Käytiin kebabilla - Pääkaupunkiseudulla

Eilinen päivä meni reissatessa. Käytiin katsomassa myytävänä olevaa uroskoiraa, josko tuo sopisi meidän laumaan. Eipä tuo sopinut, vaikka puhelinkeskustelussa siltä vaikuttikin. Eli siinä mielessä tuo oli hukkareissu. Reissattiin tuntitolkulla ja sitten paikan päällä ilmoituksessa kiltiksi ja komeaksi koiraksi mainittu, osoittautuikin vain ainoastaan komeaksi. Eipä tuo otus edes häntäänsä heilauttanut kun sitä tervehti. Eikä se ollut Ronjasta kiinnostunut ollenkaan, päinvastoin, vaikka leikkisäksi koiraksi tuo omistaja sitä puhelimessa luonnehti. Ai leikkisä? No joo… Heillä koiran leikkisyys ilmeisesti tarkoitti sitä, että koira noutaa keppiä heitettäessä. Ei tuolla tuntunut olevan sen isompaa kiinnostusta meihin ihmisiinkään, vähän vilkaisi ja se oli siinä. Olihan siinä kaikenlaista muutakin… Kun Ronja yritti samalle lammikolle juomaan, murahteli tuo toinen koiruus siihen malliin, että eipä ollut neitokaisella veteen asiaa. Siinä sitten keskustelussa kävi ilmi, että onhan se ruokansakin kanssa aggressiivinen, eli ei pahemmin kannata mennä lähituntumaan, kun sillä jotain hampaissaan on.

Kissaystävällinenkin sen piti olla, samassa taloudessa asuvan kissan kanssa kuulemma nukkuukin vierekkäin. Vaan kuinka ollakaan, siinä taas keskustelussa kävi ilmi, että tämä kyseinen koiruus oli naapurin kissan pistänyt ihan vaan ohimennen lihoiksi. Eli kissaystävällinen koiruus sitten osoittautui kissantappajaksi. Eipä sitten tullut kauppoja koirasta ja hyvä niin, en tähän talouteen aggressiivisuuteen taipuvaista koiruutta ota - en vaikka ilmaiseksi saisin.

Siinä sitten pohdittiin, mitä loppupäivällä tehtäisiin. Todettiin sitten, että ollaan sen verran lähellä Pääkaupunkiseudun kotia, että voidaan vielä puolisen tuntia ajaa hurauttaa eteenpäin ja käydä kotona kääntymässä. Perheen nuorisoedustaja siellä sitten oli keitellyt kaffet valmiiksi, kun perille saavuttiin. Vielä käytiin hakemassa paikallisesta pikasyöttölästä kebabit kotio ja syötiin hyvin, ennen kuin lähdettiin huristelemaan takaisin tänne nelosvyöhykkeelle.

Kun päästiin takaisin tontille, todettiin ihan yksissä tuumin, että oikea päivä tuli käytettyä reissaamiseen. Ei tarvinnut edes kasvimaata illalla kasveja kastella, kun poissa ollessamme vettä oli satanut sellaiset reilut 5 mm. Ihan riittävästi siis noiden kasvien tarpeisiin. Sen verran rankkaa reissaamista oli päivän mittaan ollut, että ihan kiva oli, ettei tarvinnut enää illalla ruveta hommiin täällä päässä.

Tänä aamuna tein kierroksen kasvimaalla kameran kanssa. Tähän aikaan vuodessa kasvimaalla kun tapahtuu jo yhden ainoan päivän aikana paljon. Kesäkurpitsat olivat poissa ollessamme intoutuneet kukkimaan entistä enemmän. Lähes jokaisessa yksilössä on nyt hurjasti kukkia.

Diamant F1 -lajike kukkii erityisen komeasti, siinä on yhdessä ryppäässä toistakymmentä kukkaa, sekä tyttöjä että poikia. Nyt alkaa jo näyttää siltä, että satoakin saadaan, on tuo kukkiminen sen verran runsasta.


Avomaan tomaatitkin puskevat raakileita hurjasti.

Näyttää tosi hyvältä, tuostakin kirsikkatomaatista varmasti muutama tomaatti saadaan.


Kasvilavassa ötökänkarkoittimina olevat samettiruusutkin ovat vihdoin ja viimein päässeet kukkimisasteelle.

Vanhassa kasvihuoneessakin kaikki näyttäisi sujuvan hienosti. Tuo kasvihuonehan sijaitsee tuossa ulkorakennuksen päädyssä. Viime vuonna jo virittelin parvekelaatikoista sinne yrtinkasvatuspaikkoja.

Ja kuten kuvasta näkyy, hyvin tuo toimii. Basilikat ja timjamit viihtyvät tuossa todella hyvin.
Täällä nyt sitten loppuviikko varmaan elellään sellaisen hiljaiselon merkeissä. Yritetään vähän tehdä pois noita pakollisia hommia, raivata kasvimaata rikkaruohoista ja kaikkea sellaista pientä kivaa.

Muuten ei tässä sitten sen kummempaa ohjelmaa ole, mitä nyt tänään on tuossa terkkarilla ultraäänessä käytävä tuon olkapään takia.