torstai 24. syyskuuta 2015

On tää kumma paikka…

Tässä tontilla vierailee kaikenmaailman harvinaisuuksia, lähinnä lintuja vuoden mittaan. Innoissani niitä tarkkailen ja kuvaan, jos satun sopivasti hollille. Vaan nyt sitten tuli vielä yksi yllätys. Täällä myös kasvaa harvinaisuuksia.

Pari päivää sitten bongasin tuolta ulkorakennuksen nurkalta muutaman valkoisen sienen. On niitä siinä ollut ihan joka vuosi, mutta enpä ole tarkemmin heitä tutkiskellut, kun olen kuvitellut ihan tavallisiksi kuukusiksi.

Kasvavat tuolla nurmikon ja metsän rajassa, suurien satavuotiaiden kuusien tuntumassa.

No, otinpa ja päätinpä tutkia heitä vähän tarkemmin ja nappasin kaksi vähän tarkemmin katsottavaksi.

Oli muuten melkoinen yllätys todeta heidät herkkusieniksi. Suvun määrittäminen oli helppoa, kaikki herkkusienen tuntomerkit, mutta siihen se sitten tyssäsikin. Mikään tuntemani laji kun ei oikein sopinut.

Olen jo pitkään kuulunut Suomen sieniseuran fb ryhmään. Sieni-ihmisten löytöjä ja keskusteluja on mahdottoman mukava seurata. Ryhmässä on paljon asiantuntijoita, tutkijoita ja sienikirjalijoita, joten otin ja postasin ottamani tunnistuskuvat sinne.

Ja kuinka ollakaan… kysessä on siis harvinainen valkoherkkusieni, Agaricus nivescens.

Mitäköhän seuraavaksi bongaan… :D

Henkivakuutus koirille talveksi

Tänä syksynä laitettiin aita tuohon järvenrantaan todella aikaisin. Halpa henkivakuutus koiruuksille, sano. Pari vuotta sittenhän ne talvisaikaan ajoivat yhden supikoiran tuonne jäälle, sillä seurauksella, että supi tippui, koirat onneksi eivät. Kyllä siinä oli kylmä rinki meikäläisellä muutaman minuutin ajan. Onneksi tottelivat ja eivät menneet kovin pitkälle sinne jäälle, mutta kun ei noista elukoista koskaan tiedä, jos vaikka joskus sitten eivät tottelisikaan vaan menisivät ja tippuisivat ja… Eli talviaita on se ainoa ratkaisu tuohon ongelmaan.

Hankin uusia tolppia ja 25 metriä lisää aitaverkkoa. Viime talven aitavirityshän oli vähän sinne päin. Aita oli kiinnitetty puihin vähän miten sattuu ja koostui kolmesta eri verkkotyypistä, kaikki jämät kun oli otettu käyttöön… Ajoi se asiansa se virityskin ihan hyvin, mutta silti oli tuolla takaraivossa koko ajan vähän sellainen tunne, että mitä jos menevät siitä ali tai yli tai jopa läpi kuitenkin…

Uudet tolpat laitettiin ihan rantaviivaa myötäillen, kuvassa tosin ei juurikaan vettä näy, on sen verran rehevä vesikasvisto näin syksyllä, mutta ihan rannassa se kuitenkin on.

Kiirehdin vähän tuon aidan laittamista, ihan siitä syystä, että supikoirat ovat taas aloittaneet pihapiirissä vierailun. Tämä piha on koko vuoden aidattu kolmelta sivulta, eli tuo järven puoli on ollut aitaamatta. Sieltä järven puolelta ne supit sitten köpöttelevät pihalle.

Tässä viime viikkojen aikana, lähes joka ilta on koirapopulaatio ottanut yhteen supipopulaation kanssa. Ja sehän ei passaa. En isommin ole huolissani siitä, että näykkivät niitä supeja, nämä meidän koirat kun molemmat ovat vähintäänkin sen kolme kertaa kookkaampia kuin mikään supikoira, joten pärjäävät kyllä, jos tappeluksi menee. En isommin piittaa siitäkään, jos reviiriään puolustaessaan sattuisivat sen supin sitten tappamaan, vaikka ei se kivaa olisikaan. Enemmänkin olen huolissani mahdollisista tautitartunnoista. En halua mitään ylimääräistä loista tai tautia koirille, sehän se päällimmäinen huoli noissa yhteenotoissa on.

Ronjalla on kerran ollut supilta saatu syyhypunkkitartunta. Ja voi veljet mitä tuskaa se oli sekä koiralle että omistajalle. Kaikki tekstiilit piti desinfioida useampaan kertaan, matot, huonekalut - kaikki.. Siihen rumbaan en enää tahdo ryhtyä. Ja kaiken kukkuraksi se perhanan punkki voi tarttua ihmiseenkin, ei hyvä.

No nyt on aita ja pihapiiri turvattu supi-invaasioilta. Tässä voikin aloittaa sen talven odottelun. Joskohan tuota kaivaisi sukkalangat ja puikot esiin…

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Ei uskoisi, että on syksy

Pihapiirissä käy taas melkoinen kuhina. Aamuvarhaisella kun koiria käytän ulkona istahdan toviksi kuuntelemaan ympäristön ääniä. On muuten melkoinen konsertti. Joka puolelta kuuluu ääniä, sirkutusta, narskutusta, piipitystä ja viheltelyä. Jokunen niistä tapailee kevätlaulun säveliäkin, hiukan haparoiden ja lopettavat toki ihan alkuunsa. Outoja otuksia nuo linnut.

Pihalla riittää naposteltavaa, pensaat ovat vielä täynnä kirvoja ja kaiken maailman öttiäisiä.


Tiltaltteja on tuossa ollut pieni parventapainen (5 kappaletta) tyhjentämässä koivuja ylimääräisistä öttiäisistä.

Yksi käy ihan joka päivä ruokinta-automaateilla. Enpä tiedä miksi, mutta ehkä se käy puhdistamassa automaatit hämähäkeistä. En tuohon käytökseen muutakaan syytä keksi. Onpa täällä sellainenkin ihme kuultu, että tiltaltti pistää ihan lauluksi. Ihmettelin, en ole aiemmin syksyllä moista kuullut. Sitten tuolla eräässä linturyhmässä joku muukin ihmetteli samaa, pääkaupunkiseudulla on myös kuultu siis tiltaltin laulua. Outo syksy.



Viherpeipotkin ovat palanneet pihapiiriin.


Koiraiden kesäasu on melkoisen vaatimaton.



Tavallinen peippokoiraskin on vaihtanut juhlapukunsa talviseen harmaampaan väriin.


Peipoilla taitaa olla paras muuttoaika meneillään. Niitä on täällä pihapiirissa monta.


Pikkuvarpuset ovat ihan saman näköisiä kuin ennenkin, ne kun kantavat saman väristä pukua läpi vuoden.


Viherpeipponaaras istuskelee lintulaudalla päivittäin myös.


Talitiaisparka on vähän rähjääntyneen näköinen. Itse asiassa, melkoisen koomisen näköinen on hän :D

Melkoinen määrä noita tirppoja siis taas tuossa pihapiirissä pyörii, rastaitakin olisi vaikka naapureille antaa. No, putsaavatpahan nuo marjapensaat liioista marjoista.

Okei, aloitin talviruokinnan turhan aikaisin, mutta… vaikka väittävät, että on tavanomaista lämpöisempi syyskuu menossa, ei sitä täällä isommin huomaa. Ja sitä paitsi, sain tosi edullisesti siemensekoitusta. Taas päiväyskamaa, mutta käyttökelpoista silti ja 10 sentin kilohinnalla kun linnunruokaa saa, sitähän pitää ostaa, eli takapihan baari on auki.



maanantai 21. syyskuuta 2015

Ruukkukurpitsakummajainen

Kovin oli kukkivaista lajia tämä ruukussa kasvattamani kurpitsa.


Kun vaan muistaisin mitä lajia se on. Keväällähän paiskoin kompostiin vähintään 95 % kaikista kasvattamistani ja ostamistani taimista. Siinä rytäkässä sitten enää en tiennyt mikä on mitäkin ja mitä sitten loppujen lopuksi kasvamaan jäi. Tuottoisalta lajilta tämä näyttää ja mitä ilmeisimmin kyseessä on jokin talvikurpitsalaji.

Pieniä kurpitsan alkuja tuli paljon. Nypin lähes kaikki pois ja jätin kasvamaan vain neljä. Syyskuun alussa ne olivat vielä kirkkaan keltaisia.


Nyt syyskuun lopussa (onneksi on ollut kohtuullisen lämpöinen syksy) ne alkavat olla sen näköisiä, että kypsää kamaa ovat. Pitäis varmaan alkaa kurpitstasoseen tekoon.


lauantai 5. syyskuuta 2015

Taistelulaivasto

Syksyn tulon huomaa viimeistään siitä, että järvellä pysähtyy lepäilemään kaikenmaailman vesilintusia. Viime aikoina enimmäkseen laulujoutsenia.

Ovat muuten perhanan ärhäkkäitä otuksia. Koiria eivät voi sietää.



Ronja erehtyi menemään laiturille ja Rocky-poika totta kai perässä. Järvellä sattui olemaan joutsenparvi, jotka sitten lähtivät tulemaan koiraparkojen päälle kuin parempikin taistelulaivasto.

Siinä vaiheessa kun välimatkaa oli enää viitisen metriä katsoin viisaammaksi siirtyä itse lähemmäksi. Koiruudet kun ovat sen verran hömelöitä, etteivät noita lintuja uhkaksi itselleen koe. Ja mistäpä noista taulapäistä tietää - jos olisivat koirien päälle käyneet, siinä olisi voinut hyökkääjälle käydä hassusti. On meinaan vähän epäsuhta tilanne, ainakin minun mielestä - kaksi isoa saksanpaimenkoiraa vs. kolme joutsenta….? Veikkaan että joutsenet olisivat sitten kuitenkin loppupeleissä olleet se turpaan ottava osapuoli.

No, onneksi niillä oli sentään sen verran järkeä, että ihmistä väistivät kuitenkin. Otin niistä muutaman kuvan sitten ihan harjoituksen vuoksi. Ihan kohtuullisia kuvia tuli, kun olivat niin lähellä.



Vielä on paljon harjoiteltavaa tämän uuden kameran kanssa.


Aiempina vuosina olen muutaman joutsenkuvan saanut, mutta näitä oli tosiaan helppo kuvata kun olivat ihan melkeinpä lähitaisteluetäisyydellä. :D


Harmi, että bloggeriin kuvat pitää pienentää ja laatua huonontaa (ei muuten riitä kuvatila, joutuu maksamaan, jos ylittää rajoituksen). Suuremmissa kuvissa höyhenekin erottuisivat tosi tarkasti.

No, eipä tässä sen ihmeempiä, taidanpa taas lähteä kameraa ulkoiluttamaan.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Multakukkulan kuningatar

Alkukesästä ostin kuorman multaa. Aluksi olin tosi innostunut, ihan kohtuuhinnalla sain ja näennäisen hyvälaatuistakin.

Ronja suorastaan rakastaa kaikkia kasoja.



Tyttö tykkää istua muuta maastoa korkeammalla ja pitää vahtia. Outo otus.

Tuossa se multakasa on vieläkin pihamaalla, tosin hieman on siitä jo raijattu multaa muualle.
Ai miten niin menee koko kesä multakasan levittämisessä. No perskules, kun on niin perhanasti kiviä, seuloa täytyy ihan omin pikku kätösin ja sehän muuten sitten viekin aikaa….

torstai 3. syyskuuta 2015

Päärynä!

On niitä. Kokonaista kaksi kappaletta.


Kai niistä yhden piirakan saa tai jotain. :D

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kurpitsaa?

Jep, sitäpä sitä.


Vaan eivät taida ihan tänä vuonna kypsiksi asti ehtiä.
Niin, nämä siis kasvavat ruukussa…. :D