Olen muutamaan otteeseen jo varmaan valittanutkin siitä, että kamerani ei toimi. Ihan omaa syytähän se toimimattomuus oli, objektiivissa särö ja kamera ei enää tarkentanut. Niinpä, yleensähän se kamera on se kärsivä osapuoli, jos ottaa osumaa, kun kuvaaja vähän kompuroi.
Viime viikolla tässä pihapiirissä lenteli kaksi haukkaa. Ihan lekuttelivat parinkymmenen metrin päässä ja saalistivat sudenkorentoja. Enkä niitä tunnistanut, vähänkös otti päähän, sen verran harvinaista herkkua ovat haukat tässä olleet.
Yleensä näiden vähän harvinaisempien bongauksien kanssa on ollut niin, että otan kuvan. Sitten katson ja oletan tai luulen, että lintu kuuluu johonkin tiettyyn lajiin. Ja sitten tarkistan lintukirjasta. Vaan mitenpä tarkistaa, jos on vain hatara muistikuva tuntomerkeistä ja lintu on ennestään tuntematon. On muuten melkoisen hankalaa.
No onneksi kotivakuutus korvasi vanhan kameran ja niinpä sitten otettiin suunta isompaan kaupunkiin ja kameraliikkeeseen. Tuliaisina oli ihan ihka uusi runko ja vähän pikkusen parempi optiikka kuin edellisessä järjestelmäkamerassani oli. Eli tuli törsättyä vähän, kun kerran kameraliikkeessä oltiin.
Mitäs tässä nyt sitten, uusi hieno järkkäri ja kuvaaja ei sitä edes kunnolla osaa vielä käyttää :D. Ei ne järkkärit paljon toisistaan eroa, mutta sen verran kuitenkin, että harjoittelemaan joutuu.
Vaan kuinka ollakaan, ennen kuin edes ehdin yhtään kuvaa harjoitusmielessä ottamaan, kuulin haukkojen huutelevan tuossa järven päällä. Painuin heti uutta kameraani ulkoiluttamaan. Istuskelin hetken laiturilla ja seurasin, kun haukat lentelivät toisella puolen järveä… Odottelin, että tulisivat vähän lähemmäs… ja sitten…
Sain kun sainkin otettua kuvan. Kuvan laadusta ei tosin kannata puhua, sen verran oli säätimet solmussa, mutta kuvan sain kuitenkin. Ja mikä parasta, kuvassa näkyy tarvittava määrä tuntomerkkejä. Aika hankala on oudolla kameralla ottaa kuvia vallan vikkelästi liikkuvasta kohteesta.
Sitten sain toisenkin kuvan.
Laatu on edellenkin kehno, mutta tuntomerkkejä piisaa. Ai että olin tyytyväinen, vaikka tärähtäneitä ja outoja kuvia sitten otinkin.
Ja mitäs nämä kaksi sitten ovat. No nuolihaukkojahan ne. Ja kappas, Suomen lintuatlaksen arvio näiden lukumäärästä: n. 3000 paria. Eli jippii - taas yksi kohtalaisen harvinainen otus lisää ja taas ihan pihapiiristä bongattuna.
Nyt sitten tämä uuden lajin kanssa pihapiirissä tai keittiön ikkunasta bongattuja lintulajeja on 89. Lasken laiturin pihapiiriin ihan siksi, kun sinne on talon nurkalta vaivaiset parikykmmentä metriä matkaa Vähänkös hienoa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti