sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Papuja, papuja, papuja!

Keräsin eilen ensimmäiset keltaiset vahapavut. Alkoivat olla jo sen kokoisia, ettei niitä enää voinut jättää kasvamaan.




On niitä tuossa ihan mukava määrä, riittävästi yhteen ateriaan. Myöhemmin huomasin, että olisi siellä noita ollut enemmänkin. Pitänee tänään kerätä sitten ne loput.

Munakoisot alkoivat kukkia. Melko myöhässä ovat, mutta jos sääennusteisiin on uskominen, saattavat hyvinkin ehtiä tehdä hedelmiä. Tännehän odotetaan erittäin lämpöistä loppukesää, täytyy vaan toivoa, että sitä kesää kestää pitkälle syksyyn asti.



Turkish Orange -lajike teki sitten valkoisen kukan. En osannut odottaa tuota, eli mukava yllätys.

Applegreen munakoisot taas näyttäisivät tekevän noita tavanomaisia lilaan väriin vivahtavia vaaleanpunertavia kukkia.



Siirsin loputkin koisot kasvihuoneesta pihalle. Istutin ne mustiin 20 litran rakennusämpäreihin, joiden pohjaan pistelin muutaman reiän. Satuin saamaan niitä ämpäreitä erittäin edullisesti, 1,50 euroa kappale, joten niitä tuli muutama ostettua.

Pellolla on mukavan näköistä tomaattien sektorilla. Paiskasin alkukesästä ne tomaattiyksilöt, jotka eivät muualle mahtuneet kolmeen riviin pellon reunaan. Siinä ne ovat sitten nököttäneet koko kesän, ihan ilman hoitoa, mitä nyt olen vähän lannoitetta paiskonut silloin tällöin kasteluveden mukana niiden juurille.


Joillekin lajikkeille tuo hoidotta ja huomiotta jättäminen näyttäisi sopivan vallan mainiosti, ainakin tulossa olevan tomaattimäärän perusteella.
Kurpitsapenkkeihinkin on ilmestynyt kaikenlaista kasvajaa





Nämä pikkuiset pallerot alkavat olla jo melkoisen kookkaitakin. Ja lisää on tulossa koko ajan. Kohta joutuu jo noidenkin määrää rajoittamaan. Ja mikäpäs siinä yksi kurpitsakasvi ehtii tehdä yhden tai pari kunnon kurpitsaa, jos niitä kasvavia versoja vähän typistää. Niin ja loput kukat voi aina kerätä käytettäväksi, friteerattuja kurpitsankukkia… nam =)

Kesäkurpitsoista se viimeinenkin aloitti satokautensa. Long White Bush -lajike on nyt tehnyt monta pientä kesäkurpitsan alkua.



Yhden jo käytin kesäkurpitsalettuihin. Oli muuten hyvää. Eilinen päivä menikin suurimmaksi osaksi kesäkurpitsojen käsittelyssä. Nyt on pakkasessa muutama litra suikaleita, kuutioita ja raastetta. Kelpaa niistä sitten talvipakkasilla ruokaa laittaa. Ihan hyvältä näyttää tämä satokausi tässä vaiheessa.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Kurpitsameri

Tämän vuoden hurja kurpitsapenkki urakka kannatti. Minullahan on tapana tehdä sellaiset perinteiset isot kohopenkit kurpitsoille. Kohopenkissä kurpitsansukuiset kasvit viihtyvät vallan mainiosti ja vaikka rivinväleihin rikkakasveja kasvaisikin, se ei haittaa ollenkaan. Oikeastaan rikkakasveista kurpitsapenkkien riviväleissä on vaan hyötyä, sillä kypsyvät hedelmät eivät sitten ole suoraan paljaalla maalla, kunhan alkavat kasvaa.

Näistä tämän kasvukauden kurpitsapenkeistä sitten tuli varsinainen kurpitsameri. Piti ihan kuva ottaa, on se niin komian näköinen alue.




Kuvaan tosin mahtui vain noin puolet alasta, kun kamerassa oli väärä objektiivi. Tässä on nyt samalla paikalla kurpitsapenkkejä kuin viime vuonnakin. Tuossa kohtaa on viisi noin kuuden - seitsemän metrin penkkiä.

Toisaalla pellolla sitten vielä on viisi penkkiä lisää.




Ei sitten tullut otettua toista yleiskuvaa, mutta haitanneeko tuo mitään. On se vaan vinhan näköinen tuo kasvimaa nyt, suuria kurpitsanlehtiä joka puolella ja valtava määrä isoja keltaisia kukkia.

Vaan on siellä penkeissä tapahtunut lehtien suojassa vaikka vallan mitä.



Tämäkin pikkuinen löytyi puskaa kaivelemalla, on niin hyvin maastoutunut tuonne, että kauempaa on ihan mahdotonta nähdä sitä.
Mandel ja Hubbard Blue penkissä on kasvua ollut viime päivinä niin paljon, etteivät enää tahdo samaan tilaan mahtua.




Tuossa etualalla Hubbard Blue on viimeinkin alkanut kukkia, onkohan tässä kyseessä vähän sellainen myöhäisherännäinen lajike..? Vaan hyvä että edes joskus kukkii.

Eri lajikkeiden kukat sitten ovat ihan eri näköisiä, ainakin näiden, jotka täällä kasvavat. Värit vain ovat samat, vihreää ja keltaista, nättiä on.




Tässä vaan nyt sitten innolla odotetaan, missä vaiheessa nämä talvikurpitsat alkavat niitä hedelmiä oikein kunnolla tehdä.

Kesäkurpitsoista kaikki muut paitsi Long White Bush ovat jo saaneet korjuukokoista tuotosta aikaiseksi.

Jopa Gold Rush, jonka istutin myöhemmin kuin nuo muut.



Tänään varmaan täytyy nuo isoimmat tuolta käydä korjaamassa pois.

Spagettikurpitsatkin aloittivat jo.



Siellä on jo puolenkymmentä alkua tulossa ja jos tuota vauhtia kasvavat, alkuviikosta pääsee jo syömään. =)

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Pieni suuri mies

Rocky-poika kasvaa ihan silmissä. Enää ei edes korvatulehdus tunnu vaivaavan pikkuherran touhuja isommin. Onhan sillä viikon verran jo antibioottikuuri ollutkin, korvatippoineen. Vielä viikon verran pitäisi lääkitä ja sitten mennä korvakontrolliin. Toivottavasti osuu tuo kontrolli niin sopivasti, että saadaan tehosterokotuskin otettua samalla käynnillä. Säästyisihän siinä sitten yksi käynti paikallisella kunnaneläinlääkärillä.

Pojan vasen korva on vieläkin lurpallaan. Odottelen vain tässä, koska hän suvaitsee sen nostaa pystyyn.



Joskus jo satunnaisesti tuo toinenkin korva on piikkinä pystyssä, mutta vain hetken. Saisi tuo jo nousta, olisihan se korvan tuulettumisellekin niin paljon parempi, kuin luppakorva. Nyt kun vielä on ollut niin lämpöiset ja kosteat kelitkin jo pitkään, voin vain kuvitella miten tuollainen luppakorva hautoo kaiken maailman pöpöjä. Kyllä sen ihan selvästi huomaa korvia putsatessa, kun nostaa tuon lurpan pystyyn, sieltä alta pelmahtaa sellainen kuuma ja kostea ilmapölläys. Onneksi se ei enää sentään haise, on päästy tulehduksesta voitolle.

Poika tosiaan kasvaa kuin eläin. En ole uskaltanut herraa nyt punnita, sehän onnistuisi kotioloissa vain siten, että nostaa koiran syliin ja hyppää vaa’alle. Vaan en uskalla nostaa - on sen verran heikkona tuo toinen käsi vielä. Siinä voisi pikkumies vaikka tippua, puhumattakaan siitä, mitä vaurioita moinen urheilu sitten olkapäälleni saattaisi aiheuttaa. Mutta iso tuo pikkumies jo on, ikää tosin vasta 14 viikkoa.


Ronja jää tuossa pennun kasvuvauhdissa pienemmäksi osapuoleksi varmaan jo parin kuukauden kuluttua.




Ei ihan samaa kokoa vielä, mutta melkein. Taitaa olla tulossa jättisakemanni tänne meidän laumaan. Niin, ei tuo Ronjakaan pienimmästä päästä ole, on senkin säkäkorkeus yli 62 senttiä - en osaa sanoa miten paljon, kulmamitta kun loppui kesken mitatessa.

Aluevaltauksia ja kasvuspurtteja

Violetit pavut sen kun vaan jatkavat kukkimistaan, nyt niissä on mieletön määrä kukkia ihan joka puskassa.



Tässä vaan jään odottelemaan papusadon kypsymistä. Ehkä niitä nyt tänä vuonna tulee riittävästi, viime vuonnahan sato oli kohtuullisen pieni. Ovat levinneet niin mahdottoman isoiksi nuo puskat, että hädin tuskin mahtuvat niille varattuun tilaan.

Kurpitsat ovat ottaneet mielettömän kasvuspurtin. Nyt ne jo luikertelevat pitkin kasvimaata ja parhaimmat yrittävät kasvimaan ulkopuolellekin.




Mandel -lajikkeen kurpitsa on ottanut spurtin sipulipenkin yli. Tuossa on koiraesteviritykset vielä sipulipenkin päällä, ovat vähän hassun näköiset, mutta älyttömän hyvin nuo ovat toimineet. Käytin lehtikompostikehikot nyt sitten penkkien suojana, eihän niitä näin kesällä lehtien kompostointiin vielä tarvita, eli hyötykäyttöön vaan. Tuosta kuvasta näkee taas, että olisi aika kitkeä rikkaruohot taas kerran. Näin sateisena kesänä tuo rikkakasvien kurissa pitäminen on melko mahdoton urakka.

On siellä pellolla muitakin vesseleitä, jotka ovat luikertaneet omasta penkistään ja varatusta tilastaan pois.



Valkoinen kurkku on lähtenyt valtaamaan kasvualaa penkin välistä ja seuraavaksi se varmaan meneekin sitten kurpitsapenkkiin, ellen saa sen päätä käännettyä tuossa matkalla. Mitenköhän itsepäinen tilanvaltaaja tuo sitten lienee.

Maissit onneksi kasvavat vain pystysuuntaan.




Ja ovat muuten kasvaneetkin - lähes meikäläisen pituisia ovat jo.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Kukkia ja pensasaitaa

Ihan on tässä kaiken kiireen keskellä unohtunut dokumentoimatta koristearonioiden istutus pensasaidaksi. Ostin puutarhalta pakkauksen paljasjuurisia taimia jo pitkän aikaa sitten. Ne saivat asustaa muovipussissaan tosi pitkään ennen kuin ne sitten vihdoin ja viimein saatiin istutettua tuonne tien reunaan pensasaidaksi. Yllättävän hyvin ne pärjäsivät tähänkin asti pussissa keskenään. Nyt vaan toivotaan, että juurtuvat hyvin, vaikka istutusajankohta onkin ihan liian myöhäinen, eihän pensaita keskellä kesää pitäisi istutella. Mutta näin nyt täällä, aikaisemmin kun ei ole kerta kaikkiaan ollut aikaa ja itse en tuon vammani kanssa lapiohommiin ole voinut ryhtyä.

Pihamaalle on taas vajaassa viikossa ilmestynyt erimallisia, -näköisiä ja -värisiä kukkia. Osan tunnistan, osaa en ole ikinä nähnytkään. Tai ainakin kuvittelen, etten ole nähnyt - saattaahan olla, että en vain ole niitä aikaisemmin pannut merkille..

Tällainen valkoinen kummajainen on alkanut kukkia ihan viime päivinä.


Olisikohan tuo jokin neilikka - ainakin siltä se näyttää.

Tästä vaaleanpunaisestakaan en ihan varma ole.



Kuvittelisin sen olevan jokin syysleimu tai jotain.

Tästä puskastakaan en tiedä - luultavasti jokin puuvartinen hortensia tai vastaava mikä lie.



Mutta tuon valkoisen kukkivan hirvityksen kyllä tunnistan. Pahuksen elämänlanka, sitä on joka paikassa tappamassa kaiken muun. Sitä on tälle tontille siunaantunut ihan kiusaksi asti. En tiedä onko se jo mummoni aikanaan istuttamaa kantaa, vai tekikö äitini sen virheen, että tuon kauhistuksen tänne tontille toi. Se on tänä vuonna jo tukahduttamassa tuolla yhtä mustaherukkapensasta ja oli sitä levinnyt perunapenkkeihinkin niin, että ihan mahdotonta oli kaikkea pois saada.

Täällä on paljon kukkia, jotka äitini on istuttanut joskus. Minulla siis ei ole hajuakaan siitä, mitä mistäkin saattaa putkahtaa. Viime kesänä yritin katsella tarkkaan noita kukkapenkkejä, ja painaa vähän mieleeni mitä missäkin oli. Vaan kuinka ollakaan, tänä vuonna sieltä on sitten kuitenkin noussut kaikenmaailman ylläreitä.

Pellolla riesana on ollut koko kesän ajan Jättipalsami. Siinä on toinen riesa tuon elämänlangan lisäksi, josta tuntuu olevan todella vaikea päästä eroon. Näitä tällaisia riesoja on täällä ollut aina silloin tällöin. Muistan joskus pikkulikkana, kun mummoni sai tuttavaltaan lupiineja. Muistan kuinka mummo sitten niitä istutti pariinkin kohtaan, kun olivat siihen maailman aikaan vielä jotenkin erikoisia, eikä niitä juuri missään nähnyt. Muistanpa senkin, kun sitten aikanaan niitä lupiineja yritettiin tontilta häätää. Oman aikansa se vei, mutta nyt ei ole enää vuosikymmeniin täällä ollut lupiinin lupiinia. Sen sijaan on nyt sitten nuo kaksi muuta riesaa, elämänlanka ja jättipalsami. Saas nähdä minkä hävitettävän kasviriesan itse jälkeeni sitten joskus jätän, kun tuo näyttäisi nyt olevan jo kahden sukupolven perinne.
Osa kukista on kukkimisensa suorittanut jo. Tässä vaiheessa osa tekee siemeniä ja siemenkotia valtavaa vauhtia.

Kai nuo siemenkodat voisi talteen kerätä, sitten kun ovat kuivahtaneet, ainakin sellaisista kasveista, jotka eivät ole niin kovin hanakoita leviämään... Niin ja tietysti pitäisi kerätä pois siemenet niistä, joiden ei halua leviävän.



Ainakin tämän Iriksen siemenet aion tallettaa, on se sen verran nätti kukka.


keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Sateesta huolimatta…

Sää on ollut viimeisen päälle epävakaista. Sateesta huolimatta täällä on onneksi saatu aikaan melkoisen paljon. Kasvimaalla oleva kaaritunnelikasvihuone on pientä hienosäätöä vaille valmis. Kauan sen tekeminen kestikin - kesäkuun alusta tänne heinäkuun loppuun. Tuo homma kun on vähän sellainen, ettei sitä yksin pysty tekemään. Varsinkin muovin pingottaminen ja kiinnittäminen on melkoista säätämistä, eikä välttämättä onnistu ollenkaan. Nyt kunhan tuon virityksen päädyt saadaan säänkestäviksi, on kaikilla meloneilla siellä hyvä kasvupaikka, toivottavasti pitkälle syksyyn asti.
Satoakin on edelleen saatu mukavasti, kevätsipuleita ja yrttejä on täällä keräilty kasapäin. Niin ja tietysti ne on hyödynnetty heti saman tien. Porkkanoita pitäisi ehtiä harventamaan ja tietysti onhan tuolla se jatkuva rikkaruohorumba odottamassa. Niitä vaan jaksaa puskea koko ajan lisää. En oikein tahdo niiden tahdissa pysyä, mutta yritettävähän sitä kuitenkin on. Vanha kasvilava/laatikko alkaa olla tupaten täynnä tavaraa, osa jo käyttökelpoisessa koossa.



Kurpitsanalkujakin alkaa näkyä vähän joka toisessa kasvissa. Nimilaputin kaikki kurpitsat, kun istutin ne avomaalle, mutta kuinka ollakaan, harvassa on enää kyltti jäljellä. Käytin sellaisia puisia nimilappuja ja pahuksen koirat ovat nyt sitten keksineet, että ne ovat mukavia puruleluja, eli niitä sitten löytyy täällä mitä ihmeellisimmistä paikoista ja mitä kummallisimmassa kunnossa.

Tässä alla olevassa kuvassa on luultavasti Mandel -lajikkeen kurpitsanalku.


Ihan mukavan kokoinen jo, toivottavasti jaksaa kasvaa korjuukelpoiseen kuntoon asti.

Pellolta siis löytyy kaiken näköisiä, kokoisia ja värisiä kurpitsanalkuja, tässä tällainen kivan keltainen.



Tähän hätään en nyt sitten uskalla sanoa, mikä lajike tämä mahtaa olla, mutta selvinnee sitten aikanaan, kunhan tuo kasvaa isommaksi.

Stellio -meloneiden suhteen olin jo menettänyt toivoni. Ne kituuttivat pitkään ja kellastivat lehtiään. Kasvua ei juurikaan ollut, eli ne pysyivät todella pieninä.



 Aamulla kun tein kierroksen kasvimaalla, huomasin ilokseni, että ainakin yksi urhea Stellio on kukassa. Missäköhän välissä sekin nuo kukkanuput kehitti, en ole niitä huomannutkaan.

Täällä nyt elellään sellaista hiljaiseloa taas, tuon olkapään kanssa ei hommia vieläkään isommin voi tehdä, kaikki pakolliset vain. Onhan tässä odotettavissa kaikenlaista tekemistä lähitulevaisuudessa, pakko on kohta istuttaa kaikki heinäkuussa avomaalle laitettavat kasvit. Ainoa huoli tässä on se, että tuolla ei valmiiksi muokattua alaa ole enää kovinkaan paljon jäljellä. Mutta sopu sijaa antaa - toivottavasti - täytyy vaan laittaa kumppanuuskasveja vierekkäin samaan penkkiin, vaikka tilaa ei isommin olisikaan. Nähtäväksi jää miten käy.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Papuja ja papukukkia

Tavanomaiset vihreät pensaspavut ovat jo ehtineet tehdä mahtavan kokoisia papuja. Ja niitä on paljon! Violetti papu alkoi vasta kukkimaan, eli huomattavasti myöhäisempi vesseli näyttäisi olevan.



Värikkään kukan se näyttää tekevän tuo lajike. Näitä minulla ei aikaisemmin ole ollutkaan, eli tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, minkälaisia nämä sitten papuina ovat. Siemenpussin kuvan mukaa pavutkin ovat siis violetteja ja teksti kertoi, että vaihtavat sitten värinsä vihreiksi keitettäessä.

Tavallinen vihreä pensaspapu tekee ihan mukavan näköisen kukan sekin, tosin paljon vaatimattomamman näköisen kuin tuo violetti.


Mutta haitanneeko tuo kukan vaatimattomampi ulkonäkö yhtään mitään, pääasia on, että papuja tulee..
Kaikki papulajikkeet täällä aloittivat kasvunsa vanhalla kasvihuoneella, josta siirsin ne avomaalle muovikaaren alle jo toukokuussa. Aikansa kituutettuaan, ne alkoivat vihdoin ja viimein kasvaa ihan kunnon vauhdilla ja nyt siis ensimmäiset pavut ovat jo ihan kivan kokoisia.

Kesäkurpitsapenkeissä on ollut joka päivä kivoja yllätyksiä, ne kun kasvavat sellaista vauhtia, että on ihan pakko kerätä jo pois kasvamasta. Toissapäivänä kun niitä satsin tuolta pellolta aamulla olin kerännyt, kauppareissulla sitten iltapäivällä hymähtelin ihan ääneen tuolla paikallisessa S-marketissa ulkomaisen kesäkurpitsan kilohinnalle. Saa niistä vielä näköjään useamman euron kaupassa kilolta pulittaa. Onneksi ei tarvitse niitä ostella, niistä ostetuista kun ei koskaan tiedä… ei tiedä mitä lannoitteita tai kasvimyrkkyjä niiden kasvun aikana on käytetty. On se vaan mahtavaa, kun saa omasta maasta kaiken mitä tarvitsee.

Tässä pikkuhiljaa alkaa tulla se aika kesästä, jolloin joutuu keräämään muutaman kilon kurpitsansukuisia ihan joka päivä.

Diamant F1 -lajikkeen kesäkurpitsa tekee tasaisesti kauniin tumman vihreitä ja kauniin muotoisia kesäkurpitsoita.


Ja niitä tulee molempiin kasvamassa oleviin yksilöihin todella monta kerrallaan.

Pepo Nimba -lajike tuottaa myös jo hyvin.


Näitä raidallisia on tuolla kasvamassa useampia, viisi kappaletta, ellen väärin muista.

Keltaiset Gold Rush -lajikkeen yksilöt vasta aloittelevat kukintaansa. Laitoin ne itämään viikkoa myöhemmin kuin nuo muut.



Ihan hyvä, että laitoin ne kasvamaan myöhemmin kuin muut, näin saan tasattua tuota satoa vähän pidemmälle ajalle. Ehtii sitten käyttää kaikki mitä tuolla kasvaa, kun ei kypsy kerralla liikaa.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

2011 Satokausi alkoi

Kesäkurpitsoita pukkaa ja vauhdila - jee! Ensimmäisenä alkoi valmistumaan Pepo Nimba -lajike ja sitten seuraavana tuo Diamand F1. Jälkimmäisen siemene tilasin Seemnemaailm -kaupasta Virosta.


Kauniin muotoisia ja syvän tumman vihreitä kesäkurpitsoita tuo F1 -lajike tekee. Harmi vaan että on hybridi - eli siitä ei voi kerätä siemeniä talteen. Toivottavasti maku on yhtä hyvä, kuin mitä ulkonäkö enteilee.

Maissit pellon laidalla ovat hurahtaneet pituutta hurjasti.

Samaa voi tosin kyllä sanoa rikkaruohoistakin, kasvavat ihan silmissä, kun noita sateitakin täällä nyt vaihteeksi piisaa. Vastahan tuonkin alueen kitkin - ei siitä ole kuin viikko. Uskomatonta.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Vettä, vettä ja vielä enemmän vettä

Tuossa illan mittaan tämän alueen yli pyyhkäisi sellainen piskuinen ukkoskuuro. Vettä tuli jonkin verran, eli ihan älyttömästi. Uusi sademittarini tuolla pihalla keräsi pisaroita talteen ihan kiitettävästi. Kun äsken kävin pellolla ja kasvihuoneessa tarkistamassa onko tuo sade aiheuttanut mitään tuntuvia vaurioita, vilkaisin ohimennen tuon mittarin lukemankin. Jaa-a... minkä lukeman....? Oli meinaan vettä tullut sen verran runsaasti, ettei asteikko edes riittänyt. Arvioitiin sitten yksissä tuumin perheen kanssa, miten paljon yli asteikon sitä vettä oli. Kokonaisarvioksi sitten tuli vähän reilut 40 millimetriä. Niin, ja koko tuo sademäärä reilun tunnin ukkoskuuron aikana.

Pellolla ja kasvimaalla on nyt sitten sellainen tilanne, että siellä tuskin pystyy edes kävelemään. On meinaan niin paljon vettä joka paikassa. Erehdyin astumaan viime viikolla jyrsimellä muokattuun kohtaan ja saman tien sain tuota askelta katua niin maan perusteellisesti. Meinaan sinne upposi jalkaparka pitkälti yli nilkan mutaan. Niin ja kenkää sitten jouduin kaivelemaan sieltä tovin, ennen kuin sain sen esiin. Onneksi sitten siellä oli nilkkaan asti vettä riviväleissäkin, joten jalan ja kengän putsaaminen oli helppoa. Sen kun vain käveli penkkirivin päästä päähän, niin eipä ollut mutatossuista enää tietoakaan.

Ihan älytön sadekesä, viime kesänähän koko heinäkuun aikana satoi tälle alueelle vain hulppeat 21 milliä, ainakin paikallisten lehtien mukaan. Tänä kesänä tuo määrä tulee näköjään yhden sadekuuron aikana ja parhaimpien aikana ihan jopa tuplasti. Ihan älytöntä.

Öttiäisiä ja ötököitä

Heinäkuussa alkaa liikkua mahtava määrä kaikenlaista sittiäistä ja öttiäistä. Jotkin ötökät ovat ihan mukavia, jotkin tosi kauniita katsella ja jotkut sitten taas sellaisia, jotka mieluusti toivottaisi hornan tuuttiin. Näihin viimeksi mainittuihin kuuluvat kaikki verta imevät ja pistävät ötökät. Niin ja tietysti kasvimaalla tuhojaan tekevät öttiäiset sitten ovat omaa luokkaansa - en niitäkään isommin haluaisi tavata.

Ottaessani kuvaa Blue Kongo perunalajikkeen kukista, kuvaan eksyi tuollainen kummallisen näköinen ötökkä.




On ihan turha kuvitellakaan, että osaisin tuon tunnistaa, oletettavasti tuo ei ole mikään kovin vaarallinen otus, vaikka aika hurjalta näyttääkin.

Joillakin hyönteisillä on taipumus tulla kuvaan huomaamatta, toiset tosin ovat niin isoja, että ne kyllä siinä kuvaa ottaessaan näkee.



Tämä suruvaippa samettiruusussa näkyi etsimessä todella selvästi. Olen rajannut tuon kohdan missä perhonen on isosta kuvasta.

Joskus sitä oikein lähtee tuonne pellolle ja pihamaalle öttiäisiä metsästämään. Siis katsomaan, josko jotain mielenkiintoista hyönteistä löytyisi ihan kuvattavaksi. Mutta kyllä se vaan niin on, että paremmin niitä vahingossa kuviin saa, ainakin minä olen todella huono löytämään yhtään mitään hiirtä pienempää.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Kasvihuoneella tapahtuu

Tänä vuonna on vanhaan kasvihuoneeseen jäänyt muutamia kummallisuuksia, jotka olin aikonut istuttaa uuteen tunnelikasvariin pellolle. Yksinkertaisesti olen ne unohtanut ja sitten kun ne muistin, ei ole ollut aikaa siirtohommiin.Turkish Orange munakoiso - se ainoa, joka selvisi hengissä heinäkuulle asti, kasvaa ihan kivasti kasvihuoneessa. Outo kasvi, tuntuu viihtyvän minikokoisessa ruukussa vallan mainiosti, tomaattien seurana.



Tämä lajike kasvattaa hurjan kokoisia lehtiä verrattuna muihin täällä kasvaviin munakoisoihin. Tämä on ensimmäinen vuosi kun kokeilen tätä lajia. Kukkanuppujakin tuolla näyttäisi olevan. Täytyy vain toivoa, että se on niitä kasveja, jotka pystyvät pölyttymään ilman kaveria. Tämä kun siis on ainoa lajissaan täällä. Tosin voisihan sitä kokeilla, josko tuo ristiinpöllyttelisi jonkin toisen munakoisolajikkeen kanssa. Harmi vaan, ne toiset kyllä antavat vielä odottaa kukintaansa jonkin aikaa.

Vanhassa kasvarissa on kaikkea muutakin kivaa vielä odottamassa avomaalle pääsyä. Lähinnä niitä lajikkeita, jotka kylvetään vasta heinäkuussa.


Hajakylvin tuossa jokunen päivä sitten kiinankaalia ja paksoita pikkuruukkuihin. Nopeasti ne itivät, ja kohta alkaa olla koulimisen aika. Ellen sitten tänä vuonna laita niitä suoraan avomaalle kasvamaan. Toisaalta kyllä tekisi mieli tänä vuonna vähän odottaa, ennen kuin ne tuonne ötökkäarmeijan syötäväksi vie. Viime vuonnahan kuvittelin, että kiinankaalista ei satoa tulisi lainkaan, avomaalla niihin iski varsinainen ötökköarmeija ja olivat niin reikäisiä aluksi, että luulin niiden kuolevan käsiin. Vaan tulihan sieltä sitten satoa ja reippaanlaisesti tulikin. Saas nyt nähdä sitten miten tänä vuonna käy.

Koirakuulumisia


Pikku koiraherra Rocky on sitten ollut toisen kerran eläinlääkärissä tänne tulonsa jälkeen. Viime maanantaina käytiin ottamassa molemmille koiruuksille rokotukset ja torstaina jo oltiin kolkuttelemassa eläinlääkärin ovea taas. Pienellä on mahdottoman ärhäkkä korvatulehdus. Nyt sitten laitetaan tippoja korviin kaksi kertaa päivässä ja syödään antibiootteja kahden viikon ajan.



Pikkuisella on vielä tuo toinen korva lurpsallaan, ja sielläpä on luppakorvassa kaikenmaailman pöpöjen hyvä muhia kesäkuumalla ja kostealla kelillä. On se vaan reppana niin kipeä - ja surkean oloinenkin koko ajan.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Heinäkuu on liljakuu

Pihan kaikki liljansukuiset kasvit ovat innostuneet kukkimaan. Niinhän ne kukkivat ihan joka heinäkuu.Siellä joukossa on tällainen oranssinpunainen lajike. Olen miettinyt, mikä mahtanee olla.

Viime vuonna tämä ei kukkinut, olisin sen kyllä huomannut. Outo juttu.

Tavalliset keisarinliljat vai mitä nämä nyt sitten ovatkaan (Kukkatuntemus taitaa meikäläisellä olla melko hepponen…) ovat mahtavan näköisiä kukkiessaan.



Näitä löytyy pihalta monesta kohtaa. Osa jätti viime vuonna kukkimatta, olisiko syynä ollut joko veden tai ravinteiden puute…


Nyt niitä näyttäisi putkahtelevan vähän joka puskan juuresta. Jännä juttu. Mitäköhän muuta kivaa täältä vielä löytyykään.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Tomaatteja tulossa?

Glacier -lajikkeen tomaatit alkavat pikkuhiljaa jo vähän punertaa. Tämä on ollut minulle uusi tuttavuus tänä vuonna. Lajikkeen pitäisi olla erityisen kylmänkestävä, satoisa ja vieläpä maukaskin. Saas nähdä minkälainen tuo on, tuskin maltan odottaa, että ensimmäiset kypsyvät ja pääsee maistamaan.


Tämä tomaattilajike tekee aivan erilaisen lehden kuin nuo tavanomaiset tomaatit. Eipä tätä meikäläinen olisi lehtien perusteella tomaatiksi kyllä tunnistanut.

Vaikka tarkoitus oli tänä vuonna saada kaikki ajallaan ja ajoissa maahan ja kasvamaan, niin siltikin kävi joidenkin lajikkeiden kanssa hassusti.

Osa niistä kasveista, joiden jo tässä vaiheessa pitäisi tehdä hedelmiä, alkaa vasta kukkia.  Olin jo luopunut toivosta vesimelonin suhteen, näytti siltä, että se ei edes kuki.


Vaan kuinka ollakaan, siellä on kuin onkin muutama kukka. Eri asia on sitten, ehtiikö sato kypsyä, jos sellaista ylipäätään on edes tulossa. Nämä kasvavat pellolla kaaritunneli-kasvihuoneessa, joten jos oikein hyvin käy ja on pitkä ja lämmin syksy, saattaa sieltä jopa jotain saadakin. Toivossa elellään.

Koiruudet ovat joka päivä aivan puhkiväsyneitä. Molemmat ovat sen verran pentuja vielä, että leikkimiseen puhtia riittää tuntitolkulla. Tosin tuo toinen on vielä niin pieni, että väsähtää huomattavasti nopeammin kuin Ronja. Niin, Ronjahan ei leikkimistä lopeta, ennen kuin sen käskee paikalleen.




Vielä on kaveruksilla sen verran kokoeroakin, että Ronja vie tuota pientä ihan miten haluaa. Vaan eipä tässä varmaan kauaakaan kulu, kun tuo pieni mennä porhaltaa koossa Ronjan ohi. On meinaan aikamoisen isokokoinen koiruus tulossa tuosta. Ronjakin on kohtuullisen kokoinen narttukoiraksi, korkeutta sillä on sellaiset 64 senttiä, vaatimattomasti…

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Piiri pieni pyörii… koirapiiri siis…

Täällä elämä on alkanut pyöriä koirien ympärillä. Viime päivien hurja urakka on ollut kasvimaalla penkkien suojaaminen valtavilta pikkutassuilta. Pentu perhana kun ei yhtään ymmärrä mihin astuu tai mihin istuu. Eipä tietenkään, mistäpä pikkuinen sen tietäisi, ennen kuin opetetaan. Ja tuohon opettamiseen kuluu todellakin oma aikansa. Ei se vielä ole mitään isompaa tuhoa tehnyt, mitä nyt muutaman mangoldin tallonut käyttökelvottomaksi. Ja tällä pennulla on sitten muuten aivan valtavat tassut, iso poika tulossa siis. Tässä on nyt sitten tehty erinäisiä virityksiä penkkien ympärille ja päälle. Ovat melkoisen hassun näköisiä, mutta toimivia.


Kyllä sen kasvimaasta huomaa, että rikkaruohojen poistamiseen ei ole isommin voinut paneutua pitkään aikaan. Haitanneeko tuo nyt niin mitään, tulee tuolta jonkin verran satoa joka tapauksessa.  Tavallaan hyvään aikaan tuli otettua tuo pikkukoiruus, nyt kun en muutenkaan näiden vammojeni kanssa oikein kasvimaahommiin pysty, voi keskittyä rauhassa pienen totuttamiseen talon tavoille. Aikaahan siinä totuttamisessa menee, eli se kaikki aika olisi kuitenkin pois kasvien hoitoajasta. Joten kun en muutenkaan kasvimaalla mitään juuri pysty tekemään, ei se harmita läheskään niin paljon, kuin voisi kuvitella harmittavan siinä tapauksessa, jos jotain pystyisin tekemään. Tulipa sanottua tuokin asia vaikeasti… Tämä nyt näyttää olevan sellaista sekavaa tajunnanvirtakirjoitusta tänään.

Olen aina välillä yrittänyt suurempia rikkakasveja kiskoa ohimennessäni kasvimaalla irti. Perunat ovat hautautuneet lähes kokonaan kaikenmaailman ohdakkeiden sun muiden sekaan. Mutta silti perunat kukkivat aikamoisen komeasti.


Rosamunda tekee näköjään melko tavanomaisen perunan kukinnon. Kivan vaaleanpunainen kukkarykelmä lähes jokaisessa varressa.

Blue Kongon kukka sen sijaan näyttää vähän erikoisemmalta.


Siinä näyttää olevan tuollaiset riippamalliset kukat.

Tuollaiset riippuvat, kauniin, vaalean siniset kellot, joita näyttäisi olevan yhdessä kukinnossa vähemmän kuin noilla tutummilla lajikkeilla.



Täytyykin kerätä siemeniä, jos niitä tulee. Saattaa muuten olla, että kun nämä kasvavat tuossa Rosamundan vieressä, ristiinpölytystä tulee tapahtumaan. Eli aion nyt sitten ensi vuonna kokeilla perunan kasvattamista myös niistä aidoista siemenistä, vaikka se kasvattelu sitten viekin sen kaksi vuotta.

On tässä jo ensivuoden puutarhaakin suunniteltu. Tiedänpähän nyt, että jos sattuu tällainen sateisempi kesä, tuo pelto aivan villiintyy noiden rikkakasvien kanssa. Viime kesänä, kun pelto oli melkeinpä kantoveden varassa, siellä ei niitä rikkakasveja niin kovin tuhottomasti ollut. Tänä vuonna kun sateita on piisannut, siellä ei sitten paljon mitään muuta näkyvissä olekaan. Eli ensi vuoden suunnitelmiin kuuluu ehdottomasti saada noita kasvilavoja lisää. En edes enää yritä minkään punajuurikkaan tai vastaavan kasvattamista tuolla avomaalla. Ne kun hukkuvat saman tien rikkaruohoihin, jos yleensä edes ehtivät nousta. Kasvatusalaa en kyllä aio vähentää, tuo on passelin kokoinen nyt. Mitäköhän tuolla olisi mittaa 20 x 25 metriä varmaan, jollen nyt ihan päin puuta arvioi, eli ihan riittävästi tilaa, jos vain saa sen järjestettyä paremmin kuin nyt.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Kaikenlaista kivaa

On se mukavaa, kun on kaksi koiraa talossa. Hiljaista on ainoastaan silloin kun molemmat nukkuvat. Pääsääntöisestihän ne vaan leikkivät ja ärisevät keskenään. Ronja on sen verran pentu vielä itsekin, että jaksaa peuhata pikkuisen kanssa. Vaikeaa vaan tuntuu molemmille olevan leikin lopettaminen. Sitä innostutaan liikaa ja sitten ei vaan malteta lopettaa. Yleensä niitä pitää komentaa lopettamaan ja rauhoittaa käskyin, mutta onneksi tottelevat molemmat tosi hienosti. Muutaman lelunkin ovat innoissaan jo pistäneet sen tuhannen päreiksi.


Kaikenmaailman täytevanuja sun muita fyllinkejä täällä sitten on keräilty pihamaalta. Kivaahan se koirista on, mutta tuottaa omistajalle tarpeettoman paljon lisähommaa.

Kiirusta siis pitää koirien kanssa ja kasvimaalle hommiin ei juuri ole ehtinyt. Siellä saavat nyt rikkakasvit rehottaa toistaiseksi. Tosin en paljon nyt tällä hetkellä pystyisi pellolla tekemäänkään, on tuo polvi sen verran vielä arka. Niin, ja kaiken kukkuraksi tuo olkapää, joka myös rikkoutui siinä samassa rytäkässä, on alkanut vihoittelemaan. Eipä se kyllä ole ihmekään, että se on kipeä, kun kävin toissapäivänä ultraäänitarkastuksessa, löytyi tuolta olkapään lihaksesta kolmen sentin repeämä. Että semmoista kivaa, jäi sitten pysyvä vamma siitä yhteenotosta sen idiootin naapurin kanssa. Tuota ei pysty korjaamaan kuin leikkauksella, jos silläkään. Eipä siinä mitään, napsahti lievä pahoinpitely törkeäksi kertaheitolla. Tässä vaan odottelen vieläkin poliisin tutkijan yhteydenottoa, että pääsisi tekemään sen virallisen rikosilmoituksen. Näyttää tällä tuppukylällä kaikki tapahtuvan todella hitaasti…

Tänään sitten jään tänne korien ja kissojen kanssa yksin. Mies lähtee muutamaksi päiväksi Pääkaupunkiseudun kotiin ja palaa sitten torstaina perheen nuorisoedustajan kanssa. Ei tuo nuori mies malta nyt olla tulematta tänne, kun on taloudessa uusi koira.

Lähes kaikki kurpitsat kukkivat jo. Kesäkurpitsat alkavat olla jo siinä mallissa, että viimeistään huomenna tai ylihuomenna saa kerättyä ensimmäiset talteen.


Pepo Nimba -lajike on ensimmäinen tänä vuonna, joka tuottaa satoa.

Mandel -kurpitsat ovat myös alkaneet kukkia. Näissä onkin mielettömän nätit kukat.



Olkikatteen ansiosta olen säästynyt kurpitsa penkkien kitkemiseltä ainakin tähän asti, mutta nyt alkaa jo näyttää siltä, että kohta olisi noille rikkaruohoille annettava kyytiä.

Sitruunakurkutkin kukkivat jo melko kivasti, yhtään kurkkua ei vielä ole näkyvissä.



Toivottavasti noista nyt edes muutaman kurkun saisi.

Uuden ruohonleikkurin myötä meillä saa ruohosilpun talteen paremmin kuin aikaisemmin. Sitä silppua on nyt hyödynnetty mm. kasvilaatikoiden katteena.



Ensi vuonna täytyykin sitten olla tarkkana ja kattaa kaikki penkit heti alkukesästä. Nythän noiden penkkien kattaminen jäi vähän myöhään, joten siellä katteen alla muhii jos jonkinlaista rikkakasvin alkua. Siltikin tuo kattaminen on ollut kannattavaa, vähentää työmäärää huomattavasti.