Tavallisestihan tähän aikaan kurpitsansukuiset kiivaasti levittäytyvät pitkin peltoa ja vähintäänkin kukkivat kuin viimeistä päivää tai sitten kasvattavat pikkukurpitsoja.
Vaan eipä tänä vuonna tahdo toimia mikään. Ensin eivät mahtuneet kasvihuoneessa kasvamaan, pellolle siirrettynä tykkäsivät, että on ihan liian kylmää ja lopettivat kasvunsa pitkäksi aikaa. Kovasti tuntuivat ottavan nokkiinsa ihan kaikesta, pellolle istutuksesta, kastelusta, viileistä ilmoista, ihan kaikesta.
Ja nyt kun sitten olisi sopivan lämmintä ja muutenkin edulliset kasvuolosuhteet, päättivät nuo ryökäleet kehittää jonkin ravintoainepuutostilan tai jotain.
Kummallisesti kellastuivat he, eivätkä siis edes isommin kasvaneet. Kyseessä lienee typen tai magnesiumin puute. Toki olen heille normiannoksen merilevä-kanankakka lannoitetta antanut, ihan saman verran kuin aikaisempinakin vuosina, vaan eipä näy kelpaavan / riittävän. Sitten suivaannuin ja aloin heitä lääkitä nokkoskeitteellä - siinähän sitä typpeä on ja tietty paljon muitakin ravinteita. Ronskimmanpuoleisesti sitä saivat. Ihan kunnon tököttiä ja laimentamattomana.
Ja kuinkas ollakaan, kului kaksi päivää ja tilanne olikin yllättäen jo seuraavan kuvan mukainen.
Toki ne kellastuneet lehdet ovat siellä vieläkin, mutta uudet lehdet peittävät ne jo melko tehokkaasti. Nähtäväksi tosin jää ehtiikö tehdä minkäänmallista kurpitsaa tämä yksilö, aletaan jo olla niin syksypuolella tätä kasvukautta, että melko hilkulla tulee olemaan sadon saaminen.
Niin jurottavat minunkin kurpitsani. Ehkä täytyy tehostaa lannoitusta ja tyytyä katselemaan uusien lehtien syntymistä.
VastaaPoistaSemmosta se on tämä puutarhailijan elo, milloin mitäkin kasvua estämässä. Vaan hei, jospa syksy olisi erityisen pitkä ja lämmin - sitä odotellessa.... :D
VastaaPoista