Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi kaikki tomaattini, jotka ovat joko ihan pellolla tai purkkikasvatuksessa ulkona kasvavat paremmin ja tekevät enemmän raakileita kuin kasvihuoneessa olevat lajitoverinsa. Onhan kyllä nyt ollut aika mahdottoman hyvät kelit lämpöä kaipaaville kasveille. Saattaapa jopa olla niinkin, että kasvihuoneessa on lämpötila noussut näillä helteillä liian suureksi. Mutta oli miten oli, toistaiseksi täällä tällä hetkellä kaikki ulkosalla olevat kasvit voivat paremmin.
Avomaakasvatuksessa oleva Marmande -tomaatti tekee raakileita raakileen perään. Pellolla näitä minulla on ainakin kaksi yksilöä. Saattaa olla enemmänkin, mutta siinä istutusvaiheessa töppäilin purkkien kanssa, ja nimilaput menivät sekaisin. Tai siis, purkeissa oli siististi tomaatin nimi maalarinteippipalaseen kirjoitettuna. Istuttelin niitä sitten sarjassa, ja laitoin purkin aina sen tomaatin viereen maahan, jotta sitten voisin uudelleen laputtaa yksilöt kunhan ovat maassa. Joopa joo - sattui olemaan tuulinen päivä ja arvata saattaa, että osa purkeista veteli iloisesti piruetteja pitkin peltoa, joten osa on nyt sitten nimeä vailla. Tomaatteja on aika vaikea tunnistaa lehtien tai kukkien perusteella, joten joudun odottamaan niitä hedelmiä, että voin sitten ne nimetä.
Kasvarissa Marmande, pihvitomaatti oli yksi niistä akaisimmista tänä vuonnna. Kaksi ensimmäistä on jo nyrkin kokoisia pallukoita - odottelen tässä värin vaihtumista - että pääsisi maistelemaan. Marmande tekee hedelmiä ihan yhtä hyvin kasvihuoneessa kuin tuolla avomaallakin. Avomaalla olevat ovat ehkä aavistuksen verran pienempiä kuin nuo kasvihuoneen yksilöt.
Kahdenkymmenen litran purkissa kasvava Incas -tomaatti on saanut jo 15 raakiletta aikaiseksi. Tämä yksilöhän oli aikaisemmin kymmen litran ämpärissä kasvamassa. Siirsin sen kuitenkin 20 litran kukkaruukkuun, kun se alkoi puskea juuria mullan pinnallekin jo. Ihan tuo siirto tuli kreivin aikaan, oli meinaan ihan täynnä juuria koko ämpäri. Nyt tuon luulisi jonkin aikaa viihtyvän tuossa uudessa purnukassaan. Suurimmat tomaatit alkavat jo vähän punertaa.
Super Sweet 100 F1 kirsikkatomaatti -lajike pullauttelee myös raakileita huimaa vauhtia. Osa alkaa jo vaihtaa väriäkin. Tämä näyttäisi tekevän mahdottomasti noita tomaatteja. Tosi pitkään rimpsuun se niitä tekeekin. Kivan näköinen tyyppi tämä.
Tigerella, keltajuovainen tomaatti, jonka siemenpussin mukaan pitäisi olla erittäin aikainen lajike kukkii vasta nyt sekä kasvihuoneessa että avomaalla. Taitaa olla niin, että näillä ei ole ollut optimaalisia kasvuolosuhteita täällä. Tänä aamuna kyllä huomasin yhden pikkuriikkisen raakileen kasvarissa olevassa Tigerellassa. Saa nähdä ehtiikö tuo mitään tehdä ennen kuin tämä kesä loppuu.
Yellow Pearshaped, keltainen päärynätomaatti tekee raakileita tasaiseen tahtiin. Täällähän se oli ensimmäinen, joka tuon raakiletehtailun aloitti. En erityisemmin pidä tämän lajikkeen kasvutavasta. Tuppaa tekemään alaoksistaan niin pitkiä, että niitä saa ripustella ylös koko ajan. Olisi ehkä pitänyt nyppiä näitä ylimääräisiä oksia pois jo aikaisemmin, nyt se on jo vähän vaikeaa, kun oksat alkavat olla samanpaksuisia kuin se päärunkokin. Toisaalta ehkä niitä voisi koittaa typistellä, jos vaikka yhden yksilön kanssa tässä kokeilee ja katsoo mitä tapahtuu.
Black Russian tomaatit kukkivat myös. Minulla on niitä kolme kappaletta kasvihuoneessa ja yksi on innostunut tekemään tasan yhden raakileen. Tämäkin lajikkeen pitäisi olla aikainen, mutta kas kummaa - ei ainakaan täällä nelosvyöhykkeellä tapahdu kyseisen lajikkeen kehityksessä juuri mitään. Avomaalla oleva Blac Russian (kuva tuossa yläpuolella) kukkii kuin viimeistä päivää - paremmin ja runsaammin kukin kuin kasvarissa olevat.
Minulla on myös San Marzano, luumutomaatteja, olen kuitenkin hukannut ne jonnekin, oletettavasti yksi yksilö kasvaa nimilaputtomana kasvihuoneessa ja loput avomaalla. Eli siinä samassa hössäkässä lentelivät San Marzano purkit pitkin peltoa myös - joten siellä ne nyt kasvavat avomaalla ilman nimilappuja. Mikäli oikein muistan ne ovat rivissä viimeisenä, ja jos näin on - kukkivat jo ihan kivasti. Tuo yllä oleva kuva on oletettavasti juuri yksi näistä San Marzano yksilöistä.
Luumutomaatti Roma, se yksilö, joka on kasvihuoneessa on tehnyt myös yhden pienen raakileen. Eli ei kovin aikainen laji, ainakaan täällä. Lehtiä se tekee todella vahdikkaasti. Olen jo alimpia poistanut, alkaa siltä tila muuten loppua.
Moneymaker, pensastomaatti tekee myös lehtiä sen kun kerkiää, muutama pieni tomaatinalku havaittavissa, jos oikein tarkasti katsoo. Mutta ei näyttäisi olevan kovin aikaista lajia tämäkään tyyppi.
Goldene Königin, keltainen tomaatti viihtyy ihan yhtä hyvin sekä kasvarissa että purkkikasvatuksessa. Taimiksi asti niitä selvisi vain kaksi kappaletta, joten avomaalla ei ole nyt sitten yhtään kasvamassa. Muutamia raakileita ovat molemmat saaneet jo aikaan. Pieniä mutta kasvanevat tasaiseen tahtiin.
Kasvihuoneessa oleva Chocolate cherry -kirsikkatomaatti kasvaa kivasti, mutta ei mitää havaintoa vielä kukinnasta. Vartta ja lehtiä pukataan päivä päivältä enemmän. En löytänyt mitään kukkimiseen viittaavaakaan yhdestäkään yksilöstä nyt aamulla kun näitä tomaattejani tutkin. Avomaalla sen sijaan Suklaakirsikkatomskut puskevat kukkia ihan mielettömästi. Eli tässäkin taas kävi niin, että avomaan olosuhteet ovat olleet paremmat kuin kasvarissa.
Microtom, tomaatit kasvavat ruukussa samettiruusun seurana. Kasvavat ja tekevät tomaatteija ihan kivasti. Näitä meillä on jo syöytykin. Aika pieniä ovat, eli niitä pitää sitten ottaa monta, jos haluaa tomaatin makuun päästä.
Tumbling Tom Red ja Orange Pendulina lajikkeet eivät sitten koskaan päässeet oikein taimiksi asti. Ostin siemenet muistaakseni Bauhausista. Itämisprosentti oli ihan älyttömän huono. Pari vaivaista Tumbling Tomia iti. Penduliinan itämistä sai odottaa ja odottaa ja sitten sieltä pullahti yksi vaivainen yksilö. Eivät sitten ehtineet koskaan istutuskuntoon asti. En sitten tiedä missä vika. Veikkaisin, että siemenet olivat vanhoja tai jotain. Ei kiva.
Että tässä nämä tämän hetken kuulumiset neljäntoista tomaattilajikkeeni osalta. On muuten jotenkin sellainen tunne, että jotain olen vielä jonnekin unohtanut... tai nimilaputtanut väärin - tuntuu ihan kuin jotain puuttuisi...