perjantai 30. heinäkuuta 2010

Poikkeuksellisen raju ukkosmyrsky - tuuli jopa 29 metriä sekunnissa

Wau, se tuli sittenkin se sade. Puoli kahden aikaan aamuyöllä alkoi tuulla ja ukkostaa. Ja toden totta tosiaan, ei ollutkaan mikään pieni ukkoskuuro. Tässä lähialueella 50 - 60 kilometrin säteellä tapahtui yön aikana kummia - junaliikenne on poikki, kun puita on kaatunut radalle, sähköt poikki useammassakin paikassa ja tuolla täältä vajaat 100 km kaakkoon on mitattu tuulen nopeudeksi 29 metriä sekunnissa. Kyllä sitä tuulta täälläkin riitti, vaikea arvioida miten kova se oli ja virallista tietoa ei ihan tästä lähistöltä ole näköjään saatavilla. Ainoa tieto mitä mediasta lähialueelta löysin, kertoi täällä olleen tuulta yli 20 metriä sekunnissa. Ja jos täysinäinen vesiämpäri menee tuulessa nurin, voi hyvin kuvitella mikä on tuulen voima ollut. Melko pian sen julmetun salamoinnin ja jyrinän alkamisen jälkeen pamahti täälläkin sähköt poikki. Onneksi toimivat nyt aamulla, olisi ollut tylsää ruveta puuhellalla ammukaffejaan keittelemään. Alueen saldonahan on noin 23 000 sähkötöntä taloutta viime yönä. Aika paljon. Tiet ovat tässä lähiympäristössä poikki lehtien mukaan useammastakin kohdasta, puiden kaaduttua tielle.

Kyllä sen aamulla huomasi, että täälläkin on tuullut, jopa niin, että kaikki mitä ei ollut sidottu kiinni, pyöri aamulla pitkin pihaa. Ämpärikasvatuksessa olevat tomaatit, paprikat - kaikki. Ensimmäinen homma aamulla olikin sitten mennä palelemaan tuonne +20 asteen viimaan ja nostamaan kaikki kasvit pystyyn. Tappioilta ilmeisesti säästyttiin, näyttivät olevan hengissä riepotuksesta huolimatta. Opetuksena tässä on se, että jos se on irrallaan, sido se kiinni. Suurimman osan tomaateistanihan olen sitonut kasvihuoneen seinään varmuuden vuoksi - kun olivat niin pitkiä ruipeloita ja tuppasivat tuulella kaatumaan. Osaa en kiinnittänyt - kun ovat pensastomaatteja ja sellaisia tukevia puskia, ja eivät ne tähän mennessä ole kaatuilleet. No, ei kai tuollaisessa tuulessa pystyssä pysy mikään.

Avomaalla tomaatit ovat kestäneet myrskyn todella hyvin. Samoin munakoisot. Myrsky näköjään innoitti munakoisot kukkimaankin ihan urakalla.


Piilottelevat ryökäleet, nuo kukat. Mutta ovat yllättävän nättejä. Tämähän on ihka ensimmäinen kerta kun munakoisoja yritän kasvattaa, niin en yhtään tiennyt millaisia kukkia ne loppujen lopuksi sitten tekevät.

On ihan yhtä juhlaa kävellä tuolla ulkona nyt, ja kyllä tuo +20 tuntuu todella kylmältä hirmuhelteiden jälkeen. On se jännä juttu.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Hirveää hellettä - on muuten mukavaa

Aamulla kello kahdeksan aikaan +28 astetta. Puoli kymmeneltä +30. Neljältä iltapäivällä +35.

Ei pitäisi valittaa, onhan tämä melko ainutlaatuista. Toivottavasti lämpötilat eivät nyt sitten elokuun alkamisen kunniaksi tipu kovin paljon, muutaman asteen saisi kyllä tipahtaa. Niin, ja vettäkin saisi tulla jo vihdoin ja viimein. Sade tekisi kyllä jo tosi hyvää.

Kasvit kyllä tykkäävät tällaisesta kelistä, niin kauan kun saavat tarpeeksi vettä. Avomaan tomaatit ovat ihan räjähtäneet kasvattamaan tomaatinalkuja. Ämpärissä kasvavat ovat hieman edellä muita lajitovereitaan. Alkaa olla kypsiä tomaatteja jo ihan kivasti.


Kirsikkatomaatit punastelevat jo todella lupaavasti. Osa kirsikkatomaateista tekee ihan mahdottoman paljon tomaatteja. Ihan kiva, voi sitten tehdä vaikka tomaattisoseita ynnä muita sellaisia talven varalle, jos satoa tulee tarpeeksi.
.

Ainakin tämä yksilö tuottaa huimasti. Siinä on kaikenkaikkiaan viitisenkymmentä tomaattia jo. Kypsyvätkin ihan kohta.

On oma hommansa hoitaa vesihuolto kaikille näille kasveille, joita minulla täällä on kasvamassa. Parisataa neliömetriä avomaakasvimaata, sitten kaikki ruukku- ja ämpärikasvatuksessa olevat ja tietysti kasvihuoneet. Vettä kuluu useita satoja litroja päivässä. Sadetinta en ole vielä saanut hankittua. Ei ole oikein viitsinyt näillä helteillä kauppaankaan lähteä. Sama juttu sen pesukoneen kanssa, hankkimatta sekin vielä.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Satoa korjaillen - hukutaanko kesäkurpitsaan..

Tässä äsken vielä viimeiseksi puutarhahommeliksi tälle päivälle kävin napsimassa isoimmat kesäkurpitsat pois kasvamasta. Osa niistä olikin jo yltänyt päälle 30 sentin pituuteen. Täällä kohta alkaa hella käydä kuumana ja pakastimen ovi paukkua kun tehdään kaikkea kivaa naposteltavaa.


Korillinen sieltä tuli kevyesti. Kori tosin ei ollut sitten täynnä enää mikään kevyt. Nuo ovat meinaan aika jötiköitä. Tuo keltainen on pitkälti yli 30 senttinen järkäle.


Tuossa sama satsi ilman sitä koria, helpompi ehkä hahmottaa nuo mittasuhteet. Tarttisko joku kesäkurpitsoita? Mää nimittäin keräsin vasta ne isoimmat...

Paprikaa tulossa

Vastoin kaikkia odotuksiani paprikoita on nyt tulossa jo kolme kappaletta. Avomaalle siirtämäni yksilöt alkavat kukkia, sieltäkin varmaan jotain tulee - jos lämpöisiä kelejä riittäisi vaikka tuonne pitkälle syksyyn. Melko optimistinen haave, mutta onhan tämä ollut melkoisen poikkeuksellinen kesä kaikin puolin, niin että mistäpä sitä koskaan tietää.


Yksikään kasvihuoneeseen istuttamistani paprikoista ei pärjännyt. Tämä yksilö joka on tuossa kuvassa, kyllä kukki kasvarissa, mutta pöllytykset eivät onnistuneet ja kukat tippuivat yksi toisensa jälkeen pois. Tein sitten radikaalin vedon, ja uudelleenistutin sen ihan tavalliseen isoom kukkaruukkuun ja paiskasin pihalle, kasvihuoneen viereen. Ja johan alkoi tapahtua. Siirsin sieltä muutaman muunkin yksilön ulos, istuttelin ne 10 litran ämpäreihin. Ja niissä on jo nuppuja.

Saunakammarin ikkunan alle istuttamani reppanat, ne joista en koskaan mitään edes odottanutkaan, kun olivat ihan kellastuneita ja tiputtelivat lehtiään urakalla, voivat myös yllättävän hyvin nyt. Ovat toipuneet ja kukkivat. Toipuminen kesti niillä hurjan pitkään, mutta kastelin ja lannoitin niitä säännöllisesti. Ajattelin, että niin kauan kun niissä jotain elonmerkkejä on, jatkan hoitamista. Ja jos nekin nyt sitten vaikka tuottaisivat jonkin paprikan, ei se huolenpito ainakaan hukkaan sitten olisi mennyt.

Tämän kesän saldo oppimispuolella on seuraavanlainen: Jos se ei ole totaalisen kuollut, se toipuu ja ihmeitä voi tapahtua. Olen nyt antanut ihan kaikille kasveile toisen mahdollisuuden. Eli jos jossain kasvupaikassa ei ole pärjätty, olen kylmästi siirtänyt toiseen tai istuttanut ruukkuun. Kaikki ovat toistaiseksi toipuneet.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Ihme ja kumma

Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet, pupulla ja
oravalla turkit pehmoiset.
On maailmassa monta ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää,
kummastuttaa pientä kulkijaa,
- Marjatta Pokela -


Olin jo kerinnyt ihmetellä, mitä täällä on tapahtunut vuosien varrella varsin voimakkaasti kasvaneelle ja elinvoimaiselle siilipopulaatiolle. Aina ennen vanhaan heinäkuussa laskettiin siilinpoikasia ja katseltiin kun ne mennä viipottivat peräkanaa pihamaalla. Parhaimpana vuotena oli kolmen siiliemon poikaset touhuamassa, parisenkymmentä pientä tuhisijaa. Pesueet oli helppo erottaa, samaan klaaniin kuuluvat olivat saman kokoisia, ja oli niissä vähän värierojakin eri emon pennuilla. En vuosikymmeniin viettänyt täällä kovinkaan pitkiä ajanjaksoja kerrallaan, joten en pannut merkille siilipopulaation puutosta. Nyt olen ollut täällä toukokuun loppupuolelta lähtien, ja ainoatakaan siiliä en tähän päivään mennessä ollut bongannut. Vähän ihmetytti.

Nyt alkuillasta istuskelin tuossa keittiössä ja panin merkille että taimihakkurini numero yksi, Gizmo, käyttäytyi vähän oudosti ikkunalaudalla. Ilmiselvästi oli hirveä hinku ulos, häntä vipatti ja poikia pyöri piruetteja yrittäessään tunkea päätään ikkunan raosta. Vilkaisin ulos. Ei voi olla totta! Babysiili juhannusruusupuskan juurella. Ihanan näköinen otus touhotti ja tonki pensaan alla.

Pikaisen tilannearvion jälkeen avasin ikkunan. Pohdin, että siili on varustettu todella hyvin, ei sisäkissa siilille mitään voisi tehdä, vaikka yrittäisikin. Ja onhan se satavarmasti mahdottoman upea kokemus tutustua tuollaiseen ihan villin eläimeen, sisäkissalla kun niitä virikkeitä ei välttämättä ihan joka päivä niin kauhean paljon ole.

Gizmo sitten pudottautui ikkunasta alas. Täytyy sanoa, että on pojalla järki päässä. Olisin kuvitellut, että se hyökkää suin päin siilin kimpuun - tai ainakin yrittää. Eipä meidän poika sellaista näköjään tee. Varovasti tiedustellen hiippaili lähituntumaan. "Mikä ihme ja kumma tuo on.... ?" Ja sitten se alkoi. Hirveä tuhina ja murina ja tärinä. Pikkusiili oli tosi tomeraa otusta ja ilmoitti vallan selvästi, että painu pois paha kissa. Oli puolittain kiertyneenä kerälle, vain nenä näkyi. Kyllä tämä siilinpoikanen jo osasi itsestään huolen pitää ja puolustautuakin. Ihan sillä oli melkein aikuisen siilin elkeet, pomppi ja tärisi ja tuhisi kuin isompikin otus. Ilmeisesti pikkusiili sitten osasi olla tarpeeksi pelottava - ainakin Gizmon mielestä.


Gizmo siis pääsi lähituntumaan. Ja siihen se sitten jäi. Kiinnostavahan se otus oli, ainakin niin kauan kun rupesi moinen tuhina ja tärinä pelottamaan. Ei tuommoisen kanssa voi edes leikkiä. Ja vielä pistääkin nenua kun sitä yrittää nuuskia, kun pomppiikin vielä ryökäle.


Gizmo herra sitten otti etäisyyttä, poistui arvokkaasti astellen takavasemmalle ja kääntyi ympäri ja pani maata. Sitten yritti näyttää siltä kuin koko siilinkutale ei kiinnostaisi pätkääkään. Hyvin se peitti sen, että katseli sivusilmällä koko ajan mitä siilinpentu teki


Pikkuvesseli odotti aikansa, ja kun mitään ei tapahtunut lähti se toiseen suuntaan. Pari kolme metriä kipitettyään istahti katselemaan ja ihmettelemään, että mitäs nyt - kun mitään ei tapahdu.


Tarjosin sitten kaverille rauhaneleenä kissanruokaa. Hyvin näytti pussiturska -kissanruoka maistuvan. Sattui olemaan yksi pussi märkäruokaa tuolla kaapissa, jäänyt sinne kun kissoille ei hollantilainen märkäruoka kelvannut. Siilille maistui, se rontti nuoli ruohotkin puhtaaksi. Siisti typpi =). Toivottavasti tulee toistekin.

Kello 6:30 aamulla +25, pilvistä, tuuli 3 m/s

Enpä muista tällaista kesää nähneeni. Ei ole ennen vastaan tullut tässä maassa tällaista aamua, kello kuudelta jo +25 astetta, vaikka on pilvistä. Huimaa!


Kyllä tällaisilla keleillä kasvien kelpaa olla avomaalla.

Sääennusteen mukaan tänään pitäisi saada vähän sadettakin. Voi kun saataisiinkin, olisi edes tälle päivälle yksi askare vähemmän. Tuon kokoinen kasvimaa, mikä minulla on, vie aika pirun paljon aikaa, jos sen kastelee kunnolla. Suunnitelmissa tosin olisi hankkia jonkinlainen sadetin. Heti kun sopiva osuu kohdalle, ostan. Etsimään en aio lähteä.

Istutin tusinan verran tomaatteja avomaalle kesäkuussa, ihan pellolle ja istutuksen jälkeen jätin ne sinne suunnnilleen oman onnensa nojaan. Olen niitä toki kastellut päivittäin ja tuossa jossain vaiheessa jopa vähän lannoitinkin. Mutta muuta en ole tehnyt, mitä nyt muutamaa yksilöä tukenut narujen kanssa, kun ovat alkaneet uhkailla muuttavansa kasvusuuntansa maanmyötäiseksi.

Lajikkeita pellolta löytyy monta: Tigerella, Money Maker, San Marzano, Marmande, Roma ja Chocolate Cherry. Näistä kaikki muut pukkaavat jo tomaatinalkuja paitsi tuo kirsikkatomaatti. Marmanden tomaatit alkavat olla jo pienen nyrkin kokoisia ja väri alkaa muistuttaa sellaista mukavan oranssinvihertävää, mikä enteilee sitä, että kypsymistä alkaa pian tapahtua tosissaan.

Kaikki nämä tomaatit ovat melkoisia puskia. On ollut jännä seurata, miten ne kasvavat niin mahdottoman eri näköisiksi kuin kasvarissa. Pääsääntöisesti ovat matalia, tosi tanakkarunkoisia puskia. Jopa nekin yksilöt, jotka eivät pensastomaatteihin kuulu. Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita.

Tämä päivä varmaan kuluu ihan muissa kuin puutarhahommissa. Pesukone sanoi sopimuksensa irti kesken linkouksen ja paukautti luukun auki ja pyykit pihalle. Tästä on tulossa todella mielenkiintoinen päivä - paikalliset kodinkoneliikkeet kun ovat mitä ovat - eli varsinainen seikkailu tulossa - kun yrittää sopivaa uutta pesukonetta hankkia.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Ja eiku syömään - kesäkurpitsan matka keittiöön

Iltapäivällä sitten keräsin vähän kesäkurpitsoja. Ovat ihan tarpeeksi suuria jo. Vaakaa en tähän hätään löytänyt, mutta pituutta noilla on reilut 23 senttiä. Näyttää siltä, että olen aikaisemmin tehnyt parin sentin virhearvion. Eli eivät ne enää ole ihan pienemmästä päästä. Tässä sitten on tiedossa illalliseksi jotain kivaa kesäkurpitsasta. Tuolla ne nyt odottavat keittiössä, että päätän mitä niistä tehdään.


Sinne jäi penkkiin vielä puolenkymmentä samankokoista ja ehkä isompaakin, pienemmistä puhumattakaan. Jos vaikka sitten huomenna keräisi ne isoimmat taas pois.

Kasvavaa kesäkurpitsaa ja munakoisoa toukilla

Kesäkurpitsat ovat jo ihan kunnon kokoisia, kasvavat suunnilleen vuorokaudessa siihen kokoon, että voisi käyttää. Ja niitä on MONTA. Laskin tuossa noin osapuolleen 18 kappaletta. Osa on jo tuollaisia yli 20 cm pituisia. Eli ihan sen kokoisia jo, että kohta päästään s-y-ö-m-ä-ä-n! Kesäkurpitsoita tuolla kasvaa neljää eri lajia. Kurpitsoita on kahta erilaista. Jännityksellä odotan, miten ensimmäistä kertaa kokeilussa oleva spagettikurpitsa lähtee tuottamaan, jos lähtee ollenkaan. Olin silloin alkukesästä parisen viikkoa myöhässä kaikkien kasvien istutusaikatauluista, pelto kun oli niin märkä, ettei sinne päässyt millään isommalla koneella sitä muokkaamaan. Mutta siitä huolimatta näyttäisi siltä, että hyvinhän noilla kasveilla sujuu. Vaikka nyt sitten pelto on niin kuiva, että maa halkeilee ja pahasti ja kuumakin on ollut kuin pätsissä. Tähän meidän tontille ei ole sateita osunut viikkokausiin.

Alkukesällä kun istuttelin noita kesäkurpitsan taimia, tarkoituksenani oli kyllä nimilaputtaa nekin, jotta heti tietäisi mikä lajike on kyseessä. Jotain siinä sitten tapahtui, piti lähteä kiireessä tekemään muuta ja niin ne laput sitten jäivät laittamatta. Nyt arvailen ja seuraan minkälaisia hedelmiä kukin yksilö tekee. Gold Rush - lajike ainakin on helppo tunnistaa - se kun tekee keltaisia kesäkurpitsoita.


Samoin tuo raidallisia tekevä lajike, muista en sitten vielä ole yhtään varma. Taimiahan tuolla on hulppeat 15 kappaletta kasvamassa. Jos hyvin käy täällä hukutaan kesäkurpitsoihin.


Pepo Nimba -lajike on täällä ollut se aikaisin.. Tämä lajike tekee tuollaisia kivoja raidallisia hedelmiä.




Ja niitä on jo aika paljon ja lisää tulee koko ajan. Tarttis varmaan nuo rikkaruohot jossain vaiheessa kitkeä pois.

Munakoisot avomaalla voivat olosuhteisiin nähden loistavasti. Kukkivat ja muutamassa näyttäisi olevan ihan hedelmän alkukin. Olen kyllä jo niiden suhteen luopunut toivosta. Ne kun melkein menehtyivät kaikki pikkukasvarissa muurahaisarmeijan hyökkäyksessä. Siirsin ne tuonne pellolle ja kumma kyllä toipuivat ihan loistavasti. Taitaa olla jotain kummallista tuossa munakoisossa - näyttäisi houkuttelevan muitakin öttiäisiä ei pelkästään muurahaisia.


Ai että mikä tuo on? Ei harmainta aavistustakaan. Joku toukkahan se. Ota tuosta sitten selvää. Vaan katsotaanpa vähän lähempää..


Jep, toukkahan se on. Mutta minkä?

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Loppukesän kukkahankintoja ja vierailu kaupallisella puutarhalla

Piipahdettiin paikallisella puutarhalla. Matkaa tuonne lähimpään on noin 15 kilometriä. Ajankohta varmaankin oli vähän väärä, nimittäin tyhjäähän tuo oli täynnä. Olin todellakin odottanut huomattavasti enemmän ko. puutarhasta. Nettisivuthan tuolla yrityksellä on iha ceestä /per. Mutta silti.

Köröteltiin sitten aamupäivällä pikkutietä se viitisentoista kilometriä, ja tapani mukaan olin ajaa määränpään ohi. Ehkä tällä kertaa osasyynä oli myös opasteiden puute. Tämä puutarha kun tulee vastaan sellaisen pienen mutkan takaa, ja on aika tehokkaasti peitetty kuusiaidalla sun mulla maisemointivirityksillä ja kyltitkin on sitten sen mukaisesti puolittain piilossa. No, ei siinä auttanut muu kuin heittää vilkku päälle ja hiljentää kiivaasti, silllä seurauksella, että perässä ajanut rekka oli sitten ajaa todella perään. Rekkakuskin refleksit kuitenkin pelasivat kiitettävästi, kaveri heitti ajoneuvonsa vastaantulevan kaistalle tyylikkäästi ja sitten vaan porhalsi ohi hiljentämättä pätkääkään. Huomattava on, että en todellakaan tehnyt mitään paniikkijarrutuksia tms. Takana tulija vaan tuli huomattavasti nopeampaa vauhtia, kuin mitä itse ajoin, ajoin ihan nopeusrajoitusten mukaisesti.

Kurvasimme sitten siihen puutarhan pihaan. Nättejä viritystä ovat tehneet omiin pihoihinsa. Kaksi taloa tuossa näytti olevan ja muutama kasvihuone sitten siinä sivussa. Pihalla opastekyltit olivat jo sitten ihan kokonaan näkösällä, ja suuntasimme sitten myymälän puolelle. Ensin kuitenkin piti tutkia pihan tarjonta - Siinä pihalla oli muutama kasvi ja jotain repsahtanaita perennoja myynnissä, kyltti kertoi, että ”Loput perennat 4 €.” Heh. En tuommoisessa kunnossa olevia ottaisi edes ilmaiseksi. Jos joku sen 4 mullepäin maksaisi, sitten ehkä saattaisin vaivautua istuttamaan.... =)

Myymäläkasvarin seinustalla oli myös muutamia lajeja yrttejä myynnissä. Oli basilikaa - auringossa palanutta, melkein kukkivaa. Salviaa, nuupahtaneita vähän myös liikaa auringosta kärsineitä, timjamia - melko pitkin varsin ja erittäin pienin lehdin. Laventelia näytti olevan myös - nimilappu tosin puuttui, mutta uskoisin tunnistavani ko. kasvin. Hintaa näillä hirvityksillä oli 2,90 kappale- mikäli oikein muistan. Naureskelin siinä isännälle, että on vähän toista luokkaa meitin yrtit kasvimaan laatikossa ja että eipä tarvitse onneksi noita ostella.

Sisälle myymälään mentäessä panin merkille sen, että todella kivan näköinen kukkamyymälä siinä heti alkuun. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki siitä. Myöhemmin sisäpuolella selvisi, että oli siellä yksi kappale ara-papukaijoja ihan oikeastikin.

Ruukkuja, kaikenlaista puutarhakrääsää ja sen sellaista tilpehööriä ja jotain sisäkasveja - muraatteja yms. myynnissä parilla pöydällä. Loput pöydät tyhjänä. Seisoskeltiin siinä sitten varmaan minuutti tuijottaen tarjontaa, sitten kuului sellainen vieno ”mau?”. Takavasemmalta tulla töpötti häntä pystyssä oranssinvärinen kissa. Likainen kollipoika, mutta AH niin IHANA. Puski ja kiersi ja kiehnäsi ja KEHRÄSI ihan hurjasti. Heittäytyi sitten lopuksi meikäläisen jalkojen juureen selälleen ja nappasi takatassullaan lahkeesta kiinni - ihan kuin olisi sanonut ”ähäkutti, etpäs menekään mihinkään”. Siinä se sitten makoili, piti takatassulla kiinni ja alkoi maaten pesemään naamaansa. Että semmonen kissa siellä. Lähdettiin sieltä sitten pois, ostamatta mitään, tarjontaa kun ei juuri ollut. Kuten sanottu, taisi olla väärä ajankohta.

Takaisinpäin tullessa sitten pysähdyttiin paikalliseen Agrimarkettiin. Isännän kun piti saada jakoavain, ja minun muutama perennatuki tuohon rapunpieleen. No, eipä sieltä pois päästy ilman että jotain tarttui ostoskoriin. Siellä kun oli myynnissä aivan ihastuttavia jaloangervoja. Ostin sitten muutaman, kun sieltä puutarhaltakaan ei mitään löytynyt.


Taas tuli ostettua kasveja ihan vaan värin takia. Eikä edes maksaneet kauheasti: 3,50 kappale. Kolmea eri lajiketta oli myynnissä ja niitä sitten tuli otettua kaikkia. Astilbe Amethyst, nimikelapun mukaan ”luotettava lajike, jota on viljelsty 1929 -luvulta lähtien”. Kasvaa 60-80 cm korkeaksi. Toinen jota ostin: Astilbe Bremen, ”varhain kukkiva lajike vuodelta 1929, joka kasvaa 40-50 senttiseksi ja kolmas oli Astilbe Montgomery ”elinvoimainen ja virkeä lajike”, joka kasvaa 50-60 cm korkeaksi. Tarttis saada enemmän noita vanhoja perinnelajikkeita. Tykkään.


Nämä menevät tuohon pellon laitaan, peittämään viemärikaivoa eli yritys olisi tehdä maisemasta vähän enemmän esteettisen näköinen.

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Ja sitten se kaivokin otti ja kuivui

Täällä nelosvyöhykkeellä ei ole satanut tippaakaan - ei pitkään aikaan. Säätiedotukset kyllä tosin ovat luvanneet sadetta jo useampaankin kertaan. Mutta eipä sitä vettä ole juurikaan näkynyt. Muutama pisara on saattanut tulla, mutta ei läheskään tarpeeksi. Maa kasvimaallakin on niin kuiva jo, että halkeilee todella pahasti.


Kasvit nuupottavat ja niitä pitää kastella jatkuvasti, jos aikoo ne hengissä pitää. Tuolla kasvimaalla on kolme penkillistä eri lajisia kurpitsoita ja kesäkurpitsoita kasvamassa. Nämä kurpitsansukuiset kasvit ne vasta ovatkin varsinaisia juoppoja. Nyt vallankin kun ovat alkaneet tuottaa satoa. Penkin kun kastelee aamulla, illalla se on jo niin rutikuiva, että sinne on melkeinpä vietävä lisää vettä.

Öttiäisillä pitää kiirettä kaikkien niiden ihanien kesäkurpitsan kukkien kanssa, joita kasvit avaavat - yleensä aamuisin. Tänäkin aamuna seurasin kimalaisen touhuja, kun se innolla poikkesi joka toisesa kukassa ja kömpi lievää väkivaltaa käyttäen jopa niihin kukkiin, jotka eivät olleet kunnolla auenneet. Mielettömän hyvä tyyppi, ei voi muuta sanoa. Hykertelen jo valmiiksi, kun odotan huippusuurta kesäkurpitsasatoa.



Pieniähän nuo vielä toistaiseksi ovat, mutta kasvavat kyllä ihan silmissä.

Satoakin on jo kasvimaalta käytetty, tänään napsin erilaisia yrttejä ja mangoldeja keittoon ja sitten syötiin maistiaisiksi se ensimmäinen keltainen päärynätomaatti. Hyvää oli.

Tämä kuluva kesä on lämpötilojen suhteen ollut kasveille todella otollinen. Ainoa asia mistä on pakko valittaa, on tämä jatkuva kuivuus. Täällähän kasvimaata riittää - ei tuo pläntti mikään pienimmästä päästä ole. Sen kun kastelee - kyllä siihen vähän enemmännkin sitä vettä uppoaa. Tänään jopa niin paljon, että kaivokin sitten kuivahti kokonaan. Tässä nyt odotellaan, josko tuo täyttyisi yön aikana. Toivottavasti. En sitten millään haluaisi tuota kasteluletkua enää tuonne järveen viedä. On tuo kaivovesi kuitenkin sen verran puhtaampaa. Mutta toisaalta, on se hyvä, että on tuo järvi tuossa ihan vieressä. Siitä nyt ei vesi ihan hevillä lopu.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Laatikollinen yrttejä ja muuta kivaa

Kasvimaalla olevassa laatikossa kaikki kasvaa kohisten. Kasvu on niin voimakasta juuri nyt, että asumisjärjestelyissä on ollut pakko tehdä jo toisen kerran uudelleen arviointeja ja pakkosiirtoja. Aamulla evakkoon lähtivät timjamit, jotka olivat jääneet ihan kokonaan kultajuurikkaiden lehtien varjoon. Timjami on sellainen yrtti, että sen pitäisi pitää paahteisesta kasvupaikasta. No, ei siellä toisen kasvin lehtien alla ollut paahteesta tietoakaan. Kyllähähän tuo siellä ihan kivasti voi ja kasvoikin, mutta siirsin sen nyt toiseen päähän laatikkoa, sellaiseen kohtaan mihin paistaa koko päivän aurinko.

Yrttien uudelleenistutusta yleisesti vältetään. Kaikki oppaat mihin olen asian tiimoilta tutustunut, kehottavat kylvämään yritit suoraan lopulliselle kasvupaikalleen, koska yrteillä on niin hennot ja helposti vaurioituvat juuret, että niiden uudellenistutus voi vahingoittaa niitä. Voihan olla, että jossain on joku asiantuntija, joka on asiasta eri mieltä. Minä ainakin olen, vaikken nyt mikään varsinainen asiantuntija olekaan. Olen toki joskus vuosia, vuosia sitten käynyt emäntäkoulun, jossa puutarhaoppi oli yksi oppiaine. Eli ei tässä ihan tietotaidottomia sentään olla. Tosin paljon on varmasti unohtunut vuosien varrella ja paljon on varmaankin muuttunutkin, uutta tietoa kun tulee kaikesta jatkuvasti.

Olen kasvattanut kaikki yrttini pikkuruukuissa kasvihuoneesa sellaisiksi kahden - kolmen sentin korkuisiksi. Sen jälkeen istutin ne kasvimaalla olevaan laatiikoon. Ihan hyvin meni. Yksikään ei kärsinyt uudelleen istuttamisesta. Tämän jälkeen olen jo joidenkin asumispaikkaa vaihtanut kasvilaatikon sisälläkin. Esimerkiksi basilikatkin olen siirtänyt otollisempaan kasvupaikkaan, basilika kun ei niin kauheasti paahteisesta paikasta pidä, piti siirtää vähän varjoisempaan kohtaan. Eli jos toimii kohtuullisen varovasti ja ottaa ison paakkun multaa mukaan, kun yrttejä siirtelee, voi sen ihan huoletta tehdä. Ainakin näin minä toimin, eikä siis yksikään laji ole tähän mennessä vielä kärsinyt yhtään.



Persilja, Korianteri ja Timjami sulassa sovussa kasvilaatikossa. Muutama pillisipulimätäskin on näköjään osunut kuvaan mukaan.

Basilikat kasvavat Mangoldien vieressä ja viihtyvät ihan hyvin.


Tämän kasvupaikan vaarana tosin on se, että nuo Mangoldit alkavat varjostaa vähän liikaakin. Tai muuten vaan valtaavat kasvutilan pienemmältä.

Munakoisokin alkaa kukkia

Vähän ovat myöhässä. Tuskin enää näistä satoa saadaan. Munakoisot nimittäin asuivat täällä meillä siinä samaisessa Florabest -minikasvihuoneessa kuin paprikatkin. Ja arvata saattaa, että niille kävi ihan samalla tavalla. Muurahaiset pilasivat suurimman osan taimista. Alkukesällä osa munakoison taimista asusti tuolla isossa kasvarissa, mutta paleltuivat poloiset siellä.


No, tietääpähän ensi kasvukaudella varautua tämmöisiin pikku takaiskuihin.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Tomaattien satokausi alkoi!

Ensimmäinen kypsä tomaatti bongattu! Ämpärissä ulkona kasvava Yellow Pear -lajikkeen ensimmäinen kypsä tomaatti löytyi tänään. Oli pahalainen niin piilossa, että oli jäänyt kokonaan huomaamatta aikaisemmin. Tänään oli taas tuulinen päivä. Ämpärikasvatuksessa olevat tomaatit pyöriskelivät ämpäreineen taas iloisesti pitkin pihamaata. Viimeksi kun tuuli näin paljon sidoin niitä kasvihuoneen ulkoseinään kiinni, mutta niinpä siinä vaan kävi, että eivät ne viritykset sitten kestäneet. Ilmeisesti olivat tomaatit kerinneet kasvaa niin suuriksi massaltaan, että nämä pikku sidokset antoivat sitten periksi. Siinä sitten tomaatteja pystyyn nostellessa tuli esille yksi kypsä.


Ihan se on päärynän näköinen ja nätti on tuo värikin. Raaskikohan tuota edes syödä...

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Avomaalla kaikki kasvaa paremmin

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi kaikki tomaattini, jotka ovat joko ihan pellolla tai purkkikasvatuksessa ulkona kasvavat paremmin ja tekevät enemmän raakileita kuin kasvihuoneessa olevat lajitoverinsa. Onhan kyllä nyt ollut aika mahdottoman hyvät kelit lämpöä kaipaaville kasveille. Saattaapa jopa olla niinkin, että kasvihuoneessa on lämpötila noussut näillä helteillä liian suureksi. Mutta oli miten oli, toistaiseksi täällä tällä hetkellä kaikki ulkosalla olevat kasvit voivat paremmin.


Avomaakasvatuksessa oleva Marmande -tomaatti tekee raakileita raakileen perään. Pellolla näitä minulla on ainakin kaksi yksilöä. Saattaa olla enemmänkin, mutta siinä istutusvaiheessa töppäilin purkkien kanssa, ja nimilaput menivät sekaisin. Tai siis, purkeissa oli siististi tomaatin nimi maalarinteippipalaseen kirjoitettuna. Istuttelin niitä sitten sarjassa, ja laitoin purkin aina sen tomaatin viereen maahan, jotta sitten voisin uudelleen laputtaa yksilöt kunhan ovat maassa. Joopa joo - sattui olemaan tuulinen päivä ja arvata saattaa, että osa purkeista veteli iloisesti piruetteja pitkin peltoa, joten osa on nyt sitten nimeä vailla. Tomaatteja on aika vaikea tunnistaa lehtien tai kukkien perusteella, joten joudun odottamaan niitä hedelmiä, että voin sitten ne nimetä.

Kasvarissa Marmande, pihvitomaatti oli yksi niistä akaisimmista tänä vuonnna. Kaksi ensimmäistä on jo nyrkin kokoisia pallukoita - odottelen tässä värin vaihtumista - että pääsisi maistelemaan. Marmande tekee hedelmiä ihan yhtä hyvin kasvihuoneessa kuin tuolla avomaallakin. Avomaalla olevat ovat ehkä aavistuksen verran pienempiä kuin nuo kasvihuoneen yksilöt.

Kahdenkymmenen litran purkissa kasvava Incas -tomaatti on saanut jo 15 raakiletta aikaiseksi. Tämä yksilöhän oli aikaisemmin kymmen litran ämpärissä kasvamassa. Siirsin sen kuitenkin 20 litran kukkaruukkuun, kun se alkoi puskea juuria mullan pinnallekin jo. Ihan tuo siirto tuli kreivin aikaan, oli meinaan ihan täynnä juuria koko ämpäri. Nyt tuon luulisi jonkin aikaa viihtyvän tuossa uudessa purnukassaan. Suurimmat tomaatit alkavat jo vähän punertaa.


Super Sweet 100 F1 kirsikkatomaatti -lajike pullauttelee myös raakileita huimaa vauhtia. Osa alkaa jo vaihtaa väriäkin. Tämä näyttäisi tekevän mahdottomasti noita tomaatteja. Tosi pitkään rimpsuun se niitä tekeekin. Kivan näköinen tyyppi tämä.

Tigerella, keltajuovainen tomaatti, jonka siemenpussin mukaan pitäisi olla erittäin aikainen lajike kukkii vasta nyt sekä kasvihuoneessa että avomaalla. Taitaa olla niin, että näillä ei ole ollut optimaalisia kasvuolosuhteita täällä. Tänä aamuna kyllä huomasin yhden pikkuriikkisen raakileen kasvarissa olevassa Tigerellassa. Saa nähdä ehtiikö tuo mitään tehdä ennen kuin tämä kesä loppuu.

Yellow Pearshaped, keltainen päärynätomaatti tekee raakileita tasaiseen tahtiin. Täällähän se oli ensimmäinen, joka tuon raakiletehtailun aloitti. En erityisemmin pidä tämän lajikkeen kasvutavasta. Tuppaa tekemään alaoksistaan niin pitkiä, että niitä saa ripustella ylös koko ajan. Olisi ehkä pitänyt nyppiä näitä ylimääräisiä oksia pois jo aikaisemmin, nyt se on jo vähän vaikeaa, kun oksat alkavat olla samanpaksuisia kuin se päärunkokin. Toisaalta ehkä niitä voisi koittaa typistellä, jos vaikka yhden yksilön kanssa tässä kokeilee ja katsoo mitä tapahtuu.



Black Russian tomaatit kukkivat myös. Minulla on niitä kolme kappaletta kasvihuoneessa ja yksi on innostunut tekemään tasan yhden raakileen. Tämäkin lajikkeen pitäisi olla aikainen, mutta kas kummaa - ei ainakaan täällä nelosvyöhykkeellä tapahdu kyseisen lajikkeen kehityksessä juuri mitään. Avomaalla oleva Blac Russian (kuva tuossa yläpuolella) kukkii kuin viimeistä päivää - paremmin ja runsaammin kukin kuin kasvarissa olevat.



Minulla on myös San Marzano, luumutomaatteja, olen kuitenkin hukannut ne jonnekin, oletettavasti yksi yksilö kasvaa nimilaputtomana kasvihuoneessa ja loput avomaalla. Eli siinä samassa hössäkässä lentelivät San Marzano purkit pitkin peltoa myös - joten siellä ne nyt kasvavat avomaalla ilman nimilappuja. Mikäli oikein muistan ne ovat rivissä viimeisenä, ja jos näin on - kukkivat jo ihan kivasti. Tuo yllä oleva kuva on oletettavasti juuri yksi näistä San Marzano yksilöistä.

Luumutomaatti Roma, se yksilö, joka on kasvihuoneessa on tehnyt myös yhden pienen raakileen. Eli ei kovin aikainen laji, ainakaan täällä. Lehtiä se tekee todella vahdikkaasti. Olen jo alimpia poistanut, alkaa siltä tila muuten loppua.

Moneymaker, pensastomaatti tekee myös lehtiä sen kun kerkiää, muutama pieni tomaatinalku havaittavissa, jos oikein tarkasti katsoo. Mutta ei näyttäisi olevan kovin aikaista lajia tämäkään tyyppi.

Goldene Königin, keltainen tomaatti viihtyy ihan yhtä hyvin sekä kasvarissa että purkkikasvatuksessa. Taimiksi asti niitä selvisi vain kaksi kappaletta, joten avomaalla ei ole nyt sitten yhtään kasvamassa. Muutamia raakileita ovat molemmat saaneet jo aikaan. Pieniä mutta kasvanevat tasaiseen tahtiin.

Kasvihuoneessa oleva Chocolate cherry -kirsikkatomaatti kasvaa kivasti, mutta ei mitää havaintoa vielä kukinnasta. Vartta ja lehtiä pukataan päivä päivältä enemmän. En löytänyt mitään kukkimiseen viittaavaakaan yhdestäkään yksilöstä nyt aamulla kun näitä tomaattejani tutkin. Avomaalla sen sijaan Suklaakirsikkatomskut puskevat kukkia ihan mielettömästi. Eli tässäkin taas kävi niin, että avomaan olosuhteet ovat olleet paremmat kuin kasvarissa.

Microtom, tomaatit kasvavat ruukussa samettiruusun seurana. Kasvavat ja tekevät tomaatteija ihan kivasti. Näitä meillä on jo syöytykin. Aika pieniä ovat, eli niitä pitää sitten ottaa monta, jos haluaa tomaatin makuun päästä.

Tumbling Tom Red ja Orange Pendulina lajikkeet eivät sitten koskaan päässeet oikein taimiksi asti. Ostin siemenet muistaakseni Bauhausista. Itämisprosentti oli ihan älyttömän huono. Pari vaivaista Tumbling Tomia iti. Penduliinan itämistä sai odottaa ja odottaa ja sitten sieltä pullahti yksi vaivainen yksilö. Eivät sitten ehtineet koskaan istutuskuntoon asti. En sitten tiedä missä vika. Veikkaisin, että siemenet olivat vanhoja tai jotain. Ei kiva.

Että tässä nämä tämän hetken kuulumiset neljäntoista tomaattilajikkeeni osalta. On muuten jotenkin sellainen tunne, että jotain olen vielä jonnekin unohtanut... tai nimilaputtanut väärin - tuntuu ihan kuin jotain puuttuisi...

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Paprika!

Olin jo luopunut toivosta saada yhtään paprikaa tänä vuonna. Paprikantaimiahan minulla oli vaikka muille jakaa, mutta suurin osa lähes menehtyi pikkuriikkisessä Florabest -kasvihuoneessa. Eihän se kasvihuoneen vika ollut, ei todellakaan. Itseäni saan siitä syyttää, tyhmä kun olin ja en huomannut muurahaisten tekevän pesiään ruukkuihin, joissa paprikat asuivat. Poloiset olivat keltaisia ja nuupallaan ennen kuin aloin tutkimaan tilannetta tarkemmin. Sitten viimein kun selvisi syy tuohon paprikoiden huonoon oloon, siirsin ne ja nyt on tulossa ensimmäinen paprika!


Pieni alkuhan tuo on, mutta hei, on tuokin jo enemmän kuin osasin odottaakaan!

Kukkapenkin reunus on sitten nyt valmis. Saa olla tuollaisena ainakin ensi vuoteen, katsotaan sitten mitä sen kanssa tehdään - parannellaako viritystä - vai toimiiko ihan tuollaisenaan.



Istutin sitten ne melkein tappamani aheraliisat tuohon penkin etureunaan. Ajattelin, että koska niissä nyt vielä vähän henki pihisee, ehkäpä ne selviävät edes vähän aikaa tuossa.

Kurpitsamaalle kuuluu ihan kivaa. Kukkia on nyt ihan mielettömästi. Ja vihdoin ja viimein molempia sukupuolia. Tähän astihan ne ovat pirulaiset tuottaneet vain tyttökukkia, joten minkäänlaisesta sadosta ei ollut toivoakaan.


Tässä kesäkurpitsan tyttökukka. Ihan kivan näköinen ja valtavan kokoinen.


Saman lajikkeen poikakukka on huomattavasti pienempi. Mutta kyllä niiden eron nyt huomaa - kun niitä on molempia yhtä aikaa.

Tässä aletaan jo sitten muuten sadonkorjuuseen pikkuhiljaa. Yrtit ovat kasvaneet vimmatusti kasvimaalla olevassa laatikossa. Sieltä voi jo alkaa käyttämään kaikkea muuta paitsi persiljaa. Mangoldeja voi ruveta myös hyödyntämään ruoanlaitossa ja kohta varmaan kypsyvät ensimmäiset tomaatit. Huippuhieno juttu.

Kokonainen kasvimaa laatikossa

Oli huippuidea laittaa kasvilaatikko kasvimaalle. Laatikkohan rakennettiin kesän alussa ja kylvöhommiin pääsin pari kolme viikkoa myöhemmin kuin olisi kelien puolesta voinut aloitella. Aikaa kului myös melkolailla, kun seuloin muutaman sata litraa peltomultaa sinne laatikkoon. Seuloin mullan siksi, että sieltä oli seulan avulla helpointa nyppiä kaikenkarvaiset ylimääräiset juurakot pois. Päällimmäiseksi heitin sitten muutaman säkin ostomultaa. Ja hyvin on tuo yhdistelmä toiminut. Laatikossa kasvaa ihan sitä mitä pitääkin - eli ei isommin ole ollut rikkaruohoista vaivaa - ei ainakaan toistaiseksi.

Kyllä se vaan niin on, että laatikon kanssa pääsee vähemmällä. Rikkaruohoja ei ole juuri nimeksikään ja ne vähät mitä tuohon ilmestyy on julmetun helppoa nyppästä pois ohikulkiessaan. Eikä mikään estä tekemästä hoitotoimenpiteitä jakkaralla istuskellen. Tässä on ollut jo jonkin aikaa vaikeuksia päästä kumaraan - ja jos pääsee kumaraan - ei pääse ylös. Eli uskomattoman paljon helpottaa työskentelyä, kun voi käyttää istuinta jos siltä tuntuu.


Laatikko on ihan pikkuisen ylikansoitettu, mutta ei se mitään, saahan noita siirreltyä jos alkavat liikaa toisiaan lähennellä. Ja olenhan minä tuolta jo osan pois siirtänytkin. Mangoldit alkoivat olla liian läheisissä suhteissa naapureihinsa, joten piti tehdä pieni pesäero. Tuolta nyt löytyy sitten vähän kaikkea: Eri lajisia Mangoldeja, yrttejä mm. basilikaa, timjamia, oreganoa, korianteria ja persiljaa sekä muutama kultajuurikas ja pari riviä keltaista ja violettia porkkanaa. Niin ja tietysti pari riviä erilaisia sipuleita. Ihan liikaa lajeja käytettävissä olevaan tilaan nähden, mutta tapani mukaan innostuin taas ihan liikaa istuttaessani ja kylväessäni.

Olen niin ihastunut tuohon laatikko/lavakasvatukseen, että piti ihan käydä jo paikallisesta puutavaraliikkeestä hakemassa lisää lautoja. Suunnitelmissa on rakentaa jossain vaiheessa vielä kaksi pienempää laatikkoa tuon ison lähituntumaan. Siis ensi kasvukaudeksi, niin pääsee sitten jo ajoissa liikkeelle istutusten kanssa. Tänä vuonnahan sitä oltiin todella matti myöhäsiä - kun piti tuota peltoa perata niin perusteellisesti - se kun oli ollut kesannolla vähän liian monta peräkkäistä vuotta.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Se kasvaa sittenkin - siis parsakaali

Parsakaalissa oli toukkia, mitälie madon näköisiä öttiäisiä. Huomattuani kutsumattomat vieraat, karkoittelin niitä mäntysuopaliuoksella ja nokkosvedellä. Suurin osa niistä ei selvinnyt näistä käsittelyistä hengissä. Osa kyllä selvisi - harmi. Mutta huolimatta siitä, että ylimääräisiä nälkäisiä asukkaita kaaleissa onkin, ne alkavat näköjään jo tuottaa ihan oikean parsakaalin näköisiä kukintoja.


Pienihän tuo kukka vielä on, mutta jos tuo ei tuosta kasva - niin sitten otetaan käyttöön järeämmät aseet toukkia vastaan. Kävin jo puutarhamyymälästä ostamassa pullollisen ihka oikeaa toukkiin tehoavaa myrkkyä. Ennen kuin sitä alan tuonne suihkuttelemaan, koitan nyt vielä kerran pari niitä vähemmän myrkyllisiä aineita, josko nuo auttaisivat. Parempi olisi niin, ettei tarvitsisi ryhtyä kemialliseen sodankäyntiin.

Ja se on sittenkin rusakko - siis se vieraileva jäniseläin

Herra Rusakkokin taas kerran tulla pompotteli pihamaalle. On muuten kaverilla ihan aikataulu - joka ilta kun se tuohon tulee, kello on osapuilleen yhdeksän. Niin, en sitten tiedä käykö se ihan joka ilta tässä tontilla, on tässä sen verran lääniä, ettei sen tulemisia ja menemisiä välttämättä huomaa, ellei nyt sitten satu olemaan tarkkailijaa ikkunalla tai sitten itse katsomaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Tuossa se köpöttelee ihan talon vieressä, eikä ole ikkunayleisöstä moksiskaan.

Tällä kertaa herra Rusakon saapumisen kustannuspaikalle huomasi ensimmäisenä isompi taimihakkurini Gizmo. On se jännä juttu miten sisäkissa ymmärtää kuitenkin saaliseläimen ja muiden eron. Rusakon se laskee ihan selvästi sellaiseen kategoriaan kuuluvaksi, että ”hei tuolla on RUOKAA”. Ai mistäkö tiedän, että se näin tuumii. Käytöksestä tietenkin. On ihan selvä ero miten innoissaan se tärisee ja häntäänsä viskoo kun pihalla menna viipottaa jäniseläin. Kun siellä on supikoira, sitä ollaan kyllä kiinnostuneita, mutta varovaisen keskittyneesti vaan seuraillaan, mitä supi tekee. Nyt kissa juoksi ikkunasta ovelle ja ovelta ikkunalle nähdäkseen herra Rusakon paremmin. Katselin siinä sitten jonkin aikaa itsekin rusakkovesselin tohuja. Ei meillä vieläkään tämän rusakkoyksilön kanssa ole sukset menneet ristiin, se kun on toistaiseksi tyytynyt syömään tuosta pihalta lähinnä voikukan varsia ja joitain heiniä se näytti napsivan myös. Siis sellaisia pitkiä heiniä, jotka jostain syystä ovat välttäneet ruohonleikkurin. Isäntä lopetti sen ruohoympyröiden tekemisen, mutta nyt näyttäisi ohjelmassa olevan kokoinaisten ruohokaistaleiden leikkaamisen laiminlyönti - ei tuo varmaan tahallaan, on vaan niin tohkeissaan tai ajatuksissaan aina kun jotain tekee.

Sain sitten itse kuitenkin jalat alleni ja painuin pihalle, kun vieraileva jäniseläin otti suuntaa kasvimaalle päin. Eipä siinä mitään, kyllähän se kasvimaallakin saisi vierailla, mutta pahoin kuitenkin pelkään, että vallankin nämä vähänkin paremman makuiset kasvit, kuten esimerkiksi juuri toissapäivänä pieneen kohopenkkiin istuttamani mangoldit saisivat kyytiä ja päätyisivät parempiin suihin.

Eli pihalle mentiin ja isolla rytinällä. Mutta voi hämmästyksen hirvitys. Ei se perhanan jäniseläin edes osannut pelätä. Katseli vaan, kun lähdin kävelemään kasvimaalle missä se jo istuskeli. Päästi minut ihan lähelle, arviolta sellaiset 5-6 metriä oli välimatkaa. Sitten se jo otti vähän etäisyyttä. Kaksi laiskanpuoleista loikaa ja pysähtyi. Jatkoin vain kävelemistä lähemmäksi ja sitten herra Rusakko otti jo sellaiset 10 metriä lisäetäisyyttä ja jäi tuijottamaan minua, ilmeisen närkästyneen näöisenä korviaan heilutellen. Kerroin ihan ääneen kirosanojen kera herra Rusakolle, mitä mieltä olen vierailijoista kasvimaallani. Tietysti vielä siinä tehostaakseni sanomaa polkaisin pari kertaa maata, jotta tuo typerä eläin ottaisi jalat alleen. Vielä mitä. Tyypilliseen jäniseläimen tapaan se vaan verkkaisesti lähti takaisin omia jälkiään. Ihan silleen hissukseen - eipä ollut otuksella edes kiirettä. Kiersi tuolta talon taakse ja rantaan. Minä sitten siitä myös poistuin takavasemmalle ja sisälle, mitäpä muutakaan siinä olisi voinut tehdä. Ei oikein huvittanut lähteä jäniksen ajoonkaan. Keittiön ikkunasta sitten nappasin vielä kuvankin herra Rusakosta, kun sattui olemaan kamera siinä pöydällä.


 Ai niin, mistäkö nyt sitten tiedän että kyseessä on rusakko eikä jänis. No siitä, että tällä kertaa kävin niin lähellä otusta, että näin sen hännän päällä olevan mustan juovan. Sehän tarkoittaa sitä että kyseessä on rusakko, eikä jänis.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Projekteja - ulko-oveen hyttysverkko jenkkityyliin ja operaatio kaivon tyhjennys

Kaikenmaailman pikku projektien takia kasvimaalle ei ole paljon ehtinyt, mitä nyt kaikkein välttämättömin on tullut tehtyä. Mutta onneksi nuo kasvit kyllä kasvavat ja kukoistavat ihan omia aikojaankin näköjään, kunhan saavat tarpeeksi vettä.

Meillä on ollut ongelmana täällä taimihakkureiden mieletön vimma painua pihalle heti kun ovi tai ikkuna avataan. Tuo Pikkuneiti on ollut vähän maltillisempi - sehän vaan käy eväät hakemassa ulkoa ja tulee sitten kuin rasvattu salama takaisin sisään samantien. Eväät - siis hiiriä - se on käynyt nyt kahteen otteeseen nappaamassa tuosta ihan talon vierestä, toisen tuolta nurkalta, toisen keittiön ikkunan kautta. Suurempi ongelma on ollut tuo isompi kissa - se kun on mielestään oikeutettu päivittäiseen ulkoiluun ilman valvontaa. Ei se varmaan pitkälle menisi, ei mennyt mihinkään ainakaan sen yhden kerran, kun unohdin kokonaan, että se oli ulkona. Touhotin itse talon toiselle puolelle ja vein työkaluja kasvarille ja siinä hötäkässä sitten koko kissa unohtui, kun aloin siinä sitten jotain pikkuaskaretta toimittamaan. Noh, Gizmo-herra ilmaantui etupihan puolelle hetken kuluttua, hissunkissun käveli häntä pystyssä ja katseli kaikki matkalla olevat puskat ja muut kasvit hyvin tarkkaan. Siinä se poika paineli suoraan saunan rappusille. Sitten se kylmän viileästi avasi saunan oven ja painui sisään. Että semmonen kissa se meidän Gizmo. Ei tykkää suljetuista ovista, niistä pitää päästä ulos tai sisään keinolla millä hyvänsä.

Täällä on tuulettaminen ollut yhtä tuskaa ja näillä viimeaikaisilla helteillä on olo ollut todella tukala sisätiloissa. Aina on pitänyt hätistää kissat yläkertaan kun on halunnut läpivedon huusholliin. Tuuletus tapahtuu tosi hienosti kun avaa ulko-oven ja keittiön ikkunan. Vaan eihän sitä kukaan aina jaksa olla kissoja hätistämässä ja tarkistamassa missä ne lymyävät kun ovi pitäisi saada auki.

Ratkaisuksi keksittiin tuollainen jenkkityylinen hyttysverkollinen ovi. Se on vielä vähän vaiheessa - maalit puuttuu ja jotain pientä hienosäätöä myös. Mutta todella toimiva ratkaisu jo nyt, vaikka vähän keskeneräinen onkin. Hyttysverkon olen hommannut Vantaan Puuilosta. Tuo on sellaista vähän paksumpaa muoviverkkoa - ihan kissankestävää tavaraa. Ensin oli tarkoitus laittaa vain joku kehihonrempula tuohon, estämään kissojen pääsy ulos, mutta sitten löytyi ihan suvun piiristä tarpeeton peiliovi, jonka sitten saimme. Nyt voi sitten pitää ulko-oven auki, kun sisäovessa on tuo verkko.


Gizmo hiomassa pakosuunnitelmaansa, verkon kynsimiskestävyys on jo tarkistettu.

Edit: Niin, tuo ovi siis tehtiin yksinkertaisesti siten, että vanhasta peiliovesta poistettiin tarpeettomat puuosat, niittailtiin nitomapistoolilla verkko paikoilleen ja sitten laitettiin niittikohtien peitoksi puulistat.


Operaatio kaivon tyhjennys

Tänään saatiin pihakaivo tyhjennettyä ja puhdistettua. Kaksi kaveria hurautti sopimuksen mukaan tuohon pihaan, tyhjensivät kaivon, pesivät sen, desinfioivat ja vaihtoivat pohjasoran. Aikaa kaikkeen tuohon kului vajaat kolme tuntia. Nyt se kaivo sitten hiljalleen täyttyy tuolla ja huomenna varmaan jo pääsee kastelemaan kasvimaata puhtaalla kaivovedellä. Pohjavesi on niin alhaalla, että joutuu kaivon täyttymistä odottelemaan jonkin aikaa.

Tähän astihan kasteluvettä on pumpattu tuosta järvestä, ja se ei ole kyllä ollut se paras vaihtoehto. Vaikka tuon järven vesi periaatteessa onkin puhdasta, en luota paikalliseen likavedenpuhdistamoon (sijaitsee tuossa ihan lähituntumassa), sieltä kun aina välillä tuppaa karkaamaan likavedet kaikkine herkkuineen suoraan tuonne järveen. Viimeksi oli aika paha ylivuoto pääsiäisen aikaan, sinne ne lorisi kaupungin jätevedet suoraan järveen. No ongelmat on kuulemma korjattu, ja veden puhtautta seurattu erilaisin mittauksin ja todettu, että puhdasta on, raja-arvoja ei ylitetä missään kohdassa. Mutta silti, en oikein turvallisin mielin sitä vettä käytä. Niin, varsinkin kun näiden viisaiden mittauspisteet, joista tuon veden puhtaus mitataan sijaitsevat maalaisjärjellä ajateltuna niin perhanan idioottimaisissa paikoissa että ei ole tosikaan. Toinen mittauskohta on puhdistamoon nähden yläjuoksulla (ihan kun sinne nyt toiseen suuntaan virtaava vesi paskaa kuskaisi) ja toinen sitten niin pitkällä tuolla alajuoksun puolella, että kaikki moskat on kerinneet levitä pitkin järven rantoja ennen kuin sinne asti päätyvät. Niin, muistinko mainita, että tämä tila sijaitsee ihan tasan noiden kahden mittauspisteen puolivälissä. Että semmosta insinööritiedettä tällä paikkakunnalla. Uskallanpa väittää, että silloin kun/jos nuo paskavedet järveen pääsevät, tästä meidän rannasta mitattuna mahtaisi olla melkoisen mojovat tulokset.

Mutta eipä hätiä mitiä - nyt on kaivo kunnossa ja vettäkin varmaan riittävästi - ainakin jossain vaiheessa.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Tiilireunus kukkapenkkiin - väliaikainen ratkaisu

Epäilin turhaan, että ukkokullan aloittama tiilien latomisprojekti kestäisi tuonne ensilumille asti. Jotenkin joskus vaan tuntuu siltä, että juttuja aloitetaan ja sitten niitä keskeneräisiä on pilvin pimein - tärkeysjärjestyksestä viis... Tällä kertaa kuitenkin yllätys yllätys, se sitten tuli noin osapuilleen valmiiksi ja ihan kohtuu ajassa. Täytyyhän tuohon tietysti vielä tehdä vaikka mitä. mullat pitää vaihtaa ja tasoittaa tuo edusta. Nurkalla odottaa kuorikatesäkki, tämän kukkapenkin kanssa en aio aikaani tuhlata rikkaruohosotaan. Kuorikatetta peliin - sormet ristiin - ja sitten toivotaan, että kattaminen toimii.

Tietysti nuo kukat, jotka siinä nyt ovat joutuvat kyllä hetkiseksi evakkoon. Ainakin niitä on vähintäänkin siirrettävä jonkin verran. Ajattelin tosin antaa niiden kukkia ensin, ja sitten vasta antaa niille häätökäskyn. Sillä välin kun nuo tuossa iloisesti kukkivat, voikin sitten miettiä mitä kaikkea kivaa tuohon istuttaisi. Perennoita varmaan, ei riitä meikäläisellä pinna kesäkukkien kanssa, niitä kun on vähän siellä sun täällä jo ennestäänkin. Siinä on aina oma hommansa kun niitä sitten keväällä laittelee, ja sitten viikon parin päästä joutuukin jo pahimmassa tapauksessa ostamaan uudet. Ja olenhan minä jo tänäkin vuonna onnistunut tappamaan yhden parvekelaatikollisen orvokkeja ja toisen ahkeraliisoja.


Tai voishan tuon vaikka täyttää pienillä kivillä, niitä on vähän hankala ruveta tappamaan :)

Tappamisesta tuli mieleeni, että kasvimaalla on ollut meneillään mahtava sota rikkaruohoja vastaan ihan koko kesän. Taistelualueena on ollut lähinnä kasvilaatikon ympäristö, noin parisataa neliömetriä. Pellon kuntoonlaiton jälkeen, valtava pihasaunoiden ja peltokanankaalien armeija rynnisti paikalle, valloittaen kaiken vapaan maan vajaassa kahdessa viikossa. Kyseisen armeijan kohtaloksi koitui se, että hyökkäyksen toteutus oli suurimmassa määrin summittaista, järjestäytynyttä levittäytymistä ei esiintynyt. Hyökkäyksen vähän laannuttua pitkän kuivan ajanjakson aikana, vastaiskuna puolustukselle hankittiin Lidlistä Florabest puutarhatyövälineitä, joilla käytiin sitten vihollisen kimppuun välittömästi kun aikaa oli. Taistelu laantui asemasodaksi muutamaksi viikoksi. Mutta viimein parin viimeisen päivän kuluessa vihollisen linjat on ylitetty ja viimeiset sinnittelijät ovat jääneet mottiin kasvilaatikon ja marjapensaiden väliin.

Tätä sotaa on siis käyty ihan käsivoimin. Eli kitkemällä ja muuten vaan rapsuttamalla. Jossain vaiheessa alkoi kyllä jo tuntua siltä, että kauppaan on mentävä ja hankittava rikkaruohomyrkkyä, mutta onneksi tässä ollaan jo vähän niinkuin voitonpuolella jo. Eikä tuo kemiallinen sodankäynti varmaankaan se paras mahdollinen ratkaisu ole.


Pitkä kuiva ajanjakso on onneksi pitänyt rikkaruohot kuitenkin edes jotenkin kurissa. Miltäköhän tuo näyttäisi jos olisivat rikkaruohotkin saaneet vettä - mahtaisi olla melkoisen läpipääsemätön pusikko.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Satoi sitten sitä vettäkin - vaan ei tarpeeksi

Viime yönä sitten satoi vettä. Viimenkin. Vaan olisihan tuo pitänyt arvata, ei sitä vettä tullut lähestulkoonkaan tarpeeksi. Jännityksellä tuossa illansuussa odoteltiin ukkospilvien saapumista. Olivathan kaikki sääennusteet niin paikalliset kuin valtakunnallisetkin julistaneet, että ukkosta ja sadetta saadaan tälle seudulle. Itse asiassa kaikki ennusteet ilmoittivat, että sataa ja pitempäänkin. Hevonkakkaa. Täällä satoi tasan puoli tuntia kunnolla ja sitten ripsi vähän ja sitten se jo lopahtikin. Seisoskelin tuolla rappusilla odottamassa sitä kivaa tuulta, joka yleensä tulla tuivertaa ennen kuin sade alkaa. Olisi ollut suotava helpotus saada helteen lopuksi edes hieman viileää ilmaa. Vaan sieltä mitään tuulta tullut. Ei sitten niin minkäänlaista. Maisema kyllä näytti vinkeältä - ihan kellertavä taivas ja tummat ukkospilvet taivaalla. Sen verran sitten tuli sitä vettä, että ihan kaikkia kasveja ei tarvinnut tänään uusintakastella. Mutta silti kasvimaa näyttää lähinnä aavikolta - maa halkeilee vieläkin kuivuuttaan.

Tänään onkin sitten ollut taas pirullisen kuuma päivä. Juuri mitään ei ole jaksanut tehdä - jo pelkkä tekemisen ajattelu saa hien virtaamaan ja hengästyttää. Kasvimaalla kuitenkin tapahtuu. Kurpitsat ja kesäkurpitsat kukkivat ihan villinä. Kasvit voivat hyvin, niin kauan kun niitä jaksaa kastella. Kasvatuslaatikossakin alkaa olla jo ahdasta.

Sääennusteen mukaan tänään perjantaina täällä pitäisi olla +27 astetta lämmintä juuri nyt. Ja sadekuuroja. Joopa joo. Meillä kaikki lämpömittarit näyttävät ulkolämpötilaksi vähintään +29 astetta. Niin ja sisällä +30. Sanomattakin lienee selvää, että aurnko on paistanut tässä kohtaa maata lähes pilvettömältä taivaalta koko päivän, vaikka ennusteen mukaan pitäisi olla pilvistä ja sadettakin.

Hiiteen sääennusteet. Täällä on kuuma.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Hellettä ja kastelujärjestelyjä

Hellettä piisaa ja on piisannut ihan koko viikon. Oli ihan pakko hankkia uusi pumppu kasvimaan kastelua varten. Ei näillä keleillä kukaan jaksa kannukaupalla vettä kantaa. Ostettiin ihan tavanomainen puutarhapumppu: Astra Idra Garden 80 RST. Paikallilsesta K-raudasta. Koska pumpun myynyt setä ei sitten lupauksestaan huolimatta antanutkaan alennusta, en nyt sitten edes vaivaudu mainitsemaan moisen lafkan nimeä eli enpä mainosta en. Muutenkin tuntuu olevan tuo palvelupuoli kyseisessä rautatavaraliikkeessä vähän hakusessa. Samoin ammattitaito. Nimittäin en ole ikinä ennen joutunut itse kertomaan myyjälle, että hei on niitä olemassa välikappaleita siihen letkusysteemiin, millä pienemmänkin letkun saa liitettyä pumppuun, tarjosi tuo myyjä nimittäin tuumasta letkua kasteluletkuksi prkl. Pienempi yleisesti käytössä oleva puutarhaletku maksaa 7.90 per 20 metriä ja tämä tuumanen sitten 36,90. On meinaan mojova hinnanero. Ja kuka sellaista mammuttiletkua jaksaisi edes käsitellä. Meillä kun sitä letkua tarvitaan tuollaiset hulppeat 60 metriä - vähintään, eli nyt on tuo alkupätkä vaan sitten sitä isompaa.


Pumppu kuitenkin ostettiin, ja asenneltiin se sitten ottamaan vettä tuosta viereisestä järvestä. Ainakin toistaiseksi näin.

Sunnuntaina tulee kaivon putsaaja. Ensin arveltiin, että tehdään homma itse, mutta mietittiin sitten asia uudelleen. Kaivo on ollut käyttämättä sellaiset hulppeat parikymmentä vuotta, joten tultiin siihen tulokseen, että itse sitä ei sitten kuitenkaan ruveta putsaamaan - antaa ammattimiehen tehdä duuni tietääpähän mitä tekee ja miten. Jatkossa sitten otetaan kastelu- ja saunavedet sitten tuosta pihakaivosta.

Näillä helteillä on tuo puutarhan hoitokin jäänyt vähän vähemmälle. Tosin julistin tuossa sodan rikkaruohoille ja kitkin siltä seisomalta sipulipenkit ja kaiken mahdollisen kymmenen metrin säteellä. . Uskomaton voimanponnistus helteellä. Ja siihen se tekeminen sitten jäi. Iltapäivällä ei tehnyt mieli edes ajatella - oli niiiiin kuuma. Perheen miehen tehtäväksi jäi sovitella tiilireunusta kukkapenkkiin.



Niin siis sovitella.... keskenhän tuo jäi. Toivottavasti jatkaa loppuun ennen ensilumia.

Ainoa, joka tästä porukasta jaksoi sitten iltapäivällä vielä jotain tehdä oli taimihakkuri numero kaksi. Neiti tuossa istui ikkunalla. Hän kun ei juurikaan ulos uskalla mennä. Ei tosin enää murise ulkoilmalle, niinkuin vielä tuossa kevättalvella. Siis siinäpä hän istuskeli kaikessa rauhassa. Ykskas otti ja hyppäsi alas. Ja samantien takaisin ylös ikkunalle. Matkaa maasta tuohon on sellaiset 170 senttiä - mutta niin vaan pikkuruinen 2,3 kiloinen commando siitä suoriutui sen isommitta vaikeuksitta. Niin, miksi se sitten otti ja hyppi edes takaisin. Kävi nappaamassa hiiren ikkunan alta tietysti. Ja valehtelematta - kaikki tuo tapahtui ihan tuosta noin vaan - ensin alas ja samantien ylös



Aika hyvä saavutus sisäkissalle. Siinä se nyt istuskelee ja vaanii - josko noita hiiriä olisi vaikka enemmänkin.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Tomaattikuulumisia avomaalta

Hyvää kuuluu tomaateille avomaalla, ainakin raakileita alkaa jo olla ihan kivasti. Vallankin Marmande -lajike näyttäisi tulevan erinomaisesti toimeen avomaakasvatuksessa. Ainakin toistaiseksi. Tässä ollaan kauhulla seurattu säätiedotuksia ja ukkosvarotuksia. Tänne nelosvyöhykkeelle oli tulossa varsinainen ukkosmyrsky, mutta kappas kehveliä se sitten haihtui kuin savuna ilmaan ja kiersi tämän meidän paikan kokonaan.


Marmande -tomaatti puskee raakileita sen kuin kerkiää. Ihan kiva, toivottavasti nyt ei sitten tänne ei tupsahda jotain ennalta arvaamatonta luonnonilmiötä - kuten jotain raekuuroa.

Tässä tosiaan tänään odotettiin sadetta ja ukkosta. Ei se sade sitten tänne yltänyt, tuuli kyllä aika mojovasti koko päivän. Ämpäreissä kasvattamani tomaattiparat olivat helisemässä ja osa niistä mennä viipotti jo pitkin pihaa tuossa yhdessä vaiheessa tuulen mukana. Pakko oli sitoa ne kasvihuoneen ulkopuolelle kiinni. Etteivät enää kaatuilisi ja satuttaisi itseään. Hyvin nuo kuitenkin siitä riepotuksesta selvisivät. Ei edes tappioita tullut. Incas -tomaatissakin on kaikki raakileet vielä tallella.

Ja ihan ehjiäkin vielä - onneksi.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Se on melkein viidakko - onkohan tullut lannoitettua liikaa...

Kasvihuoneeseen ei kohta enää mahdu sisälle. Tomaatit ovat innostuneet kasvattamaan lehtiä ja varsia niin, että osa yrittää jo ovesta ulos.



Ihan ovelta on turha edes yrittää ottaa kuvaa - tomaattikasvusto kun peittää oven melko tehokkaasti. Mahdoton lehtien kasvattaminen voisi johtua väärästä tai liiasta lannoituksesta. Olen nimittän heitellyt sitä Kekkilän kanankakkaa tuonne tomaateille. Tänään tosin on tarkoitus mennä tuonne puutarhamyymälään, josko sieltä löytyisi jotain muuta lannoitetta, vaikka jotain ihan tomaateille tarkoitettua.

Vanha kasvarinihan on rakennettu tuohon ulkorakennuksen päätyyn. Hyödynsin nyt sen seinätilankin, ripustamalla parvekelaatikkoja seinälle. Parvekelaatikoissa kasvatan salaattia ja yrttejä. Voivat vallan mainiosti, kasvavat niin että kohina kuuluu. Valoa tulee tuohon kohtaan juuri sopivasti sellaisille kasveille, jotka eivät paahteesta pidä. Vähän siistiä - ettäs tuli keksittyäkin.

Ja tomaatteja on tulossa - kasapäin. Toivottavasti ehtivät kypsyä.