Kukkapenkki uuteen kuosiin

Pihan poikki kulkeva kukkapenkki on vähän päässyt rapistumaan. Juolavehnän joukosta kukkia tuskin näkee.

Penkin päässä ollut ruusupuska oli lähtenyt vähän vaeltamaan ja peiti jo useamman neliön verran pihamaata. Se oli kasvattanut versoja jo penkin takana oleviin punaisiin viinimarjapensaisiin asti. Ruusupuska sai luvan lähteä, otettiin ja leikattiin liiat pois. Oli siinä hommaa, se kun oli saanut juurelleen mielettömästi nokkosia, jotka piti ensin kitkeä pois.

Ruusu siis oli valtava. Tietenkään en siitä huomannut kuvaa ottaa ennen kuin se raivattiin pois, mutta tässä kuva viime heinäkuulta, tästä saa jonkinlaisen käsityksen puskan koosta.

Oikeastaan oli ihan kiva, että nokkosia löytyi. Lopputuloksena tuolla on nyt julmetun iso saavi nokkoskeitettä tekeytymässä. eli ihan kiva juttu kasvimaan lannoitusta ajatellen.

Aikaa tuon alueen kunnostukseen menee kyllä ja paljon, ajattelin yrittää pelastaa penkistä kaiken mahdollisen pelastettavissa olevan uudelleen istutettavaksi.

Vielä kun saisi loputkin tuosta penkistä raivattua.. Se kyllä taitaa olla ihan koko kesän pituinen projekti se.

Ruusujen aika

Näin heinäkuussa täällä tontilla kukkivat melkeinpä vain ruusut. Pionien aika on ohi ja syksyiset perennat vasta alkavat pikkuhiljaa herätä siihen todellisuuteen, että kukkia pitäisi jossain vaiheessa, jos meinaa tänä vuonna kukkia ollenkaan. Huomasin juuri, että jostain syystä kukkavalikoima täällä on jännästi painottunut alkukesän ja loppukesän kukkijoihin. Siinä on sellainen muutaman viikon väli, jolloin kukkivia ei ole ollenkaan. Täytynee paneutua asiaan ja hankkia jokunen, joka tuossakin välissä vähän väriä pihamaalle toisi.

Äitini joskus aikoinaan raijjasi Karjalan matkalta ruusun pistokkaita. Ne hän kaivoi mukaan otettavaksi omalta kotipihaltaan siellä. Ihme, että pihapiirin löysi, taloa ei enää sodan jäljiltä ollut, mutta ruusuja kuulemma oli ollut sitten sitäkin enemmän. Kyllä hän sieltä muitakin kasveja toi, mutta niistä täällä ei enää näy jälkeäkään.

Vuosia tuosta ruusujenkuljetuksesta on kulunut jo melkoisesti ja ne ovat täällä lähinnä kituneet, muutaman kukan per vuosi saaneet aikaan ja kasvu muutenkin on ollut melko olematonta.

Nyt kuitenkin viimeiset pari vuotta nuo kaikki kolme pihan eri puolille istutettua valamonruusua (lajike on vähän hakusessa, mutta epäilisin että valamonruusu on kyseessä) ovat kasvaneet kuin viimeistä päivää ja kukkivat kuin mielipuolet. Ilmeisesti tykkäävät siitä, kun kukaan ei hoida eikä häiritse… :D Nyt alkaa olla jo kyllä aika noita vähän häiritä - leikata pitää, kun alkavat tehdä turhan suurta aluevaltausta.

Ehkä sitten jossain välissä ensi kuussa, kunhan lopettavat kukkimisen. Vai millonkas ne ruusut voi leikata? Mulla on tuo kukkatietämys vähän niin ja näin ….

Inhokki

Yksi vierasperäinen laji, mitä inhoan yli kaiken, on lupiini. Eipä taida olla muuta kasvia, mitä inhoaisin niin paljon. Mistä ihmeestä niitä aina tänne tulee? Uskomaton inhokki, leviää kuin tauti ja on melkoisen vaikea hävittää.
Muistan hyvin joskus vuosia vuosia sitten, kun mummoni vielä asusteli täällä, miten tuolla kasvoi lupiineja vähän joka nurkalla. Siihen aikaan, se oli olevinaan jotenkin niin hieno ja haluttu kasvi. Naapurista ihan tulivat kysymään, saisivatko itselleenkin ottaa, täällä kun kasvoi niitä valkoisiakin aika paljon. Se valkoinen kun oli vähän harvinaisempi tapaus, ainakin silloin.

Sitten jossain vaiheessa täällä aloitettiin lupiininhävitysurakka, ja vähitellen ne saatiinkin tontilta pois ihan kokonaan. Ja nyt - vuosikymmenten jälkeen tuolla taas kasvaa niitä. Ihan samassa paikassa, missä ne ennenkin eniten rehottivat. Ei ole todellista!

Ainoa järkevä selitys tuolle on se, että siellä on siemeniä muhinut mullassa iät ja ajat ja nyt sitten viimein päättivät ottaa ja itää. Lupiini vissiin ei oikein ilmateitse leviä, kun se ei tietääkseni myrkyllisyytensä takia edes ole minkään eläinlajin ravintokasvikaan. Tässä lähellä, siis yli puolen kilometrin säteellä ei ole yhtään lupiinia, joten ilmeisesti nuo tosiaan ovat sitten sitä vanhaa kantaa.
Onhan täällä tosin muutama muukin inhokki, mutta nyt taidan vain keskittyä tuohon aktiivisesti kukkivaan.

Ei vaan, jos tästä lähtis lupiinintappohommiin.

Kesäkukkia vai ei

Eipä taida tähän huusholliin tänä vuonna isommin kesäkukkia tulla. Muutama vanha perenna tuolla sinnittelee ja ajattelin, että ne saavat riittää.

Luonnonkukkia sitten on sitäkin enemmän…

Sain kouluvuoden viimeisenä päivänä yhdeltä työkaverilta lahjaksi vaaleanpunaisen marketan. Istutin sen meksikonmintun ja piparmintun seuraksi isoon ruukkuun raparperin lähelle.

Koiranputkea näköjään puskee tuonkin ruukun takana, vaan eipä tässä kai isompi kiire tuon raivaamiseen ole, näyttää meinaan ihan nätiltä noin….

Vaan kuinkas sitten kävikään, kun eilen käväistiin paikallisella puutarhalla, ostin sieltä kymmenen ylijäämäorvokkia 40 sentin hinnalla per kappale, ihan vaan sen takia kun niin halavalla sai. Eivät nuo kovin kummoisessa kunnossa olleet, vähän olivat tosiaan kärsineen näköisiä, mutta ehkäpä ne uudelleen istutettuna vielä toipuvat. Siinäpä ne sitten varmaan ovatkin tämän puutarhan kukkakasvit tälle vuodelle.

Yrttejä täällä sitten onkin vähän enemmän. Tänä vuonna olen hankkinut muutaman uuden minttulajikkeen. Mintut ovat siitä kummallisia kasveja, että siemenlisäys ei tahdo onnistua millään. Senpä takia sitten olen niitä taimina ostellut, aina kun jokin mielenkiintoinen lajike on vastaan tullut.
Tuolla kasvimaalla jo kasvaa ennestään ihan mieletön määrä piparminttua. Sitä on vähän joka ruukussa ja vähän joka toisessa penkissä, se talvehti todella hyvin ja leviää kuin tauti.

Seuraavaksi tuli puutarhalla vastaan meksikonminttu, no pitihän se ottaa, kun tuoksui niin vinkeälle. Seuraavalla puutarhalla sitten bongasin varmaan viisitoista eri minttulajia. Niistä valitsin mukaani appelsiini-, mansikka- ja omenamintun. Näistä vallankin se mansikkaminttu on todella namin oloinen -tuoksuu tosiaan ihan mansikalle. Toistaiseksi asuvat vielä ruukuissa, täytyy tässä ajan kanssa miettiä sellainen sijoituspaikka, missä saavat rauhassa tehdä aluevaltauksia.

Uusherännäisiä karkulaisia

Tänä kesänä täälllä on löytynyt vaikka vallan mitä mielenkiintoista kasvia ja kukkaa pitkin peltoa ja pihan laitoja. Jostain kumman syystä tuolla kukkii sellaisia kasveja, joita en ole vuosikymmeniin täällä nähnyt. Siis sellaisisa kukkia, joita mummoni joskus muinoin täällä kasvatti. Uskomattoman kauan ovat nuo siemenet tuolla säilyneet.

Ulkorakennuksen oven pielessä kasvaa nyt tällaisia. Miten lie siemenet päätyneet tähän, näitä kasvoi tuolla ihan toisessa suunnassa joskus kauan kauan sitten.

Siinä on näitä ihan vain muutama, mutta sen verran kuitenkin, että mukavan vaaleanpunaisen väriläiskän siihen tuovat.

Vähän matkan päässä kasvaa pari -kolme tällaista.

Jännän näköinen kukkkarypäs ja värikin on ihan kiva.

Sitten tuolla kuusien alla, pihapiirin ulkopuolella, on myös yksi punainen väriläiskä.

Näitäkään en täällä ole nähnyt varmaan 30 vuoteen. Eilen illalla myöhään katselin ikkunasta tuota punaista länttiä kuusen alla, mietin pitkään, mikä ihme se on. Tänä aamuna sitten piti mennä tarkistamaan ja kukkiahan siellä kasvoi.

Vielä oudompi uusherännäinen on tuolla rannassa, noin kolmen- neljänkymmenen metrin päässä talosta.

Siellä pajujen joukossa kasvaa nyt tällainen pensas.

Tätä pensasta oli mummollani pihan ympärillä tuulensuojana. Kasvavat melko korkeiksi, parin kolmen metrin mittaisiksi ja tekevät kohtuullisen tiheän lehvästön. Aikanaan, kun talo siirtyi äidilleni, nuo pensaat revittiin tuosta pihasta ja hävitettiin kokonaan. Tilalle istutettiin siperianhernepensasta. Minua on jo jonkin aikaa harmittanut se siperianhernepensas, ja olen miettinyt hankkivani samanlaisia pensaita, siis niitä mitä siinä alun perin olikin.

Helpommin mietitty kuin tehty, olen nyt jo pari kesää katsellut taimistoilla, josko tuota pensasta löytäisin. Eipä ole löytynyt, samantyyppisiä ja näköisiä löytyy kyllä, mutta huomattavasti pienempiä sekä kukinnoltaan, että lehdiltään. En tuon nimeä tiedä, se nimittäin kuuluu sarjaan kasveja noin 70 -vuden takaa.

No nyt niitä tuolla on, eipä tarvitse ostaa, kun ovat näköjään sittenkin jääneet tontille asustamaan. Täytyy varmaan jossain vaiheessa yrittää siirtää niitä lähemmäksi taloa.

Vetistelyä

Toissayönä oli sataa ropistellut huimat 15 milliä vettä. Sen, että on satanut huomasi heti. Kasvismaalla oli yön aikana tapahtunut hulppeaa kasvua - rikkaruohojen siis. Pahuksen juolavehnät olivat puskeneet muutaman sentin versot ja ai että oli jo vihreetä joka paikassa. Harmi vaan, että vain rikkaruohot äityivät kasvamaan. Kaiken huipuksi vielä illalla myöhään kastelin kaikki kasvit, kun kuvittelin, että hienot kelit jatkuvat. Aamu valkeni jossain vaiheessa aivan uskomattoman harmaana ja varsin viileänä. Puutarhamotivaatio nollassa, tuonnekko siis pitäisi mennä juolavehnäntappohommin jossain vaiheessa. Ei isommin innosta moinen, sateella ainakaan. Vettä sittemmin tiristeli vielä toiset 15 milliä, joten kohtuullisen vetisissä lukemissa oltiin, Onneksi veden tulo oli sen verran verkkaista kuitenkin, että kaikki imeytyi hyvässä järjestykessä maahan, eikä lammikoita jäänyt peltoon yhtään.

Jokunen päivä sitten kiertelin ”tiluksilla” kameran kanssa, ja muutama kuvakin tuli otettua, vaikka jotenkin tuntui siltä, ettei kuvattavaa juurikaan ollut.

Roikkuorvokeissa (amppelissa) pörisi vallan mahdottomasti kaikenlaisia öttiäisiä.

Pitihän siitä suurimasta ötökästä kuva ottaa, tuo kaiketi on jonkinlainen kukkakärpänen.

Vanha koristeparsa on lähtenyt valloittamaan maailmaa.

Tänä aikana kun olen täällä tiiviimmin asustellut, se on tuplannut aluevaltauksensa. Kohta sen aluevaltauksia varmaan pitää vähän rajoittaa, ennen kuin on koko etupiha parsan vallassa. Kun nyt sais tuon kasvimaan valmiimmaksi, voisi aloittaa kukkapenkkien perkauksen. Vai jättäiskö sen tekemättä tänäkin vuonna…

Bloggerissa jokin mättää tosi pahasti. En saa kirjoituksia julkaistua ilman ekstrakikkailuja, se vain ilmoittaa, että tyhjää url-osoitetta ei saa olla. Onpa outo julkaisujärjestelmä kaikkine bugeineen. Pitäisi aina katsoa, että juttu tosiaan tulee julkaistuksi, vaan eipä tuota aina muista. Osasyynä ongelmiin voi kyllä olla käyttämäni selainkin. No, näitä juttuja, jotka luonnosasteelle tuonne jäävät, joutuu aina vähän fiksailemaan, siinä vaiheessa kun huomaa, että pahus - ei se tuotakaan ole julkaissut.

Kasvilaatikon kuulumisia

Vanha kasvilaatikko on pikkuhiljaa täyttymässä. Vihersipulit ja porkkanat ovat itäneet melko hyvin. Muutama yrttikin siellä nyt oleskelee niiden seurana.

Alkuviikolla piipahdin tuolla isolla puutarhalla ja sieltä tuli ostettua muutama ruukullinen mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.

Otin kokeiluun sitruunatimjamin. Tämä on minulle ennestään tuntematon yrtti, mutta ihastuin sen tuoksuun, kun kasvihuoneella sen kanssa lähempää tuttavuutta tein. Katsotaan nyt sitten miten tuota tulee käytettyä.

Laatikossa asustaa myös basilikaa, punaista ja sitä tavallista. Kasvihuoneella on kanelilbasilikaa tulossa, kunhan ne kasvavat vähän isommiksi pääsevät laatikkon myös.
Laatikkoon istuttamani basilikapuska näyttäisi viihtyvän muuten, mutta taitaa olla vähän liian paahteinen paikka sille tuossa. Tarttis varmaan joko varjostaa tai siirtää johonkin vähän varjoisampaan paikkaan.

Joku onneton tohelo otus käy öisin kävelemässä kasvilaatikon poikki. Siellä on nyt sitten jälkiä sikin sokin. Harmittavaa, se on sotkenut kylvökseni, mutta eipään tuolle mitään oikeastaan voi.

Kukkarintamalla ei oikeastaan ole mitään uutta. Täällähän ei isommin kukkivia kasveja ole, on enemmänkin suuntauduttu noihin hyötykasveihin. Pelastin muutamia perennoja ja sensellaisia remontin alta viime kesänä tuonne pellon laitaan lavakauluslaatikkoon. Vein ne siis sinne evakkoon siksi aikaa, kun tuossa kukkapenkeillä oli liikaa työmiestrafiikkia. Osa niistä kasvoi tuossa talon päädyssä, nyt siinä ei sitten kasva yhtikäs mitään, kun laitettiin talon ympäri se sorakierros.

Irikset ovat alkaneet kukkia. Noita oli tuossa päädyssä tasan kolme kappaletta kaksi vuotta sitten. Tänään laskin, että tuolla laatikossa niitä on ainakin tusina. Mukavaa, että lisääntyvät ja leviävät, ainakin nuo tuollaiset.

Kukkia ja kummallisuuksia

Meillä ei ole vielä ennätetty nurmikon leikkaukseen ja ihan hyvä niin, sieltä nimittäin löytyy kakikenlaisia karkulaisia. Huomasin eilen kummallisen näköisen orvokkimättään keskellä nurmikkoa. Tarkemmin tuota silmäiltyäni tulin siihen tulokseen, että kyseessä on ihan pakko olla jokin taantunut lajike tai sitten jonkinlainen risteymä. Siemenistä ne tuonne ovat levinneet, veikkaisin.

Kuva ei ole ihan prikulleen väriensä puolesta luonnonmukainen, käytännön syistä, eli työajoista johtuen joudun noita kuvia napsimaan viikolla vasta myöhään iltapäivällä, mutta keltavihreä tuo kukka luonnossa on.  En vastaaviin ole missään törmännyt. Ihan tuo on mielenkiintoinen viritys.  Taidan ottaa talteen, viimeistään sitten kun siementää ja mahdollisesti pelastan tuolta nurmikolta jo ihan pkapuoliin.

Tuossa äsken tein kierroksen ”tiluksilla”.  Vähän joka puolella kukkii.

Marjatuomipihlajat ovat täynnä valkoisia kukkia.
Samoin nuo angervot vai mitä lie.

Joku joskus täällä blogin kommenteissa kertoi mikä tuo puska on, mutta en kuolemaksenikaan enää muista.

Raparperikin intoutui parissa viikossa pukkaamaan kukkavartta.

Nuo täytyy tuolta käydä noukkimassa pois, heti kun seuraavan kerran tuonne pihalle menee.

Nyt alkaa jo ahdistaa, kun ajattelee sitä työmäärää, mikä tuolla tekemättömänä odottaa.  Vaan perjantaina olisi viimeinen työpäivä ja sitten alkaa loma, ehkä sitten on enemmän aikaa pihahommiinkin.

Syyslomaa

Tämän viikon olen viettänyt syyslomaa. Tällainen viikon syysloma tuntuu ruhtinaallisen pitkältä, vallankin kun sitä vertaa Pääkaupunkiseudun koulujen parin päivän lomaan. Viimeksi kun edellisessä työpaikassani syyslomaa vietin, sitä oli muistaakseni ihan kokonainen päivä. Joten yksi plussa lisää tähän maaseudulla asustamiseen ja työskentelemiseen. Vaikka en tältä seudulta ole vielä tietojenkäsittelyyn liittyvää työpaikkaa löytänyt, ei se ole kumma kyllä haitannut pätkääkään. Myös se, että sitten päädyin peruskouluun, on ollut aivan mahtavaa. Enpä olisi uskonut. Mutta jos jotain, niin tässä iässä sitä arvostaa niitä kokemuksia, joista voi sanoa: ensimmäisen kerran elämässäni… Aika harvassa ne ovat ainakin minulla olleet viime vuosina, sellaiset. Mutta tämän syksyn aikana on tullut tehtyä eka kertaa vaikka vallan mitä. Peruskoulun opettajia sijaistaessa, musiikista kotitalouden kautta biologiaan - ekaluokkalaisista ysiluokkaan, tulee tehtyä noita eka kertaa juttuja paljon. Tuossa mielessä on ollut aivan mahtava syksy.

Syksyn etenemistä on nyt tämän viikon aikana tullut seurattua samaan malliin kuin sapattivapaan aikanakin. Kun on päivällä ollut aikaa, sitä tulee istuskeltua keittiön ikkunan ääressä päivittäin muutama tovi ja seurattua takapihan tapahtumia.

Olen katsellut vipeltäjien touhuja ja vähän vertaillut sitä, miten ne syyspuvuissaan sulautuvat maastoon. Joku onnistuu paremmin ja joku vähän huonommin. Avasin takapihan lounasbaarin jo jokin aika sitten. Alkoi käydä jo hermoille se tinttien ikkunaan naputtelu. Naputtelu loppui sitten kuin seinään, kun apetta ilmestyi ruokinta-automaatteihin. Tuossa käy nyt jo muutama oravakin taas tutkailemassa ruokatarjontaa.

Ovat jo melko pitkällä talviturkin vaihdossa nuo vesselit, jotka tässä käyvät. Näitä hemmoja ei edes sade haittaa, tulevat ruokailemaan ihan joka päivä. Tässä vaiheessa kun talviturkin vaihto on kesken, nämä otukset sulautuvat ruskanruskeaan ja sammalenvihreään taustaan loistavasti.

Suurin porukka, joka tuossa päivittäin käy tällä hetkellä, ovat viherpeipot.

On näilläkin suojaväri kuin syksyä varten luotu.

Niin koirailla….

kuin naaraillakin.
 

Vielä paremmin tippuneiden lehtien ja kellastuvan ruohon sekaan hukkuvat pikkuvarpuset.

Niitä ei tuolta maasta tahdo huomata ollenkaan.

Tänään olisi suhteellisen kuiva päivä taas vaihteeksi. Ei ainakaan isommin sada. Pitäisi varmaan lähteä luomaan tyhjästä sen pilalle tallatun kukkapenkin tilalle uusi.

Ostin muutaman kukkasipulipaketin, Lidlistä. Ovat tuollaisia suoraan ruukkuun laitettavia virityksiä.

Näitä tällaisia sipuleita olen aina halunnut..

Niin ja lisää tulppaaneja ja narsisseja.

Pakkohan näitä oli ottaa, olivat nimittäin alennuksessa 2 euroa paketti. Olisin ottanut enemmänkin, mutta kun mies oli mukana marisemassa, ettei niin paljoa aina tarvitse. Neljä kuitenkin sain ostettua ilman perheriitaa.

Nämä tosiaan aion upottaa suoraan sinne penkkiin, pääsenpähän helpolla ja ei kulu turhan paljon aikaakaan. Pitäisi vaan löytää se motivaatio, ja raahautua tuonne pihan puolelle hommiin.

Jotain nättiä ja syksyistä ja jotain toivottoman suttuista

Kiertelin pihalla kamera kainalossa ja kauhistelin ympäristön kuntoa. Sen kyllä huomaa, että syksy on tullut ja huomaa selvästi senkin, että kahteen rakennukseen on remonttia tehty. Mutta löytyi sieltä pihapiiristä muutama kauniinpikin kohta. Hortensiat kukkivat kuin viimeistä päivää.

Tämä on jokin kummallinen puuvartinen tapaus, pysyy rumana ja lehdettömänä pitkälle kesään. Hidas tyyppi kasvuun lähdössä, mutta kun aloittaa kukkimisen, kukkii sitten kunnolla ja pitkään.
Näitä alla olevan kuvan kukkia olen ihmetellyt muistaakseni tässä blogissa jo aikaisemminkin. En ollut varma mitä lajia edustavat, myöhäinen syksyn kukkija tämäkin.

Joku syysleimukukka varmaan, tai joku vastaava.
 
Koristeparsa ehti kukkimaan niin, etten huomannutkaan.

Nyt se on täynnä nättejä oransseja marjoja. Pitäisi varmaan joskus kerätä näitä, josko noista lähtisi uusia parsanalkuja kasvamaan. Tämä parsahan on kasvanut tässä samassa paikassa viitisenkymmentä vuotta. Pitäisköhän sille joskus jotain tehdä… jakaa tai jotain. Ei tuota ole ikinä hoidettu mitenkään, siinä se vaan aina on olla möllöttänyt ja kasvanut ihan mukavasti, siitä kasvaa sellainen parimetrinen tuuhea puska ihan joka vuosi.

Pihapiirissä on tapahtunut kaikenlaista mullistusta. Paikat ovat lievästi sanottuna sotkeentuneet hieman remontin aikana ja takia.

Tässä alla olevassa kuvassa on kukkapenkki. Ei kyllä ihan heti uskoisi, jos ei tietäisi, että tässä on tämän tontin liljapenkki joskus ollut. Siinä kasvoi muutamaa eri lajia liljoja ja kevätkukkina on ollut narsisseja ja scilloja. Niin, oli se kukkapenkin näköinen vielä heinäkuussa, mutta sitten tuli iso paha virolainen puuhapete ja pystytti työpisteensä - kukkapenkkiin.

Talloi kukat ja levitti purkujätettä ja sahanpurua sun muuta mukavaa ympäriinsä. Lopputulos on aika surullista katsottavaa.

Siinäpä sitä onkin sitten urakkaa tiedossa, tuon kun saisi joku päivä raivattua ja kärrättyä uutta multaa tuohon päälle. Jonkin sortin kukkasipuleitakin on jo hankittuna, pitäisi vaan istuttaa, että ensi keväänä olisi tuhotun kukkapenkin tilalla uusi ja toivottavasti entistä ehompi tapaus.

Pari, kolme viikkoa myöhässä

Tänä vuonna näyttää siltä, että kaikki kasvit täällä ovat muutaman viikon jäljessä edellisvuosiin verrattuna. Juhannusruusut ihan rähähtivät kukkimaan, kyllä niiden kukintaa sai odottaakin, mutta nyt tuo näyttää sitten olevan tavallista runsaampi ja kauniimpi. Nuo ovat todella vanhaa kantaa, ovat tuossa samoilla paikoilla kasvaneet jo sellaiset kuutisenkymmentä vuotta.

Nyt kun sateissa siis on ollut muutama päivä taukoa ja aurinkokin paistaa ihan kiitettävästi, on tuolla pihan kukkivissa kasveissa alkanut melkoinen kuhina.

Tänä vuonna on aivan älyttömän paljon kimalaisia.

Mistäköhän mahtaa johtua… Muurahaisiakin tuntuu olevan joka paikka täynnä. Avasin tuossa viikko - pari sitten multasäkin ja jätin sen kasvihuoneen viereen. Niinpä - sielläkin on nyt sitten muurahaisten pesä, vähänkös ovat outoa sakkia nuo muurahaiset ja tosi nopeita pesänrakentajia.


Kasvimaalla kasvit tekevät hidasta kuolemaa, suurin osa niistä ainakin.

Kaikki 100 + papua, jotka tuonne kesäkuussa istutin, ovat saaneet jonkin kasvitaudin. Tuollaista jälkeä tulee kasveihin kun on liian märkää. Saas nähdä toipuvatko tuosta ollenkaan. Lehdet ovat ruskeita pilkkuja täynnä, pitäisi varmaan yrittää ottaa selvää mistä tässä on kyse ja lääkitä sen mukaisesti. Varmaan jokin sieni…? Tänä vuonna siis satotoiveita ei ole ollenkaan, ei tuolla pellolla taida olla juuri mitään, mistä sitä satoa saisi.

Kasvilaatikoissa sen sijaan kaikki sujuu niin kuin pitääkin ja oikeastaan paremmin kuin olisi voinut toivoa.

Laitoin uusiin kasvilaatikoihin kaalintaimia kasvamaan, tarkoituksenani oli ne siirtää tuonne pellolle. No niitä nyt ei pellon märästä olotilasta johtuen ole voinut siirtää, mutta hyvin nuo näyttävät kasvavan laatikossakin. Kohta alkaa tosin tila loppua, joten pakkosiirto tulee eteen ennen pitkää. Ihan kiva että edes kaaleilla menee hyvin, onpa edes jotain vihreää näkyvissä vihannesrintamalla, vaikka suurin muista kasveista kellastuukin.

Ei oo - ei tuu eikä tilata

Viime viikolla käväisin paikallisessa Agrimarketissa, tarkoitus oli hakea kompostimultaa. Siellä kun oli melkoisen ohittamaton tarjous ko. tavarasta. On toki totta, että tuossa pihassani on vielä käyttämättä sellaiset hulppeat kuusi kuutiota sekamultaa, jota tuohon tilasin aikaisemmin. Mutta hitto vie, toimittivat niin **skaa tavaraa, että siinä ei paljon mitään kasvatella, ellei siihen sekoita joko hevonpeetä tai kompostimultaa. Sellaisenaan tuo lähinnä kelpaa täytemaaksi ja ehkä lannoitettuna nurmikon alustaksi.

Eli kipaisin ohimennen kauppaan multaostoksille. Tietysti paikallisen tavan mukaan sitä tarjousmultaa ei ollut saatavilla, sehän nyt on selvä. Samaan hintaan sitten lupasivat lähinnä vastaavaa tuotetta, jota sitten ajattelin ottaa, paremman puutteessa. No, maksoin satsin ja lähdin auton kanssa niitä säkkejä pihan puolelta noutamaan. Vaan eipä siellä sitten ollut sitäkään, lähinnä vastaavan tuotteen tilalle sitten tarjotaan seuraavaksi lähinnä vastaavaa - näytti olevan trendi. Turvemultaa tarjosi kaveri, joka niitä säkkejä tuli autooni nostamaan. No eihän sitä nyt turvetta oteta, jos hakusessa alun perin oli kunnon kompostimulta. Ei sitten tullut tarkistettua olisiko niillä sitä turvemultaakaan riittävästi ollut.. olisi ehkä pitänyt ;) mitäköhän olisivat seuraavaksi lähinnä vastaavaksi tuotteeksi tarjonneet….?

No, kun en taaskaan saanut sitä mitä olin hakemassa, nappasin sitten sieltä kaupan kasvihyllyltä mukaani kaksi Steviaa.

Pitihän niitä nyt hankkia, kun kerran saatavilla oli ja hintakin oli ihan kohtuullinen. Niin ja noita kun nyt on ihan kaikilla - Mulle kans! Jännähän noita on kokeilla. Toistaiseksi näyttävät viihtyvän ihan hyvin kasvihuoneessa hyllyllä ja kasvavatkin ryökäleet melkoista tahtia.

Kesäkukkiakaan ei ole tullut isommin hankittua vielä. Mitä nyt tuosta paikallisesta halpiskaupasta tarttui mukaan muutama neilikka. Sitä mitä ostamaan menin, ei kaupassa ollut - samettiruusuja olin tällä kertaa vailla.

Tänä vuonna en tilanpuutteen vuoksi kasvattanut samettiruusuja itse. Niitähän täällä käytän ötökäntorjuntakasveina tuolla kasvilaatikoissa. Olisin niitä sitten ostanut, mutta kun niitä ei ole saatavilla. Eivät nuo neilikat ötökänkarkoitukseen sovi, mutta nättejähän ne nyt ainakin ovat.

Tarttee varmaan taas lähteä tuonne ison kaupungin liepeille isolle puutarhalle, josko sieltä edes löytäisi mitä tarvitsee.

Kolmen päivän aikana

Mitä kaikkea ehtiikään keväällä tapahtua kolmessa päivässä…? Valtavan paljon näköjään. Pyörähdin taas pääkaupunkiseudulla pikimmiten. Taas oli pakko käydä, kun piti leikkauksen jälkitarkastukseen mennä. Lauantaina lähdin ja tiistaina tulin, eli melko tarkkaan kolme päivää tuli oltua kustannuspaikalta pois. Kyllä siellä etelässä oli jo melkein kesä, kun vertaa siihen harmaanruskeaan maisemaan, minkä tänne lähtiessäni jätin. Etelässä odottivat hiirenkorvalla olevat puut, osassa oli jo lehdet, ruoho oli vihreää ja niin edelleen.

Hitsi miten hienoa oli tänään tänne tulleessa huomata, että kevät on taas ottanut täälläkin aimo harppauksen eteenpäin. Noita muutoksia ei varmaan edes niin helposti huomaisi, ellei olisi muutamaa päivää muualla.

Nyt täälläkin kukkii jo valkovuokot!

Tosin niitä ei tässä tontilla ole kovinkaan monta. Muutama vain sinnittelee tuolla kuusten juurella.

Narsissit, ne harvat, mitä tuolla on jäljellä, ovat aloittaneet kukinnan myös.

Mustaherukkapensaissa on jo pieniä lehtiä!

Ja viimevuotinen talvehtinut viinisuolaheinä lavakauluslaatikossa kasvaa kohisten.

Tuo alkaa jo olla sen kokoinen, että sitä voisi jo pikkuhiljaa aloitella satoa korjaamaan =).

Kukkia!

Ensimmäiset kukkaset ottivat sitten kasvuspurtin. Päivä pari sitten kävin kiertämässä tonttia kukkia etsien, enkä muuta löytänyt kuin muutaman narsissin alun. Eli nopsaan ovat nousseet.

Tästä sinisestä kukasta en tiedä varmasti mikä sen on, mahdollisesti scilla.

Muutamia krookuksiakin tuolla jo sinnittelee. Ne kyllä sentään tunnistan.

Nämä kasvavat tuolla rannassa, koivujen alla. Hyvin tuntuvat viihtyvän, vaikka maa melkoisen köyhää ja hiekkaista tuolla onkin. Näitä pitää muistaa syksyllä hankkia lisää.

Saunan edessä kasvaa myös jotain aikaista kukkasta. Mikä lie tämäkin, vaikuttaa siltä, että koristekasvien tuntemus on melkoisen hataralla pohjalla täällä. No, näyttäisi olevan ainakin näiden aikaisten kevätkukkijoiden osalta.

Tunnistaako joku tämän? Tässä on jännää seurata, mitä tuolta seuraavaksi nousee. Uusia lajeja näyttäisi aina silloin tällöin putkahtelevan esiin, nuo saunan luona kasvavat eivät kukkineet tuolla viime vuonna.

Tuolla kivikkoryhmässä kuukausimansikka tuntuisi viihtyvän hyvin. Ripottelin sinne viime kasvukauden aikana vanhentuneen siemenpussin jämät, kun en niitä viitsinyt poiskaan heittää.

Sieltä niitä nyt nousee, kiivasta tahtia. Olisko ikinä uskonut… kylvö ei todellakaan tapahtunut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, eikä varmasti ollenkaan sinä ajankohtana, kun sen olisi pitänyt tapahtua. Taas vaan tuli todistetuksi se, että ei se aina välttämättä pidä paikkaansa, mitä siemenpussissa lukee.

On niitä jo meilläkin =)

Täällä nelosvyöhykkeellä kevät otti yhden päivän aikana aimo harppauksen eteenpäin. Muutama samanlainen lämmin päivä ja tuo jäljellä oleva lumi varmaan sulaisi pois.

Kasvimaalla, vanha pari vuotta sitten tehty nelimetrinen kasvilaatikkokin alkaa näkyä jo lumen alta.

Olen muutaman viikon ajan umpikateellisena lukenut muiden blogeja ja katsellut kuvia kukkivista krookuksista ja maasta pilkistävistä taimista. Täällä nelosvyöhykkeellä lunta on ollut vielä viime viikkoon asti niin paljon, että ei ole ollut toivoakaan mistään vihreästä. Sitä on saanut olla ihan onnessaan, jos jostain pälvestä on paljastunut vihreä tuppo ruohoa.

Tässä on ollut pari lämmintä päivää ja hups, on niitä kukan alkuja nyt täällä meilläkin.

Hennon vaalean vihreät liljan varret alkavat työntyä maasta. Lajista minulla ei ole mitään käsitystä, tiedän vain, että keltaisia liljamaisia kukkia tuo tekee sitten heinä-elokuulla.


Narsissikin on intoutunut kasvamaan.

Nämä ryökäleet kasvavat kukkapenkin vieressä. Ovat siis lähteneet vuosien varrella vaeltamaan omin avuin pihamaalle. Pitäisi varmaan nämäkin siirtää jossain vaiheessa.

Tänä vuonna ehkä pitäisi keskittyä enemmän tuohon pihan kukkapopulaatioon. En noita penkkejä juurikaan ole hoitanut, olen keskittynyt enemmän tuonne hyötykasvipuolelle. Ehkä tänä vuonna olisi viimeinkin jo aika käydä käsiksi kukkiviin kasveihin ja kukkapenkkeihin.

Myöhäskesää ja sadonkorjuuta

Satokausi on parhaimmillaan, kaikkialla riittäisi kerättävää ja keittiö pursuaa yrttejä, sipuleita sun muita mukavia syötäviä kasviksia. Aikaa ei tahdo riittää kaiken hyödyntämiseen. Marjatkin ovat kypsyneet vaivihkaa marjapuskissa, niitäkin pitäisi ehtiä kerätä.

Punaisia viinimarjoja tulee taas tänäkin vuonna ihan liikaa, niitä kun ei meidän huushollissa juurikaan käytetä.

Paprikat kukkivat kuin viimeistä päivää. Ovat vähän myöhässä ryökäleet. Viime kesänä paprikoille kävi hassusti pienoiskasvihuoneessa, muurahaiset kun asuttivat taimiruukut. Tänä vuonna on ollut aivan liian märkää paprikantaimien kasvun kannalta. Nämä, jotka nyt kukkivat, ovat pellolla istutusruukuissaan vielä. En voinut niitä peltoon laittaa, kun maa oli liian märkä. Kun kaivoin istutuskuopan, sellaisen normikuopan noin 25 cm syvän, täyttyi se heti vedellä. Ei sinne oikein minkään kasvin juuria voinut veteen paiskoa. Tuosta voikin hyvin päätellä miten sateista täällä on tänä vuonna ollut. Harvemmin kai sitä niin paljon vettä tulee, että se jää seisomaan päiväkausiksi ihan tuohon maan pintakerrokseen.

On siellä muutama paprikanalkukin tulossa. Kuvaan eksyi yksi niistä pienimmistä, kun yrittelin kuvailla niitä kukkia enemmän.

Kukkapenkissäkin vielä muutama urhoollinen ja myöhäinen kukkija loistaa valtavalla nuppuvalikoimalla. Tämä jokin liljansukuinen kukka tekee vasta nyt nuppuja. Muistaakseni tämä oli sellainen hennon vaaleanpunainen sitten kukkiessaan.

Tämä on niitä kasveja, jotka pari vuotta sitten toin tänne sipuleina. Istutukset menivät vähän miten sattui, syksy kun ei ollut ollenkaan otollinen sellaiseen puuhaan. Olin aivan varma, ettei mikään istuttamani sipuli lähtisi kasvamaan, mutta olin kuin olinkin väärässä. Vuoden tauon jälkeen tuolla oli keväällä krookuksia pilvin pimein takapihalla. Ja nyt sitten nämäkin suvaitsevat alkaa kukkimaan. Hieno juttu.

Kasvihuoneessa olisi vielä vaikka kuinka paljon pellolle siirrettävää. Täytynee nyt ensin kuitenkin korjata tuleentuneet perunat ja sipulit pois. Niiden tilalle voikin sitten istuttaa ne loput kasvit kasvarista. Kiinankaalia siellä vielä olisi muutama taimi, ne odottavat kasvimaalle pääsyä. Viime vuonnahan sain mahtavan sadon kiinankaalista, tosin tähän aikaan ne oli jo istutettu kasvimaalle. Hassu kaalikasvi, kasvaa pitkään ja hartaasti syyskylmille asti ja ainakin täällä heinäkuun lopulla avomaalle istuttaminen kannatti. Satoa tuli niin paljon, että sitä oli melkeinpä liikaa. Saas nähdä miten tänä vuonna käy, nyt kun ollaan vähän myöhässä verrattuna viime satokauteen. Täällä eletään taas mahdottoman mielenkiintoisia aikoja.

Kukkia ja pensasaitaa

Ihan on tässä kaiken kiireen keskellä unohtunut dokumentoimatta koristearonioiden istutus pensasaidaksi. Ostin puutarhalta pakkauksen paljasjuurisia taimia jo pitkän aikaa sitten. Ne saivat asustaa muovipussissaan tosi pitkään ennen kuin ne sitten vihdoin ja viimein saatiin istutettua tuonne tien reunaan pensasaidaksi. Yllättävän hyvin ne pärjäsivät tähänkin asti pussissa keskenään. Nyt vaan toivotaan, että juurtuvat hyvin, vaikka istutusajankohta onkin ihan liian myöhäinen, eihän pensaita keskellä kesää pitäisi istutella. Mutta näin nyt täällä, aikaisemmin kun ei ole kerta kaikkiaan ollut aikaa ja itse en tuon vammani kanssa lapiohommiin ole voinut ryhtyä.

Pihamaalle on taas vajaassa viikossa ilmestynyt erimallisia, -näköisiä ja -värisiä kukkia. Osan tunnistan, osaa en ole ikinä nähnytkään. Tai ainakin kuvittelen, etten ole nähnyt - saattaahan olla, että en vain ole niitä aikaisemmin pannut merkille..

Tällainen valkoinen kummajainen on alkanut kukkia ihan viime päivinä.

Olisikohan tuo jokin neilikka - ainakin siltä se näyttää.

Tästä vaaleanpunaisestakaan en ihan varma ole.

Kuvittelisin sen olevan jokin syysleimu tai jotain.

Tästä puskastakaan en tiedä - luultavasti jokin puuvartinen hortensia tai vastaava mikä lie.

Mutta tuon valkoisen kukkivan hirvityksen kyllä tunnistan. Pahuksen elämänlanka, sitä on joka paikassa tappamassa kaiken muun. Sitä on tälle tontille siunaantunut ihan kiusaksi asti. En tiedä onko se jo mummoni aikanaan istuttamaa kantaa, vai tekikö äitini sen virheen, että tuon kauhistuksen tänne tontille toi. Se on tänä vuonna jo tukahduttamassa tuolla yhtä mustaherukkapensasta ja oli sitä levinnyt perunapenkkeihinkin niin, että ihan mahdotonta oli kaikkea pois saada.

Täällä on paljon kukkia, jotka äitini on istuttanut joskus. Minulla siis ei ole hajuakaan siitä, mitä mistäkin saattaa putkahtaa. Viime kesänä yritin katsella tarkkaan noita kukkapenkkejä, ja painaa vähän mieleeni mitä missäkin oli. Vaan kuinka ollakaan, tänä vuonna sieltä on sitten kuitenkin noussut kaikenmaailman ylläreitä.

Pellolla riesana on ollut koko kesän ajan Jättipalsami. Siinä on toinen riesa tuon elämänlangan lisäksi, josta tuntuu olevan todella vaikea päästä eroon. Näitä tällaisia riesoja on täällä ollut aina silloin tällöin. Muistan joskus pikkulikkana, kun mummoni sai tuttavaltaan lupiineja. Muistan kuinka mummo sitten niitä istutti pariinkin kohtaan, kun olivat siihen maailman aikaan vielä jotenkin erikoisia, eikä niitä juuri missään nähnyt. Muistanpa senkin, kun sitten aikanaan niitä lupiineja yritettiin tontilta häätää. Oman aikansa se vei, mutta nyt ei ole enää vuosikymmeniin täällä ollut lupiinin lupiinia. Sen sijaan on nyt sitten nuo kaksi muuta riesaa, elämänlanka ja jättipalsami. Saas nähdä minkä hävitettävän kasviriesan itse jälkeeni sitten joskus jätän, kun tuo näyttäisi nyt olevan jo kahden sukupolven perinne.
Osa kukista on kukkimisensa suorittanut jo. Tässä vaiheessa osa tekee siemeniä ja siemenkotia valtavaa vauhtia.

Kai nuo siemenkodat voisi talteen kerätä, sitten kun ovat kuivahtaneet, ainakin sellaisista kasveista, jotka eivät ole niin kovin hanakoita leviämään... Niin ja tietysti pitäisi kerätä pois siemenet niistä, joiden ei halua leviävän.

Ainakin tämän Iriksen siemenet aion tallettaa, on se sen verran nätti kukka.