torstai 15. lokakuuta 2015

Mitäs tulit pihapiiriin, ei se aita siinä koristeena ole…. :D

Tänä vuonna viimeinkin saatiin aidattua tämä pihapiiri kokonaan. Onhan siellä tuota aitaa ollut kohtuullisen hyvin tähänkin asti, mutta sen on aikaisemmin pystynyt tuolta järven puolelta kiertämään.

Tässä pari päivää sitten aloin omia aitaustaitojani vähän epäilemään. Olin ulkoiluttamassa koiria tuossa pihalla ja ykskaks huomasin Rocky-pojan ajavan jotain mustanoranssinruskeanvalkoista otusta takaa..

Siinä mentiin peräkanaa ja lujaa. Viimein ajettava otus otti vallan mielettömän ison loikan ja pinkaisi puuhun.



Kun menin lähemmäksi, oli otus helppo tunnistaa.

No, eipähän tuossa mitään, kun koira ei sitä kiinni saanut. Ja ihan oikeesti, siinä häntä tuijotellessani mietin vain, että mitäs tulit pihaan, ei se aita siinä koristeena ole.

Rocky menetti onneksi kiinnostuksensa kohteeseen melko pian sen jälkeen kun se poistui maan tasalta.


Siinä tosin jonkin aikaa meni, kun piti jäljet nuuskia moneen kertaan. Näytti vähän siltä kuin olisi poika miettinyt että ”minne se oikeen meni?”.

Kenen lie kissaparka, toivottavasti ei ole koditon, meinaan kun on tässä tuo talvikin jo tuloillaan.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Varpusia

Pikkuvarpusten pesintä tämän vuoden osalta sujui hyvin. Varmaan paremmin kuin vuosikausiin. Tässä on muutaman vuoden yksi pari ollut pihapiirissä kesät talvet, mutta nyt niitä on monta.



Yllättävän haasteellisia kuvattavia ovat, siitäkin huolimatta, että eivät meikäläistä jurikaan pelkää.

Yhden kuvan onnistuin ottamaan, loput sata tai jotain menivät ihan pieleen..
Semmoista se on kuvaaminen tänä päivänä. Onneksi sentään on digikamera, ennen vanhaan ei raaskinut kuvia yhdestä kohteesta kovin montaa ottaa, oli se sen verran kallis harrastus tuo valokuvaus vielä filmiaikaan.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Hömppätintti


Sen syksyn tulon huomaa viimeistään silloin, kun vilkaisee mitä on tullut viime aikoina kirjoitettua blogiin. Kirjoitusten aiheet alkavat kummasti siirtyä tuonne eläinpopulaation puolelle. Vaan miksipä ei, kai sitä nyt puutarhablogissa voi puutarhan vierailijoistakin kirjoitella…
Takapihan baariin tulee päivittäin uusia asiakkaita.

Tänä vuonna talitiaisia on ollut valtava määrä verrattuna edellisiin vuosiin. Laskeskelin huvikseni tuossa aamulla montako niitä on, kahteenkymmeneen pääsin laskuissani kohtuullisen helposti, mutta sitten meni laskut sekaisin, kovin ovat liikkuvaista lajia.

Yksi huolestuttava asia on tullut tuossa mieleen, hömötiaisia on tänä vuonna ruokinnalla vain yksi.



Mitä lie muille kesän aikana tapahtunut. Viime vuonna niitä sentään pyöri tuossa pienen parven verran.

Kiva lintu, tuo hömppätintti. Ja ihan mukavan kesykin.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Se ois sitten syksy…

Tässä viikolla oli jo ensimmäinen pakkasaamu. Se on sitten virallisesti syksy. Ja kuten tavallista, syksy yllätti kuin yllättikin pienen puutarhailijan. Vielä on puutarhatyökaluja, ämpäreitä sun muita sen sellaisia kamoja pitkin pihamaata levällään. Odottamassa sisätiloihin pääsyä talveksi tietenkin. Tuttu kuvio, tämähän toistuu täällä ihan joka vuosi, ajoissa pitäisi tehdä nuokin hommat, mutta kuinka ollakaan, ikinä tuo ei vielä ole onnistunut.

Syksyn tulon huomaa myös takapihan baarin kävijämäärissä. Talitiaisia on aivan mieletön määrä, ikinä en kerralla ole tiaisia viittäkymmentä nähnyt, vaan nyt se on sekin ihme sitten nähty. Tali- ja sinitiaisia siis piisaa.

Uusina tulokkaina tänä vuonna ovat närhet. Ja vieläpä varsin pelottomat sellaiset.



Jokunen vuosi sitten yritin epätoivoisesti ottaa kuvia yhdestä varsin ujosta närhestä, joka tässä pihalla vieraili muutaman kerran.

Nyt nämä ryökäleet poseeraavat ihan kiltisti.



Eivät pelkää oikeastaan yhtään.



Ja mikä kummallisinta, niitä on peräti neljä kappaletta.


Ja tuossa ruokaillessaan joutuivat muutama päivä sitten kanahaukan hyökkäyksen kohteeksi. Oli muuten mahtava tunne katsoa keittiön ikkunasta kanahaukkaa yläpuolelta.

Siinä kaikessa rauhassa aamukahvilla katselin närhenpoikien tepastelua ja ykskaks ikkunan oli mennä viiletti haukka. Iso se oli kuin mikä ja tosiaan lensi niin, että näin sen vain yläpuolelta. Tunnistamisessa menikin jonkin aikaa, noita lentäviä lintuja kun kovin harvoin yläpuolelta näkee, ja kuvatkin mitä netissä on, on otettu yleensä alapuolelta. No, varpushaukaksi sitten viimein tunnistin, kun löytyi kuva nuoresta varpushaukasta. Hämäsi vähän kun oli niin kovin ruskea pääväritykseltään tuo yksilö.

Yksi närhistä otti vähän osumaa - höyhenet kyljessä olivat epäjärjestyksessä tämän tapauksen jälkeen muutaman päivän, mutta toipui tuo otus koettelemuksestaan melko nopeasti, ja hyvä niin. Tosin haukkaparka jäi ilman ateriaa, mutta eiköhän tuo jostain jotain sitten löytänyt.



Kauniita lintuja ovat, nuo närhet, ei siinä mitään. Mutta isokokoisina otuksina pistelevät vallan mahdottoman määrän siemeniä päivän mittaan. Taitaa tulla kallis talvi, jos nuo takapihan baarin vakioasiakkaiksi jäävät.