tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kukkapenkki uuteen kuosiin

Pihan poikki kulkeva kukkapenkki on vähän päässyt rapistumaan. Juolavehnän joukosta kukkia tuskin näkee.



Penkin päässä ollut ruusupuska oli lähtenyt vähän vaeltamaan ja peiti jo useamman neliön verran pihamaata. Se oli kasvattanut versoja jo penkin takana oleviin punaisiin viinimarjapensaisiin asti. Ruusupuska sai luvan lähteä, otettiin ja leikattiin liiat pois. Oli siinä hommaa, se kun oli saanut juurelleen mielettömästi nokkosia, jotka piti ensin kitkeä pois.

Ruusu siis oli valtava. Tietenkään en siitä huomannut kuvaa ottaa ennen kuin se raivattiin pois, mutta tässä kuva viime heinäkuulta, tästä saa jonkinlaisen käsityksen puskan koosta.




Oikeastaan oli ihan kiva, että nokkosia löytyi. Lopputuloksena tuolla on nyt julmetun iso saavi nokkoskeitettä tekeytymässä. eli ihan kiva juttu kasvimaan lannoitusta ajatellen.

Aikaa tuon alueen kunnostukseen menee kyllä ja paljon, ajattelin yrittää pelastaa penkistä kaiken mahdollisen pelastettavissa olevan uudelleen istutettavaksi.

Vielä kun saisi loputkin tuosta penkistä raivattua.. Se kyllä taitaa olla ihan koko kesän pituinen projekti se.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Ostinpa omenan - eiku kaks

Kun syreenipuska läks, omenoita tuli tilalle kaks. :D
Paikallisesta agrista sai tarjouksessa Pirjan viiteentoista egeen.


Sille pölyttäjäksi piti ottaa toinen kesäomana vähän kalliimmalla hinnalla.


Ja nyt ei muuta kuin odottamaan. Muutama vuosi siihen varmaan menee ennen kuin ensimmäiset omput tulee, mutta nyt niitä ihan varmasti tulee, ellei nuo puut palellu tai jotain.


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Päärynäpuu


Se kukkii sittenkin.

Jo sitä on muutama vuosi odotettukin. Nyt kun vaan löytyisi pöllyttäjiä.
Taitaa tosin olla öttiäiset vähän hakusessa tänä vuonna. On niin kylmää ja tuulista ja sateista koko ajan. Harmi, tuosta kukkamäärästä kun varmaan muutaman päärynän saisi.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Ai mikä kasvimaa?

Oli mulla joskus vielä viime kesänä kasvimaa, aidattu sellainen.



Eipä ole enää (tai vielä). Tässä kohtaa voi vain todeta, että on mulla sentään aidattu rikkaruohomaa.
Tarttis tuolle varmaan tehdä jotain. Kai se on vissiin vaan kuokka otettava kauniiseen käteen ja mentävä huhkimaan. Itse kun en puutarhajyrsintä pysty käyttämään, kai se kuokkahommiksi menee.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Tie kuntoon

Vihdoin ja viimein saatiin tuo pihatiekin kuntoon. Nelisen vuotta sitten laitoin sen viimeksi kuosiin, tilasin monta tonnia hiekkaa, joka sitten levitettiin tielle.

Vuosien varrella kaikki se hiekka on hävinnyt taivahan tuuliin. Tai itseasiassa, se tyyppi, joka talven aurakset täällä viime talveen asti hoiti, työnsi kaiken hiekan tien penkoille ja ojiin tai vaihtoehtoisesti nurmikolle tai marjapuskien päälle. Alkoi olla vahinkosaldo tuolla tyypilla jo niin valtava (marjapuskat jäivät soran alle, työnsi lumet kuusiaitaan, joka otti vähän osumaa, eli reikähän siinä nyt on jne. jne.), että päätin vaihtaa urakoitsijaa. Varsinkin, kun työsuoritus huononi vuosi vuodelta (lue: aurattu alue pieneni kuin pyy maailman lopun edellä, aiheuttaen sen, että käsin piti yli puolet pihamaasta kolata).

Viime syksynä sitten googletin paikallisia yrityksiä, jotka hoitavat aurauksia. Ja kappas kummaa, tuo lähinaapuri tuli tuloksissa ensimmäisenä vastaan. No, enpä naapureita ole tuntenut (hih, semmosta se on…) mutta nyt sitten otin ja soitin ja kysäisin, jotta onnistuisiko auraukset. Ja onnistuihan se. Ja voi että miten hyvin onnistuikin, yhtään ei ollut soraa nurmikolla keväällä, mitään ei ollut rikki ja kaiken kukkuraksi, tämä urakoitsija tekee muutakin kuin aurauksia. Niin, tuon tienkin laittoi kuntoon, hoiti soran tilaukset ja tasaukset ja kaiken.



Nyt tuossa on hyvä ajella, ei ole kuoppia eikä uria enää.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Unohtui ennen ja jälkeen kuvat…

Näinhän se on, sama pää kesät talvet ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän emmentaalia alkaa muisti muistuttaa…. :D

Pitäisi tosiaan yrittää muistaa kuviakin ottaa, olisi kiva sitten pitkän ajan kuluttua katsella, jotta tuommoinen se oli ja tuommoinen siitä sitten tuli. Vaan kun ei älyä niin ei..

No, joka tapauksessa tässä olisi nyt ensin kuva lopputuloksesta - ei toki ole vielä sen kummemmin kuosissa, kun en ole vielä päättänyt mitä pläntille tehdään. Jotain, jossain vaiheessa varmaan.. mutta ei vielä. Ai miksi tämä nyt on niin ihmeellinen tämä tällainen multainen alue.. No…



Tuossa oli aikaisemmin julmetun kokoinen syreenipuska, siis todella iso puska. Mies sen sitten yhtenä viikonloppuna ”kaatoi”, jätti metriset kannot ja sitten fiksusti kaivoi kuopan ja katkoi juuret ja jätti sen runko/juurimöykyn sinne kuoppaan. Tämä siis oli se tapaus, kun sen lapion rikkoi, rautakangen funktio kun ei jostain syystä vaan ole vuosien koulutuksesta huolimatta mennyt perille…
Siihen se sitten jäi, kuoppa ja juuri/runkomöykky, kun viikonloppuvapaa päättyi ja lähti takaisin pääkaupunkiseudun kotiin. Vähänkös tuo sitten meikäläistä ****tti.

Onneksi poika sitten tuli seuraavana viikonloppuna. Mutta eipä sitä möykkyä saanut millään sieltä kuopasta, ihan liian painava ja ihan liian pitkät kannot. Naapuri sitten ystävälllisesti kävi sille möykylle vähän moottorisahaa näyttämässä ja johan se nousi kierittämällä sieltä, ihan yhden (tosin ehkä normaalia vahvemman) miehen voimin. (Kiitti vaan lapsi :D ei siihen moni olisi yksinään kyennyt.)

Tässä alla kuva ko. möykystä - tosin tässä vaiheessa koko on jo pienentynyt melkein puoleen alkuperäisestä.. Kas kun otin ja näytin sille vähän kirvestä ;).


Tuoli tuossa hoodilla on sen takia, että meikä ottaa taas jossain vaiheessa jonkin astalon, istuu persiilleen ja alkaa hommiin. Kas, kun taas on sellainen aika, ettei paikat kestä kumartelua, nostamista, kävelemistä eikä paljon muutakaan. Mutta istumaan pystyy ja eiköhän sitä jotain aikaiseksi istualtaankin saa.
On siinä tekemistä useammaksikin päiväksi tai viikoksi jopa. Mutta mikäpäs kiire tässä on, on tuota kesää vielä jonkin verran jäljellä.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Multaa, multaa ja vielä enemmän multaa

Puutarhahommat ovat päässeet vauhtiin, viimeinkin. Vauhti ei tosin ole ollut päätähuimaava, mutta jotain on tullut tehtyä kuitenkin.

Jo ennen koulujen loppumista kävin tuhlaamassa työnantajalta saamani 60 euron lahjakortin (joululahja) paikallisella puutarhalla. Ostaa pläjaytin multaa, lannotteita, kuorikatettta ja purjontaimia.

Valikoima tuolla puutarhalla mihin se lahjakortti kävi, ei kovin kummoinen ole - siis meikäläisen mielestä, vallankin kun niputtavat kaikki lajikkeet tyyliin: yhteen. Puutarhan taimivalikoimasta mukaani lähti vain purjoa. Purjotkin vain siksi, että sain niitä ostamalla kulutettua sen koko lahjakortin summan, sentilleen.

Olisin varmaan ostanut taimia enemmänkin, jotain tomaatteja sun muita, mutta mutta… Eniten ärsyttää puutarhoilla se, että kauppaavat esim. tomaatteja jotensakin näin: ”joo on meillä tomaatintaimia, kirsikkatomaatteja, pensastomaatteja ja niitä pihvitomaatteja.” Tuollaiseen toteamukseen aina sitten heitän vastakysymyksen: mitä lajikkeita nämä tässä ovat? Ja tähän vastaus sitten poikkeuksetta on jotakuinkin: ”ööö - en mä tiedä. Ne on kirsikkatomaatteja ja noi on keltasia tomaatteja.” Eli lajikefriikki näkee tässä vaiheessa punaista - ei keltaista eikä vihreää ja jättää taimet ostamatta. Kun ei niistä oikeasti sitten tiedä mitä ne loppujen lopuksi ovat.

Muutama säkki multaa siis taimikasvatukseen ja kasvilaatikoihin.


On niistä jo tomaattien ja muiden itsekasvatettujen taimien koulimisessa muutama säkki käytettykin, eli kuvassa ei ihan kaikkia hankittuja enää ole.

Kukkapenkkeihin ja täyttömaaksi hankin sitten muutaman kuution ihan peruskamaa, seulottua multaa, joka on raavittu rakennuksen tieltä talteen. Maksoikin ihan vietävästi, kolmekymppiä koko kasa :D




Siinä sitä on muutama kottikärryllinen siirrettäväksi. Onneksi on vielä monta säkkiä kalkkia varastossa, tuohon kun kalkkia uppoaa aikas paljon. Metsänpohjamulta kun tuppaa olemaan happamanpuoleista.


Uuden kottikärrynkin ostin ja lapion. Mies nimittäin taas kerran otti ja meni ja rikkoi melkein uuden lapion. Kun ei tuo hollannikas rautakankea osaa käyttää - lapiolla tehdään kaikki vaan :(.


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Tarttis varmaan….

Tarttis varmaan tuota rannan pusikkoa vähän raivata. Ei meinaan enää edes laiturilta pysty kuvia ottamaan, kun kamera vaan tarkentaa risukkoon. Huonompi homma, sano.

Järvellä on muutaman viikon mekastanut kohtalaisen iso lokkiparvi. Naurulokeiksi heidät määritin, sen kummemmin tai tarkemmin katsomatta. Ovat olleet tuolla sen verran kaukana, jotain parisataa metriä vähintään ollut matkaa, eli en isommin sitten kiinnittänyt otuksiin huomiota.

Mutta, mutta, yksi asia kuitenkin ihmetytti. Aina välillä kun kääntyilivät veden pinnan tuntumassa, näyttivät siipiensä alapinnan ja kappas kehveliä, se alapinta näytti olevan tumma. Kuvittelin sen johtuvan jostain kummasta auringon aiheuttamasta heijastukseta tai jotain. Kunnes sitten nyt aamulla, tosi kurjassa ja pilvisessä säässä sama ilmiö näytti jatkuvan. Jo alkoi kello kilkattaa blondinkin päässä. Eihän se voi naurulokki olla…

Kiivaasti goolettamaan ja niinpä - PIKKULOKKEJA! Niitähän ne ovat.
Varmistuksen asialle sain viimeistään sitten kun ottivat ja tulla tupsahtivat tuohon laiturille lepäilemään. Ja siinä sitten kirosin rannan puiden oksastoa - kameraa ei vaan saa millään tarkennettua oikein. Aina jämähtää se tarkennus johonkin oksaan tai risuun. Tietty tuloksena huonoakin huonompia kuvia.



Mutta, sen verran tarkentui kuitenkin, että lajille tyypillinen punertava rinta ja tuo musta pää tulivat kuvaan kuitenkin. Eli varmistui tämä määritys.


Täytyy tässä taas kirjoitella linnuista, kun puutarhassa ei vieläkään ole tapahtunut yhtikäs mitään. Maata ryntään kääntämään heti kun kelit sallii, mutta vielä ei ole tullut paljonkaan tehtyä.

Taas kerran istuskelin tuossa keittiössä, tällä kertaa spagettikulhon seurassa. Vilkaisin siitä sitten takapihan ruokintapaikalle, kun näin silmäkulmassani, että siellä oli pari isohkoa lintua maassa. Sitten jatkoin ruokailua, kas kun mietin, että joo pari pulua vaan ei sen kummempaa. Onhan noita nähty.

Mutta hiivatti, onhan ne tällaisessa maaseutuympäristössä aikas harvinaisia vieraita.


Enemmänhän noita kaupungissa näkee ja enpä noita täällä aikaisemmin koskaan ole tavannutkaan.  Eli piti sitten heistä ihan kuva ottaa. :D

Jotenkin tuntuu siltä, että kesä olisi vähän myöhässä verrattuna aikaisempiin vuosiin. Puutarhassa on sentään jotain tullut tehtyä. Yksi iso syreeni on kaivettu juurineen maasta ja yksi kukkapenkki on mäiskitty suunnilleen atomeiksi (pitäisi nyt tänään rakentaa uudelleen). Kukkapenkkiurakan jälkeen sitten kylmän viileesti otan kuokan ja lähden pellolle sitä kääntämään, eihän tässä muukaan vissiin auta, vesi on ollut ennätyksellisen korkealla koko kevään, mutta nyt jo näyttäisi siltä, että pellolle voi mennä ilman kumisaappaita.

Bloggerikin kettuilee, aikataulutus ei toimi, tämänkin tekstin alun laitoin jo viikko sitten ajastuksella julkaisuun, vaan eipäs onnistunut. Siellähän tuo nökötti nyt aamutuimaan julkaisemattomana kun bloggerin hallintapaneelissa piipahdin.

Mutta, se on kesä - loma - ja tänään alkaa puutarhassa sitten tapahtua.... siitä enemmän myöhemmin kunhan saan kameran toimimaan.. (Niin, sekin sitten otti ja sanoi työsopimuksensa osittain irti, saas nähdä joutuuko tässä uuden ostoon.)