Kesäkuun loppu mennä vilahti ihan huomaamatta, tässä ei muuta oikein voi kuin ihmetellä, että miten ihmeessä aika kuluu nykyisin niin nopeasti. Juhannuskin oli ja meni. Täällä nelosvyöhykkeellä aika on mennyt rikkaruohoja vastaan taistellessa, kasvimaata ruopsuttaessa ja yleensäkin kaikissa sekalaisissa ylläpitohommissa. Mitään ihmeellistä ei kasvimaalle kuulu, pavut kukkivat, tomaatit kukkivat ja siinä se sitten melkein onkin. Tämä on sellaista odotuksen aikaa - kastellaan, ruopsutetaan ja välillä häädetään tuholaisia.
Joidenkin kurpitsojen lehdet ovat alkaneet kellastua.
Ensin epäilin muurahaisia, viime vuonna tuollaisen samanlaisen kellastumisen syy oli muurahaispesä kasvin juurissa. Nyt tuolla ei muurahaisia ole, joten olettaisin että lannoitus on pielessä. Pitänee kastella noita nokkosvedellä jonkin aikaa - typen puutehan aiheuttaa myös lehtien kellastumista. Samaa oiretta alkaa olla tomaateilla kasvihuoneessa, pakko varmaan tehdä jotain, ettei kasvu häiriinny turhan pahasti. Osa kurpitsoista on vielä melko pieniä, en taaskaan saanut taimikasvatusta aloitettua tarpeeksi aikaisin. Mutta eipä tuo kai haittaa, sato vaan tulee viikkoa - paria myöhemmin. Onneksi noita keltalehtisiä ei ole kovin montaa, muut alkavat jo puskea nuppuja, parin päivän sisään varmaan pellolla on jo vastassa kurpitsankukkameri :) .
Pääsääntöisesti kaikki kasvamassa olevat hyötykasvit voivat hyvin. Jopa ne rusakon syömät maissit. Maissi näköjään kestää älyttömän hyvin varren katkaisun, jatkaa kasvuaan vaan ja puskee innolla lisää pituutta. Jätin ne ihan huomiotta sen rusakkoepisodin jälkeen, kun kuvittelin, että siinä se sitten oli, se meikäläisen maissinkasvatus. Eilen kun menin tutkailemaan kasvimaan sitä osaa, mihin ne istutin, yllätys oli melkoinen. Siellähän ne kasvoivat rikkaruohojen seassa, ihan kuin niitä ei olisi katkottu koskaan.
Vaikea sitä maissinvartta on tuosta kuvasta nähdä - rikkaruohot kun ovat vallanneet tuon kasvupaikan nyt kokonaan. Tarttis varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ja kitkeä nuo kutsumattomat vieraat pois, nyt kun ne maissit sitten kuitenkin kasvavat kunnolla.
Ovat ne jo sellaisia puolimetrisiä, ja vähän kun vielä jaksaa kitkeä noita saunioita, jotka ovat vallanneet tuon kasvualustan, varmaan jaksavat kasvaa vieläkin paremmin.
Vesilinnuille ei kuulu kovin hyvää. Telkkäemon neljästä poikasesta on jäljellä yksi. Haapanaemolla poikasia on enää 3. Ainoa menestyksekkäästi poikasia kasvattava emolintu näyttäisi olevan tavallinen sinisorsa - sillä niitä on vielä seitsemästä jäljellä 6. Täällä on viime vuosina ollut todella paljon pikkupetoja, supikoiriahan tuossa pihapiirissä pyöri parhaimmillaan seitsemän kappaletta yhtä aikaa. Pikkupedot ovat ihan kivoja, niin kauan kun niitä ei ole liikaa. Vesilintujen katoaminen oletettavasti tarkoittaa sitä, että niitä on taas täällä liian paljon.
Moni poikue viettää yönsä tuossa meidän laiturilla. Siitä niitä on aina aamukahvilla helppoa laskeskella, kuinka monta kullakin emolla on.
Muuten täällä sitten elelläänkin sellaista hiljaiseloa, helteillä ei ole juuri paljon jaksanut kasvimaahommissa huhkia. Koiraparkakin on kuin nukkuneen rukous, mustaturkkisena otuksena se tuntuu kärsivän auringosta varsin paljon. On se sentään jo oppinut hakeutumaan varjoon, kun on liian kuuma. Kesän alussa se raukkaparka ei vielä varjossa lojumisen hyötyjä ymmärtänyt lainkaan. Senkin, että sisätiloissa on viileämpää, se on huomannut. Onneton pösilö tosin aina pyrkii kasvihuoneeseen makoilemaan, kun kasvarin luona hommia teen. Ilmeisesti sen logiikalla kasvihuone on sisätila, joten siellä pitäisi olla ulkoilmaa viileämpää. Sitten se sitten istuu tai makoilee nolon näköisenä läähättäen ja puuskuttaen. Yleensä suihkuttelen sen märäksi siinä vaiheessa, ettei saa lämpöhalvausta. Ei se oikein siitäkään vielä osaa tykätä, eikä tajua mennä uimaan. Ihme koiruus, kyllä aikaisemmat koirani ovat polskineet helteillä tuolla järvessä jatkuvasti, mutta tämä ei. Pitäisi varmaan opettaa se uimaan…
On se nyt pari päivää ollut jo pirteämpi ja ruokakin maistuu ihan eri lailla kun helteillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti