Melonitkin omasta maasta

Omnomnom =). Cantaloupe meloneja omalta maalta. Tuli syötyä heti kun sato oli korjattu.

Pienikokoisiksi jäivät, mutta maku oli kyllä ihan kohdallaan. Kyllä tässä tuntee vähän onnistumisen iloa, naapurin mukaan täällä on turha kasvattaa vesimeloneja sun muita, kun hänen tuttavapuutarhurinsakaan ei onnistunut, vaikka kasvatti osan kasvihuoneessa. Joopa joo - meikä se vaan kasvatti kylmän viileesti nämä kaikki ihan vaan avomaalla - nelosvyöhykkeellä. =)

En sitten malttanut, piti syödä vesimelonikin. Pieni sekin, mutta eipä tuo haittaa.

Minusta on todella hienoa, että edes jotain hedelmäntynkää tekivät. Kasvatan ensi vuonnakin - ihan varmasti.

Muualla maassa kuivaa - täällä melkein vedenpaisumus

Olen puutarhablogeista lueskellut juttuja, joissa valitetaan tämän kesän olleen liian kuiva. Voi hyvänen aika, minä täällä toivon ja todella hartaasti, että tämä ainainen vedentulo loppuisi jo. Viime kesänä itsekin painiskelin kasteluongelmien kanssa, kun täälläpäin maata oli koko kesän todella kuivaa. Vastaavasti sitten muualla maassa tuntui satavan koko ajan. Sadepilvet kiersivät tämän paikan vuosi sitten jostain syystä todella tehokkaasti. Vaan toista on ollut tänä vuonna. Vettä tulee paljon, jopa niin, että kaikki suunnilleen mätänee pystyyn.

Perunanvarret alkavat olla mustuneita muistoja, maa kasvimaalla kasvaa levää ja penkkien välit ovat mutavelliä. Levä penkeissä tietysti kertoo siitä, että on aivan liian märkää. Suurin osa kasveista ei pysty tällaista vesimäärää kestämään, juuret hukkuvat ja kasvi joko voi huonosti tai ottaa ja sanoo kasvusopimuksensa irti kokonaan ja mätänee pois. Harmittaa niin vietävästi, tänä vuonna kun tein kolme kertaa isomman kasvimaan, kuin viime vuonna. Niin, toki oli tarkoitus saada vähän enemmän satoakin.


Tietysti onhan se toisaalta hyvä, ettei tarvitse kasvimaata kastella, mutta toki mieluummin kastelisin vaikka koko ajan, jos se takaisi kunnon sadon, kuin katselisin kasvien kärsimistä liian märässä maassa.

Kyllähän se on vähän liikaa, kun lähes joka päivä tippamittari on aivan mahdottomissa lukemissa. Jos yhden päivän aikana tulee tuollaiset vajaat 30 mm vettä - ei pikku harrastelijaviljelijää naurata. Tuohan tietää sitä, että kasvimaalle ei ole menemistä. Sinne uppoaa polviaan myöten, paitsi niissä kohdissa, joissa penkkien välit on katettu olkikatteella.

Ainoat kasvit, jotka tuolla avomaalla tuntuvat hyötyvän tästä vetisyydestä ovat tomaatit. Tomaattihan tarvitsee melkoisen määrän vettä kasvaakseen ja pysyäkseen kunnossa. Jopa kurpitsat alkavat näyttää huonovointisuuden merkkejä, ravinteet varmaan hulahtavat multakerroksen läpi liian nopeasti tuon valtavan sadevesimäärän mukana. Olen nyt luopunut lannoittamisestakin toistaiseksi, kun ei siitä näytä mitään hyötyä olevan. Täytyy odotella, että tulee edes hetken tauko tuohon sateeseen - päivän tai kahden tauko olisi ihan riittävä. Sitten voisi vähän lannoitellakin, ainakin noita kurpitsoita, nehän kasvavat vielä reippaasti tuosta tämänhetkisestä koostaan.


Luulisi että vesimelonit pitäisivät märästä kelistä.

Mutta kasvu näyttäisi pysähtyvän kuin seinään aina sadekelien ajaksi. Vai kuvittelenkohan vaan…

Ärsyttää….

Google sitten muisti mainoksella tänään, kun kirjauduin Bloggerin hallintapaneeliin.

Aika tylsää - Popup kertoo: ”Näyttää siltä, että blogisi on suosittu.” No hohhoijaa. Tietysti suosittu on melko subjektiivinen käsite kullekin tarkastelijalle. Milläköhän kriteereillä Kuukkelissa näitä käyttäjien silmille paiskotaan.

Meikäläisen blogin kävijämäärä per päivä on tilastojen mukaan ollut jo jonkin aikaa keskimäärin 50 ja parhaimmillaan parisataa päivässä, tarkoittaako se sitten sitä, että blogi on suosittu… Jos kuusisataa tyyppiä tulee hakemaan blogistani kasvilaatikko-ohjeita tai 250 hakee karviasmarjapiirakan ohjetta, eihän se sitä tarkoita, että blogi on suosittu. Kai tuo enemmänkin tarkoittaa sitä, että sattuu olemaan jokunen juttu, joka kiinnostaa isoa määrä ihmisiä. Vai tarkoittaako tuo Kuukkelin toteamus, että Google itse suosii blogiani tarjoamalla roskalisää mainosten muodossa.. ? Ärsyttävää.

Muistiko Google heittää Sinua tänään AsSense mainoksella? Onkohan niillä joku kampanja menossa..

Otsikko-ongelma

Ensimmäistä kertaa tätä blogia kirjoittaessa kävi niin, että tälle tekstille ei sitten sujuvasti löytynytkään otsikkoa. Normaalisti tekstiä naputtaessa se otsikko tupsahtaa mieleen viimeistään tekstin puolessa välissä, tai sitten se on jo valmiiksi ajateltuna, ennen kirjoittamisen aloittamista. Nyt ei sitten tullut mitään mieleen, ei millään. Tarkoittaakohan tällainen ajatusten tahmaaminen sitä, että bloggaamisessa olisi pidettävä taukoa, kun luovuus lopahtaa. Mene ja tiedä.

Täällä päivät kuluvat suunnilleen saman kaavan mukaan. Loppukesästä ei edes huoleta kasvimaan rikkaruohomäärä, eikä epäsiistin näköiset penkinvälit. Näin kesän lopulla, sitä vain ajattelee, että kuihtuvat nuo tuonne kuitenkin, viimeistään ensimmäisen hallayön aikoihin. Aika tuntuu menevän enemmänkin eri lajien kypsymisen seuraamisessa. Niin ja tietysti aikaa kuluu myös sadonkorjuussa ja erilaisten juttujen pakastamisessa ja muussa säilömisessä. Lisäksi seurailen täällä innolla tuon suurimman kasvamassa olevan kurpitsan muodonmuutosta vihreästä pallukasta ihanaksi oranssiksi kypsäksi kurpitsaksi. Muutosta siinä tapahtuu ihan päivittäin.

Olen ihan joka päivä ottanut siitä kuvan, kun kuvittelen, että se ei muutu. Sitten tässä koneen äärellä silmä kovana vertailen kuvia. Ja joka päivä joudun myöntämään, että kyllä se vaan muuttaa tuota väriään koko ajan oranssimpaan suuntaan.

Maissit nyt sitten kukkivat myös ihan urakalla.

Niitäkin on mielenkiintoista seurata päivittäin, en aikaisemmin ole maissia edes kuvitellut kasvattavani, joten tämä niiden kasvun seuraaminen on todella hauskaa. Enkä edes välitä nyt siitä, ehtivätkö tehdä sitten yhtään tähkää, ainakin nyt tiedän, että maissin kasvattaminen täällä onnistuu, jos vain on ajoissa liikkeellä. Minähän laitoin nämä todella myöhään maahan.

Vesimeloni - se ainoa, joka on tulossa, kasvaa myös valtavaa vauhtia. Päivittäin huomaa sen hujahtaneen uuteen mittaan.

Harmittavaa on se, että tuolla kaaritunnelissa, jossa nämä melonit kasvavat, on koko kesän ollut liian märkää. Maa on sammaloitunut ja levän peitossa. Ei varmaankaan paras mahdollinen kasvualusta millekään kasville. Olen joutunut sinne kasvutunneliinkin levittämään olkia poluksi. Siellä käveleminen kun ei ilman jotain kuiviketta onnistu vieläkään. Samperin sää, olisi saanut olla pikkuisen kuivempi kesä.

Tänään aamupäivällä tuolla kurpitsamaalla penkkejä penkoessani törmäsin tällaiseen kummajaiseen.

Se oli maastoutunut niin hyvin kellastuneiden lehtien sekaan penkkien väliin, että en sitä aikaisemmin ollut huomannutkaan. Hieno juttu, onpahan tulossa yksi jättimäinen kurpitsa lisää.

Siellä penkeissä peuhatessani huomasin aika mielenkiintoisen seikan, mitä en aikaisemmin ollut ottanut huomioon. Nämä kurpitsapahalaiset ovat valloittaneet toistensa penkit. Optimistina kuvittelin, että ne pukkaisivat kurpitsansa tuonne penkkien väliin, johon jätin runsaanlaisesti tilaa. Vaan vielä mitä, siellä on tehty invaasiota viereisiin penkkeihin oikein urakalla. Eli toisin sanoen, jos haluan selvittää mitä lajiketta mikin kurpitsa on, minun on seurattava sen lonkeroa emokasville, koska ihan varmasti se ei sitten olekaan sen penkissä kasvavan hedelmä. Siellä nyt on ainakin neljä tällaista tapausta. Yhden alkuperän selvitin jo, vaikka olikin melkoisen työteliäs urakka. En tätä olisi ehkä huomannutkaan, ellen olisi alkanut ihmetellä, että miksi Mandel -lajikkeen kurpitsa sitkeästi pysyy vihreänä, eikä muuta väriään lainkaan. No kaipa tuo kurpitsa pysyy vihreänä hamaan loppuunsa asti, koskapa on sattumalta sellaista vihreäksi jäävää lajiketta. Niin, siis siitä viereisestä penkistä. Hassu juttu.

Tomaattisatoa ja muuta mukavaa

Oranssit tomaatit ovat valmiita - ainakin osittain. Eipä tuossa varmaan mene kuin päivä tai pari kun saa kerättyä nuo loputkin tällä hetkellä hennosti oranssille vivahtavat yksilöt tuolta.

Yksi noista tuli syötyä jo heti pellolla. Nam. Nämä siis ovat kasvamassa ihan avomaalla, ilman mitään sen kummempaa hoitoa suuressa sekamelskassa kaikkien muiden mahdollisten lajikkeiden kanssa. Jännä juttu, tomaatti näyttää täällä tulevan toimeen parhaiten ihan vaan kun sen istuttaa pellolle ja unohtaa sinne. Kasvihuoneessa ei vielä ole mitään kummallista tapahtunut, raakileita on muutama, mutta pääsääntöisesti ne yksilöt, jotka siellä kasvarissa oleilevat, ovat suunnilleen kaksi viikkoa jäljessä kehityksessä, kun vertaa noihin avomaan sitkeisiin sisseihin.

Paprikoille ei kuulu kovin hyvää. Niillehän kävi vähän hassusti tänäkin vuonna. Kun olin istuttamassa niitä tuonne tunneliin avomaalle, oli satanut päivätolkulla ja istutuskuopat, joita kaivoin, täyttyivät heti vedellä. Eli suuri osa paprikoista jäi sitten istuttamatta. Siellä ne nyt olla möllöttävät avomaalla ruukuissaan.

Vaan kuinka ollakaan… sieltähän on ruukkupaprikoista tulossa satoa. Mavras -lajikkeen paprikat ovat jo päässeet melko mukavasti kypsymisen alkukun. Mavrashan on tuollainen musta/violetti paprika. Näitä kasvattelin viime vuonna tuolla saunan seinustalla. Keräsin siemeniäkin niistä kypsistä ja nämä nyt ovat sitten viime vuotisten jälkeäisiä.

Mun vesimeloonikin kasvaa =). Ei tuo ole vielä kovin kummoisen kokoinen, mutta kun ottaa huomioon sen, etten odottanut yhtäkään, tämä on suorastaan saavutus.

On siellä muissakin meloneissa alkuja, mutta nyt kyllä tulee käymään niin, etteivät ne ehdi. Mutta olipahan mielenkiintoinen kokeilu ja tietääpähän nyt sitten noistakin vähän enemmän, ensi vuonna sitten osaakin jo varmaan hoitaa noillekin kasvun edellyttämät olosuhteet. Nythän on ollut niin märkää täällä, että penkitkin ovat sammaloituneet ihan piloille. Kasvimaalla on joutunut laittamaan riviväleihin olkia, että siellä pystyy kävelemään, on pahuksen upottavaa ja liejuista joka puolella. Jännä juttu, viime vuonna painiskeltiin liiallisen kuivuuden kanssa ja tänä vuonna sitä vettä on sitten riittänyt ihan liikaakin.

Kurpitsakummajaisia

Kurpitsapenkeissä pullahtelee koko ajan lisää kurpitsan alkuja. Osa on ihan normikurpitsan näköisiä, osa on aika mielenkiintoisen oloisia yksilöitä. Tulee olemaan kiva nähdä millaisia ne kaikki sitten isompina ovat.

Lajikkeesta taas ei ole tietoa - nimilappua ei löytynyt lehtien seasta, mutta tästä on tulossa oletettavasti pieni Mandel-lajinen kurpitsa. Nämä pienemmät Mandelit kasvavat noin kilon painoisiksi, eli ihan sellaisiksi kompakteiksi paketeiksi.

Ihan kirkkaan keltaisiakin alkuja tuolla on.

Täytyy varmaan ihan urakalla lähteä kaivamaan ne nimilaput esiin, että tietää mikä laji missäkin kohtaa hedelmää tekee.

Kasvihuoneessa on jopa meloneitakin tulollaan.

Melonit eivät oletettavasti ehdi tänä vuonna kypsyä. Mutta tietysti, jos syksy on lämmin ja kestää pitkään, saattaa niistäkin jotain tulla.

Yksi uusi tuttavuus kasvatettavissa on täällä kyssäkaali.

Olen näköjään istuttanut kaksi taimea samaan kohtaan vahingossa, mutta eipä tuo näitä veijareita tunnu haittaavan. Kokoa alkaa olla jo niin paljon, että kohta pitää alkaa näitäkin keräämään talteen.

Papuja tuossa juuri pakastin kaksi litraa. Tuo on ihan kiitettävä saalis muutamasta papupuskasta. Täällä mennään nyt päivä kerrallaan sadonkorjailun merkeissä.

Tomaatteja tulossa?

Glacier -lajikkeen tomaatit alkavat pikkuhiljaa jo vähän punertaa. Tämä on ollut minulle uusi tuttavuus tänä vuonna. Lajikkeen pitäisi olla erityisen kylmänkestävä, satoisa ja vieläpä maukaskin. Saas nähdä minkälainen tuo on, tuskin maltan odottaa, että ensimmäiset kypsyvät ja pääsee maistamaan.

Tämä tomaattilajike tekee aivan erilaisen lehden kuin nuo tavanomaiset tomaatit. Eipä tätä meikäläinen olisi lehtien perusteella tomaatiksi kyllä tunnistanut.

Vaikka tarkoitus oli tänä vuonna saada kaikki ajallaan ja ajoissa maahan ja kasvamaan, niin siltikin kävi joidenkin lajikkeiden kanssa hassusti.

Osa niistä kasveista, joiden jo tässä vaiheessa pitäisi tehdä hedelmiä, alkaa vasta kukkia.  Olin jo luopunut toivosta vesimelonin suhteen, näytti siltä, että se ei edes kuki.

Vaan kuinka ollakaan, siellä on kuin onkin muutama kukka. Eri asia on sitten, ehtiikö sato kypsyä, jos sellaista ylipäätään on edes tulossa. Nämä kasvavat pellolla kaaritunneli-kasvihuoneessa, joten jos oikein hyvin käy ja on pitkä ja lämmin syksy, saattaa sieltä jopa jotain saadakin. Toivossa elellään.

Koiruudet ovat joka päivä aivan puhkiväsyneitä. Molemmat ovat sen verran pentuja vielä, että leikkimiseen puhtia riittää tuntitolkulla. Tosin tuo toinen on vielä niin pieni, että väsähtää huomattavasti nopeammin kuin Ronja. Niin, Ronjahan ei leikkimistä lopeta, ennen kuin sen käskee paikalleen.

Vielä on kaveruksilla sen verran kokoeroakin, että Ronja vie tuota pientä ihan miten haluaa. Vaan eipä tässä varmaan kauaakaan kulu, kun tuo pieni mennä porhaltaa koossa Ronjan ohi. On meinaan aikamoisen isokokoinen koiruus tulossa tuosta. Ronjakin on kohtuullisen kokoinen narttukoiraksi, korkeutta sillä on sellaiset 64 senttiä, vaatimattomasti…