Henkivakuutus koirille talveksi

Tänä syksynä laitettiin aita tuohon järvenrantaan todella aikaisin. Halpa henkivakuutus koiruuksille, sano. Pari vuotta sittenhän ne talvisaikaan ajoivat yhden supikoiran tuonne jäälle, sillä seurauksella, että supi tippui, koirat onneksi eivät. Kyllä siinä oli kylmä rinki meikäläisellä muutaman minuutin ajan. Onneksi tottelivat ja eivät menneet kovin pitkälle sinne jäälle, mutta kun ei noista elukoista koskaan tiedä, jos vaikka joskus sitten eivät tottelisikaan vaan menisivät ja tippuisivat ja… Eli talviaita on se ainoa ratkaisu tuohon ongelmaan.

Hankin uusia tolppia ja 25 metriä lisää aitaverkkoa. Viime talven aitavirityshän oli vähän sinne päin. Aita oli kiinnitetty puihin vähän miten sattuu ja koostui kolmesta eri verkkotyypistä, kaikki jämät kun oli otettu käyttöön… Ajoi se asiansa se virityskin ihan hyvin, mutta silti oli tuolla takaraivossa koko ajan vähän sellainen tunne, että mitä jos menevät siitä ali tai yli tai jopa läpi kuitenkin…

Uudet tolpat laitettiin ihan rantaviivaa myötäillen, kuvassa tosin ei juurikaan vettä näy, on sen verran rehevä vesikasvisto näin syksyllä, mutta ihan rannassa se kuitenkin on.

Kiirehdin vähän tuon aidan laittamista, ihan siitä syystä, että supikoirat ovat taas aloittaneet pihapiirissä vierailun. Tämä piha on koko vuoden aidattu kolmelta sivulta, eli tuo järven puoli on ollut aitaamatta. Sieltä järven puolelta ne supit sitten köpöttelevät pihalle.

Tässä viime viikkojen aikana, lähes joka ilta on koirapopulaatio ottanut yhteen supipopulaation kanssa. Ja sehän ei passaa. En isommin ole huolissani siitä, että näykkivät niitä supeja, nämä meidän koirat kun molemmat ovat vähintäänkin sen kolme kertaa kookkaampia kuin mikään supikoira, joten pärjäävät kyllä, jos tappeluksi menee. En isommin piittaa siitäkään, jos reviiriään puolustaessaan sattuisivat sen supin sitten tappamaan, vaikka ei se kivaa olisikaan. Enemmänkin olen huolissani mahdollisista tautitartunnoista. En halua mitään ylimääräistä loista tai tautia koirille, sehän se päällimmäinen huoli noissa yhteenotoissa on.

Ronjalla on kerran ollut supilta saatu syyhypunkkitartunta. Ja voi veljet mitä tuskaa se oli sekä koiralle että omistajalle. Kaikki tekstiilit piti desinfioida useampaan kertaan, matot, huonekalut - kaikki.. Siihen rumbaan en enää tahdo ryhtyä. Ja kaiken kukkuraksi se perhanan punkki voi tarttua ihmiseenkin, ei hyvä.

No nyt on aita ja pihapiiri turvattu supi-invaasioilta. Tässä voikin aloittaa sen talven odottelun. Joskohan tuota kaivaisi sukkalangat ja puikot esiin…