Voi eläinparkoja..

On ollut eläinpopulaatiollakin huonohko vuosi. Tämä kesä on mennyt sairastellessa. Ensin sairastui Gizmo-kissa. Käytin pojan eläinlääkärissä välittömästi, kun oireita huomasin.

Gizmolla on ollut aikaisemmin virtsakiviä, joten jos se alkaa oirella, paras painua eläinlääkäriin saman tien, ettei käy hassusti. Antibioottikuurilla selvittiin tällä kertaa, poika toipui hyvin ja nopeasti.
Sitten sairastui Ronja.

Vähän saman tyyppisiä oireita kuin Gizmolla ja eipä muuta kuin eläinlääkäriin, kaksi viikkoa Gizmon käynnin jälkeen. Antibiooteilla tyttökin selvisi.

Rocky pojalla oli ollut jo jonkin aikaa selässään patti, joka pysyi saman kokoisena kuukausia. Epäilin sitä rasvapatiksi, kun ei oireillut mitenkään.

Yhtenä päivänä se patti sitten otti ja päätti paisua kuin pullataikina. Sellaiseksi golfpallon kokoiseksi se ehti kasvaa, päivässä. Okei, se on jo oire jostain vakavammasta. Ja tämähän tietysti tapahtui samaan aikaan kun Ronjakin alkoi oireilemaan. Siinä sitten maallikkona piti päätellä kumpi koirista ensin lääkäriin. No Ronja vietiin ensin.

Ronjan käynnin yhteydessä keskustelin eläinlääkärin kanssa Rockyn patista ja kun kuulin, että tuollaiset oireet ovat melko hälyttäviä, piti poika viedä heti näytille.

Mastsolukasvainta epäiltiin. Siis suomeksi, jotta pojulla olisi syöpä. Patti ehti jo palata aikaisempiin mittoihinsa, ennen kuin poika pääsi lääkäriin. Mentiin näytille ja tuomio tuli - leikattava ja mahdollisimman pian. Seuraavalle viikolle saatiin aika ja niin meni poju leikkaukseen.

Kuva puhunee puolestaan, eipä tuohon oikeastaan mitään voi sanoa.

Leikkaushaava on ISO. Mittakaavaa saa ehkä siitä, että koira on kohtuullisen kokoinen, painaa 50 kg ja tuota haavakohtaa ei yhdellä kädellä pysty peittämään.

Ja sen lisäksi, että leikattu alue on valtava, se sijaitsee varsin pahassa paikassa. Ihan kävellessäkin venyy ja paukkuu ja pelottaa, että tikit sinkoilevat irti.

Viikon kuluttua leikkauksesta haava oli jo paremman näköinen.

Mutta hurjalta tuo näyttää silti.

Patti lähti patologille ja täällä kärvisteltiin epätietoisuudessa viikon verran. Torstaiaamuna aikaisin eläinlääkäri sitten soitti. Ei ollut mastsolukasvain, onneksi. Tricoepitelioma, joka oli tulehtunut. Onneksi poistettiin siis.

Nyt täällä odotellaan maanantaita, että voidaan mennä tikkien poistoon. Hyvä, että ne saa jo pois, on meinaan melkoista hulabaloota yrittää pitää koiruudet pois toistensa ”kimpusta”. Patoutunutta energiaa on vaikka muille jakaa, kun ei viikkokausiin ole voinut leikkiä. Sanomattakin lienee selvää, että on ollut pakko rajoittaa kanssakäymistä noiden letkulenkkien takia - jos vaikka tuonne väliin painiessa toisen koiran kynsi menisi - olisi tuloksena melkoinen siivo…

Mitäköhän seuraavaksi? Toivottavasti jo välillä jotain mukavampaakin….