällä. Lumikko! Talviturkkia vaihtava lumikko! Kamalalla tohinalla siitä sitten ryntäsin kameraa hakemaan. Valaistusolot olivat mitä parhaimmat ja tuo otus vielä erottuikin lumihangesta todella hyvin sen ruskean raidan vuoksi. Vaan mitäpä sitten… Pari oranssia sanaa kameran näyttöruudulla: Battery empty. Ai että ottaa päähän, olisin varmasti saanut upeita kuvia siitä, se kun pysytteli tuossa ihan talon lähituntumassa pitkään. Liikkuikin ryökäle nyt kerrankin niin hitaasti, että varmaan olisi kuvaan tallentunut. Aikaisemminhan en edes lajimääritystä ole pystynyt varmuudella tekemään, kun on tuo otus tuolla painellut niin nopeasti, ettei ole hännänpäätä kunnolla näkynyt.
Paljonkohan kustantaisi jos vara-akun tuohon kameraan hankkisi…
Siinä sitten lintuja ihmetellessäni huomioni kiinnittyi lintulaudan alla vilistävään valkoruskeaan otukseen. Muuten tuo veijari oli valkoinen, mutta sillä oli koko selän pituinen ruskea raita selkärangan päällä. Lumikko! Talviturkkia vaihtava lumikko! Kamalalla tohinalla siitä sitten ryntäsin kameraa hakemaan. Valaistusolot olivat mitä parhaimmat ja tuo otus vielä erottuikin lumihangesta todella hyvin sen ruskean raidan vuoksi. Vaan mitäpä sitten… Pari oranssia sanaa kameran näyttöruudulla: Battery empty. Ai että ottaa päähän, olisin varmasti saanut upeita kuvia siitä, se kun pysytteli tuossa ihan talon lähituntumassa pitkään. Liikkuikin ryökäle nyt kerrankin niin hitaasti, että varmaan olisi kuvaan tallentunut. Aikaisemminhan en edes lajimääritystä ole pystynyt varmuudella tekemään, kun on tuo otus tuolla painellut niin nopeasti, ettei ole hännänpäätä kunnolla näkynyt.
Paljonkohan kustantaisi jos vara-akun tuohon kameraan hankkisi…
torstai 19. huhtikuuta 2012
Lisää kasvilaatikoita!
Tänään niitä sitten tehtiin, nimittäin kasvilaatikoita. Puutavaraa oli varastossa sen verran, että niistä sai tehtyä kaksi suurehkoa laatikkoa, mitoiltaan 225x110 cm.
Laatikon tekemiseen siis tarvitaan puutavaraa, rullamitta, kulmamitta ja vasara. Sekä tietysti saha + joku joka osaa sitä sahaa ja vasaraa käyttää.
Sopivasti oli lumi sulanut autotallin edestä, joten siinä oli kohtuullisen hyvä tehdä rakennushommia.
Ensin mittailtiin, sitten laskettiin kuumeisesti mihin laudat riittävät ja sitten rakennettiin.
Ensimmäiseksi syntyivät 110 cm leveät päädyt.
Kun päädyt olivat valmiit, naputeltiin sivulaudat kiinni niihin.
Ja siinä se sitten olikin valmis laatikko.
Kaksi näitä siis tehtiin, vielä ne pitäisi käsitellä tervamaalilla, mutta muuten ovat valmiit. Niin, ja pitäähän ne vielä kuskata pellolle, kunhan loputkin lumet sulavat.
Hintaa näille raakalaudasta tehdyille laatikoille tuli nelisenkymppiä.
Laatikon tekemiseen siis tarvitaan puutavaraa, rullamitta, kulmamitta ja vasara. Sekä tietysti saha + joku joka osaa sitä sahaa ja vasaraa käyttää.
Sopivasti oli lumi sulanut autotallin edestä, joten siinä oli kohtuullisen hyvä tehdä rakennushommia.
Ensin mittailtiin, sitten laskettiin kuumeisesti mihin laudat riittävät ja sitten rakennettiin.
Ensimmäiseksi syntyivät 110 cm leveät päädyt.
Kun päädyt olivat valmiit, naputeltiin sivulaudat kiinni niihin.
Ja siinä se sitten olikin valmis laatikko.
Kaksi näitä siis tehtiin, vielä ne pitäisi käsitellä tervamaalilla, mutta muuten ovat valmiit. Niin, ja pitäähän ne vielä kuskata pellolle, kunhan loputkin lumet sulavat.
Hintaa näille raakalaudasta tehdyille laatikoille tuli nelisenkymppiä.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Lumisadetta ja muuttolintuja
Varsin keväiseltä tuntuvan sään jälkeen tuntuu kurjalta kärvistellä lumisateessa. Lumisade alkoi eilen ja sitä on sitten jatkunut pätkittäin. Onneksi lunta ei sentään tule kovin paljoa, hiljalleen sataa tuollaisia jalkarättejä, jotka sulavat suunnilleen saman tien kun maahan osuvat. Aina välillä aurinkokin pilkistää ja se vasta hassulta näyttääkin, aurinkoinen lumisade.
Lintuja tuossa ruokintapaikalla on ollut parin viimeisen päivän aikana niin paljon, etten ole moista ennen nähnyt. Laskin tuossa äsken urpiaisia, jotka olivat paikalla. Päästyäni laskuissa sataankahteenkymmeen lopetin, koska silloin olin mielestäni laskenut puolet paikalla olevista. Seuraavaksi ihmettelin vihervarpusten määrää, niitä kun oli viitisenkymmentä. Tavallisia peippoja laskin siinä äkkiseltään olevan 18. Mustarastaita on jo kymmenkunta tuossa ne hössöttävät päivät pitkät,tappelevat keskenään ja muutenkin öykkäröivät tuossa ruokinnalla.
Tämän päivän yllätys oli järvellä uiskenteleva kanadanhanhi.
Siellä se pyöri laiturin lähettyvillä ja kovasti näytti yksinäiseltä.
Tovin siinä uiskenneltuaan yksin, se sitten hakeutui isokoskeloiden ja sorsien seuraan tuonne vähän kauemmaksi. Jänniä nuo vesilinnut, kun viihtyvät toistensa seurassa, vaikkeivät lajitovereita olekaan. Harmittaa tuo lumisade, valokuvaaminen on tosi haasteellista tuollaisella kelillä.
Itselleni kanadanhanhen näkeminen ei ole mikään sen ihmeempi juttu, noita nyt on tullut siellä etelämmässä nähtyä vaikka kuinka ja paljon. Takavuosina Tammisaaren mökillä oli tosi kesyjäkin, tulivat kädestä syömään. Vaan täällä - ilmeisesti ylittää paikallisen lehden luontopalstan uutiskynnyksen tuo otus. Kävi nimittäin palstanpitäjä tuossa pihassa norkoilemassa ja kysymässä lupaa saako meidän rannasta kuvata. Oli vissiin tuolta kauempaa yrittänyt, mutta taisi olla ammattivälineillekin liian pitkä matka, hanhipoika kun viihtyi koko päivän ihan tuossa takapihalla.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Päiväseltään pääkaupunkiseudulla
Taas tuli käytyä pääkaupunkiseudulla asioita hoitelemassa, viivyin peräti yhden kokonaisen päivän ja rapiat päälle. Lauantai-iltana menin ja maanantai-aamuna palailin sitten jo taas tänne nelosvyöhykkeelle. Matkan pikaisesta tyylistä johtuen, eläimet viettivät laatuaikaa nelosvyöhykkeellä ukkokullan kanssa, joka höylisti suostui toimimaan eläintenhoitajana. Nyt on hommat hoidettu siellä etelässä, eli seuraavan kerran sinne sitten painutaan noin kuukauden kuluttua. Tarkoitus on samalla lailla piipahtaa ihan pikaisesti silloinkin.
Shoppailtua tuli, totta kai, olisin varmasti hankkinut enemmänkin puutarhakamaa, mutta aika loppui kesken ja Ikeassakaan ei sitten ollut niitä metallihyllyjä, joita kasvihuoneeseen havittelin.
Mutta ah onnea, löysin ryvässipuleita! Niitä en todellakaan ole vuosikausiin nähnyt missään. Nyt niitä oli ja tänne päätyi sitten mukanani pussillinen. Vielä kun jostain sitä ilmasipulia bongaisi, niin olisin tyytyväinen.
Ja siemeniä tuli taas ostettua vaikka kuinka ja paljon - mahdankohan koskaan näitä kaikkia ehtiä kylvämään.
Löysin Plantagenista punaisen kyssäkaalin siemeniä, joten niitä oli otettava pussillinen mukaan. Samalla löytyi hyllystä minulle uusi sokerimaissilajike Sweet Nugget F1. Nyt noita sokerimaissin eri lajikkeita sitten olisi tarjolla pilvin pimein. Vasta viime vuonna valittelin, etten ole eri lajikkeita missään nähnyt.
Tomaattilajike tarjonta ei ollut kovin kummoinen Plantagenissa tänä vuonna, mutta otin nyt kuitenkin yhden pussin Ildi-kirsikkatomaatteja. Melko myöhäistä alkaa olla tomaatteja laittaa itämään, mutta kirsikkatomaatit yleensä ehtivät kypsyä, vaikka laittaisi myöhemminkin.
Aika suolainen hinnoittelu täällä meillä kotosuomessa on tiettyjen siementen osalta. Tuossakin Ildi -pussissa kun on kokonaista 10 siementä ja hintaryhmä on D. En tarkkaa hintaa muista, mutta neljättä euroa se oli, eli aivan mahdoton hinta per siemen. Tässä onkin yksi syy, miksi noita siemeniä kannattaisi tilata ulkomailta, pusseissa kun yleensä on sitten reippaanlaisesti verrattuna näihin, mitä täältä saa.
Paluumatkalla pysähdyin Porttipuiston Honkkarissa, ja siellä oli ihan kiva valikoima Hortuksen siemeniä, tarjouksessa totta kai.
Yrttipuolelta sain valittua silopersiljaa, lipstikkaa, kamomillasauniota ja vihannesportulakkaa.
Vihannesportulakka onkin ihan uusi tuttavuus, joten tulee olemaan mielenkiintoista kokeilla, mihin kaikkeen tuo sopii.
Syy tuohon Hong Kongissa käyntiin muuten oli se, että olisin ostanut putkilämmittimen tuonne kasvihuoneeseen. Vaan kuinka ollakaan, henkilökunta ei moisesta ollut koskaan kuullutkaan. Yrittivät myydä infrapuna-terassillämmitintä - vaan sellaista en huoli. Harmi, ettei niitä putkia sitten enää myynnissä ollut. Täytyy varmaan tilata jostain nettikaupasta sellainen.
Shoppailtua tuli, totta kai, olisin varmasti hankkinut enemmänkin puutarhakamaa, mutta aika loppui kesken ja Ikeassakaan ei sitten ollut niitä metallihyllyjä, joita kasvihuoneeseen havittelin.
Mutta ah onnea, löysin ryvässipuleita! Niitä en todellakaan ole vuosikausiin nähnyt missään. Nyt niitä oli ja tänne päätyi sitten mukanani pussillinen. Vielä kun jostain sitä ilmasipulia bongaisi, niin olisin tyytyväinen.
Ja siemeniä tuli taas ostettua vaikka kuinka ja paljon - mahdankohan koskaan näitä kaikkia ehtiä kylvämään.
Löysin Plantagenista punaisen kyssäkaalin siemeniä, joten niitä oli otettava pussillinen mukaan. Samalla löytyi hyllystä minulle uusi sokerimaissilajike Sweet Nugget F1. Nyt noita sokerimaissin eri lajikkeita sitten olisi tarjolla pilvin pimein. Vasta viime vuonna valittelin, etten ole eri lajikkeita missään nähnyt.
Tomaattilajike tarjonta ei ollut kovin kummoinen Plantagenissa tänä vuonna, mutta otin nyt kuitenkin yhden pussin Ildi-kirsikkatomaatteja. Melko myöhäistä alkaa olla tomaatteja laittaa itämään, mutta kirsikkatomaatit yleensä ehtivät kypsyä, vaikka laittaisi myöhemminkin.
Aika suolainen hinnoittelu täällä meillä kotosuomessa on tiettyjen siementen osalta. Tuossakin Ildi -pussissa kun on kokonaista 10 siementä ja hintaryhmä on D. En tarkkaa hintaa muista, mutta neljättä euroa se oli, eli aivan mahdoton hinta per siemen. Tässä onkin yksi syy, miksi noita siemeniä kannattaisi tilata ulkomailta, pusseissa kun yleensä on sitten reippaanlaisesti verrattuna näihin, mitä täältä saa.
Paluumatkalla pysähdyin Porttipuiston Honkkarissa, ja siellä oli ihan kiva valikoima Hortuksen siemeniä, tarjouksessa totta kai.
Yrttipuolelta sain valittua silopersiljaa, lipstikkaa, kamomillasauniota ja vihannesportulakkaa.
Vihannesportulakka onkin ihan uusi tuttavuus, joten tulee olemaan mielenkiintoista kokeilla, mihin kaikkeen tuo sopii.
Syy tuohon Hong Kongissa käyntiin muuten oli se, että olisin ostanut putkilämmittimen tuonne kasvihuoneeseen. Vaan kuinka ollakaan, henkilökunta ei moisesta ollut koskaan kuullutkaan. Yrittivät myydä infrapuna-terassillämmitintä - vaan sellaista en huoli. Harmi, ettei niitä putkia sitten enää myynnissä ollut. Täytyy varmaan tilata jostain nettikaupasta sellainen.
Tunnisteet:
siemenet
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Lisää siemeniä
Kävin tosisapäivänä kauppareissulla tuossa paikallisessa halpiskaupassakin, tarkoituksena oli hakea kissanruokaa. Vaan kun sielläkin oli siemeniä tarjolla =), jotain oli ihan pakko ottaa, kun sai viisi pussia kahdella eurolla. Ei sitä pikku wannabe puutarhuri tarjouksista ohi pääse, ei sitten millään.
Halpiskauppa myy Suvipihan siemeniä, valikoima ei vihannesten ja yrttien osalta päätä huimaa, mutta on siellä aina jotain ostamisen arvoista kuitenkin. Olen nyt noita Suvipihankin siemeniä käyttänyt jo parin kasvukauden ajan. Ihan ovat olleet yhtä hyviä kuin mitkä tahansa muutkin, itävät ihan kivasti. Oikeastaan ainoa ero, minkä olen muihin siemenmerkkeihin verrattuna huomannut, on hinta. Suvipihan siemenet ovat normaalihintaisinakin huomattavasti halvempia, noin puolet muiden siemenpussien hinnoista.
Tällä kertaa nappasin siitä pari pussia maissia, lajike on Golden Bantam. Tätä samaa lajiketta täällä kasvoi viime vuonnakin, muutama yksilö tuossa pellon reunassa.
Tänä vuonna tänne on ainakin tässä vaiheessa tulossa kahta eri lajia maissia. Aikaisemmin olen jo hankkinut pari pussia Lumidor F1 maissilajiketta. Kyseessä on siis hybridi, joten maissilajikkeet pitänee kasvattaa erillään. Hassua on, että Lumidorista en pikaisesti hakemalla löytänyt mitään tietoa mistään, täytyy varmaan paremmalla ajalla oikein lähteä netin syövereihin kaivelemaan.
Halusin tietää vähän enemmän tästä Golden Bantam -lajikkeesta, pussissa kun ei sitä tietoa paljon ole. Perus Googletus sitten kertoi lajikkeen olevan perinnelajike vuodelta 1902. Yess! Perinnelajikkeet on mun juttu! Olen yrittänyt kasvatella niitä, aina silloin kun olen sattunut löytämään sopivia siemeniä. Harmittavan vähän tietoa noissa siemenpusseissa on näistä lajeista, olisihan se ihan kiva tietää, jos kyseessä on perinnelajike. Hybridit on merkitty pussiin aina, miksei sitten voisi merkitä näitä perinnelajikkeitakin.
Otin jopa ruusukaalin siemeniä tällä kertaa. Ovat ilmeisesti äärimmäisen vaikeita kasvatettavia, mutta otin niitä nyt kuitenkin. Lajike oli Groninger, nimi viittaisi vahvasti hollantilaiseen alkuperään, mutta en sitten pikaisella etsimisellä lajista tuota tietoa löytänyt.
Mukaan tuli myös Kukkakaali, Erfurer, joka myös näyttäisi olevan perinnelajike. Eli nyt meikäläistä onnisti =). Tämän tiedon löysin Kanadalaisesta perinnelajiketietokannasta . Kukkakaalia en aiemmin ole yrittänytkään, saas nähdä pääseekö tänä vuonna yhtään kaalinsukuista kasvia kasvimaalle - viime vuonnahan kaikki kaalit syötiin kasvihuoneessa jo taimikasvatusvaiheessa.
Hätäpäissäni nappasin vielä pussin vesimelonin siemeniä, vaikka lajikkeesta en isommin viime kesänä tykännytkään, viisi pussia kun piti olla. Vesimelonilajike on Sugar Baby, joka tekee pieniä, kompakteja ja vallan siemenikkäitä hedelmiä. Viime vuonnahan niitä täällä kasvoi ja sain jopa satoa, sateista huolimatta. No, katsotaan miten tänä vuonna käy.
Halpiskauppa myy Suvipihan siemeniä, valikoima ei vihannesten ja yrttien osalta päätä huimaa, mutta on siellä aina jotain ostamisen arvoista kuitenkin. Olen nyt noita Suvipihankin siemeniä käyttänyt jo parin kasvukauden ajan. Ihan ovat olleet yhtä hyviä kuin mitkä tahansa muutkin, itävät ihan kivasti. Oikeastaan ainoa ero, minkä olen muihin siemenmerkkeihin verrattuna huomannut, on hinta. Suvipihan siemenet ovat normaalihintaisinakin huomattavasti halvempia, noin puolet muiden siemenpussien hinnoista.
Tällä kertaa nappasin siitä pari pussia maissia, lajike on Golden Bantam. Tätä samaa lajiketta täällä kasvoi viime vuonnakin, muutama yksilö tuossa pellon reunassa.
Tänä vuonna tänne on ainakin tässä vaiheessa tulossa kahta eri lajia maissia. Aikaisemmin olen jo hankkinut pari pussia Lumidor F1 maissilajiketta. Kyseessä on siis hybridi, joten maissilajikkeet pitänee kasvattaa erillään. Hassua on, että Lumidorista en pikaisesti hakemalla löytänyt mitään tietoa mistään, täytyy varmaan paremmalla ajalla oikein lähteä netin syövereihin kaivelemaan.
Halusin tietää vähän enemmän tästä Golden Bantam -lajikkeesta, pussissa kun ei sitä tietoa paljon ole. Perus Googletus sitten kertoi lajikkeen olevan perinnelajike vuodelta 1902. Yess! Perinnelajikkeet on mun juttu! Olen yrittänyt kasvatella niitä, aina silloin kun olen sattunut löytämään sopivia siemeniä. Harmittavan vähän tietoa noissa siemenpusseissa on näistä lajeista, olisihan se ihan kiva tietää, jos kyseessä on perinnelajike. Hybridit on merkitty pussiin aina, miksei sitten voisi merkitä näitä perinnelajikkeitakin.
Otin jopa ruusukaalin siemeniä tällä kertaa. Ovat ilmeisesti äärimmäisen vaikeita kasvatettavia, mutta otin niitä nyt kuitenkin. Lajike oli Groninger, nimi viittaisi vahvasti hollantilaiseen alkuperään, mutta en sitten pikaisella etsimisellä lajista tuota tietoa löytänyt.
Mukaan tuli myös Kukkakaali, Erfurer, joka myös näyttäisi olevan perinnelajike. Eli nyt meikäläistä onnisti =). Tämän tiedon löysin Kanadalaisesta perinnelajiketietokannasta . Kukkakaalia en aiemmin ole yrittänytkään, saas nähdä pääseekö tänä vuonna yhtään kaalinsukuista kasvia kasvimaalle - viime vuonnahan kaikki kaalit syötiin kasvihuoneessa jo taimikasvatusvaiheessa.
Hätäpäissäni nappasin vielä pussin vesimelonin siemeniä, vaikka lajikkeesta en isommin viime kesänä tykännytkään, viisi pussia kun piti olla. Vesimelonilajike on Sugar Baby, joka tekee pieniä, kompakteja ja vallan siemenikkäitä hedelmiä. Viime vuonnahan niitä täällä kasvoi ja sain jopa satoa, sateista huolimatta. No, katsotaan miten tänä vuonna käy.
Tunnisteet:
siemenet
torstai 12. huhtikuuta 2012
Eilen peipponen, tänään västäräkki
Muualla maassa jo varmaan on pitkän aikaa ollut peippoja ja västäräkkejä. Mutta täällä ensimmäiset yksilöt näyttäytyivät vasta nyt.
Katselin tuossa, kun tuolla jään reunalla mennä viipotti joku pieni lintu. Se oli sen verran kaukana, etten sitä pystynyt tunnistamaan.
Kaivoin kameran ja pitkän putken esiin ja otin siitä sitten kuvan. Kiikareita kun ei ole, joskus sitten täytyy turvautua kameran optiikkaan.
Niin kaukana se otus mennä viipotteli, että kuvaankin se tuli tosi pienenä. Mutta kyllä sen tuosta tunnistaa.
Jippii! Västäräkistä vähäsen =)
Katselin tuossa, kun tuolla jään reunalla mennä viipotti joku pieni lintu. Se oli sen verran kaukana, etten sitä pystynyt tunnistamaan.
Kaivoin kameran ja pitkän putken esiin ja otin siitä sitten kuvan. Kiikareita kun ei ole, joskus sitten täytyy turvautua kameran optiikkaan.
Niin kaukana se otus mennä viipotteli, että kuvaankin se tuli tosi pienenä. Mutta kyllä sen tuosta tunnistaa.
Jippii! Västäräkistä vähäsen =)
Tunnisteet:
linnut
Sipuleita ja siemeniä
Käväisin eilen tuossa paikallisessa Agrimarketissa, se kun on oikeastaan ainoa paikka tällä paikkakunnalla, josta saa edes jotain laadukasta koiranruokaa, josta meidän pikku Rocky ei oireile. Onhan tuolla kyllä tosin yksi eläinkauppakin, mutta sen tarjonnassa ei löydy sellaisia vaihtoehtoja, joita tuo penska syödä voisi. Markettiruokaa en koirille syötä, ja näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jää sitten se sapuska, mitä Agrimarketeista saa.
Kaupassa en sitten voinut vastustaa kiusausta, pitihän sitä lampsia sinne siemenhyllylle, totta kai. Pari pussukkaa sieltä nyt sitten lähti mukaan, vaikka en siemeniä ostamaan lähtenytkään. Melkein hihkuin riemusta, kun huomasin, että ovat jo tuoneet sipulitkin esille. Kohtuuhintaisia kun olivat, piti niitäkin sitten ottaa pussi joka lajia. Viime keväänähän sipuleita sain metsästää pitkään ja hartaasti, ennen kuin niitä löysin. Nyt sitten tuumasin, että parempi ottaa niitä ajoissa, ettei sitten taas jää ilman.
Otin pari ihan tavallista verkkopussia punasipuleita ja tavallisia keltasipuleita. Ja kun siinä samaisessa korissa oli hopeasipuleita ja jotain ihme sipulimixejä, pitihän niitäkin siitä sitten mukaan ottaa.
Ensi vuodeksi olen ajatellut kasvattaa istukassipulit ihan itse, tuolla on pari pussia sipulin siemeniä odottamassa kasvilavaan pääsyä.
Siemenhyllystä nappasin kolme pussia mukaani, kyssäkaali Delicatess Weisser, Kiinankaali Kasum F1, ja leikkopapu Menielle di Piemonte.
Siinä papulajikkeita tiiraillessani aloin mietiskelemään, että leikkopapuja täällä ei aikaisemmin ole ollutkaan. No, täytyyhän sitä kaikkea kokeilla, ainakin kerran.
Kaupassa en sitten voinut vastustaa kiusausta, pitihän sitä lampsia sinne siemenhyllylle, totta kai. Pari pussukkaa sieltä nyt sitten lähti mukaan, vaikka en siemeniä ostamaan lähtenytkään. Melkein hihkuin riemusta, kun huomasin, että ovat jo tuoneet sipulitkin esille. Kohtuuhintaisia kun olivat, piti niitäkin sitten ottaa pussi joka lajia. Viime keväänähän sipuleita sain metsästää pitkään ja hartaasti, ennen kuin niitä löysin. Nyt sitten tuumasin, että parempi ottaa niitä ajoissa, ettei sitten taas jää ilman.
Otin pari ihan tavallista verkkopussia punasipuleita ja tavallisia keltasipuleita. Ja kun siinä samaisessa korissa oli hopeasipuleita ja jotain ihme sipulimixejä, pitihän niitäkin siitä sitten mukaan ottaa.
Ensi vuodeksi olen ajatellut kasvattaa istukassipulit ihan itse, tuolla on pari pussia sipulin siemeniä odottamassa kasvilavaan pääsyä.
Siemenhyllystä nappasin kolme pussia mukaani, kyssäkaali Delicatess Weisser, Kiinankaali Kasum F1, ja leikkopapu Menielle di Piemonte.
Siinä papulajikkeita tiiraillessani aloin mietiskelemään, että leikkopapuja täällä ei aikaisemmin ole ollutkaan. No, täytyyhän sitä kaikkea kokeilla, ainakin kerran.
Tunnisteet:
siemenet
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Päivän kauniit ja rohkeat
Päivän kauniit ja rohkeat episodi esitettiin taas kerran tuossa järvellä. Seurasin varmaan tunnin isokoskeloiden touhuja. Siellä on nimittäin vallan erikoinen tilanne meneillään. Paikalla on viisi koirasta ja kaksi naarasta.
Arvaahan sen miten tuo näytelmä etenee, kaksi pariskuntaa on syntymäisillään ja sitten ne kolme poikamiestä pistävät aina välillä ranttaliksi ja yrittävät omia naaraita itselleen. Pari telkkäparkaakin siellä on, joutuvat vaan väistymään näiden hurjapäiden tieltä, kun ovat niin paljon pienempiä
Mustarastaita tuossa pihapiirissä pyörii jo kolme, kaksi koirasta ja yksi naaras. Ensimmäisen peipposenkin bongasin tänään tuossa ruokintapaikalla. Nyt sitä alkaa jo uskoa siihen kevään tuloon, kun peipotkin alkavat palailla.
Arvaahan sen miten tuo näytelmä etenee, kaksi pariskuntaa on syntymäisillään ja sitten ne kolme poikamiestä pistävät aina välillä ranttaliksi ja yrittävät omia naaraita itselleen. Pari telkkäparkaakin siellä on, joutuvat vaan väistymään näiden hurjapäiden tieltä, kun ovat niin paljon pienempiä
Mustarastaita tuossa pihapiirissä pyörii jo kolme, kaksi koirasta ja yksi naaras. Ensimmäisen peipposenkin bongasin tänään tuossa ruokintapaikalla. Nyt sitä alkaa jo uskoa siihen kevään tuloon, kun peipotkin alkavat palailla.
Tunnisteet:
linnut
Hyvän mielen haaste
Rikkaruohoelämää blogista sain hyvän mielen haasteen, joka kuuluu näin:
Listaa asioista, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa, ja jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää:) Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle, ja kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).
Eli listaan tässä kivoja asioita sitä mukaa kun mieleen juolahtaa:
Ja sitten pitäisi antaa haastetta eteenpäin viidelle blogille. Viisi haastettavaa on paljon, suurin osa seuraamistani blogeista ovat sen jo saaneet, osa jopa kahteen - kolmeen kertaan, joten laitetaan nyt parille, joilla ei viimeisissä postauksissa tätä haastetta näy.
Makasiininmäellä
Puolikuuta peipposesta
Ja nyt rynnistän kauppaan, jokohan siellä olisi puutarhatarvikkeita myynnissä…. =)
Eli listaan tässä kivoja asioita sitä mukaa kun mieleen juolahtaa:
- Aamut
- Kevät
- Hyvät kirjat
- Koirat
- Kissat
- Pihapiirissä viihtyvät villit eläimet
- Käsityöt:
- Puutarhanhoito
- Hyvä ruoka
- Toimiva nettiyhteys
Ja sitten pitäisi antaa haastetta eteenpäin viidelle blogille. Viisi haastettavaa on paljon, suurin osa seuraamistani blogeista ovat sen jo saaneet, osa jopa kahteen - kolmeen kertaan, joten laitetaan nyt parille, joilla ei viimeisissä postauksissa tätä haastetta näy.
Makasiininmäellä
Puolikuuta peipposesta
Ja nyt rynnistän kauppaan, jokohan siellä olisi puutarhatarvikkeita myynnissä…. =)
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Ne kymmenen sentin siemenet
Ostin reilu kolme viikkoa sitten paikallisesta Agrimarketista Thompson & Morgan Ruukkupuutarhan vihannekset siemenpusseja, kymmenen sentin hintaan per pussi. Halpoja olivat, niissä kun oli päiväysvika - eli olivat menneet ns. vanhoiksi tammikuussa.
Kylvin pussukoiden sisällön muutamaan taimiruukkuun sillä ajatuksella, että itävät jos itävät ja etteipä siinä suurta taloudellista menetystä tule, vaikka yksikään ei itäisi.
No, nyt on kulunut kolmisen viikkoa tuosta kylvöstä ja kuinkas ollakaan - ruukuissa alkaa näkyä elämää. Lähes kaikissa on muutama taimi tulossa jo.
Paprikat periaatteessa itävät 10-18 vuorokauden kuluessa kylvöstä, joten näillä vesseleillä meni tähän toimintaan himpun verran kauemmin kuin normaalisti. Itämisprosentista en nyt osaa sanoa, kun en tullut laittaneeksi ylös siemenmäärä per ruukku.
Täytyy vaan toivoa, että noista edes muutama selviää hengissä siihen asti, että tuottavat paprikoita. Tässä jo hykertelee ajatuksella että mahdollisesti on tulossa montaa lajia paprikaa tänä vuonna. Vaan eipä vielä nuolaista… katellaan ja kuulostellaan mitä kesän mittaan tapahtuu. To be continued… jatkokertomusta tulossa ;)
Kylvin pussukoiden sisällön muutamaan taimiruukkuun sillä ajatuksella, että itävät jos itävät ja etteipä siinä suurta taloudellista menetystä tule, vaikka yksikään ei itäisi.
No, nyt on kulunut kolmisen viikkoa tuosta kylvöstä ja kuinkas ollakaan - ruukuissa alkaa näkyä elämää. Lähes kaikissa on muutama taimi tulossa jo.
Paprikat periaatteessa itävät 10-18 vuorokauden kuluessa kylvöstä, joten näillä vesseleillä meni tähän toimintaan himpun verran kauemmin kuin normaalisti. Itämisprosentista en nyt osaa sanoa, kun en tullut laittaneeksi ylös siemenmäärä per ruukku.
Täytyy vaan toivoa, että noista edes muutama selviää hengissä siihen asti, että tuottavat paprikoita. Tässä jo hykertelee ajatuksella että mahdollisesti on tulossa montaa lajia paprikaa tänä vuonna. Vaan eipä vielä nuolaista… katellaan ja kuulostellaan mitä kesän mittaan tapahtuu. To be continued… jatkokertomusta tulossa ;)
Tunnisteet:
paprika,
siemenet,
taimikasvatus
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Tämäkö muka kevät?
Täällä kärvistellään taas -15 asteen pakkasessa. Ja kohta ollaan jo huhtikuun puolivälissä. Aamulla ensimmäisenä raahustin tarkistamaan ulkolämpötilan, vain todetakseni, että taas on pakkasta. Onko tämä nyt ollenkaan kevät, ei ainakaan siltä tunnu.
Aamukahvin valumista odotellessani istuin taas tapani mukaan keittiössä tuijotellen järvelle. Yksinäinen rusakko siellä mennä viipotti pitkin jäätä. Tuli tuohon ihan lähelle ja katosi sitten tuonne metsään. Ruokabaari alkoi pikkuhiljaa täyttyä, kuten aina auringonnousun aikaan. Ensimmäiset ruokailijat alkoivat valumaan paikalle, orava viipotti hankea pitkin pähkinöitä syömään ja vihervarpuspariskunta asettui lintulaudalle aamiaiselle.
Tänä aamuna olikin vallan mielenkiintoinen ilmiö tuolla itäpuolella järveä. Kirjoittelin eilen, että oli aivan mahtavan näköinen auringonnousu. Verrattuna tämänaamuiseen eilinen oli sittenkin vallan pliisu.
Aikas dramaattisen näköinen maisema aamulla kuuden maissa. Ei tuosta kyllä äkkiseltään pysty sanomaan onko kyseessä auringon nousu vai -lasku, ellei tiedä.
Aamukaffen jälkeen vein koiruudet ulkoilulle. Jostain tuolta lännestä kuului kurkien huutoa, järvellä möykkäsivät joutsenet, mustarastas vihelteli pihakuusessa ja käpytikat koputtelivat kilpaa, toinen sähköpylväässä toinen männyssä. Talitiaiset virittelivät varsinaisen kilpalaulannan, joka yltyi ja yltyi sitä mukaa kun aurinko nousi. Kevään merkkejä siis melkoisesti ilmassa…
Sisälle tultua piti ihan selata vanhoja blogikirjoituksia, kävin kurkkaamassa mitä on edellisvuosina tapahtunut huhtikuussa. Ei tää nyt sitten kuitenkaan niin masentavaa olekaan, on täällä viime vuonnakin ollut puoli metriä lunta huhtikuun alussa. Jotenkin sitä vaan niin innoissaan tässä odottaa kunnon kevätkelejä, lumen sulamista ja rapsutushommia puutarhassa, että kuvittelee kevään olevan todella myöhässä. Kai se sieltä tulee, se kevät, joskus.
Aamukahvin valumista odotellessani istuin taas tapani mukaan keittiössä tuijotellen järvelle. Yksinäinen rusakko siellä mennä viipotti pitkin jäätä. Tuli tuohon ihan lähelle ja katosi sitten tuonne metsään. Ruokabaari alkoi pikkuhiljaa täyttyä, kuten aina auringonnousun aikaan. Ensimmäiset ruokailijat alkoivat valumaan paikalle, orava viipotti hankea pitkin pähkinöitä syömään ja vihervarpuspariskunta asettui lintulaudalle aamiaiselle.
Tänä aamuna olikin vallan mielenkiintoinen ilmiö tuolla itäpuolella järveä. Kirjoittelin eilen, että oli aivan mahtavan näköinen auringonnousu. Verrattuna tämänaamuiseen eilinen oli sittenkin vallan pliisu.
Aikas dramaattisen näköinen maisema aamulla kuuden maissa. Ei tuosta kyllä äkkiseltään pysty sanomaan onko kyseessä auringon nousu vai -lasku, ellei tiedä.
Aamukaffen jälkeen vein koiruudet ulkoilulle. Jostain tuolta lännestä kuului kurkien huutoa, järvellä möykkäsivät joutsenet, mustarastas vihelteli pihakuusessa ja käpytikat koputtelivat kilpaa, toinen sähköpylväässä toinen männyssä. Talitiaiset virittelivät varsinaisen kilpalaulannan, joka yltyi ja yltyi sitä mukaa kun aurinko nousi. Kevään merkkejä siis melkoisesti ilmassa…
Sisälle tultua piti ihan selata vanhoja blogikirjoituksia, kävin kurkkaamassa mitä on edellisvuosina tapahtunut huhtikuussa. Ei tää nyt sitten kuitenkaan niin masentavaa olekaan, on täällä viime vuonnakin ollut puoli metriä lunta huhtikuun alussa. Jotenkin sitä vaan niin innoissaan tässä odottaa kunnon kevätkelejä, lumen sulamista ja rapsutushommia puutarhassa, että kuvittelee kevään olevan todella myöhässä. Kai se sieltä tulee, se kevät, joskus.
Tunnisteet:
sää
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Talvivaurioita - osa II
Kiertelin tänään tarkistamassa viime keväänä ostetut hedelmäpuut. Olin aivan varma, että sieltä olisi kuoret syöty ja puut olisivat entisiä. Tuolla on nimittäin ollut jäljistä päätellen ihan älyttömän usein noita jäniksensukuisia otuksia kulkemassa ihan niiden hedelmäpuiden vierestä. Vaan iloinen yllätys siellä oli, ei mitään vaurioita, puut näyttäisivät talvehtineen loistavasti.
Vähemmän iloinen yllätys sitten odotti varastossa.
Jokainen posliiniamppeli oli sitten talven mittaan ottanut ja mennyt säpäleiksi. Ei kai tässä muu auta kuin alkaa etsimään uusia - noita kun ei korjaamaan enää pysty.
Vähemmän iloinen yllätys sitten odotti varastossa.
Jokainen posliiniamppeli oli sitten talven mittaan ottanut ja mennyt säpäleiksi. Ei kai tässä muu auta kuin alkaa etsimään uusia - noita kun ei korjaamaan enää pysty.
Huhtikuinen pakkasaamu
Säähavainto heti aamulla kuuden jälkeen: Pakkasta -16 astetta, täydellisen upea auringonnousu, pilvetön taivas, ei tuule. Ei kovin huhtikuinen sää, ei todellakaan. Järvi on vetäytynyt taas yön aikana kokonaan jäähän, tosin tuo uusi jääkerros näyttäisi olevan todella ohut.
Ihmettelin siinä aamu-unenpöpperöisenä, ovatko lasini todella niin likaiset, etten kunnolla vastavaloon näe. Jotenkin maisema näytti niin sumuiselta. No mutta kas kummaa, järvellä leijui usvaa. Mielenkiintoista, jäätynyt järvi ja usvaa pukkaa…
Pakko oli rynnistää ulkosalle jo heti ennen seitsemää, yritin ottaa kuvaa tuosta ilmiöstä, mutta väärä objektiivin valinta ja vastavalosuojan puute teki hommasta vähän liian haastavan. No, jonkinlaisen kuvan siitä nyt sitten kuitenkin sain.
Ihmettelin siinä aamu-unenpöpperöisenä, ovatko lasini todella niin likaiset, etten kunnolla vastavaloon näe. Jotenkin maisema näytti niin sumuiselta. No mutta kas kummaa, järvellä leijui usvaa. Mielenkiintoista, jäätynyt järvi ja usvaa pukkaa…
Pakko oli rynnistää ulkosalle jo heti ennen seitsemää, yritin ottaa kuvaa tuosta ilmiöstä, mutta väärä objektiivin valinta ja vastavalosuojan puute teki hommasta vähän liian haastavan. No, jonkinlaisen kuvan siitä nyt sitten kuitenkin sain.
Tunnisteet:
sää
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Taimikasvattamo vaaravyöhykkeellä
Taimihakkurini Kiya on valpastunut, ihan kuin se olisi herännyt talviunesta. Tänään se kierteli nyt jo ihan päiväsaikaan pitkin huushollia levottoman oloisena. Tavallisesti se tulee vasta myöhään illalla alakertaan, niihin aikoihin kun minun pitäisi siirtyä yläkertaan unten maille. Se siis tulee ihan joka ilta minua hakemaan ja tekee kyllä selväksi, että nyt olisi aika siirtyä ylös. Nyt äsken tyttö hoksasi tuolla ikkunalaudalla kasvavat taimet.
Onneksi tuossa satsissa on mukana aika voimakastuoksuisia yrttejä, voi olla, ettei vihreät nyt sille kelpaakaan. Tomaatteja se tosin on pistellyt poskeensa aikaisemmin, mutta toivotaan nyt, että basilikan ja timjamin vierestä ei tomaatitkaan kelpaisi.
Ja niinhän siinä sitten kävi, sen verran että selkäni käänsin eli kirjoittelin tätä juttua pari minuuttia pitämättä sitä silmällä, ja johan oli tuhotyöt tehty.
Siinä nyt sitten meni Sweet 100F1:n taimet. Pahuksen katti.
Olen pitänyt nuo ruukut tuossa olkkarin länsi-ikkunalla, siihen kun parhaiten tähän aikaan vuodesta tulee valoa. Harmittavasti tuo ikkuna on etupihalle päin, joten trafiikki tuolle ikkunalaudalle on melkoinen eli ovat nuo taimet olleet vaaravyöhykkeellä ennenkin. Molemmat koirat kun ryntäävät pienimmästäkin oudosta äänestä tuohon ikkunalle katsomaan, josko joku olisi pihaan vaikka tullut. Siinä ne sitten seisovat etutassut ikkunalaudalla ja jättävät mahdottomia nenänkuvia ikkunalasiin. Olen tuonkin lasin tänään jo kahteen otteeseen pessyt. Ei uskoisi pestyksi kun vasten auringonvaloa katsoo.
Semmoista se on kun on lemmikkejä, aina sattuu ja tapahtuu, mutta eipä auta valittaa, lemmikit on kivoja =).
Onneksi tuossa satsissa on mukana aika voimakastuoksuisia yrttejä, voi olla, ettei vihreät nyt sille kelpaakaan. Tomaatteja se tosin on pistellyt poskeensa aikaisemmin, mutta toivotaan nyt, että basilikan ja timjamin vierestä ei tomaatitkaan kelpaisi.
Ja niinhän siinä sitten kävi, sen verran että selkäni käänsin eli kirjoittelin tätä juttua pari minuuttia pitämättä sitä silmällä, ja johan oli tuhotyöt tehty.
Siinä nyt sitten meni Sweet 100F1:n taimet. Pahuksen katti.
Olen pitänyt nuo ruukut tuossa olkkarin länsi-ikkunalla, siihen kun parhaiten tähän aikaan vuodesta tulee valoa. Harmittavasti tuo ikkuna on etupihalle päin, joten trafiikki tuolle ikkunalaudalle on melkoinen eli ovat nuo taimet olleet vaaravyöhykkeellä ennenkin. Molemmat koirat kun ryntäävät pienimmästäkin oudosta äänestä tuohon ikkunalle katsomaan, josko joku olisi pihaan vaikka tullut. Siinä ne sitten seisovat etutassut ikkunalaudalla ja jättävät mahdottomia nenänkuvia ikkunalasiin. Olen tuonkin lasin tänään jo kahteen otteeseen pessyt. Ei uskoisi pestyksi kun vasten auringonvaloa katsoo.
Semmoista se on kun on lemmikkejä, aina sattuu ja tapahtuu, mutta eipä auta valittaa, lemmikit on kivoja =).
Tunnisteet:
Kiya,
taimikasvatus
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Hiljaiseloa
Yksinäinen mustarastaskoiras on sitten jäänyt tuohon ruokabaarille notkumaan. Siellä se reppana kyyhötteli jo puoli kuuden aikaan aamulla, kun alakertaan tulin. Muita lintuja siinä ei viime aikoina ole isommin käynyt. Liekö käynyt niin, että ovat löytäneet paremman baarin, vai mahtaisiko tuo tontilla viihtyvä kanahaukka vaikuttaa asiaan.
Hiljaista on ollut muutenkin, mitä nyt muutaman kerran päivässä matelee juna tuosta ohi. Kyllä, niitä menee siellä näin pääsiäisenäkin, pitkän perjantain saldo oli kaksi junaa.
Tuossa parin sadan metrin päässä siis kulkee rautatie, sellainen lyhyt radanpätkä, vajaat seitsemän kilometriä. Liikennettä siinä ei ole juuri ollenkaan, itse asiassa henkilöliikenne on lopetettu jo vuosikausia sitten. Wikipedian mukaan vuonna 1936. Mitenköhän on, pitääkö paikkansa, muistan että olisin pienenä matkustanut mummoni kanssa lättähatussa tuolta keskustasta tähän meidän ylikäytävälle. Liekö sitten ollut joku erikoistapaus tai jotain, mene ja tiedä.
Meni vuosikausia, että siinä ei liikkunut junan junaa, mutta viime vuosina liikenne on vilkastunut ja parhaimpina päivinä siinä saattaa kulkea kolmekin puutavaralla lastattua junaa.
On se kyllä sen verran kaukana tuo rata, ettei tuo junaliikenne haittaa yhtään. Onpahan jotain tapahtumaa päivän mittaan, kun tulee seurattua junien ohiajoa.
Tosin joka ikinen kerta kun tuosta juna ohi menee, pelkään että jompikumpi koirista saa päähänsä mennä junaa moikkaamaan tai muuten vaan ihmettelemään. Nyt hankikannolla nuo koirat painelevat tuonne pitkälle leikkimään ja juoksemaan heti kun ulos pääsevät. Noista toheloista kun ei tiedä mitä saava päähänsä, toivottavasti kumpikaan ei tuonne keksi lähteä.
Tuonne radan ja pellon väliin pitäisi se aita saada. Vaihtoehtoja on muutama: pensasaita, verkkoaita tai pajuaita... Vähän mietityttää, tulee meinaan aidalle mittaa melkoisen paljon. Mikäköhän mahtaisi olla järkevin ratkaisu..
Hiljaista on ollut muutenkin, mitä nyt muutaman kerran päivässä matelee juna tuosta ohi. Kyllä, niitä menee siellä näin pääsiäisenäkin, pitkän perjantain saldo oli kaksi junaa.
Tuossa parin sadan metrin päässä siis kulkee rautatie, sellainen lyhyt radanpätkä, vajaat seitsemän kilometriä. Liikennettä siinä ei ole juuri ollenkaan, itse asiassa henkilöliikenne on lopetettu jo vuosikausia sitten. Wikipedian mukaan vuonna 1936. Mitenköhän on, pitääkö paikkansa, muistan että olisin pienenä matkustanut mummoni kanssa lättähatussa tuolta keskustasta tähän meidän ylikäytävälle. Liekö sitten ollut joku erikoistapaus tai jotain, mene ja tiedä.
Meni vuosikausia, että siinä ei liikkunut junan junaa, mutta viime vuosina liikenne on vilkastunut ja parhaimpina päivinä siinä saattaa kulkea kolmekin puutavaralla lastattua junaa.
On se kyllä sen verran kaukana tuo rata, ettei tuo junaliikenne haittaa yhtään. Onpahan jotain tapahtumaa päivän mittaan, kun tulee seurattua junien ohiajoa.
Tosin joka ikinen kerta kun tuosta juna ohi menee, pelkään että jompikumpi koirista saa päähänsä mennä junaa moikkaamaan tai muuten vaan ihmettelemään. Nyt hankikannolla nuo koirat painelevat tuonne pitkälle leikkimään ja juoksemaan heti kun ulos pääsevät. Noista toheloista kun ei tiedä mitä saava päähänsä, toivottavasti kumpikaan ei tuonne keksi lähteä.
Tuonne radan ja pellon väliin pitäisi se aita saada. Vaihtoehtoja on muutama: pensasaita, verkkoaita tai pajuaita... Vähän mietityttää, tulee meinaan aidalle mittaa melkoisen paljon. Mikäköhän mahtaisi olla järkevin ratkaisu..
torstai 5. huhtikuuta 2012
Talvivaurioita - osa I
Näin keväällä, kun lumet alkavat pikkuhiljaa sulaa, tulee tarkasteltua talven aiheuttamat vahingot sitä mukaa kun lumi vähenee. Vielä eivät ole perennapenkit paljastuneet lumen alta, joten siltä osin täällä eletään jänniä aikoja. Puita on jo päässyt tutkailemaan, ne hedelmäpuut, jotka istutin viime keväänä, näyttäisivät voivan ihan hyvin. Samaa ei voi kyllä sanoa tuolla pellon reunalla kasvavista Terijoen salavista. Jo viime talven jälkeen ne olivat muuttaneet kasvutapaansa vähän enemmän maanläheiseksi.
Tämän talven aikana salavat ovat todella kärsineet lumikuormasta. Nyt siellä on pystyssä kasvavia oksia huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin.
Napsin sieltä viime keväänä pistokkaita, niistä oksista, jotka olivat lähes poikki. Mutta en mitään radikaaleja leikkausoperaatioita suorittanut. Toivoin, että nuo puskat olisivat toipuneet siinä sitten kesän mittaan. Vähän paremmin ne sitten syksyllä jo voivatkin, eli leikkaaminen sitten jäi siihen pistokkaiden ottamiseen.
Pajun sukuiset kasvit lähtevät tosi hyvin kasvamaan, sen sain jälleen kerran huomata. Laitoin oksat ämpäriin talteen, tarkoitus oli niitä sitten tökkiä maahan, kunhan tulisi sopiva keli. No, eivät ne kauan siinä ämpärissä kerinneet olla, kun oksat alkoivat tehdä innolla juuria ja vieläpä ennätysnopeasti. Jäivät sinne räystään alle kevätsateeseen, eli vettä sitten niille riitti. Istuttelin niitä sitten ruukkuihin sitä mukaa, kun juuria ilmestyi. Tuolla ne pikkuiset salavat ovat talvehtineet kasvihuoneessa ruukuissaan, kun unohdin ne sitten autuaasti koko kesäksi. Syksyllä pääsivät kasvihuoneen suojiin, kun syyssiivousta pihapiirissä tehtiin.
Tässä täytyy kohtapuoleen kaivaa taas puutarhasakset ja oksasaha valmiiksi. Pistokkaita on tiedossa kasapäin taas. Nyt nuo salavat jo varmaan täytyy leikata melko alas. Sama homma täytyy viimeinkin tehdä tuolle siperianhernepensaalle, taidanpa kokeilla kasvattaa sitäkin pistokkaista, vaikka väittävät, ettei se onnistu.
Tämän talven aikana salavat ovat todella kärsineet lumikuormasta. Nyt siellä on pystyssä kasvavia oksia huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin.
Napsin sieltä viime keväänä pistokkaita, niistä oksista, jotka olivat lähes poikki. Mutta en mitään radikaaleja leikkausoperaatioita suorittanut. Toivoin, että nuo puskat olisivat toipuneet siinä sitten kesän mittaan. Vähän paremmin ne sitten syksyllä jo voivatkin, eli leikkaaminen sitten jäi siihen pistokkaiden ottamiseen.
Pajun sukuiset kasvit lähtevät tosi hyvin kasvamaan, sen sain jälleen kerran huomata. Laitoin oksat ämpäriin talteen, tarkoitus oli niitä sitten tökkiä maahan, kunhan tulisi sopiva keli. No, eivät ne kauan siinä ämpärissä kerinneet olla, kun oksat alkoivat tehdä innolla juuria ja vieläpä ennätysnopeasti. Jäivät sinne räystään alle kevätsateeseen, eli vettä sitten niille riitti. Istuttelin niitä sitten ruukkuihin sitä mukaa, kun juuria ilmestyi. Tuolla ne pikkuiset salavat ovat talvehtineet kasvihuoneessa ruukuissaan, kun unohdin ne sitten autuaasti koko kesäksi. Syksyllä pääsivät kasvihuoneen suojiin, kun syyssiivousta pihapiirissä tehtiin.
Tässä täytyy kohtapuoleen kaivaa taas puutarhasakset ja oksasaha valmiiksi. Pistokkaita on tiedossa kasapäin taas. Nyt nuo salavat jo varmaan täytyy leikata melko alas. Sama homma täytyy viimeinkin tehdä tuolle siperianhernepensaalle, taidanpa kokeilla kasvattaa sitäkin pistokkaista, vaikka väittävät, ettei se onnistu.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Ne kasvaa sittenkin…
Rosmariinit ovat itäneet! Ainakin jotain olen tehnyt siis tämän vuoden kylvösten kanssa oikein.
Rosmariini yleensä on aina täällä ollut älyttömän vaikea saada kasvun alkuun. Ensimmäisenä vuonna, kun sitä yritin, yksikään siemenistä ei itänyt. Seuraavan kerran laitoin sitten eri pakkaajien siemenpusseista hurjan määrän itämään, eivätkä nekään onnistuneet.
Viime keväänä sitten vihdoin ja viimein sain rosmariinit ensimmäisen kerran itämään, ei harmainta hajua, mitä tein eri tavalla kuin aikaisemmin. Siemenetkin olivat ihan niitä samoja, joita edellisvuonna yritin idättää. Olin jättänyt loput siemenet talteen, vaikkei niistä mitään tullutkaan.
Sieltä ne pilkistävät Rosmariinin ensimmäiset sirkkalehdet mullasta. Harvakseltaan ovat itäneet, vaan eipä tuo haittaa, eipähän tarvitse koulia omiin ruukkuihinsa ihan heti alkkuunsa.
Myös Basilikat ovat ottaneet kasvuspurtin.
Tässä tuskin malttaa odottaa, että nuo olisivat korjuukokoisia.
Kylvin muutaman Sweet 100 F1 -tomaatinsiemenenkin.
Terhakoita tomaatinalkuja nousi todella nopeasti. Toivottavasti säilyvät koskemattomina siihen asti, kun pääsevät kasvihuoneeseen. Koirat ovat nimittäin nyt sitten ottaneet oppia taimihakkuri-kissoiltani. Kaikki vihreä kelpaa, ja valitettavasti täällä en noita taimia saa niin ylös, etteivätkö koirat niihin ylettäisi. Tarttis varmaan rakentaa taimihyllykkö.
Rosmariini yleensä on aina täällä ollut älyttömän vaikea saada kasvun alkuun. Ensimmäisenä vuonna, kun sitä yritin, yksikään siemenistä ei itänyt. Seuraavan kerran laitoin sitten eri pakkaajien siemenpusseista hurjan määrän itämään, eivätkä nekään onnistuneet.
Viime keväänä sitten vihdoin ja viimein sain rosmariinit ensimmäisen kerran itämään, ei harmainta hajua, mitä tein eri tavalla kuin aikaisemmin. Siemenetkin olivat ihan niitä samoja, joita edellisvuonna yritin idättää. Olin jättänyt loput siemenet talteen, vaikkei niistä mitään tullutkaan.
Sieltä ne pilkistävät Rosmariinin ensimmäiset sirkkalehdet mullasta. Harvakseltaan ovat itäneet, vaan eipä tuo haittaa, eipähän tarvitse koulia omiin ruukkuihinsa ihan heti alkkuunsa.
Myös Basilikat ovat ottaneet kasvuspurtin.
Tässä tuskin malttaa odottaa, että nuo olisivat korjuukokoisia.
Kylvin muutaman Sweet 100 F1 -tomaatinsiemenenkin.
Terhakoita tomaatinalkuja nousi todella nopeasti. Toivottavasti säilyvät koskemattomina siihen asti, kun pääsevät kasvihuoneeseen. Koirat ovat nimittäin nyt sitten ottaneet oppia taimihakkuri-kissoiltani. Kaikki vihreä kelpaa, ja valitettavasti täällä en noita taimia saa niin ylös, etteivätkö koirat niihin ylettäisi. Tarttis varmaan rakentaa taimihyllykkö.
Tunnisteet:
siemenet,
taimikasvatus
Takatalvea pukkaa - ainakin etelään
Heräilin aamulla näin talvisaikaan ajateltuna hävyttömän aikaisin. Koikkelehdin alakertaan jo ennen kuutta. Talvisin tulee yleensä tuhistua petissä pitempään, kuka nyt pilkkopimeässä viitsii ylös nousta - ellei nyt sitten ole ihan pakko.
Tämän aamun positiivinen yllätys oli se, että aurinko oli nousemassa tuolta järven takaa, vaikka älyttömän aikaista olikin. Joten jess! sain hörpittyä aamukaffet auringonvalossa. Jännää oli, että vaikka oli jo valoisaa, molemmat koirat vain jatkoivat uniaan peteillään, vaikka tulin alas. Kissa sen sijaan jolkotti perässäni. Jäi sitten tuonne rappuun maukumaan, kun olin sulkenut yläkerran oven. Pitihän se sieltä päästää, kuka nyt sellaista mouruamista aamutuimaan jaksaisi kuunnella. Olin jo varautunut varsinaiseen kilpajuoksuun, molemmat koirat kun nukkuivat tuolla oven vieressä. Vaan kuinka ollakaan. eivät ne korvaansakaan lotkauttaneet, vaikka Gizmo-herra kävi molempia moikkaamassa, ennen kuin saapasteli keittiön pöydälle lintulautaa tuijottamaan.
Kevään ensimmäinen mustarastaskin on ilmoittautunut ruokintapaikalla. Tämä mustarastaskoiras on arka kuin mikäkin, vähänkin jos liikahdan sisällä, se lentää karkuun. Seurailin sitä tuossa jonkin aikaa, hyvin tuntui siemenet poijjaalle maistuvan.
Tuolla se ruokaili sulassa sovussa kahden oravan kanssa useampaan otteeseen aamupäivällä.
Onneksi täällä ei ole satanut lunta, kuten etelämpänä, täällä on ollut jo muutaman päivän mahdottoman hyvä hankikanto. Sitä se teettää kun on päivällä lämpöasteita ja yöllä heittää pakkasen puolelle. En muuten edes muista koska olisi viimeksi näin hyvä ollut, lumi kantaa meikäläisenkin ihan kevyesti. Ja koirat tykkäävät - tuolla ne mennä viipottavat pellolla kuin hullut, ihan joka ulkoilukerta.
Koiruudet siis painelevat pää kolmantena jalkana tuonne pellolle - parin sadan metrin päähän. Päivän toisella ulkoilukerralla otin sitten kameran mukaan ja laitoin siihen varmuuden vuoksi pitkän putkenkin, ei niistä muuten kuvia olisi saanut, ellei olisi ollut pitkä polttoväli.
Ronja painelee tuonne pitkälle, parinsadan metrin päähän aina edeltä…
Ei sitä pentukoiraa kauan tarvitse houkutella…
Rocky parka vaan tuppaa aina välillä uppoamaan lumeen..
Sitten sitä taas mennään ja lujaa…
Ronja pienempänä ja kevytrakeisena koiruutena painelee parikymmentä metriä Rockyn edellä.
Käännöksissä toinen sitten saa vähän etumatkaa kurottua kiinni…
Mutta ei siinä kauankaan mene kun Ronja taas jättää pojan pitkälle taakseen.
Kun toinen ei saa kiinni, lähtee tyttö pinkomaan takaa-ajajaa vastaan, sitten tiukka käännös ja menoksi taas…
Hauskinta kai sitten on se, kun toinen huohottaa ihan kintereillä…
Tiukkoja käännöksiä tehdään suuntaan jos toiseenkin…
Ihmeen kauan ne jaksavat tuolla juoksennella. tuollaisen huhkimisen jälkeen molemmat koirat sitten nukkua retostavat loppupäivän.
Näin sitä millä mennään eikä meinata kun on hankikanto.
Tämän aamun positiivinen yllätys oli se, että aurinko oli nousemassa tuolta järven takaa, vaikka älyttömän aikaista olikin. Joten jess! sain hörpittyä aamukaffet auringonvalossa. Jännää oli, että vaikka oli jo valoisaa, molemmat koirat vain jatkoivat uniaan peteillään, vaikka tulin alas. Kissa sen sijaan jolkotti perässäni. Jäi sitten tuonne rappuun maukumaan, kun olin sulkenut yläkerran oven. Pitihän se sieltä päästää, kuka nyt sellaista mouruamista aamutuimaan jaksaisi kuunnella. Olin jo varautunut varsinaiseen kilpajuoksuun, molemmat koirat kun nukkuivat tuolla oven vieressä. Vaan kuinka ollakaan. eivät ne korvaansakaan lotkauttaneet, vaikka Gizmo-herra kävi molempia moikkaamassa, ennen kuin saapasteli keittiön pöydälle lintulautaa tuijottamaan.
Kevään ensimmäinen mustarastaskin on ilmoittautunut ruokintapaikalla. Tämä mustarastaskoiras on arka kuin mikäkin, vähänkin jos liikahdan sisällä, se lentää karkuun. Seurailin sitä tuossa jonkin aikaa, hyvin tuntui siemenet poijjaalle maistuvan.
Tuolla se ruokaili sulassa sovussa kahden oravan kanssa useampaan otteeseen aamupäivällä.
Onneksi täällä ei ole satanut lunta, kuten etelämpänä, täällä on ollut jo muutaman päivän mahdottoman hyvä hankikanto. Sitä se teettää kun on päivällä lämpöasteita ja yöllä heittää pakkasen puolelle. En muuten edes muista koska olisi viimeksi näin hyvä ollut, lumi kantaa meikäläisenkin ihan kevyesti. Ja koirat tykkäävät - tuolla ne mennä viipottavat pellolla kuin hullut, ihan joka ulkoilukerta.
Koiruudet siis painelevat pää kolmantena jalkana tuonne pellolle - parin sadan metrin päähän. Päivän toisella ulkoilukerralla otin sitten kameran mukaan ja laitoin siihen varmuuden vuoksi pitkän putkenkin, ei niistä muuten kuvia olisi saanut, ellei olisi ollut pitkä polttoväli.
Ronja painelee tuonne pitkälle, parinsadan metrin päähän aina edeltä…
Tyttö ottaa tosi mahtavia loikkia ja vauhti on varmaan vinttikoira luokkaa =).
Sitten kun se pääsee tarpeeksi pitkälle pihasta, jää se odottamaan, josko tuo kaveri tulee perästä. Lähtötilanne parinsadan metrin päässä pellolla: Leiki mun kaa!!
Ei sitä pentukoiraa kauan tarvitse houkutella…
Rocky parka vaan tuppaa aina välillä uppoamaan lumeen..
Sitten sitä taas mennään ja lujaa…
Ronja pienempänä ja kevytrakeisena koiruutena painelee parikymmentä metriä Rockyn edellä.
Käännöksissä toinen sitten saa vähän etumatkaa kurottua kiinni…
Mutta ei siinä kauankaan mene kun Ronja taas jättää pojan pitkälle taakseen.
Hauskinta kai sitten on se, kun toinen huohottaa ihan kintereillä…
Tiukkoja käännöksiä tehdään suuntaan jos toiseenkin…
Ihmeen kauan ne jaksavat tuolla juoksennella. tuollaisen huhkimisen jälkeen molemmat koirat sitten nukkua retostavat loppupäivän.
Näin sitä millä mennään eikä meinata kun on hankikanto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)