Sateesta huolimatta…

Sää on ollut viimeisen päälle epävakaista. Sateesta huolimatta täällä on onneksi saatu aikaan melkoisen paljon. Kasvimaalla oleva kaaritunnelikasvihuone on pientä hienosäätöä vaille valmis. Kauan sen tekeminen kestikin - kesäkuun alusta tänne heinäkuun loppuun. Tuo homma kun on vähän sellainen, ettei sitä yksin pysty tekemään. Varsinkin muovin pingottaminen ja kiinnittäminen on melkoista säätämistä, eikä välttämättä onnistu ollenkaan. Nyt kunhan tuon virityksen päädyt saadaan säänkestäviksi, on kaikilla meloneilla siellä hyvä kasvupaikka, toivottavasti pitkälle syksyyn asti.
Satoakin on edelleen saatu mukavasti, kevätsipuleita ja yrttejä on täällä keräilty kasapäin. Niin ja tietysti ne on hyödynnetty heti saman tien. Porkkanoita pitäisi ehtiä harventamaan ja tietysti onhan tuolla se jatkuva rikkaruohorumba odottamassa. Niitä vaan jaksaa puskea koko ajan lisää. En oikein tahdo niiden tahdissa pysyä, mutta yritettävähän sitä kuitenkin on. Vanha kasvilava/laatikko alkaa olla tupaten täynnä tavaraa, osa jo käyttökelpoisessa koossa.

Kurpitsanalkujakin alkaa näkyä vähän joka toisessa kasvissa. Nimilaputin kaikki kurpitsat, kun istutin ne avomaalle, mutta kuinka ollakaan, harvassa on enää kyltti jäljellä. Käytin sellaisia puisia nimilappuja ja pahuksen koirat ovat nyt sitten keksineet, että ne ovat mukavia puruleluja, eli niitä sitten löytyy täällä mitä ihmeellisimmistä paikoista ja mitä kummallisimmassa kunnossa.

Tässä alla olevassa kuvassa on luultavasti Mandel -lajikkeen kurpitsanalku.

Ihan mukavan kokoinen jo, toivottavasti jaksaa kasvaa korjuukelpoiseen kuntoon asti.

Pellolta siis löytyy kaiken näköisiä, kokoisia ja värisiä kurpitsanalkuja, tässä tällainen kivan keltainen.

Tähän hätään en nyt sitten uskalla sanoa, mikä lajike tämä mahtaa olla, mutta selvinnee sitten aikanaan, kunhan tuo kasvaa isommaksi.

Stellio -meloneiden suhteen olin jo menettänyt toivoni. Ne kituuttivat pitkään ja kellastivat lehtiään. Kasvua ei juurikaan ollut, eli ne pysyivät todella pieninä.

 Aamulla kun tein kierroksen kasvimaalla, huomasin ilokseni, että ainakin yksi urhea Stellio on kukassa. Missäköhän välissä sekin nuo kukkanuput kehitti, en ole niitä huomannutkaan.

Täällä nyt elellään sellaista hiljaiseloa taas, tuon olkapään kanssa ei hommia vieläkään isommin voi tehdä, kaikki pakolliset vain. Onhan tässä odotettavissa kaikenlaista tekemistä lähitulevaisuudessa, pakko on kohta istuttaa kaikki heinäkuussa avomaalle laitettavat kasvit. Ainoa huoli tässä on se, että tuolla ei valmiiksi muokattua alaa ole enää kovinkaan paljon jäljellä. Mutta sopu sijaa antaa - toivottavasti - täytyy vaan laittaa kumppanuuskasveja vierekkäin samaan penkkiin, vaikka tilaa ei isommin olisikaan. Nähtäväksi jää miten käy.