Hiirulaisia

Sain kuin sainkin vähän parempia kuvia lintujen ruokintapaikalla vierailevasta metsähiirestä. Olettaisin sen olevan metsähiiri, vaikka näin pakkasilla se ei isoja korviaan näytäkään, vaan pitää ne tiiviisti turkkiaan vasten lämpimässä. 

Tutkailin tuossa netistä kotihiiren ja metsähiiren eroja ja tulin siihen tulokseen, että tässä nyt melko varmasti sitten on kyseessä tuo metsissä viihtyvä jyrsijäotus.

Ei suuremmin innosta ajatus hiirilaumasta pihapiirissä. Mutta on tuo otus kyllä niiin mahdottoman söpö..

Pikkuinenkin se on, ja näyttäisi palelevan näin pakkasilla vallan mahdottomasti.

Eilen noita otuksia tuosta bongasin kaksi kappaletta. Ensin erehdyin luulemaan, että kyseessä olisi peltomyyräpariskunta. Otusten hännät kun näyttivät puolta lyhyemmiltä kuin ovatkaan.

Tarkemmin tiirailtuani, huomasin, että nämä reppanat kiertävät häntänsä rullalle. Ihan ymmärrettävää, melko karvaton siimahäntä varmaan paleltuu helposti.

Tietysti onhan mahdollista että määritän tuon lajin täysin pieleen, mutta ruskeanpunertava väri, isot silmät ja korvat ja valkoinen massu ja leuanalus kyllä vahvasti viittaavat metsähiireen. Eikös ne kotihiiret enimmäkseen ole harmaampia…?

Tässä pitää nyt pakata itsensä autoon ja huristaa lähimpään isoon kylään. Pitää ostaa kauko-ohjattava sitruunapanta. Meinaan ei tuo näytä tokenevan tuo meidän Rocky-poika, lähtee alvariinsa naapurin koiraa moikkaamaan. Liekö kevättä rinnassa vai mitä, kun ei herra tottele alkuunkaan, jolkottelee vaan omia aikojaan naapuriin, vaikka kuinka perään huutelisi. Eli nyt sille sitten tulee loppu - kunhan sen sitruunapannan haen. Tosi kallis laitehan se on, mutta ajattelin, että parempi investoida nyt siihen ennen kuin tulee mitään vahinkoja. Tuossa nimittäin reilun puolen kilometrin päässä on aika iso tie, joten parempi katsoa kuin katua.