Pieni suuri mies

Rocky-poika kasvaa ihan silmissä. Enää ei edes korvatulehdus tunnu vaivaavan pikkuherran touhuja isommin. Onhan sillä viikon verran jo antibioottikuuri ollutkin, korvatippoineen. Vielä viikon verran pitäisi lääkitä ja sitten mennä korvakontrolliin. Toivottavasti osuu tuo kontrolli niin sopivasti, että saadaan tehosterokotuskin otettua samalla käynnillä. Säästyisihän siinä sitten yksi käynti paikallisella kunnaneläinlääkärillä.

Pojan vasen korva on vieläkin lurpallaan. Odottelen vain tässä, koska hän suvaitsee sen nostaa pystyyn.

Joskus jo satunnaisesti tuo toinenkin korva on piikkinä pystyssä, mutta vain hetken. Saisi tuo jo nousta, olisihan se korvan tuulettumisellekin niin paljon parempi, kuin luppakorva. Nyt kun vielä on ollut niin lämpöiset ja kosteat kelitkin jo pitkään, voin vain kuvitella miten tuollainen luppakorva hautoo kaiken maailman pöpöjä. Kyllä sen ihan selvästi huomaa korvia putsatessa, kun nostaa tuon lurpan pystyyn, sieltä alta pelmahtaa sellainen kuuma ja kostea ilmapölläys. Onneksi se ei enää sentään haise, on päästy tulehduksesta voitolle.

Poika tosiaan kasvaa kuin eläin. En ole uskaltanut herraa nyt punnita, sehän onnistuisi kotioloissa vain siten, että nostaa koiran syliin ja hyppää vaa’alle. Vaan en uskalla nostaa - on sen verran heikkona tuo toinen käsi vielä. Siinä voisi pikkumies vaikka tippua, puhumattakaan siitä, mitä vaurioita moinen urheilu sitten olkapäälleni saattaisi aiheuttaa. Mutta iso tuo pikkumies jo on, ikää tosin vasta 14 viikkoa.


Ronja jää tuossa pennun kasvuvauhdissa pienemmäksi osapuoleksi varmaan jo parin kuukauden kuluttua.

Ei ihan samaa kokoa vielä, mutta melkein. Taitaa olla tulossa jättisakemanni tänne meidän laumaan. Niin, ei tuo Ronjakaan pienimmästä päästä ole, on senkin säkäkorkeus yli 62 senttiä - en osaa sanoa miten paljon, kulmamitta kun loppui kesken mitatessa.