Ruukkukurpitsakummajainen

Kovin oli kukkivaista lajia tämä ruukussa kasvattamani kurpitsa.

Kun vaan muistaisin mitä lajia se on. Keväällähän paiskoin kompostiin vähintään 95 % kaikista kasvattamistani ja ostamistani taimista. Siinä rytäkässä sitten enää en tiennyt mikä on mitäkin ja mitä sitten loppujen lopuksi kasvamaan jäi. Tuottoisalta lajilta tämä näyttää ja mitä ilmeisimmin kyseessä on jokin talvikurpitsalaji.

Pieniä kurpitsan alkuja tuli paljon. Nypin lähes kaikki pois ja jätin kasvamaan vain neljä. Syyskuun alussa ne olivat vielä kirkkaan keltaisia.

Nyt syyskuun lopussa (onneksi on ollut kohtuullisen lämpöinen syksy) ne alkavat olla sen näköisiä, että kypsää kamaa ovat. Pitäis varmaan alkaa kurpitstasoseen tekoon.

Kurpitsaa?

Jep, sitäpä sitä.

Vaan eivät taida ihan tänä vuonna kypsiksi asti ehtiä.
Niin, nämä siis kasvavat ruukussa…. :D

Kurpitsat kettuilee

Pellolle istutetut kurpitsat ovat jotenkin jälkeenjäänyttä porukkaa tänä vuonna.
Tavallisestihan tähän aikaan kurpitsansukuiset kiivaasti levittäytyvät pitkin peltoa ja vähintäänkin kukkivat kuin viimeistä päivää tai sitten kasvattavat pikkukurpitsoja.

Vaan eipä tänä vuonna tahdo toimia mikään. Ensin eivät mahtuneet kasvihuoneessa kasvamaan, pellolle siirrettynä tykkäsivät, että on ihan liian kylmää ja lopettivat kasvunsa pitkäksi aikaa. Kovasti tuntuivat ottavan nokkiinsa ihan kaikesta, pellolle istutuksesta, kastelusta, viileistä ilmoista, ihan kaikesta.

Ja nyt kun sitten olisi sopivan lämmintä ja muutenkin edulliset kasvuolosuhteet, päättivät nuo ryökäleet kehittää jonkin ravintoainepuutostilan tai jotain.

Kummallisesti kellastuivat he, eivätkä siis edes isommin kasvaneet. Kyseessä lienee typen tai magnesiumin puute. Toki olen heille normiannoksen merilevä-kanankakka lannoitetta antanut, ihan saman verran kuin aikaisempinakin vuosina, vaan eipä näy kelpaavan / riittävän. Sitten suivaannuin ja aloin heitä lääkitä nokkoskeitteellä - siinähän sitä typpeä on ja tietty paljon muitakin ravinteita. Ronskimmanpuoleisesti sitä saivat. Ihan kunnon tököttiä ja laimentamattomana.

Ja kuinkas ollakaan, kului kaksi päivää ja tilanne olikin yllättäen jo seuraavan kuvan mukainen.

Toki ne kellastuneet lehdet ovat siellä vieläkin, mutta uudet lehdet peittävät ne jo melko tehokkaasti. Nähtäväksi tosin jää ehtiikö tehdä minkäänmallista kurpitsaa tämä yksilö, aletaan jo olla niin syksypuolella tätä kasvukautta, että melko hilkulla tulee olemaan sadon saaminen.

Syksyä pukkaa taas

Päivät kuluvat sellaisella vauhdilla, ettei oikein tahdo mukana pysyä, sitä ollaan jo syyskuun puolivälissä, ei millään uskoisi. Onhan tuolla ulkosalla havaittavissa kaikki syksyn merkit, lehdet kellastuvat ja tippuvat puista ja maisema alkaa muuttua ruskeansävyiseksi. Vaan silti on vaikea tajuta, että tämäkin kasvukausi alkaa olla lopuillaan.

Täällä kärvistellään edelleenkin ilman keittiötä ja eteisen lattiaa. Ties monesko viikko jo menossa, ei enää jaksa edes laskea. Kuivauspuhaltimet saatiin täältä pois jo pari viikkoa sitten, se on parantanut tätä elämänlaatua huomattavasti. Mutta kuinkas ollakaan, kävi juuri niin kuin pelkäsin. Eli sairaslomalla ollaan - ja pitkällä sellaisella. Arvaahan sen kun laitetaan samaan vesivahinkoiseen huusholliin pari puhallinta ja astmaatikko viikkokausiksi. eihän siitä hyvää seuraa - ei ainakaan sille astmaiselle.

Tänä vuonna syksy on ollut vallan mielenkiintoisen lämmin. Tämähän tarkoittaa tietysti sitä, että kasvimaalla kaikki kasvaa edelleenkin vimmattua vauhtia.
Maissisadosta tulee tänä vuonna valtava, ainakin verrattuna edellisiin vuosiin.

Kovin isoa alaahan sitä ei tuolla kasvamassa ole, mutta viitisenkymmentä tähkää siellä olisi. Kasvavat näillä suhteellisen viileillä keleillä sen verran verkkaisesti, että annan niiden kasvaa kaikessa rauhassa niin kauan kunnes ilmat todella viilenevät.  Pari kappaletta siellä kyllä olisi jo sellaisessa kunnossa, että voisi jo kerätä pois.

Salkopapuja tulee myös tasaiseen tahtiin, vieläkin. Muut pavut ovat jo pikkuhiljaa lopettelemassa kasvuaan, mutta salkopavut kukkivat runsaasti  vieläkin.

 Kaikki kurpitsansukuiset kukkivat kuin viimeistä päivää. Aika myöhäisiä kukkijoita ovat, tänä vuonna.

Aidan viereen istuttamani tomaatit voivat myös paksusti. Osa on ihan omatoimisesti hankkiutunut eroon liioista lehdistä, osaa on joutunut harventamaan melkoisen kovalla kädellä. Ja tomaatteja piisaa.. vähän liikaakin niitä nyt tulee.

Yksi myöhäisistä kukkijoista on paksoi. Tai oikeastaan nämä ovat kukkineet jo tuolta heinäkuulta asti. Kummasti kasvattivat välittömästi kukkavarret, kun istutin ne pellolle. No, kukkikoot - on tuolla vielä muutama ötökkäkin liikkellä, joten onpahan edes jotain kukantapaista niillekin tarjolla.

Violetti basilika innostui myös kukkimaan. On muuten harvinaisen kaunis kukka, noita tekisi ihan mieli pistää kukkapenkkiin väriä antamaan ensi vuonna.

Olen tuossa puuhastellut sellaisen pikkuisen aitaprojektin kanssa. Aitaelementtejä olen naputellut nyt parikymmentä kappaletta. Mukavaa hommaa tuo on ollut, siitä varmaan pitää ihan kirjoitella erikseen. Eipä tässä mitään, remontille ei loppua näy ja saikkuakin olisi lusittavana vielä viikko. Näillä mennään.

~ 100 kiloa kurpitsailoa… =)

Lähes kaikki kurpitsat korjattu pellolta pois, paitsi muutama mesa queen -lajikkeen yksilö (n. 20 kappaletta) ja yksi iso valkoinen, joka ei ole vielä läheskään korjuukunnossa. Pellolla olevat on nyt harsotettu niin, että pärjäävät vaikka yöllä olisi useampikin aste pakkasta. Jos päivät ovat aurinkoisia, on mahdollista että kypsyvät jo muutamassa päivässä.

Siis noin sata kiloa kurpitsoita. Takuuvarmasti!

Kuvassa lähes sadan kilon verran ja sitten onhan tuolla vielä muutama, joita ei vielä ole edes pellolta korjattu saati sitten kuvattu.

Tuossa edustalla on Pariisin punainen - kurpitsoita ja sitten yksi vihreä, joka ei väriään muutakaan. Tämän vihreän siemenet tilasin Seemnemaailm -verkkokaupasta, ja tämä on lähinnä kurpitsansiemeniä tuottavaa lajiketta. Kypsät voisi jatkojalostaa jo, kunhan ehtisi, loppuja vihertäviä nyt kypsyttelen kuitenkin ensin muutaman viikon. Mitenköhän lie… riittävätköhän nämä tänä vuonna…? =)

Kuusi kiloa kurpitsaa - tai kuusi kilon kurpitsaa

Tuli korjattua kaikki loput pikkukurpitsat hallan alta pois. Osa on jo jatkojalostettu viikkoja sitten. Nuo pienokaisethan ovat sellaisia noin kilon painoisia ihanuuksia, siis juuri oikean kokoisia yhden aterian kurpitsoita. Kaikki eivät vielä olleet ehtineet kypsyä, osa oli ihan vihreitä. Täällä nyt kypsyttelen vihertävät kurpitsat ikkunalaudalla pikkuhiljaa. Osa oli jo vaihtanut värinsä kauniin oransseiksi, osa oli vasta hiljalleen vaalenemassa ja kaksi oli täysin vihreitä vielä.

Melko nopeasti ne kuitenkin tuota väriään vaihtavat. Taisi olla ihan oikea aika noutaa ne tuolta pellolta sisätiloihin. Kohta päästään kurpitsankeittohommiin - niin ja sitten tehdään kurpitsaleipää. On muuten sellaista herkkua, että ei ole tosikaan. Viime vuonnahan kurpitsat loppuivat kesken, oli sen verran kova menekki sillä leipomallani leivällä. Tänä vuonna ei liene pelkoa siitä, on nuo pienet ja tupla määrä vielä niitä isojakin. Seuraavaksi sitten haetaan loput isot pellolta pois, tänään tai huomenna tai heti kun sade lakkaa..

Ehtiikö? …. ei ehdi…osa ehtii!

Apua! Nollakeli aamulla kuuden aikaan. Auton ikkunat olivat jäässä ja maisema sumun peitossa. Se on vissiin virallisesti syksy nyt.

Onneksi peitettiin kurpitsat harsolla viimeiseksi eilen illalla. Tuli vähän kiire peittohommiin, kun puoli kahdeksan aikaan näytti siltä, että lämpötila laskee turhankin nopeasti. Tosin  säätiedotus lupaili lämpötilan säilyvän reilusti nollan yläpuolella, mutta eipä se ole ennenkään tämän tontin kohdalla paikkaansa pitänyt - on meinaan sen verran erilainen mikroilmasto tässä.

No, eipä siinä muuta voinut, kun kaivaa harsot esiin ja lähteä varmuuden vuoksi kasveja peittelemään. Oli jo lähes pimeä kun homma saatiin tehtyä, sisään kun tultiin, oli lämpömittarin lukema melkoisen lohduton. Peittelyrupeaman aikana oli lämpötila tippunut neljä astetta. Aika paljon reilussa puolessa tunnissa.

Nyt tätä kirjoittaessani olen tosi tyytyväinen, että eilen tuli otettua vielä muutama kuva kurpitsapenkeistä. Näin aamukuudelta en ole vielä tuolla pellolla käynyt harsojen alle kurkkimassa, eli en tiedä ollaanko siellä hengissä vai ei. Eilen siis aamun ensimmäisellä ulkoilureissulla kävelin tuon keskellä kasvimaata olevan yksinäisen kurpitsapenkin ohi kamerani kanssa, tarkoituksena ottaa muutama kuva vielä ennen kuin ensimmäinen hallayö tulee. Ja ihan viime tinkaan sen sitten teinkin.

Tuolla tosiaan on yksi penkki omassa ylhäisessä yksinäisyydessään , sijoitettu strategisesti kauas muista kurpitsapenkeistä siksi, että halusin välttää hallitsemattoman ristiinpölytyksen. Näistä kurpitsoista nimittäin kerätään siemenet talteen. Siinä sitten piti ihan pysähtyä hetkeksi pohtimaan: ehtiikö ne nyt ihan kaikki - siis valmiiksi asti ja mahtaako siementen keruustakaan mitään tulla.
Siinä pähkäillessäni tulin sitten ne kurpitsat nimenneeksikin. Hekottelin itsekseni, jotta helpompi on pallukat erottaa toisistaan, jos niillä on nimet.

Tämä ihan melkein valmis kaunokainen on nyt sitten Tuhkimo.

Pitäisi korjata pois ja jatkojalostaa pikimmiten.

Saman lajikkeen toinen yksilö - tuollainen pitkänomainen oudon muotoinen kurpitsa oli seuraavana tarkastelun alla. Nimeä ei tarvinnut kauan hakea, ilmiselvä makkarahan tuo on. On tainnut mennä tässä yksilössä jotain pahasti vikaan - sen kun lajikemäärityksen mukaan pitäisi olla pyöreä.

Niin ja sitten tietysti siellä on vielä Tupu, Hupu ja Lupu.

Lähes identtisiä toistensa kanssa…

Mitä nyt väri on vähän eri sävyinen..

mutta koko ja muoto on suunnilleen samanlainen …

…eli ilmiselvät veljeksethän siinä =)

Nyt tässä sitten odottelen, että tuo ilma vähän lämpenee, jotta pääsen katsomaan hallatuhojen laajuuden.

On meinaan kokoa - ja joillain jo näköäkin

Kurpitsaa! Jee, niitähän meillä tulee. Ihan kiitettävän kokoisia ovat jo mokomat ja jokunen on jo siinä mallissa, että voisi harkita kasvimaalta poistoa keittiön puolelle.

Ihana suuri kurpitsa, tämä lajike kasvattaa sellaisia 8-10 kilon kurpitsoita eli kokoa tuolla vonkaleella on jo ihan normimäärä - kun vertaa tuohon tennispalloon tuossa vieressä.

Tässä samaisessa penkissä näitä kaunokaisia kasvaa kokonaista seitsemän kappaletta.
Osa on vielä iihan viihreitä.

Osa osoittaa jo kiivaasti oranssistumisen merkkejä.

Kokoa näillä kaikilla on jo sen verran, että vaikka halla tulisi ja tappaisi kurpitsaköynnöksen, nämä kyllä kypsyvät sisätiloissa ihan varmasti. Toivottavasti nyt kuitenkin ehtivät mahdollisimman pitkälle vaihtaa väriään tuolla ulkosalla, ennen kuin ne pitää raijjata sisätiloihin loppukypsytykseen.

Harvinaisen lämmintä syyssäätä

Viime yönä lämpömittari keikkui +18 asteen kieppeillä. Nukkuminen oli tukalaa, onhan tässä jo totuttu hieman viileämpään yösäähän. Ihan piti makkarista molemmat ikkunat avata, vaikka se ei paljon asiaa auttanutkaan. Kaiken kukkuraksi pikkuneiti Kiya on kiimassa, mikä tarkoittaa sitä, että tämä neiti heräili sitten yöllä useampaan otteeseen mouruamaan. Ja totta kai siinä sitten heräsivät kaikki muutkin. Tulin sitten joka herätyksellä katsoneeksi lämpömittarin lukemat. Lämmintä oli.
Aamu valkeni sitten aurinkoisena pitkästä aikaa. Kahdeksan aikaan aamulla lämpötila oli jo +20, mikä on tähän vuodenaikaan aikamoisen erikoista. Mutta kiva oli ulkosalle koirien kanssa lähteä, kun ei tarvinnut montaa vaatekertaa päälleen pukea.

Kasvimaakierroksella huokailin pitkään ja hartaasti Suuren Kurpitsani vieressä, jokohan tuon arvaisi korjata pois, vai antaisiko kasvaa vielä..

Papujakin on tulossa vielä mahtavat määrät mikä on aika erikoista vuodenaikaan nähden. Kukkiakin siellä on vielä vaikka millä mitalla ja keskenkasvuisia papujakin useampi litra. Keräsin taas pari litraa eilen ja tänä aamuna näyttäisi siltä, että lämmin kesäyö on kasvattanut niitä lisää. Voiko se tosiaan olla niin nopeaa papujenkin kasvu, vai olisiko sittenkin niin, etten vaan niitä kaikkia korjuukokoisia eilen huomannut.

Istutin Gold Rush kesäkurpitsat viikkoa, puoltatoista myöhemmin kuin muut. Yksi niistä kasvattaa vielä ainakin kolme kesäkurpitsaa.

Toisessa on tulossa myös muutama vielä - ainakin kaksi varmasti.

Näytti siellä olevan  vielä korjuukuntoisia Long White Bush -lajikkeen kesäkurpitsoitakin vielä. Kymmenkunta niitä oli, pitäisi varmaan käydä noukkimassa nekin tuolta pois ja hyötykäyttöön.

Aamukierros ei kauan kestänyt, osa kasveista on jo siinä vaiheessa, että satoa on turha odotella, eli ne sivuutan kierroksellani sen kummemmin niitä tutkimatta. Paprikoita näytti olevan muutama, mutta ei läheskään niin paljon kuin viime vuonna. Samperin vetinen kesä, kun ei voinut paprikoitakaan maahan edes istuttaa. Mietin tässä, mahtaisiko olla järkevää siirtää ne kasvihuoneeseen ja katsoa miten kauan ne siellä pärjäävät.  Voisihan tuota koittaa, kunhan saan kasvihuoneen tyhjäksi tomaateista.

Kauppareissu Isoon kylään

Eilinen päivä hujahti kauppareissulla tuolla lähimmässä suuressa kaupungissa. Kaikenlaista ostettavaa oli puutelistalle ilmaantunut ja koiranruokakin alkoi olla jo niin vähissä, että pakko oli jo senkin takia tuonne viidenkymmenen kilometrin päähän lähteä. Siellä sitten perillä kipaisin pikaisesti aika monessa kaupassa. Aloitin shoppailun Jyskistä, josta mukaan tarttui 4 fleecehuopaa ja 4 tosi halpaa tyynyä. Näistä tyynyistä askartelin yhden jättityynyn tänään. Siitä tuli mahdottoman upea peti koirille, pehmeä ja todella iso. Eikä tullut maksamaan paljoakaan kun osti tarjoustyynyjä. Huovat aion myös käyttää korien petivaatteina.

Seuraavaksi siirryin Biltemaan, josta käväisin hakemassa lisää muffinssivuokia. Ostin myös pari kaulapanta- ja hihnasettiä koirille, sellaisia missä on heijastinnauhat. Biltemassa niitä oli todella edullisesti ja kun tarkoitukseni ei ole käyttää noita kauan, kelpaa vähän huonompikin laatu. Kaulapantoja täällä on kyllä pilvin pimein, mutta ovat kaikki sellaisia puolikuristavia. Ne puolikuristavat ovat ihan hyviä normaalikoirilla, mutta kun tuo ADHD -koiruus Ronja, on jo kerran melkein tuon Rockyn kuristanut jäätyään hampaistaan pennun puolikuristavaan pantaan kiinni. Siksi nyt ainakin toistaiseksi aion käyttää normaalipantoja molemmilla.

Musti ja Mirri oli sitten se seuraava kauppa jonne rynnistin. Koiranruokaa ja kissanhiekkaa oli tämän kaupan ostoslistalla. On muuten älyttömän hyvä palvelu tuossa kaupassa, se täytyy sanoa. Myyjä tuli nostelemaan säkit ensin kärryyn ja sitten vielä autoon. Itsehän olen melko onneton nyt tuon kipeän käteni kanssa, tuolla kun ei juuri mitään nostella ja jos nostellaan, ollaan kipeitä ja pitkään.

Sitten piipahdin vielä paikallisessa Lidlissä hakemassa uht-maitoa ja kaikenlaista kivaa purtavaa. Siinä ne shoppailut sitten olivatkin ja hurauttelin takaisin pienemmälle paikkakunnalle. Ostospäiväksi eilinen valikoitui siksi, että sataa tihuutti koko ajan ja sateessa kun ei oikein mitään tuolla ulkonakaan voi tehdä, on siis parempi uhrata sadepäivät shoppailuun.

Tämä päivä siis on mennyt askarrellessa. Niistä neljästä halpistyynystä tehty koriapeti oli välittömästi hitti. Käytin päällyksenä vanhaa retropussilakanaa, eli hintaa tuolle koirista mahdottoman mukavalle petille tuli varsin vähän.

Koiruudet tykkäävät, en ehtinyt edes irtopäällistä siihen laittaa, kun jo pariskunta valtasi pedintekeleen.

Siis levitin sen tuohon lattialle sovittaakseni irtopäällystä siihen ja vähän oli tarkoitus mittaillakin, mutta haaveeksi jäi mittailut sun muut.

Kuvia ottaessani ajattelin jo hetken aikaa, että tuli tehtyä petistä liian iso.

Tuohonhan mahtuisi vielä kolmaskin koira.

Vallan mainiosti mahtuisi, vaikka kaikki olisivat ihan levällään… =)

Tänään onkin sitten ollut pitkästä aikaa ihan mukava keli. Aurinkokin on pikkuisen pilkistellyt tuolta pilvien välistä ja maa alkaa kuivahtaa tuolla pellolla pikkuhiljaa.


Se suurin kurpitsani tuolla kasvimaalla on jo lähes kokonaan oranssi. Hiljaa hyvä tulee - se on nyt tuota värin vaihtoa tehnyt ties kuinka kauan. Mutta nyt se on selkeästi jo enemmän oranssi kuin vihreä.

Tänä vuonna täällä kaikki pyörii noiden kurpitsojen ympärillä. Viime vuoden teemanahan minulla oli eri tomaattilajikkeet, joita sitten kasvattelin neljää- viittätoista eri lajiketta. Tänä vuonna tomaattilajikkeita on tuolla vähintäänkin yhtä paljon. En enää edes muista kuinka montaa lajia silloin keväällä laitoin kasvamaan. Ja kun on ne nimilaputkin hukassa, paha mennä sanomaan aiheesta mitään tässä vaiheessa. Onneksi ne lajikkeet tunnistaa viimeistään sitten kun tomaatit kypsyvät. Osan tunnistaa jo nyt vaikka ne tomaatit ovat vasta vihreitä. Osahan on jo satoa tehnyt ihan kiitettävästi, ei vielä niin paljon, että säilömään olisi päässyt, mutta syöty niitä jo on melkoinen määrä suoraan puskista. Vaan kohta alkaa se kurpittsashow - tuskin maltan odottaa…

Otsikko-ongelma

Ensimmäistä kertaa tätä blogia kirjoittaessa kävi niin, että tälle tekstille ei sitten sujuvasti löytynytkään otsikkoa. Normaalisti tekstiä naputtaessa se otsikko tupsahtaa mieleen viimeistään tekstin puolessa välissä, tai sitten se on jo valmiiksi ajateltuna, ennen kirjoittamisen aloittamista. Nyt ei sitten tullut mitään mieleen, ei millään. Tarkoittaakohan tällainen ajatusten tahmaaminen sitä, että bloggaamisessa olisi pidettävä taukoa, kun luovuus lopahtaa. Mene ja tiedä.

Täällä päivät kuluvat suunnilleen saman kaavan mukaan. Loppukesästä ei edes huoleta kasvimaan rikkaruohomäärä, eikä epäsiistin näköiset penkinvälit. Näin kesän lopulla, sitä vain ajattelee, että kuihtuvat nuo tuonne kuitenkin, viimeistään ensimmäisen hallayön aikoihin. Aika tuntuu menevän enemmänkin eri lajien kypsymisen seuraamisessa. Niin ja tietysti aikaa kuluu myös sadonkorjuussa ja erilaisten juttujen pakastamisessa ja muussa säilömisessä. Lisäksi seurailen täällä innolla tuon suurimman kasvamassa olevan kurpitsan muodonmuutosta vihreästä pallukasta ihanaksi oranssiksi kypsäksi kurpitsaksi. Muutosta siinä tapahtuu ihan päivittäin.

Olen ihan joka päivä ottanut siitä kuvan, kun kuvittelen, että se ei muutu. Sitten tässä koneen äärellä silmä kovana vertailen kuvia. Ja joka päivä joudun myöntämään, että kyllä se vaan muuttaa tuota väriään koko ajan oranssimpaan suuntaan.

Maissit nyt sitten kukkivat myös ihan urakalla.

Niitäkin on mielenkiintoista seurata päivittäin, en aikaisemmin ole maissia edes kuvitellut kasvattavani, joten tämä niiden kasvun seuraaminen on todella hauskaa. Enkä edes välitä nyt siitä, ehtivätkö tehdä sitten yhtään tähkää, ainakin nyt tiedän, että maissin kasvattaminen täällä onnistuu, jos vain on ajoissa liikkeellä. Minähän laitoin nämä todella myöhään maahan.

Vesimeloni - se ainoa, joka on tulossa, kasvaa myös valtavaa vauhtia. Päivittäin huomaa sen hujahtaneen uuteen mittaan.

Harmittavaa on se, että tuolla kaaritunnelissa, jossa nämä melonit kasvavat, on koko kesän ollut liian märkää. Maa on sammaloitunut ja levän peitossa. Ei varmaankaan paras mahdollinen kasvualusta millekään kasville. Olen joutunut sinne kasvutunneliinkin levittämään olkia poluksi. Siellä käveleminen kun ei ilman jotain kuiviketta onnistu vieläkään. Samperin sää, olisi saanut olla pikkuisen kuivempi kesä.

Tänään aamupäivällä tuolla kurpitsamaalla penkkejä penkoessani törmäsin tällaiseen kummajaiseen.

Se oli maastoutunut niin hyvin kellastuneiden lehtien sekaan penkkien väliin, että en sitä aikaisemmin ollut huomannutkaan. Hieno juttu, onpahan tulossa yksi jättimäinen kurpitsa lisää.

Siellä penkeissä peuhatessani huomasin aika mielenkiintoisen seikan, mitä en aikaisemmin ollut ottanut huomioon. Nämä kurpitsapahalaiset ovat valloittaneet toistensa penkit. Optimistina kuvittelin, että ne pukkaisivat kurpitsansa tuonne penkkien väliin, johon jätin runsaanlaisesti tilaa. Vaan vielä mitä, siellä on tehty invaasiota viereisiin penkkeihin oikein urakalla. Eli toisin sanoen, jos haluan selvittää mitä lajiketta mikin kurpitsa on, minun on seurattava sen lonkeroa emokasville, koska ihan varmasti se ei sitten olekaan sen penkissä kasvavan hedelmä. Siellä nyt on ainakin neljä tällaista tapausta. Yhden alkuperän selvitin jo, vaikka olikin melkoisen työteliäs urakka. En tätä olisi ehkä huomannutkaan, ellen olisi alkanut ihmetellä, että miksi Mandel -lajikkeen kurpitsa sitkeästi pysyy vihreänä, eikä muuta väriään lainkaan. No kaipa tuo kurpitsa pysyy vihreänä hamaan loppuunsa asti, koskapa on sattumalta sellaista vihreäksi jäävää lajiketta. Niin, siis siitä viereisestä penkistä. Hassu juttu.

Suuri kurpitsa

Suurin kurpitsa on jo vaihtamassa väriä. Sieltä alkaa pilkottaa oranssia vihreän joukosta aika tavalla.

Ei luulisi menevän kauankaan, kun tuonkin jo voi poimia. On se vaan aika järkäle, arvioisin sen painon olevan jotain kymmenen kilon luokkaa. Tuolla on toinenkin todella iso yksilö tulossa, se vaan ei koskaan tule vaihtamaan väriään, lajike kun on vihreä. Tulee olemaan vaikea arvioida, milloin se on kypsyydeltään siinä vaiheessa, että sen voi hyötykäyttöön ottaa.

Perhosten invaasio jatkuu. Toisen sukupolven liihottelijat ovat nyt tosiaankin vallannet lähiympäristön. Eilen erittäin hyvin edustettu laji oli sitruunaperhonen. Tässä aikaisempina päivinähän täällä on liikuskellut valtavasti neitoperhoja, joita nyt sitten en nähnyt yhtään.

Yksi ehkä kauneimmista perhosista tuo sitruunaperhonen on, ei siitä mihinkään pääse.

Ja nättikin kuin mikä, tuossa kuvassa nuo pikkuotuksen naama on kyllä viimeisen päälle ylisöpö.


Meiramikin kukkii, uudestaan. Hempeitä kukkiahan nuokin ovat, pieniä mutta nättejä.

Tiedä sitten miten tuo kukkiminen vaikuttaa makuun. Toivottavasti ei kovin paljon.

Metsässäkin tuli piipahdettua. Käväisin ihan pikaisesti tuossa ojan takana vain hakemassa tattisaalin pois.

Harmittavaa on se, että tämä vuosi näyttäisi olevan huomattavasti huonompi sienivuosi kuin mitä oli viime vuonna. Vaan vielähän tässä on aikaa, ehkä niitä vielä tuolta nousee.


Koirat ovat ottaneet viime päivät varsin lokoisasti. Eilenkin oli sen verran lämmin päivä pitkästä aikaa, että eivät juuri viitsineet mitään tehdä

Nykyisin ne nukkuvat vähän limittäin ja lomittain ja joskus jopa osittain päällekkäinkin. No, tuollainen lähekkäin oleilu kertoon sen, että tulevat toimeen keskenään. Niin, tuo Rocky tuossa etualalla on 16,5 viikkoa vanha. Aika järkäle, sanoisin.

Maissia!!!

Maissi on alkanut kukkimaan. Vinhan näköistä - en ollenkaan uskonut tuota näkyä tuolla pellolla tänä vuonna edes näkeväni. Sattuneesta syystä kun nuo maissit tuli sinne pellolle laitettua vähän myöhään, ajattelin niiden vain kasvattavan vartta ja sitten kuihtuvan syyskylmien myötä pois.

Ihan hyvä kokeilu, aion kyllä ensi vuonna laittaa noita myös. Ja yritän tietysti saada ne aikaisemmin maahan, niin ja tietysti kasvualaa pitää varata aika tavalla enemmän. Nythän tuolla on vain kymmenkunta kasvia kasvamassa.

Butternut  -kurpitsat ovat myös aloittaneet tuotannon viimeinkin. On siellä varmaan pieniä alkuja ollut lehvästön suojassa jo pitkään, mutta nyt ne ovat näkyvissä, kun on tuota kokoa jo tullut jonkin verran.

Hyvältä näyttää, vielä kun jaksaisi muutaman viikon pitää lämpöisiä kelejä, niin nuokin olisivat jo sen kokoisia, että saisi kerättyä talteen.

Kurpitsapenkeissä kaikki sujuu hyvin toistaiseksi. Ovat ryökäleet intoutuneet kukkimaan aivan mahdottomasti. Muutama kurpista on tulossa.

Sen verran niitä siellä on, että riittävät varmaankin tämän huushollin tarpeisiin.

Kurpitsakummajaisia

Kurpitsapenkeissä pullahtelee koko ajan lisää kurpitsan alkuja. Osa on ihan normikurpitsan näköisiä, osa on aika mielenkiintoisen oloisia yksilöitä. Tulee olemaan kiva nähdä millaisia ne kaikki sitten isompina ovat.

Lajikkeesta taas ei ole tietoa - nimilappua ei löytynyt lehtien seasta, mutta tästä on tulossa oletettavasti pieni Mandel-lajinen kurpitsa. Nämä pienemmät Mandelit kasvavat noin kilon painoisiksi, eli ihan sellaisiksi kompakteiksi paketeiksi.

Ihan kirkkaan keltaisiakin alkuja tuolla on.

Täytyy varmaan ihan urakalla lähteä kaivamaan ne nimilaput esiin, että tietää mikä laji missäkin kohtaa hedelmää tekee.

Kasvihuoneessa on jopa meloneitakin tulollaan.

Melonit eivät oletettavasti ehdi tänä vuonna kypsyä. Mutta tietysti, jos syksy on lämmin ja kestää pitkään, saattaa niistäkin jotain tulla.

Yksi uusi tuttavuus kasvatettavissa on täällä kyssäkaali.

Olen näköjään istuttanut kaksi taimea samaan kohtaan vahingossa, mutta eipä tuo näitä veijareita tunnu haittaavan. Kokoa alkaa olla jo niin paljon, että kohta pitää alkaa näitäkin keräämään talteen.

Papuja tuossa juuri pakastin kaksi litraa. Tuo on ihan kiitettävä saalis muutamasta papupuskasta. Täällä mennään nyt päivä kerrallaan sadonkorjailun merkeissä.

Lauma koiria ja kurpitsajuttuja

Nämä pari viimeistä päivää menivät hujahtaen ohi. Mies pakkasi itsensä autoon ja hurautti pääkaupunkiseudulle torstaina. Samana iltana tulla tupsahti kaveri koiriensa kanssa pikakyläilemään. Sää ei oikein suosinut, satoi koko ajan. Valokuvia siis vierailleista koiratähtösistä ei ole - sää kun esti kuvaamisen. Oli se kuitenkin vallan mielenkiintoista häslinkiä - viiden koiran lauma riekkumassa tontilla. Äänipuolen kyllä hoiteli tuo Rocky-poika, joka ei haukkumista ja leikkiärhentelyä meinannut lopettaa millään. Meni yli puolenyön ennen kuin pikkuherra suvaitsi rauhoittua. Vaan onhan se kyllä niin, että jos pienen vauvakoiran elämään tupsahtaa kolme vierasta koiraa kerralla, vaikea sitä on sulattaa. Vallankin kun pikkumiehen koiratapaamiset ovat olleet melko rajoittuneita tähän asti, reppana on eläissään tavannut vain kaksi vierasta koiraa ennen tätä.

Perjantaina aamupäivällä kerättiin kasvimaalta kaikki mahdollinen kypsä tavara kaverille mukaan, eli aika monta kesäkurpitsaa ja sipuleita iso kasa sekä jotain muuta pientä. Lauma sitten pieneni kertaheitolla puoleen tuossa iltapäivän puolella kun vieraat lähtivät. Perjantai ilta sitten meni tuosta vierailusta toipumiseen. Koirat olivat molemmat aivan puhki poikki ja rättiväsyneitä. Eli täällä pääsääntöisesti sitten vain nukuttiin.

Tuon jatkuvan sateen tauottua mentiin vaihteeksi sitten yhteistuumin koiruuksien kanssa kasvimaalle katsastamaan mitä kaikkea kivaa sinne on ilmestynyt. Ja olihan siellä vaikka mitä. Vautsi!

Koripallon kokoinen kurpitsa on vaivihkaa kasvanut Mandel - Hubbard Blue penkkiin. Nyt en sitten voi satavarma tuosta olla kumpaa lajia tuo on, koska menevät sikin sokin versoinensa pitkin penkkiä. Mutta muodosta päätellen kyseessä on Mandel -lajikkeen yksilö. On muuten aikas iso jo =)

Spagettikurpitsapenkki tuotti jo ensimmäiset syötävän kokoiset kurpitsat.

Tänä vuonna minulla on ollut tuolla kasvamassa kahta eri lajia. Sitä normaalia spagettikurpitsaa sekä hybridiä nimeltä Hasta la Pasta. Kuvassa tuo keltaisempi on Hasta la Pasta, ero on ainakin värin osalta melko selvä. Tänään täytyy sitten maistella, onko tuo hybridi todella parempi maultaan, niin kuin väittävät.

Tuolla ulkona on sen verran märkää, ettei pysty edes viinimarjoja keräämään. Saisivat nuo sateet jo loppua hetkeksi, ehtisi tuo maa kuivaa ja ehkä vielä osa kasveista jaksaisi tuosta liiasta märkyydestä toipuakin.

Kiirusta pitää

Tässä ovat viime päivät menneet ihan humahtaen ohi. Mieskin tuli taas tänne nelosvyöhykkeelle sunnuntaina muutamaksi päiväksi ja lähtee kohtapuoleen matkustelemaan takaisin sinne Pääkaupunkiseudulle. Eilinen päivä meni lähes kokonaan palavereissa ja tarkastuksessa. Hallinto-oikeudesta saapui neljä tuomaria tarkistamaan tuon tilani rajanaapurina olevan jätevedenpuhdistamon.

Tuosta puhdistamosta on tehty täällä yhteinen valitus, lähes kaikki tässä veden äärellä asuvat ottivat osaa ja kuinka ollakaan - sieltä sitten saapui neljä asiantuntijaa paikan päälle välipäätöksen jälkeen - katsomaan ihan livenä, mikä tuo tilanne tuolla oikein on. Oli muuten mielenkiintoista. Matkattiin tuota jokea alas veneillä ja rantauduttiin sitten tuohon puhdistamon nurkalle. Kierrettiin alue ja todettiin yhteistuumin, että kappas vaan - ei ole asiat kunnossa - ei. Alueelta kun valuu vähän sitä sun tätä maastoon ja vieressä olevaan vesistöön.

Kuten kuvasta näkyy, sieltähän valuu vähän enemmänkin kuin vähän. Tuo kohta tuossa oli sellaisen reilun metrin syvyinen - eli nestettä oli vaikka muille jakaa, ja tätä jatkui satoja metrejä sen alueen laidalla.

No, perästä kuuluu sano - siihen varsinaisen päätöksen tuloon nyt sitten kuluu pari - kolme kuukautta, mutta olettavasti sieltä on jonkinlaista korvausta ranta-asukkaille tulossa. Asiastahan on jo olemassa valvovan viranomaisen päätös, mutta korvaussumma, joka siinä määrättiin, oli naurettavan pieni. Eli ans kattoo - sano - mitä tapahtuu.

Siinä sitten lakiasioita ihmeteltyäni aamupäivän, otin itseäni niskasta kiinni ja soitin sitten iltapäivällä paikalliselle poliisille. Silloin heinäkuun alkupuolellahan sattui se episodi tuon yhden tyypin kanssa - sen joka tuli tänne tontille huutamaan ja räyhäämään. Olen nyt odottanut siis kuukauden, että tutkija ottaisi yhteyttä tuon tiimoilta, pahoinpitelyhän se oli ja lisäksi siinä samassa rytäkässä tyyppi erehtyi vielä tekemään mm. laittoman uhkauksen, solvauksen ja kunnianloukkauksenkin, pahoinpitelyn ja kotirauhan rikkomisen lisäksi. Siis kuukausi kulunut, eikä yhteydenottoa poliisilta kuulunut. Tiedustelin sitten eilen, että pitääkö minun vielä tuosta uudelleen ja erikseen jokin rikosilmoitus tehdä. Juttua tutkiva tyyppi oli ollut lomalla ja nyt sitten saatiin sovittua kuulusteluaika. Sunnuntaiksi.

Muuten täällä tontilla on elelty sellaista hiljaiseloa, itse en juurikaan tuon revenneen olkapääni kanssa pysty mitään edelleenkään tekemään, joten kasvimaa rehottaa lähinnä rikkaruohojen vallassa. On siellä jotain muutakin kasvua tapahtunut - lähinnä kurpitsa- ja kurkkupenkeissä. Papujakin kerättiin eilen vajaa kilo, ne on nyt sitten keitelty ja pakastettu - osa tosin syötiin saman tien.

Jos kelit antavat myöten, on sieltä muutama kurpitsa tulossa. Ainakin siellä noita pienen jalkapallon kokoisia pallukoita on jo hyvässä kasvun alussa muutama.

Eri lajikkeet ovat tosiaan ihan erinäköisiä. Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa nyt sitten on tuollainen pystyyn kasvava tyyppi. Saas nähdä millainen se on sitten isona.

Kurkkuja ehkä ehditään saada myös.

Kukkiahan siellä on vaikka muille jakaa, mutta kurkkuja on tulollaan vasta muutama.
Leipomistakin täällä on tullut harrastettua hieman. Tein neljä marjapiirakkaa, kaksi karviasmarjoista ja yhden punaherukoista ja yhden mustaherukoista. Kesäkurpitsamuffinsseja tuli tehtyä 75 ja pari kesäkurpitsakakkuakin siinä tuli sitten samalla uuninlämmityksellä väsättyä. En olisi ikinä uskonut, että kesäkurpitsakakut ovat noin hyviä - niitä nyt ei sitten enää ole jäljellä yhtään.

Edit: Laitoin tämän automaatijulkaisuun - vaan eipä tuo Bloggeri sitä sitten julkaissutkaan, eli tässä sitten juttu tulee manuaalisesti julkaistuna vähän jälkijunassa.