Talvilomalla

Olen tähän asti, ihan koko ikäni Pääkaupunkiseudulla asustelleena tottunut viettämään talvilomaa viikolla 8. Nyt täällä periferiassa koulujen talvilomat ovatkin viikolla 10. Eipä tuo isommin haittaa, mutta miten ollakaan sattui nyt sitten niin ikävästi, että kelit muuttuivat ärtsyn kylmiksi hiihtoloman kunniaksi. Eilen oli aamulla pakkasta reippaasti yli -20. Tänä aamuna seitsemän maissa mittarin lukema oli - 25. Ei kiva. Ollaan sentään jo maaliskuussa. Innolla odotin kohtuullisen leppoisia alkukevään kelejä hiihtolomaksi. No, kaikkea ei voi saada. Onneksi sentään aurinko paistaa.

Ensimmäiset siemenkylvöksetkin ovat jo itäneet. Jee! Mitäs uutta sitten tänä vuonna kylvöksistä opittiin… No, ainakin, että tuntemattomammista lajeista pitäisi muistaa laittaa taimilappuun lajikenimen lisäksi myös se mistä lajista on kyse. Nyt tuolla on kaksi taimipottia täynnä pikkutaimia ja minulla ei sitten ole hajuakaan onko kyseessä tomaatti, munakoiso vai paprika. No selvinnee sitten viimeistään mitä ovat, kun ensimmäiset aidot lehdet tulevat näkyviin.

Vielä pitäisi tällä viikolla yrittää ehtiä laittaa lisää siemeniä multaan. Ainakin lehtisellerit. Lehtiselleri kun on niin mahdottoman hidaskasvuinen kasvi, että ei ehdi millään Suomen suvessa täysikokoiseksi ellei taimikasvatusta aloita ajoissa. Sanovat, että sen kasvu kestää reilut viisi kuukautta. Viime kesän lehtisellerisato jäi kovin kitukasvuiseksi, oli kyllä huono kesäkin, mutta osasyynä oli se, että kylvin ne aivan liian myöhään.

Tänään olen viihdyttänyt itseäni kutomalla ylipitkää sukkaa. Olen nyt parina päivänä myös istuskellut pitkästä aikaa tuossa keittiön ikkunan ääressä seurailemassa takapihan tapahtumia. Mitään uutta ja ihmeellistä ei tuolla ole näkynyt, mitä nyt eilen aamulla saukkopariskunta mennä jolkotti tuolla vastarannan puolella tuonne joen suulle. Sulapaikkaan näytti olevan kiirus. Tuo järventapainen oli jo puoliksi sula viime viikolla, vaan eipä ole enää. Muuttui tuo ilma sen verran kipakaksi, jotta vetäisi koko sulan alueen uudelleen jäähän. Jännän efektin se pikainen jäätyminen tuohon on saanut aikaiseksi. Hassuja jääpalleroita koko uudelleen jäätynyt kohta täynnä.

Lintuja ei ihmeemmin ruokintapaikalla tänä talvena ole näkynyt. Tänään baarin tarjoilua on käynyt ihmettelemässä melkoinen määrä eri lajeja verrattuna siihen mitä aikaisemmin olen tämän talven aikana tuossa bongannut. Urpiaisparvi ruokaili sulassa sovussa sini-, tali ja hömötiasten kassa. Pari punatulkkuakin piipahti ja tietysti tämän talven stara - puukiipijä. Se on muuten nyt sitten oppinut jo käymään ihan lintulaudallakin. Bongasin sen sieltä tässä yhtenä aamuna. On sen verran pieni vesseli kyseessä, että mahtuu ihan sinne laudan sisään siitä aukosta, mistä siemenet valuvat ulos.

Sitä rotanpahalaista ei ole näkynyt aikoihin. En ehtinyt sitten myrkkyjä ja loukkuja tuonne ulos viedä. Rouva rotta hävisi kuvioista. Lopetin pariksi viikoksi lintujen ruokinta-automaattien täyttämisen. Kai se sitten otti hatkat, kun ei enää ollutkaan helppoa sapuskaa saatavilla.

Nyt sitten rouva rotan jättämään aukkoon ruokintaketjussa on tulla tupsahtanut hiiripariskunta.

Ovat kaivaneet käytävän lumeen, ihan tuon lintulaudan juurelle asti.

Tuossa takapihalle tuijotellessani, huomasin pienen nenänpään pilkistävän lumesta. Pianhan sieltä sitten tuli koko otus näkyviin. Jonkin aikaa sitä siinä seurasin ja sitten se otti ja hävisi tunneliinsa.
Kipaisin siinä noutamassa kameran, kun tuossa oli jos jonkinlaista lintuakin paikalla. Hetki siinä meni odotellessa, mutta sitten se tulla tupsahti taas tuohon hangelle. Kuvittelin, että siinä olisi yksi yksinäinen hiiri, mutta eipäs. Kaksi niitä on.

En noista jyrsijöistä isommin piittaa, joten saisivat nuokin muuttaa muualle.
Ensin luulin niitä peltomyyriksi. Vähän aikaan niitä seurattuani huomasin, että hiiriähän ne ovat pahukset, pitävät pitkän häntänsä rullalla ryökäleet - nyt kun on sen verran kylmä.