Järvellä on muutaman viikon mekastanut kohtalaisen iso lokkiparvi. Naurulokeiksi heidät määritin, sen kummemmin tai tarkemmin katsomatta. Ovat olleet tuolla sen verran kaukana, jotain parisataa metriä vähintään ollut matkaa, eli en isommin sitten kiinnittänyt otuksiin huomiota.
Mutta, mutta, yksi asia kuitenkin ihmetytti. Aina välillä kun kääntyilivät veden pinnan tuntumassa, näyttivät siipiensä alapinnan ja kappas kehveliä, se alapinta näytti olevan tumma. Kuvittelin sen johtuvan jostain kummasta auringon aiheuttamasta heijastukseta tai jotain. Kunnes sitten nyt aamulla, tosi kurjassa ja pilvisessä säässä sama ilmiö näytti jatkuvan. Jo alkoi kello kilkattaa blondinkin päässä. Eihän se voi naurulokki olla…
Kiivaasti goolettamaan ja niinpä - PIKKULOKKEJA! Niitähän ne ovat.
Varmistuksen asialle sain viimeistään sitten kun ottivat ja tulla tupsahtivat tuohon laiturille lepäilemään. Ja siinä sitten kirosin rannan puiden oksastoa - kameraa ei vaan saa millään tarkennettua oikein. Aina jämähtää se tarkennus johonkin oksaan tai risuun. Tietty tuloksena huonoakin huonompia kuvia.
Mutta, sen verran tarkentui kuitenkin, että lajille tyypillinen punertava rinta ja tuo musta pää tulivat kuvaan kuitenkin. Eli varmistui tämä määritys.
Täytyy tässä taas kirjoitella linnuista, kun puutarhassa ei vieläkään ole tapahtunut yhtikäs mitään. Maata ryntään kääntämään heti kun kelit sallii, mutta vielä ei ole tullut paljonkaan tehtyä.
Taas kerran istuskelin tuossa keittiössä, tällä kertaa spagettikulhon seurassa. Vilkaisin siitä sitten takapihan ruokintapaikalle, kun näin silmäkulmassani, että siellä oli pari isohkoa lintua maassa. Sitten jatkoin ruokailua, kas kun mietin, että joo pari pulua vaan ei sen kummempaa. Onhan noita nähty.
Mutta hiivatti, onhan ne tällaisessa maaseutuympäristössä aikas harvinaisia vieraita.
Enemmänhän noita kaupungissa näkee ja enpä noita täällä aikaisemmin koskaan ole tavannutkaan. Eli piti sitten heistä ihan kuva ottaa. :D
Jotenkin tuntuu siltä, että kesä olisi vähän myöhässä verrattuna aikaisempiin vuosiin. Puutarhassa on sentään jotain tullut tehtyä. Yksi iso syreeni on kaivettu juurineen maasta ja yksi kukkapenkki on mäiskitty suunnilleen atomeiksi (pitäisi nyt tänään rakentaa uudelleen). Kukkapenkkiurakan jälkeen sitten kylmän viileesti otan kuokan ja lähden pellolle sitä kääntämään, eihän tässä muukaan vissiin auta, vesi on ollut ennätyksellisen korkealla koko kevään, mutta nyt jo näyttäisi siltä, että pellolle voi mennä ilman kumisaappaita.
Bloggerikin kettuilee, aikataulutus ei toimi, tämänkin tekstin alun laitoin jo viikko sitten ajastuksella julkaisuun, vaan eipäs onnistunut. Siellähän tuo nökötti nyt aamutuimaan julkaisemattomana kun bloggerin hallintapaneelissa piipahdin.
Mutta, se on kesä - loma - ja tänään alkaa puutarhassa sitten tapahtua.... siitä enemmän myöhemmin kunhan saan kameran toimimaan.. (Niin, sekin sitten otti ja sanoi työsopimuksensa osittain irti, saas nähdä joutuuko tässä uuden ostoon.)
Aina ei mene kaikki putkeen, mutta onhan se päivä huomennakin. Ja parasta on nyt se, että on KESÄ.
VastaaPoista