Mitens tässä nyt näin kävi…?

Eilen sitten otettiin ja tehtiin reissu Petäjävedelle. Ensin huristeltiin tietysti Jyväskylään, sitten eksyttiin totta kai, sehän kuuluu asiaan. Jyväskylän liikennejärjestelyt kun eivät olleet ollenkaan tuttuja, itselläni on ainakin 20 vuotta siitä kun siellä olen viimeksi käynyt, ukkokullalle käynti oli ensimmäinen.

Takaisin tullessa meillä sitten oli kyytiläisenä tämän näköinen otus.

Ikää herralla on 12 viikkoa ja nimeksi tuli Rocky.

Nyt tietysti herää kysymys, miten tässä näin kävi…? Aikuinen koirahan meidän piti ottaa. Mutta kun nuo pikkuotukset on niiiin ihquja! Se toissapäiväisen reissun jälkeen, tulin tosiaan siihen tulokseen, että en aikuista koiraa sittenkään ota, oli se otus mitä käytiin katsomassa sen verran kamala…

Ronja-neiti ja pikkuherra Rocky tulevat toimeen mainosti.

Ei muuta kuin matot rullalle, kaikki tekstiilit kasaan ja rotan häntää vetämään. Ovat molemmat näköjään todella innokkaita vetoleikin harrastajia. Tämä pikkuherra on ihan toista maata kuin Ronja tuon ikäisenä. Huomattavasti rauhallisempi, vaikkakin yhtä kovapäiseltä tämä vaikuttaa kuin Ronjakin oli.

Molemmat koiravanhemmat olivat nähtävissä pikkuherran kotona, ja jos tämä yhtään vanhempiinsa tulee, tulee tästä myös ihan huippukoira. Kun tultiin tänne perille, kissat tietysti olivat aivan ihmeissään ensin. Vaan eipä mennyt montaa minuuttia, kun Gizmo oli jo pikkuisen kanssa nenät vastakkain nuuskimassa ja tuttavuutta tekemässä.

Rajut on leikit koiruuksilla, mutta siitä olen iloinen, että tulevat todella hyvin toimeen keskenään.

Ronjaa ei ollenkaan haittaa, vaikka tuo pikkuinen on välillä vähän päällekäyvä. Tuolla lailla ne saattavat painia puolikin tuntia yhteen menoon, ennen kuin pikkuherra väsähtää.