Kukkia ja pensasaitaa

Ihan on tässä kaiken kiireen keskellä unohtunut dokumentoimatta koristearonioiden istutus pensasaidaksi. Ostin puutarhalta pakkauksen paljasjuurisia taimia jo pitkän aikaa sitten. Ne saivat asustaa muovipussissaan tosi pitkään ennen kuin ne sitten vihdoin ja viimein saatiin istutettua tuonne tien reunaan pensasaidaksi. Yllättävän hyvin ne pärjäsivät tähänkin asti pussissa keskenään. Nyt vaan toivotaan, että juurtuvat hyvin, vaikka istutusajankohta onkin ihan liian myöhäinen, eihän pensaita keskellä kesää pitäisi istutella. Mutta näin nyt täällä, aikaisemmin kun ei ole kerta kaikkiaan ollut aikaa ja itse en tuon vammani kanssa lapiohommiin ole voinut ryhtyä.

Pihamaalle on taas vajaassa viikossa ilmestynyt erimallisia, -näköisiä ja -värisiä kukkia. Osan tunnistan, osaa en ole ikinä nähnytkään. Tai ainakin kuvittelen, etten ole nähnyt - saattaahan olla, että en vain ole niitä aikaisemmin pannut merkille..

Tällainen valkoinen kummajainen on alkanut kukkia ihan viime päivinä.

Olisikohan tuo jokin neilikka - ainakin siltä se näyttää.

Tästä vaaleanpunaisestakaan en ihan varma ole.

Kuvittelisin sen olevan jokin syysleimu tai jotain.

Tästä puskastakaan en tiedä - luultavasti jokin puuvartinen hortensia tai vastaava mikä lie.

Mutta tuon valkoisen kukkivan hirvityksen kyllä tunnistan. Pahuksen elämänlanka, sitä on joka paikassa tappamassa kaiken muun. Sitä on tälle tontille siunaantunut ihan kiusaksi asti. En tiedä onko se jo mummoni aikanaan istuttamaa kantaa, vai tekikö äitini sen virheen, että tuon kauhistuksen tänne tontille toi. Se on tänä vuonna jo tukahduttamassa tuolla yhtä mustaherukkapensasta ja oli sitä levinnyt perunapenkkeihinkin niin, että ihan mahdotonta oli kaikkea pois saada.

Täällä on paljon kukkia, jotka äitini on istuttanut joskus. Minulla siis ei ole hajuakaan siitä, mitä mistäkin saattaa putkahtaa. Viime kesänä yritin katsella tarkkaan noita kukkapenkkejä, ja painaa vähän mieleeni mitä missäkin oli. Vaan kuinka ollakaan, tänä vuonna sieltä on sitten kuitenkin noussut kaikenmaailman ylläreitä.

Pellolla riesana on ollut koko kesän ajan Jättipalsami. Siinä on toinen riesa tuon elämänlangan lisäksi, josta tuntuu olevan todella vaikea päästä eroon. Näitä tällaisia riesoja on täällä ollut aina silloin tällöin. Muistan joskus pikkulikkana, kun mummoni sai tuttavaltaan lupiineja. Muistan kuinka mummo sitten niitä istutti pariinkin kohtaan, kun olivat siihen maailman aikaan vielä jotenkin erikoisia, eikä niitä juuri missään nähnyt. Muistanpa senkin, kun sitten aikanaan niitä lupiineja yritettiin tontilta häätää. Oman aikansa se vei, mutta nyt ei ole enää vuosikymmeniin täällä ollut lupiinin lupiinia. Sen sijaan on nyt sitten nuo kaksi muuta riesaa, elämänlanka ja jättipalsami. Saas nähdä minkä hävitettävän kasviriesan itse jälkeeni sitten joskus jätän, kun tuo näyttäisi nyt olevan jo kahden sukupolven perinne.
Osa kukista on kukkimisensa suorittanut jo. Tässä vaiheessa osa tekee siemeniä ja siemenkotia valtavaa vauhtia.

Kai nuo siemenkodat voisi talteen kerätä, sitten kun ovat kuivahtaneet, ainakin sellaisista kasveista, jotka eivät ole niin kovin hanakoita leviämään... Niin ja tietysti pitäisi kerätä pois siemenet niistä, joiden ei halua leviävän.

Ainakin tämän Iriksen siemenet aion tallettaa, on se sen verran nätti kukka.