Täällä elämä on alkanut pyöriä koirien ympärillä. Viime päivien hurja urakka on ollut kasvimaalla penkkien suojaaminen valtavilta pikkutassuilta. Pentu perhana kun ei yhtään ymmärrä mihin astuu tai mihin istuu. Eipä tietenkään, mistäpä pikkuinen sen tietäisi, ennen kuin opetetaan. Ja tuohon opettamiseen kuluu todellakin oma aikansa. Ei se vielä ole mitään isompaa tuhoa tehnyt, mitä nyt muutaman mangoldin tallonut käyttökelvottomaksi. Ja tällä pennulla on sitten muuten aivan valtavat tassut, iso poika tulossa siis. Tässä on nyt sitten tehty erinäisiä virityksiä penkkien ympärille ja päälle. Ovat melkoisen hassun näköisiä, mutta toimivia.
Kyllä sen kasvimaasta huomaa, että rikkaruohojen poistamiseen ei ole isommin voinut paneutua pitkään aikaan. Haitanneeko tuo nyt niin mitään, tulee tuolta jonkin verran satoa joka tapauksessa. Tavallaan hyvään aikaan tuli otettua tuo pikkukoiruus, nyt kun en muutenkaan näiden vammojeni kanssa oikein kasvimaahommiin pysty, voi keskittyä rauhassa pienen totuttamiseen talon tavoille. Aikaahan siinä totuttamisessa menee, eli se kaikki aika olisi kuitenkin pois kasvien hoitoajasta. Joten kun en muutenkaan kasvimaalla mitään juuri pysty tekemään, ei se harmita läheskään niin paljon, kuin voisi kuvitella harmittavan siinä tapauksessa, jos jotain pystyisin tekemään. Tulipa sanottua tuokin asia vaikeasti… Tämä nyt näyttää olevan sellaista sekavaa tajunnanvirtakirjoitusta tänään.
Olen aina välillä yrittänyt suurempia rikkakasveja kiskoa ohimennessäni kasvimaalla irti. Perunat ovat hautautuneet lähes kokonaan kaikenmaailman ohdakkeiden sun muiden sekaan. Mutta silti perunat kukkivat aikamoisen komeasti.
Rosamunda tekee näköjään melko tavanomaisen perunan kukinnon. Kivan vaaleanpunainen kukkarykelmä lähes jokaisessa varressa.
Blue Kongon kukka sen sijaan näyttää vähän erikoisemmalta.
Siinä näyttää olevan tuollaiset riippamalliset kukat.
Tuollaiset riippuvat, kauniin, vaalean siniset kellot, joita näyttäisi olevan yhdessä kukinnossa vähemmän kuin noilla tutummilla lajikkeilla.
Täytyykin kerätä siemeniä, jos niitä tulee. Saattaa muuten olla, että kun nämä kasvavat tuossa Rosamundan vieressä, ristiinpölytystä tulee tapahtumaan. Eli aion nyt sitten ensi vuonna kokeilla perunan kasvattamista myös niistä aidoista siemenistä, vaikka se kasvattelu sitten viekin sen kaksi vuotta.
On tässä jo ensivuoden puutarhaakin suunniteltu. Tiedänpähän nyt, että jos sattuu tällainen sateisempi kesä, tuo pelto aivan villiintyy noiden rikkakasvien kanssa. Viime kesänä, kun pelto oli melkeinpä kantoveden varassa, siellä ei niitä rikkakasveja niin kovin tuhottomasti ollut. Tänä vuonna kun sateita on piisannut, siellä ei sitten paljon mitään muuta näkyvissä olekaan. Eli ensi vuoden suunnitelmiin kuuluu ehdottomasti saada noita kasvilavoja lisää. En edes enää yritä minkään punajuurikkaan tai vastaavan kasvattamista tuolla avomaalla. Ne kun hukkuvat saman tien rikkaruohoihin, jos yleensä edes ehtivät nousta. Kasvatusalaa en kyllä aio vähentää, tuo on passelin kokoinen nyt. Mitäköhän tuolla olisi mittaa 20 x 25 metriä varmaan, jollen nyt ihan päin puuta arvioi, eli ihan riittävästi tilaa, jos vain saa sen järjestettyä paremmin kuin nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti