maanantai 31. toukokuuta 2010

Osu ja uppos!

Pellon kuntoon laittaminen traktorin kanssa ei sitten sujunut kovin hyvin. Sinne se humahti melkein akseliaan myöten - onneksi oli sen verran iso zetori, että jaksoi puskea itsensä kuopasta ylös. Kai siinä oli osansa kyllä kuljettajan taitavuudellakin, sen verran näppärästi tilanteesta selvisi.

Ongelmana täällä on aina ollut tuo kosteus ja maa joka pysyy märkänä pitkään. Tuohon on viime vuonna vedetty viemäriputki pellon poikki, ja jostain syystä juuri sen putken molemmin puolin maa pettää välittömästi, jos isommalla koneella siihen ajelee. Tarttis varmaan salaojittaakin pellonpätkä uudelleen. Näytti nimittäin siltä, että salaojaputki ei oikein vie minnekkään. Tai kyllähänä se ojaan menee, mutta yläviistossa. Ainakin näin maalaisjärjellä voisi kuvitella, että ei se vesi yläviistoon juokse - ei kovin helposti ainakaan.

Ei sitten sattunut kameraa mukaan ja tilanne oli melko pian ohikin. Mutta kyllä noista jäljistä kai jotain voi päätellä - aika syvään se meni.



Tosin luonnossa nuo jäljet näyttävät huiman paljon syvemmiltä kuin näin kuvassa.

Piti sitten ottaa pienemmät työkalut käyttöön ja kaivaa varastosta vanha kunnon puutarhajyrsin. Siitä onkin jo muutama tovi huvennut, kun olen tuollaista vehjettä käyttänyt. Vaan vielä huonommin ovat asiat ukkokullalla, se kun ei ollut koskaan koskenutkaan moiseen härveliin. Siinä sitten mentiin - kone edessä ja isäntä perässä ja kone vei. Vei muuten lujaa. Oli siinä naurussa pitelemistä, vaikkei sais tuollaiselle nauraa.. Vaan harjoitus tekee mestarin...



Ainakin ruohonleikkuu sujuu hollannikkaalta sen isommitta kommelluksitta, ainoa asia mistä olisin halunnut huomauttaa oli se, että harvempi kai mitään kuvioluistelua ruohonleikkkurin kanssa harrastaa, eikös sitä yleensä ajella melko suoria linjoja. Vaan ei ainakaan meillä, on siellä nyt kahdeksikkoa ja piruettia ja vaikka vallan mitä kummallista pihamaa täynnä. Onneksi tuo ruoho kasvaa sen verran nopeasti, ettei tuo kovin kauaa silmiä kirvele, vaikka outoja kuvioita nurmikossa onkin. Niin, ja pihanurmikkohan tuo on, onneksi ei viljapelto. Voin hyvin kuvitella lööpit viljaympyröistä....

Kiinnostaiskohan mitään mediaa muukalaisen tekemät ruohoympyrät? Ei varmaan. Vallankaan kun tuolla ei ole edes muukalaispassia - vaikkei tuo isäntä kyllä kotimainenkaan ole.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Muuttotappioita ja kissanpäiviä

Köröteltiin sitten letkassa (kahden auton) nelosvyöhykkeelle vähän kesää viettämään. Molemmat automme oli pakattu tupaten täyteen erilaista tavaraa. Lähinnä kuitenkin kasveja. Kun sitten saavuttiin perille, ensimmäinen kiva ylläri oli se, että pelto oli kuin olikin kynnetty. Nyt kohta pääsee iskemään näppinsä multaan, mikä sinänsä on ihan kiva. Ja kohtapuoleen sitten pääsee iskemään näppäimensä myös rikkaruohoihin, mikä sitten taas puolestaan ei ole ollenkaan kivaa.

Ihan kuin tilauksesta sää muuttui aurinkoiseksi, kun iltasella saavuimme pihaan. Samantien tihkusade loppui ja aurinko alkoi armoollisesti paistelemaan. Viileää oli silti. Pikainen tarkastus kasvihuoneessa ja auts ei siellä olla niin hyvin voitu, kuin olisi voinut kuvitella. Näyttää siltä, että koko hökötys on uusittava ja pian. Katto vuotaa, muovit ovat irti, seinissä on pieniä reikiä - lämpötila ei lähelläkään sitä mitä pitäisi. Kaikesta huolimatta muutama urhea tomaatti on alkanut kukkimaan. Beta-viiniköynnös kasvaa kohisten. Se ei pienistä lämpötilan vaihteluista näytä piittaavan.

Molemmat kissat olivat aivan ekstaasissa kun perille päästiin, liekö syynä se, että jokaikisestä ikkunasta näkee mitä ihanampia lintuja. Jokaisessa pihapiirin pöntössä näyttäisi olevan asukas, mikä on tosi hienoa. Pöntöt on tietysti strategisesti sijoitettu niin, että niihin esteettä näkee ikkunoista. Lintujen puuhia kun on niin kiva seurata. Niinpä, tiedossa varsinaisia kissanpäiviä kissoille.

Kuorman purkukin sujui ihan mukavasti, tosin tarkastus auton takakontissa olevien tomaattien osalta paljasti kesän ensimmäisen muuttotappion. Yksi tomaatinraakile oli sanonut yhteistyösopimuksen kasvinsa kanssa irti ja tipauttanut itsensä ruukkuun. Että sillälailla, mistähän tuokln mokoma tuollaisen itsetuhovietin sitten sai. Pakkaamisesa oltiin huolellisia, yritettiin varmistaa, että jokainen kasvi selviää matkasta kunnialla.


Tätä herrasmiestä ei pakata tarvinnut, poika hoiteli pakkaamisensa ihan itse = )

tiistai 25. toukokuuta 2010

Raakileita parvekkeella


Palattiin sitten pitkän viikonlopun jälkeen urbaaneihin maisemiin pääkaupunkiseudulle ainakin pariksi kolmeksi päiväksi. Seuraavan viikonlopun alla olisi taas tarkoitus suunnistaa takaisin sinne melko keskelle Suomea, nelosvyöhykkeelle.

Paluu urbaaniin arkeen sujui ilman suurempia kommelluksia. Hyvin olivat parvekkeelle jättämäni kasvit pärjäilleet perheen nuorisoedustajan hellässä hoivassa. Mitä nyt muutama kärsi hetkellisestä nestevajauksesta, minkä tilan korjasin pikimmiten palattuani.

Eikä tullut edes yllätyksenä se, että jo niitä pukkaa raakileita useammassakin tomaatissa.


Ihan ovat jo kivan kokoisia, nyt vaan odotellaan että punastuvat, niin pääsee maistelemaan.

Amppelitomaateilleni ei niin kovin hyvää kuulu. Kylvämistäni siemenistä on itänyt tähän mennessä vain yksi ainoa urhea Tumbling Tom. Olisi pitänyt laittaa enemmän niitä siemeniä itämään. Tällä kertaa kun olin muka kaukaa viisas ja päättelin, että itää ne kuitenkin kaikki, Ja sitten taas ollaan sen tosiasian edessä, etten niitä ylimääräisiä raaski poiskaan heittää. Että näin tällä kertaa. Onneksi sentään niistä aikaisemmista ylimääräisistä suurin osa on jo löytänyt uuden kodin.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Helluntai ryysis ja autollinen turvemultaa

Kasvihuoneen kunnostuksessa herättiin siihen karuun tosiasiaan, että multaa ei sittenkään ollut tarpeeksi. Ei sitä paljon puuttumaan jäänyt, mutta jäi kuitenkin. Olisi ollut ihan riittävästi, alkuperäisen suunnitelman mukaan jos olisi toimittu. Mutta meikäläisessä heräsi pienoinen mukavuudenhalu, ja kasvilaatikoista tehtiin sitten loppujen lopuksi yhtä lautakerrosta korkeammat kuin olin alunperin ajatellut. No, hyvä että tehtiin. Nyt on hienoa ottaa tuoli mukaan, mennä kasvihuoneeseen istuskelemaan ja juttelemaan kukkasille. Vaikka eihän tuolla niin kovin montaa kukkaa vielä ole. Vallan mainiota on siis se, että istuskellen voi suorittaa suurimman osan kasvien huoltotoimenpiteistä - ainakin kitkemiset sun muut. Todella kätevää, vallankin kun on tuo selkä viimeaikoina vaivannut vähän liikaakin. Eli jos on kipuiluja, ei muuta kun tuoli mukaan ja menoksi. = )

Helluntaisunnuntai ja mullat loppu. Ollaan periferiassa nelosvyöhykkeellä, eikä mikään paikallinen kauppa ole auki, ei tietenkään - ei näin pienellä kylällä kannata kauppoja auki pitää. Onneksi on sentään nyt nettiyhteys, katseltiin lähiympäristön puutarhamyymälät läpi ja Kuopiossa näytti olevan Kodin Terran puutarhamyymälä auki. Sinne!

Matkaahan tuonne oli jonkin verran, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ihan kivan sunnuntaiajelun mittainen matka. Tapani mukaan mennä viiletin tienhaarasta ohi samalla iloisesti ääneen suunnitellen, kuinka tulomatkalla pysähdytään sittten ”tonne abc:n kuppilaan, ja on siellä kauppakin auki - ai &%#¤&!!! Sehän oli siinä vieressä toi Terra...” Vähän tuo ukkokulta naureskeli, vaan alkaa tuo varmaan jo olla tottunut tuohon - aina ensin ohi ja sitten kiertotietä perille -ilmiöön.

Oli se vaan hieno se Kuopion Terra. Uusikin tuo kuulemma on - avajaispäivänä oli ollut autojonoja moottoritielle asti. Nyt ei sentään ollut niin paljon, mutta ihan riittävästi asiakkaita kahdelle auki olleelle kassalle. Vähän liikaakin itse asiassa. Vähän ketutti, kun eräskin rouva maksoi ostoksensa viisi- ja kymmensenttisillä... ja sitten kolikoita ei ollutkaan tarpeeksi. Rouva sitten siinä kassalla soitteli miehelleen, joka ilmeisesti oli jossain kaupan uumenissa koluamassa. Siinä sitä sitten varmaan viisikymmentä ihmistä jonotti ja odotti rouvan miestä saapuvaksi. Noh, tulihan se mies sieltä sitten reilun viiden minuutin odottamisen jälkeen. Ei kukaan varmaan osannut odottaa, että rouvan miehenkin rahavarat koostuivat kolikoista. Kassaparka laski sitten LISÄÄ viisi- ja kymmensenttisiä lähestulkoonkin kymmennen minuuttia. Että semmosta savonmaalla. Takana jonossa ollut rouva totesi, että varmaan kaikki uudisasukkaat Petoselta ovat liikkeellä, sen verran toheloa touhua ja että varmaan ovat koko vuoden säästäneet kolikoita ihan tätä varten. Olisikohan ollut osuvasti sanottu, varmaan, itse en tiedä kun ei nämä paikallilsolosuhteet vielä niin tuttuja ole.

Ostettiin siis autolastillinen multaa ja turvetta, sekä muutama puulaatta kasvihuoneen lattialle. Ihan kiva reissu, ja näyttää se kasvihuonekin jo vähän paremmalta.


Pientä hienosäätöä vielä ja se on siinä.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Operaatio kasvihuoneen tyhjennys

Tässä on aamukahdeksasta iltakahdeksaan kunnostettu vanhaa 8 neliön kasvihuonetta. Välillä tosin käytiin paikallisessa puutavaraliikkeessä ostamassa kakkoskakkosta ja vaikka vallan mitä puutarviketta. Nyt jo vähän väsyttää, mutta ei kai tuo ole ihmekään. Urakka oli valtava, mutta selvittiin siitä jollain tavalla.

Projektin nimi oli siis vanhat mullat pois ja pohjat uusiksi. Samalla kasvariin rakennettiin kehikot kasveille. Niihin kehikkoihin sitä kakkoskakkosta ja lautaa tarvittiin. Samalla tehtiin kunnon käytävä, huomenna olisi tarkoitus laittaa laatoitus. Viimeinkin sitten pääsee kävelemään kasvarissakin jalkojaan sotkematta. Tuo vanha kasvihuone on jo kohtapuoleen uusittava kokonaan, niin puuosien kuin muovienkin osalta. Tarkasteltiin sitä tänä aamuna ja tultiin siihen tulokseen, että vielä se menee tämän vuoden - ensi vuonna sitten rakennetaan uusi vanhan tilalle. Paikkahan tuossa ulkorakennuksen päädyssä autotallin vieressä on mitä erinomaisin.

Suunnitelmissa on ollut rakentaa myös toinen kasvari tänä vuonna, saa nyt kuitenkin nähdä jääkö tuo vain suunnitelmien asteelle


Kasvihuone on siis todella vanha, varmaan kymmenen vuotta, puuosat kaipaavat uusimista. Mutta nuo uudet kehikot ainakin ovat hienot. Huomenna sitten pääsee istuttamaan tomaatteja, munakoisoja ja paprikoita. Kiva.

Tuli hankittua sen verran sitä puupuolta, että saadaan vielä kolme kaksimetristä kasvilavaa tehtyä tuohon pellon laitaan. Pellon kyntäminen tosin taitaa jäädä ensi viikkoon tai pahimmassa tapauksessa sitä joutuu siirtämään vielä kahdella viikolla. On sen verran märkää vielä, että parempi odottaa, ettei käy niin, että traktori uppoaa. Joskushan täällä on niinkin käynyt.



On se maisema taas muuttunut. Tarttis varmaan leikata jo nurmikkokin.

torstai 20. toukokuuta 2010

Maistuu se munakoiso - kissallekin

Niinpä niin. Taimihakkurini numero kaksi on pitänyt matalaa profiilia viimeiset pari kuukautta. Nyt kävi ilmi, että neiti ilmeisesti suunnitteli kaikessa hiljaisuudessa mahtavaa terroristi-iskua ja kohdisti sen sitten munakoisoihin tänä aamuna. Olin jo sitä mieltä, että kasvit lakkasivat neitiä kiinnostamasta, kun en tyttöä nähnyt lähelläkään niitä pitkään aikaan. Tänään sitten mennessäni siihen huoneeseen, missä munakoisotkin asustavat, löysin taimihakkuri numero kakkosen, Kiyan, istuskelemasta erittäin itseensä tyytyväinen ilme naamallaan - mistäpä muualta kuin munakoisoruukkujen vierestä. Kuva kertokoon tarinasta loput.



Ottaa vähän enemmänkin päähän. Olen jo aikaisemmin varmaan useastikin valittanut sitä, että munakoisojen idätys ja alkukasvatus on vähemmän helppoa. Tuntuu siltä, että tarvitsisi arvosanan aiheessa rocket-science, jotta niiden kanssa onnistuu. Ensimmäiset siemenet, jotka laitoin itämään, itivät kyllä. Ensinnäkin itäminen kesti viikkotolkulla. Olin jo luopunut toivosta, kun taimet sitten viimein pistivät sirkkalehtensä ylös mullasta. Seuraavaksi nämä taimenryökäleet vain kuihtuivat pois, ilman mitään sen kummempaa syytä.

No sitten onnistuin, seuraava satsi iti ja voi hyvin. Ja kasvoi. Upeita munakoison alkuja, vaikka kasvu todella hidasta on ollutkin. Nyt olin jo sitä mieltä, että pikkuiset menevät avomaalle ensi viikonloppuna. Vaan sitten iski terroristi.


Olishan se mun pitänyt arvata. Likka kävi varmaan salaa opiskelemassa. Ihmettelinkin, miksi se juuri tuon kirjapinon vieressä viihtyi.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Beta-versoilua

Nyt se on sitten tehty! Meille muutti viiniköynnös.

En etsiskelyistäni huolimatta löytänyt sitä Zilgaa. Tuusulan kodin Terrassa oli kyllä nimilappu, tyhjällä hyllyllä. Sen lähemmäksi en sitten tällä Zilgan metsästykselläni kyseistä lajiketta päässyt. Tulin sitten vihdoin viimein siihen tulokseen, että jos aion jotain edes viiniköynnöksen tapaista kasvatella, olisi sellainen hankittava melko nopeahkosti, näyttävät menevän kasvimyymälöistä saman tien kun saapuvat. Erilaisia kummallisia lajikkeita oli tarjolla kyllä, mutta jännää minusta on se, että merkinnät siitä, millä vyöhykkeellä menestyvät puuttuivat ihan joka ikisestä myymälästä missä käytiin. Jos en lajiketta tunnistanut, ohitin sen suosiolla. On niin kiireistä aikaa tämä kevät noissa puutarhoissa, että on ihan toivotonta yrittää löytää henkilökuntaa avustamaan.

Tyydyin siis sitten pikkuruiseen Beta -lajikkeen köynnökseen. Betasta tiesin entuudestaan sen, että se on kohtuullisen pakkaskestävä ja vanha lajike. Sunnuntaina käytiin sitten pikkuinen hakemassa Tammiston Plantagenista. Surkeassa tilassa ne kasvit siellä ulkopihalla olivat, rutikuivia ja ihan nuupallaan. Valikoin sieltä hyllystä meille sellaisen kohtuukunnossa olevan yksilön. Kummasti tuo piristyi kun raijasin sen parvekkeelle ja paiskasin litran vettä ruukkuun. Niin kuiva se oli, että vesi valui saman tien ruukusta läpi. Shokkihoito auttoi ja tänään se on jo ihan pirtsakan näköinen.



Samoihin pakkaskestävyyksiin tuo ei yllä, mitä Zilgan kerrotaan kestävän, mutta kasvihuoneeseen sen nyt joka tapauksessa aion istuttaa. Luulisi sen siellä pärjäävän. Väittävät, että se kestää -30 asteen pakkasen. Nelosvyöhykkeellä pakkaset saattavat olla tuolla -35 kieppeillä, riippuen talvesta. Täytyy vaan peitellä ja suojata sitten syksyllä perusteellisesti.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Se on ihan oikea tomaatin alku...

Aikaisemmin ihmettelin jo minitomaatin kukkimista. Vaan nyt on jo lisää ihmeteltävää. Ensimmäinen tomaatinalku! Ja ollaan vasta toukokuun puolivälissä.



Piti ihan nostaa tomaattiruukku paremmin aurinkoon - kissan raapimapuuhun, että saisi paremman kuvan. Ihan totta on siellä tomaatin alku, jos et usko katso suurennos. =)


Pitäisi varmaan hommata parempi kamera. Mutta kyllä tuosta selvän saa, tomaatin alku se on, ei siitä mihinkään pääse.


Kun nuo ensimmäiset kukat ilmestyivät, pidin huolta siitä, että muistin ravistella hienovaraisesti ruukkua ja kasvia päivittäin. Ravistelemalla varmistuu se, että tomaatteja sitten joskus tulee. No, tuo jos tuo tuosta kasvaa ja jossain vaiheessa syömäkelpoiseksi asti kehittyy - on ainakin tavoite saavutettu. Kun nyt edes yksi tomaatti tulisi...

Pari kuukautta sitten ostin puutarhalta neljä lasitettua amppelia - olivat niin mukavan hintaisia - alle neljän euron kappale, alkuperäinen hinta oli viidentoista kieppeillä, eli ihan oli pakko ottaa kun halvalla sai. Ihan nättejä sinisiä löytyi ja ne on jo kiikutettu nelosvyöhykkeelle odottamaan amppelitomaatteja. Ai mitä amppelitomaatteja???? Sen seitsemää sorttia tomaatteja istutellessani olen aivan autuaasti unohtanut amppelitomaatit! Onneksi siemenpussit löytyivät, ja siemenet pääsivät multaan eilen. Kahta lajia oli Orange Pendulina ja Tumbling Tom Red.


Saas nährä mitä näin myöhäinen istutus saa aikaan - näinkö edes ehtivät kukkia tässä Suomen suvessa, joka tunnetusti on lyhyt ja vähäluminen. Ans kattoo kuin käy, sano...

torstai 13. toukokuuta 2010

On se vaan kiva kauppa - se Lidl

Aika yllättävää, kyseisen ketjun kaupoista olen nyt tänä vuonna löytänyt mielenkiintoisia ja erittäin käyttökelpoisia välineitä ja kaikkea kivaa ja hassua puutarhan hoitoon liittyvää härpäkettä. Nyt ihan viimeiseksi tuli hankittua kasvipidikkeitä.

Pakettiin kuului tuollaisia kivan näköisiä klipsejä kahta eri kokoa ja rulla kasvirautalankaa kasvien sitomiseen yhteensä 61 osaa ja merkki oli Florabest. Hintakaan ei päätä huimannut - alle 4 euroa, jos en väärin muista. Piti ihan heti kokeilla käytännössä, suurin osa tomaateistani kun on jo lähes puolimetrisiä veitikoita, ja tuppaavat nojailemaan vähän minne sattuu.



Voiko kasvien tukemien enää tuon helpommaksi tulla?

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Napinaa ja Sinikatajia

Ulkona sataa tihuutti vettä äitienpäivän kunniaksi ja jotain oli keksittävä kun harmaus alkoi jo haitata ajatuksiakin. Keksittiin sitten, että puutarhamyymälät ovat auki, vaikka onkin äitienpäivä. Ensimmäisenä eksyttiin Hong Kongin puutarhapuolelle. Onneksi oli sateenvarjo mukana, sen verran reippaasti siinä vaiheessa jo rapisteli vettä alas.

Tikkurilan Honkkari on harvinaisen epäsiisti myymälä. Ei siellä tule useinkaan käytyä, ihan tuosta syystä. Ulkomyymälässä oli tällä kertaa muutamia kivoja tarjouksia ja siellä pystyi jopa kävelemään myytävien tavaroiden joukossa - tällä kertaa. Emme sitten päätyneet ostamaan mitään isompaa, mukaan lähti kolme sinikatajaa, tarjouksesta kympillä. Tulipahan vähän vaihtelua tähän hyötykasvipitoiseen kohellukseen välillä. Seuraavaksi tietysti innostun ostamaan perennoja.. kuka tietää.



Kestänevät parvekkeella viikon verran, ennen kuin pääsevät loppusijoituspaikkaansa nelosvyöhykkeelle.

Toinen paikka, missä kävimme, oli Tammiston Plantagen. Ei olisi pitänyt mennä. Hirveä ryysis! Katselin viiniköynnöksiä ja karhunvatukkapensaita vähän sillä silmällä, että josko ostaisi, mutta ostopäätöstä ei päässyt tekemään, oli sen verran huonosti merkitty ko. kasvien kasvupaikkavaatimukset. Mitä sitä suotta nelosvyöhykkeelle jotain hyötykasvia raahaamaan, jos se kasvaa kunnialla vain vyöhykkeillä 1-3. Henkilökuntaakaan ei juuri kaupassa näkynyt, muuta kuin kassoilla eli kyselemään ei päässyt.

Luulisi kyseisen ketjun panostavan tällaiseen päivään, milloin asiakkaita on pilvin pimein. Vai oliko oletusarvona se, että kaikki vaan ruusuja ostavat, mitään kyselemättä - ilmeisesti.

Nyt olisi siis hakusessa viiniköynnös ja heti kun sen Zilgan jostain bongaan, ostan enkä napise, vaikka hinta olisi mikä. Zilgan kun väittävät kestävän jopa -40 asteen pakkasen, eli saattaisi menestyä jopa nelosvyöhykkeelläkin.

No huh - tomaatitkin innostuivat kukkimaan

Jippii! Juuri kun pääsin kirjoittelemasta miten upeasti kurpitsani tuottavat kukkia jo, tulee eteen uusi ylläri. Kastelin tuossa tomaatteja ja kuinkas ollakaan, jotain keltaista sieltä pilkotti. En ollut uskoa silmiäni. Mutta ihan oikea kukkanuppu se on ja muutama pieni alku tulossa. Kuvasta ei kovin hyvä tullut, mutta kyllä sen kukkanupun tuossa keskellä erottaa.

Vähän siistiä! =)

lauantai 8. toukokuuta 2010

Kurpitsan kukkia - Nam!

Aina välillä herää kysymys kannattaako kurpitsaa kasvattaa kerrostalossa, vaikka tilava lasitettu parveke onkin. Toisaalta - kannattaahan tuo, jos tavoitteena on saada paljon kukkia. Muutama näitä meiltä löytyy, kohtuullisen kokoisia ovat, ja odottavat kokopäiväisen parvekeoleilun aloittamista. Kelit nyt vielä eivät oikein moista salli.


Mutta kukkia on. Ja lisää tulee koko ajan. Valtavasti. Tarttis varmaan vaihtaa öljy friteerauskeittimeen. Nam.

torstai 6. toukokuuta 2010

Matkaan lähden...

Se on sitten jo toukokuu. Tässä kuussa alkaa kasvieni vaellus pohjoiseen. Nelosvyöhykkeellä kasvihuone on jo siinä kunnossa, että muuta ei puutu kuin ajastimen hankkiminen lämmittimeen. No, kyllä jotain pientä mullanvaihtoa vielä tulee varmaan tehtyä, mutta pääsääntöisesti paikat ovat valmiina vastaanottamaan mahtavan valikoiman tomaatintaimiani. Eri asia sitten on, miten kasviparat matkan kestävät. En kyllä usko muuttotappion olevan kovinkaan korkea, kaikki taimet kun ovat jo melkoisen vahvassa kasvun alussa.

Taimihakkurini Gizmon toiminta sen sijaan vähän epäilyttää. Poika kun on äärimmäisen kiinnostunut tomaateista, vieläkin. Niitä on ihan pakko käydä päivittäin nuuhkimassa ja puskemassa.

Toissapäivänä oli paprikantaimeen ilmestynyt kummallisia reikiä lehtiin. Hetken jo ajattelin, että jokin kummallinen tuhohyönteinen on iskeytynyt kasviin ja mussuttaa lehdet parempiin suihin. Tutkinnan tulos kuitenkin oli: kissan hampaan kokoiset ja muotoiset vauriot. Niin että sillälailla taas tällä kertaa. En parhaimmalla tahdollakaan ymmärrä, mikä niissä paprikoissakin viehättää.


Pääosa kasveista on jo huiman kokoisia. Kuvassa eräs tietty taimihakkuri ja tomaatit takana lajiketta Incas. Vekkulin näköisiä puskia niistä tulee, lehdetkin ovat ihan erimallisia kuin normitomaateissa. Ja jos siemenpussin kuvaan on uskominen, vekkulin näköisiä tulevat olemaan tomaatitkin. Sikäli mikäli ikinä siihen pisteeseen päästään, että jotain hedelmäntapaista tuottavat.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Kurpitsa jo melkein kukkii

Kolmisen viikkoa sitten taivastelin Black Russian tomaatintaimien sinnikkyyttä puskea uusia lehtiä, vaikka ensimmäiset sirkkalehdet olivatkin kadonneet parempiin suihin. Sitkeitä sissejä nuo kaksi, täytyy myöntää. Tänään tilanne oli alla olevan kuvan mukainen:


Tarinan opetus lienee se, että vaikka joku söisikin taimistasi sirkkalehdet, saattaa kasvupiste jäädä vahingoittumattomaksi ja pistää kasvit uuteen kasvuun ajan mittaan.


Ja mitä sitten tuo otsikko tarkoittaa? Tarkoittaa tasan sitä, että kurpitsassa on ollut jo kaksi kukkaa, ja lisää puskee joka päivä.


Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita.