Ah aurinko

Kevätaurinko lämmittää jo mukavasti.

Oli kiva seurata, kun keltasirkkukoiras otti antaumuksella aurinkoa. Ihana.

Pajusirkut

Harva voi kehuskella kai sillä, että ruokinnalla käy vakituisesti pajusirkkupariskunta.

Tosin ruokintahan on täällä jo lopetettu aikoja sitten, mutta kummasti tuntuvat vielä tuolta syötävää löytävän...

Koiras on kivan kirjava...

Naaras vähän värittömämpi.

Mukavia lintuja.

Molskis sano…

Hupsistakeikkaa.

Ympäri meni niin että paukahti.
Laulujoutsenen kevätkylpy.

Mikä ääni?

Kuvasin sarjassa mustarastasta. Tyyppi jäi miettimään, mikä se on tuo tuollainen ääni. Ja sen, että kuunteli tarkkaan, näkee kuvistakin.

Ensin pönötyskuva.

 

 

Jaa-a, outo ääni jossain…

 

 

.. mistähän se oikein kuuluu…

..oikealtako..?

… vai vasemmalta…

… haa - etuviistosta oikealta.
Kuvaaja busted! :D





Punarinta

On se vaan niin mahdottoman arka laji. Takapihan baariin jäi vakiasiakkaaksi kaksi punarintaa.

Ne käyvät aina aamuhämärässä tankkaamassa.

Sen verran arkoja nämäkin vielä ovat, ettei tahdo kunnon kuvia saada. Mutta pakkohan se on noin nätistä linnusta kuvia ottaa, vaikka vähän huonompiakin.

Veikeä otus, tekee milloin mitäkin hassua.

Uusia asioitakin näistä opin näitä yksilöitä tarkkailemalla.

En tiennyt, että punarinnatkin syövät pähkinöitä.

Aina sitä oppii kaikkea uutta :D

Rautiainen

Rautiainenkin otti ja piipahti pihalla. Tämä on tähän astisista lajeista varovaisin. Siitä kun ei kuvia meinaa saada millään.

Se, että näkee rautiaisen on siis aika harvinaista herkkua. Mikään harvinainen otushan se ei ole, niitä on tässä maassa pilvin pimein, mutta otus kun on sellainen piilottelija.

Vähänkin kun kuvaaja liikahtaa, lintu on tiessään.

Viihtyy pöpeliköissä ja pensaissa. On niillä niin mahtava suojaväri, että harvemmin sen huomaa.

Aamukahvilla bongailtua....

Olen yrittänyt ihan joka aamu tiirailla tuonne lätäkölle. Ihan vaan siksi, että jos vaikka sattuisin lempparilintuni näkemään.

Yhden uivelokoiraan näin muutama päivä sitten.

Mutta tänä aamuna tuolla olikin sitten jo pariskunta.. JEE!

Eivät tulleet lähelle, mutta tunnistamista varten sain yhden kuvan vastavaloon.

Kun ei omista kiikareita, tulee otettua noista kauempana olevista sitten kuvia, niistä on helppo tunnistaa.

Toiseen suuntaan kun mennä viipottivat vähän myöhemmin, oli aurinkokin jo sen verran pilvessä, että kuvaan ei enää tullut häiritseviä heijastuksia. Kun nyt joskus vielä noista onnistuisi kunnon pönötyskuvan saamaan… Sitä odotellessa…

Tytöt tuli

Tapansa mukaan peipponaaraat tulivat rutkasti poikien jälkeen.

Nyt niitä on jo useampikin tuossa ruokinnalla käynyt.

Kiva kun tulivat, poijjaatkin aloittivat konsertoimaan enemmän. Mitäs se sellainen kevät olisi, jossei vähän joka toisesta puusta peipon laulua kuuluisi… :D

Taviparvi

Tänä aamuna sitten viimeinkin onnistuin nappaamaan tuossa järvellä pyörivistä taveista kuvia.

Tähän asti ovat ryökäleet vaan lennelleet ympäriinsä ja viettäneet aikaa tuolla toisella rannalla.

Aamulla tulivat tälle puolelle ja onnistuin pari kuvaa saamaan.

Mennä viipottivat jonossa, eivätkä kaikki 12 mahtuneet millään kuvaan…

Niinpä, herra sitten vain näytti peräpeilinsä, eikä suostunut kääntymään.  Ovat niin perhanan arkoja, että painuvat karkuun heti kun kuvaaja vähänkin liikahtaa…

Mutta hei, mun ekat kuvat taveista :D

Tulihan niitä muutama…

Tässä olen innolla odotellut järripeippojen saapumista. Pari vuotta sittenhän täällä oli sellainen monisatapäinen parvi, joka tyhjensi ruokinnan rippeet niin, ettei minun sitten isommin tarvinnut siivoilla.

Kerrallaan niitä on ollut neljäkymmentäkahdeksan (48) tuossa ruokinnalla.

Tästä en ole varma, voisi olla naaraskin - on sen verran hailakat värit.
Ihan kiva kun edes muutama tuli. :)

Punakylkirastaat saapuivat

Ja saapuivat sitten oikein porukalla. Parikymmentä niitä tuohon pelmahti takapihan baariin aamulla.

Hirmuisen nopeita ovat ja perusteellisia nurmikkoa peratessaan.

Ihan juoksivat kilpaa, kun piti parhaisiin paikkoihin päästä.

Kuvaaja huomattu. Sekunnin parin jähmettyminen ja eikun karkuun.

Kiva heitä oli seurata, toivottavasti muutama jää tähän hoodeille pesimään. Mieluummin näitä katselen, kuin räksiä.

Hiivatin buginen blogi :D

Taas oli  jäänyt monta juttua jumittamaan koneelle.

Bloggaan useimmiten suoraan Word-tekstinkäsittelyohjelmaan. Sieltä ne jutut sitten lähtee bloggeriin, periaatteessa automaattisesti.

Helppoa kuin heinänteko. Ainakin silloin kun se toimii. Jostain kumman syystä viimeinen versio Wordistä ei oikein toimi yhteen bloggerin kanssa.

Sitten kun en muista tarkistaa, juttuja voi jumittua useampiakin. No, eipä siinä sen kummempaa… täytyy taas laittaa kaikki julkaisuun kerralla manuaalisesti. Eli tässä nyt tulee juttuja aikas monta, sitä mukaa kun kerkiän niitä tänne kopioimaan.

Karvakasa laiturilla

Päästin koirat ulos ja könkkäilin itse keittiöön. Kuinka ollakaan, vilkaisin ikkunasta takapihalle. Siellä oli kummallinen karvakasa laiturilla.

Nappasin kameran totta kai.
Kuvista ei kummoisia tullut, kas kun kamera itsepäisesti tarkensi rannassa olevaan verkkoaitaan.

Mutta kyllä hänestä selvän saa.
Ei minkistä erehtyä voi…

Hurjan näköinen otus.

Pesäntekopuuhissa

Eipä tarvinne paljon aiheesta kertoa... kuva selittänee mistä on kyse :D

Kovin on kaikilla kiire näin keväällä.

Punarinta

Tuossa on nyt muutaman päivän viihtynyt yksi punarinta. Tosi varovainen ja arka on tämä yksilö. Eli kuvia on ollut vaikea hänestä saada.

Tänään onnisti paremmin kuin aikaisemmin, sain ihan sarjan.

Se tutkailee ympäristöä tosi tarkkaan. Tuossa se oleili juhannusruusussa pitkän aikaa.

Sitten kun vähän liikahdin, se päätti valmistautua lähtöön.

Ja eikun menoksi taas.

Istuskeli se sitten hetken vielä talipalloautomaatien lähellä.

Ja lintulaudallehan se päätyi sitten loppujen lopuksi, kunhan oli ensin moneen kertaan varmistanut turvallisuuden..

Enpä ennen ollut punarintaa lintulaudalla nähnyt, no nyt sitten olen.
Tarttee varmaan tuo lintulauta jossain vaiheessa oikaista, alkaa olla sen verran pahasti vinossa jo. :D

Minne lie hävinneet

Lumi sulaa vauhdilla. Sulaessaan se paljastaa valtavan siemenvaraston ruokintapaikalla. Pikkuvarpuset kun ovat talven mittaan paiskoneet kaikki heidän mielestään syötäväksi kelpaamattomat siemenet maahan. Tässä kun on ollut vähän vaikeuksia tuon liikkumisen kanssa talven mittaan, en ole kertaakaan ruokintapaikalta maahan tippuneita siemeniä tänä vuonna siivonnut. Eli nyt niitä siellä piisaisi, isommallekin porukalle.

Nyt kun olisi apetta tarjolla isommallekin armeijalle, linnut ovat ottaneet ja häippässeet pihamaalta.

Talven aikana tässä hoodeilla on pyörinyt kaksi keltasirkkuparvea. Joskus ovat osuneet tuohon ruokinnalle yhtä aikaa ja silloin siinä onkin ollut melkoista vilskettä. Nelisenkymmentä keltasirkkua on melkoinen määrä. Nyt ovat siis siirtyneet jo muualle. Muutama pariskunta on jäänyt vielä vakiasiakkaiksi.

Tässä innolla odottelen, josko tänä vuonna paikalle pelmahtaa taas valtaisa määrä järripeippoja. Niitähän oli monta sataa tuossa muutama vuosi sitten.

Keltasirkkukoiraat ovat todella kauniita. Varsinaisia kanarialintuja.

Tässä on koko talven ollut myös kuusitiaispariskunta. Ne ovat sen oloisia, että odottelen perheenlisäystä pikapuoliin.

Tosi nättejä pikku siivekkäitä nämäkin. Ja niin pelottomia. Olisi upeata, jos teksisivät pesän lähistölle, linnunpoikaset ovat hauskoja.

Ei sais olla pienemmälle paha…

Takapihan baarissa on ruokaa riittävästi. Siis minun mielestäni.
Aina on kuitenkin joku, joka on eri mieltä.Tässä tapauksessa peippopoika oli sitä mieltä, että kaikki kuuluu hänelle.

”Menetkös siitä…”

Ja pakkohan se on pienemmän tilaa antaa.

Ei ihan vihervarpunen puolet isommalle peipolle pärjää.

Jäniseläin

Meillä tuo pihapiiri on aidattu ihan kokonaan aina talvella. Tuolta lätäkön puolelta myös, ihan vaan siksi, etteivät koirat tipahtele jäihin. Eli mitään isompaa nisäkästä ei pihapiirissä yleensä talvella näe.

Istuskelin koneella olkkarissa ja lueskelin uutisia.. kun sivusilmällä huomasin jotain liikettä pihamaalla….

Rusakko perhana..

Ei muuta kuin kamera keittiöstä ja kuvia napsimaan. Ihan pakko oli ottaa kuvia, kun on sen verran harvinaista herkkua jäniseläimen näkeminen aitaamisen jälkeen…

Seurasi aitaa tuo otus. Ilmeisen hämmentyneenä kulki hän. Meni kuusiaidan alle, järven puolelle aidan nurkkaan ja sitten takaisin omia jälkiään. Kai sitä otti päähän, kun joka paikassa oli aita vastassa.

Loikki sitten kasvimaalle päin.

Ei sillä mitään isompaa kiirettä tuntunut olevan.

Ja sitten sain päivän naurut. Tämä vesseli mennä viipotti tuonne lumikasan päälle tilannetta tutkailemaan. Viipyi siinä melkoisen tovin, varmaan mietti mitä kautta aitauksesta pois pääsee.

Otin kuvan ja mietin mielessäni, jotta on mulla sitten vahtirusakkokin.

Ai miten niin… no kun tuo on Ronjan lempivahtimispaikka.

Piti kaivaa kuva Ronjasta tammikuulta. Siinähän se, samassa kohdassa, lunta on vain vähän enemmän.

Aikansa kuikuiltuaan rusakko ilmeisesti sai suunnitelmansa valmiiksi. Määrätietoisesti lähti koikkelehtimaan portille päin.

Edelleenkään sillä ei tuntunut mitään kiirettä olevan.

Lähemmäs ja lähemmäs taloa tultiin.

Ja sitten pyörähdettiin portille ja tietä pitkin pois pihalta.

Semmoinen rusakon visiitti se.

Kevätmuutto alkoi

Peippopojat tulivat odotetusti heti rastaiden jälkeen ensimmäisinä.

Kovin olivat herrat vielä vaaleita, talvipuvussaan.

Aamuhämärässä bongasin ensimmäisen pajusirkkukoiraankin.

Seuraavana olivat vuorossa järripeipot.

Ei noita järrejä täällä vielä kovin montaa ole näkynyt, mutta ensimmäiset siis ovat tulleet jo.

Punarintakin piipahti ruokinnalla. Ja tietysti aikaisin aamulla, kun oli vielä hämärää.

 Pikkuhiljaa siis alkavat linnut palata. Kiva, kohta on kesä.