Inhokki no 3

Tässä tontilla leviää muutama inhokkikasvi. Lupiineista onneksi on päästy melkein eroon. Jättipalsamia kyllä riittää vaikka naapureille jakaa. Ja joka syksy täällä onkin palsaminkitkentäpäivät. Onneksi jättipalsamilla ei kovin kummoisia juuria ole, joten ne on kohtuullisen helppo kiskoa juurineen maasta.

Kaikkein ärsyttävin on kuitenkin”elämänlanka”. Oletettavasti kasvin oikea nimi on karhunköynnös, mutta näitä tämäntyyppisiä kai yleisesti kutsutaan elämänlangoiksi. Sitä täällä riittää, aina välillä tuntuu siltä, että mitä enemmän sitä yrittää poistaa sitä sitkeämmin se leviää.

Tuo pahalainen todellakin leviää kuin tauti. Tukahduttaa alleen kaiken.

Muutama vuosi sitten laitettiin pihan perälle 150 cm korkea aita. Eipä tuolla enää juuri aitaa köynnöksen alta näy. On muuten todella vaikea hävitettävä tuo. Ei tahdo oikein mikään tehota. Alkaa keinot loppua sen kanssa, siihen kun ei edes näköjään myrkytkään tehoa. Roundup purkin ostin, vaikka en yleensä myrkkyjä käytäkään. Vaan eipä tehonnut ei.

Ai mikä kasvimaa?

Oli mulla joskus vielä viime kesänä kasvimaa, aidattu sellainen.

Eipä ole enää (tai vielä). Tässä kohtaa voi vain todeta, että on mulla sentään aidattu rikkaruohomaa.
Tarttis tuolle varmaan tehdä jotain. Kai se on vissiin vaan kuokka otettava kauniiseen käteen ja mentävä huhkimaan. Itse kun en puutarhajyrsintä pysty käyttämään, kai se kuokkahommiksi menee.

Rikkaruohorumba osa 2

Ennen kun polveni pamahti käyttökelvottomaksi, ehdin kitkeä melkoisen määrän kasvimaata. Toinen pitkä sipulipenkki jäi sitten kuitenkin vähän kesken.

Kuvasta voi huomata, miltä näyttää meidän kasvimaalla ne penkit, joita ei ole kitketty vähään aikaan. Aika kamalilta, sanoisin.

Jossain vaiheessa ehdin myös käydä maissipenkin kimppuun, vaan keskenhän se jäi sekin.

Mutta on siitä sentään suurimmalta osalta saatu pahimmat rikkakasvit pois. Nyt täytyy vaan toivoa, että isäntä innostuu ottamaan osaa tähän rikkaruohorumbaan. Tai sitten vaan täytyy raahautua kyynärkeppien ja tuolin kanssa tuonne pellolle ja jatkaa tuota hommaa miten parhaiten taitaa. On muuten tosi ruman näköinen kasvimaa kaikkine rikkaruohoineen.

On täällä tontilla tosin jotain nättiäkin, kukkapenkit ovat ihan siedettäviä katseltavia, rikkaruohoista huolimatta. Ruusut kukkivat kuin viimeistä päivää.

Tämän ruusun on äitini joskus tuonut Laatokan Karjalasta, vanhan kotitalonsa raunioiden vierestä. Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä mikä lajike tämä on, mahtaisiko tuo olla Valamon ruusu. Enpä tiedä.

Pitkin pellonpientareita ja nurmikollekin on ilmestynyt kaikenlaisia luonnonkukkia.

Tästäkään en ole varma, mutta kyllä tuo kovasti päivänkakkaralta näyttää. Tuolla olen yrittänyt pitää osaa pellosta kesän ajan ihan luonnonkukka niittynä, senpä takia täällä liikkuukin keskimääräistä enemmän perhosia.

Rikkaruohorumba

Olen tässä nyt muutaman päivän suorastaan asunut kasvimaalla. Olen viettänyt päiväni kitkemällä rikkaruohoja ja ruopsuttamalla rivivälejä. Uskomaton urakka! Kasvimaa pääsi aika pahaan jamaan kesäkuun puolella, kun oli sen verran sateista, että ei juurikaan pystynyt kasvimaahommia tekemään. Kukapa sitä nyt sateessa rikkaruohoja kitkisi.

Nyt on kolmasosa hommasta tehty. Odottelen tässä apujoukkoja saapuvaksi tänään, lomakausi kun alkaa nyt meidän perheessä. Toivottavasti tuo kaaos saadaan aisoihin muutaman seuraavan päivän kuluessa.

Yrttilaatikkokin on melkein hukkumassa rikkakasveihin.

Laatikoiden välissä puskee mahtava pihasaunio ja juolavehnäkasvusto. Se saanee kyytiä tänään, mikäli ei ihmeitä satu.

Toisessa lavakauluslaatikossa kasvaa pinaattia. Se näyttäisi ensi katsomalta voivan todella hyvin, mutta jos oikein tarkkaan tiirailee, on sielläkin rikkaruohon alkuja melkoinen määrä.

Kylvin pinaattia kesäkuussa ihan avomaalle penkkiin. Yhtään ainoaa tainta sieltä ei noussut. Siitä suivaantuneena sitten esikasvatin nuo viitisenkymmentä pinaattikasvia kasvihuoneessa ja istutin taimina tuohon lavakauluslaatikkoon. Näyttäisi toimivan. En tosin missään ole kuullut, että pinaattia voisi taimikasvattaa, mutta näin nyt kuitenkin tein ja tulokset näyttäisivät olevan ihan huippuhyviä.

Lemon Cucumber eli sitruunakurkkukin alkaa jo kukkia.

Tämä on minulle uusi tuttavuus, tilasin siemenet englannista ja nyt sitten tätä ihanuutta kokeillaan täällä ensimmäistä kertaa. Väittävät tämän olevan erittäin satoista lajike, ja tämä siis tekee pieniä keltaisia sitruunanmuotoisia kurkkuja. Tulee olemaan jännä nähdä mitä niistä nyt sitten tulee, jos koskaan kurkuiksi asti ehtivät. Harmi vaan, että kylvämistäni siemenistä vain kaksi kappaletta pääsi hengissä tähän asti.

Viime vuonna isoon kasvilavaan kylvämäni pillisipuli alkoi myös kukkia.

Se talvehti lavassa todella hyvin, ja oli jo heti toukokuun alussa vahvassa kasvun alussa. Tänä vuonna ajattelin siirtää sen lavassa toiseen paikkaan. Viime vuonna kun tuli lätkäistyä se ihan keskelle tuota lavaa, ja se ei välttämättä ole se paras paikka.


Tässä sitä sitten nyt päivät kuluvat kasvimaan siistimisen puitteissa. Toivottavasti sää on suotuisa, on meinaan ihan mahdotonta kyykkiä kolmenkympin helteissä kitkemässä, parinkymmenen asteen lämpötilan vielä kestää.

Sateen jälkeen kasvilavassakin vihertää

Tämä aamu valkeni viimeinkin poutaisena, ties kuinka monennen sateisen aamun jälkeen. Pääsin vihdoinkin vähäksi aikaa kasvimaalle tutkailemaan mitä siellä on tapahtunut sitten viime poutajakson. Rikkaruohot kukoistavat, niin kuin aina. Mutta varsinkin näin sateiden jälkeen näyttää melko lohduttomalta, kun rikkakasvit ovat kasvaa hurahtaneet hyötykasveja suuremmiksi.

Ainoa paikka tuolla pellolla, missä rikkakasvit eivät ole päässeet valtaan, on viime vuonna rakennettu iso kasvilava/kasvilaatikko. Olin todella tyytyväinen satoon, joka laatikkoon kasvoi viime kasvukauden aikana. Tänä vuonna näyttäisi olevan saman juttu. Kaikki mitä tuonne kylvää tai istuttaa kasvaa vauhdilla, ja rikkakasvit pysyvät poissa - onneksi. Toki sinne muutama on päässyt juurtumaan, mutta niitä on niin vähän, että ne on helppo ohikulkiessaan nyppäistä pois.

Kylvin toukokuun lopulla rivikaupalla porkkanaa ja kevätsipulia sekä muutamia juurikkaita.

Porkkanat alkavat olla harvennuskunnossa jo. Laitoin tuonne vuorovälein kevätsipulia ja porkkanaa, sipuli ja porkkana kun ovat kumppanuuskasveja, ne viihtyvät todella hyvin keskenään. Sipulit häätävät läsnäolollaan porkkanakempit, joten porkkanat saavat kasvaa kaikessa rauhassa ilman vaaraa tuholaisista sipuleiden keskellä.

Punajuuri-keltajuurikas sekoitus pussissa oli erivärisiä raidallisia lajikkeita. Ne kylvin laatikon toiseen päähän.

 
Juurikkaatkin kasvavat kohtuullisen hyvin, eli jotain satoa on odotettavissa niistäkin.
 
Avomaalle kylvin myös juurikkaita - yksikään ei itänyt. Lantut, eivät myöskään ole suostuneet mullasta nousemaan. Kultajuurikaspenkissä avomaalla on tapahtunut jonkin verran itämistä, hassun näköistä kun ovat melko harvassa, ne itäneet yksilöt. Tässä olen mietiskellyt, että täällä ei nähtävästi kannata avomaalle laittaa mitään sellaisia kasveja, jotka kylvetään suoraan. Toisaalta sitten kaikki taimet, jotka olen sinne istuttanut voivat erinomaisesti ja kasvavat kunnolla. Jatkossa täällä sitten varmaan kasvatetaan vain sellaisia kasveja, jotka voi istuttaa avomaalle taimina.
 
Ihan hirvittää ajatus siitä, että joudun kohta ottamaan itseäni niskasta kiinni ja menemään tuonne pellolle kitkemishommiin. Puna- ja keltasipulipenkit ovat todella hurjan näköisiä - vihreän rikkaruohomaton peitossa. Siinä sitä tulee muutama tunti vierähtämään, kun ne kitkee.
 
Ja muurahaisia on pellolla taas. Harmittaa, kurkkupenkissä on ainakin kaksi pesää. Istutin viikko sitten sitruunakurkun taimet penkkiin, voipi olla, että niistä ei muurahaisten takia mitään tule. Ovat melko nuupahtaneen näköisiä ja täynnä muurahaisia. Pitänee laittaa muutama siemen itämään siltä varalta, että nuo olemassa olevat sanovat kasvusopimuksensa irti.
 
Ronja neitikin sitten täytti vuoden.

Pikkuisesta purevasta, hankalasta pennusta kasvoi kun kasvoikin sitten mahtava koira. Tiesin jo pentua ottaessani, että hankala tapaus on kyseessä. Nythän tuo neiti on jo osittain koulutettu ja osaa vaikka mitä. Tietää paikkansa laumassa ja tottelee todella hyvin. Hyvä näin, tosin viime syksynä välillä tuon otuksen kanssa taistellessa iski uskonpuute omiin kouluttajantaitoihin. Mutta niinpä siinä vaan sitten kävi, että upea otus tuosta kasvoi

Oishan sitä peltoo - vaan kun kasvaa rikkaruohoo...

Kuukaudessa - puolessatoista tapahtuu paljon. Pelto on osittain vieläkin niin märkä, ettei sille juurikaan mitään pysty tekemään. Tuossa alla on kuva siitä, millaiseksi se meni kun traktori otti ja upposi.

Tässä alla taas on tilanne viikko sitten. Mitään ei ole voitu tehdä. Mitä nyt sitten rikkaruhot saivat huippuhyvän kasvupaikan.

Ja nopeasti nuo näyttävät kasvavan. Nyt tosin alkaa olla jo sen verran kuivaa, että hyvässä lykyssä kestäisi jopa sen traktorinkin. Saattaapa olla, että saadaan kuntoonkin jossain vaiheessa ennen syyssateita.

Olen tässä tuuminut - josko tuohon istuttaisi vaikka omenapuita tai jotain. Ei tuolla maapläntillä oikein mitään muutakaan virkaa näytä olevan. Ei siitä ainakaan kasvimaata saa. Miten sitten lienee tuon kosteuden kanssa, mahtaakohan siinä sitten puut pärjätä. Tarttee varmaan alkaa googlettamaan faktoja hedelmäpuista. No, jossen muuta keksi niin istutan vaikka pajua. Se nyt ainakin kasvaa - melkeinpä missä vaan.

Ja se on sitten kesä - loma?

Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään.

Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa!

- Muumipeikko

Hellelukemissa viiletellään kohta. Tai itseasiassa viiletellään jo. On nimittäin pitänyt sisätiloissa sellaista vaatimatonta +26 asteen lämpötilaa jo muutaman päivän. Sais siirtyä tuonne ulkopuolelle tuollaiset lukemat.

Maisema senkun paranee. Siis jos lasketaan kukkivat rikkaruohot maiseman komistukseksi.

Kai se joskus pitäisi kitkeä tuo kukkapenkkikin. Vaikka toisaalta, ei tuo niittyleinikki nyt niin kauhean ruma kukka ole, harvempi tosin niitä kukkapenkissään kasvattaa. Vaan eipä tuo mitään, ainahan sitä ollaan oltu vähän valtavirtaa vastaan - miksei sitten nyttenkin. =)